YLEn hd-jakelu satelliittiin?

Digitoday kertoi eilen, että YLE harkitsee teräväpiirtolähetysten aloittamista vuoden 2010 jälkeen. Mahdollisesti jakelu tapahtuisi (Ruotsin tavoin) satelliitin kautta, sillä antenniverkossa ei ole tilaa eikä kapasiteettia lisäävä DVB-T2-standardi ehkä valmistu vielä muutamaan vuoteen.

Ajatus YLEn lähetyksistä satelliitin kautta on mielenkiintoinen, melkeinpä radikaali. Kun television tulevaisuutta Suomessa selvitettiin 1990-luvun alussa, satelliittijakelu todettiin taloudellisimmaksi vaihtoehdoksi. Sitä ei kuitenkaan haluttu käyttää, koska satelliittijakelu olisi merkinnyt kansainvälisten tv-kanavien vyöryä Suomeen. Lisäksi katsojat olisivat joutuneet hankkimaan lautasantennit, mikä olisi ollut kohtuuton vaatimus julkiselle palvelulle.

Niinpä valittiin toinen kehityspolku: maanpäällisen antenniverkon digitalisointi. Se takasi YLEn julkisen palvelun saatavuuden kaikkialla Suomessa, joskaan uusilta laitehankinnoilta ja teknisiltä ongelmilta ei tässäkään tapauksessa voitu välttyä. Mutta ei niistä nyt sen enempää.

Jos YLE todella alkaa lähettää teräväpiirtoa satelliitin kautta, kyseessä on merkittävä periaatteellinen askel. Paremmasta - ja tällä kertaa ihan oikeasti paremmasta - kuvasta pääsevät nauttimaan vain ne, joilla on joko kaapeli-tv tai satelliittilautanen. Suurella vaivalla ja monilla lupauksilla digitoitu antenniverkko uhkaa jäädä lapsipuolen asemaan, siirtymäkauden ratkaisuksi. Se on haaste koko julkisen palvelun käsitteelle.

Tai ehkä satelliittikorttia vilautellaan vain siksi, että siitä olisi hyötyä hintaneuvotteluissa Digitan kanssa. Teräväpiirtolähetykset vaativat perustarkkuutta suuremman datavirran, mikä nostaa jakelukustannuksia. Erityisen kiusallista (ja kallista) on se, että HD-siirtymäkauden aikana joudutaan maksamaan kahdesta päällekkäisestä jakelutiestä (miten tämä kuulostaakin niin tutulta...?).

Nyt olisi taajuuksia, mutta...

Kun Suomi aikanaan päätti nopeasta television digitalisoinnista, tärkein perustelu kiirehtimiselle oli taajuuksien vapauttamisesta Suomelle saatava hyöty. Taajuushallinto oli syynä siihen, että valtio ylipäätänsä halusi ohjata asiaa, eikä digisiirtymää jätetty markkinavoimien tehtäväksi.

Taajuudet vapautuivat 1.9.2007, mutta mitäs nyt? Kiirehtimisestä ei ollutkaan mitään hyötyä, koska Suomi ei voi yksinään päättää vapautuneiden taajuuksien käytöstä. Tällä hetkellä taajuudet ovat tyhjillään odottamassa muiden maiden digisiirtymää ja kansainvälisiä päätöksiä.

Neuvotteleva virkamies Ismo Kosonen vahvistaa asian päivän Taloussanomissa:

"Suomi ei voi tehdä Kososen mukaan taajuuspäätöksiä.
– Komission puolesta on esitetty toivomus, että kansallisesti ei tehtäisi hätiköityjä päätöksiä vapautuvien taajuuksien käytöstä"

Taajuudet voitiin kyllä vapauttaa hätiköidysti, mutta niiden uudesta käytöstä ei voida sopia.

Itse kiinnitin asiaan huomiota jo toukokuussa 2002, joten asia ei varmasti tullut yllätyksenä päättäjillekään.

"Kuoltuani kaipaan eniten bloggaamista"

Aina silloin tällöin osuu netissä silmiin jotain, mikä vetää hiljaiseksi ja saa pohtimaan netin merkitystä ihmisen elämässä ja arkipäivässä.

Vuoden pysäyttävin uutinen (ainakin tähän mennessä) oli Andrew Olmstedin kaatuminen Irakissa 4.1.2008. Uutiseksi asia nousi sen vuoksi, että Olmsted oli innokas bloginpitäjä, joka kirjoitti säännöllisesti Rocky Mountain News -lehteen. Kaiken varalta hän oli kirjoittanut jo etukäteen viimeisen merkinnän, jonka ystävä sitten julkaisi.

Andrew Olmstedin tapaus ei ole mikään nyyhkytarina, jossa sotaan lähetetty nuori mies kirjoittaa kotirintamalle omaa kohtaloaan ennakoiden (vähän kuin Toscan Cavaradossi, joka teloituspäivän aamuna huomaa rakastavansa elämää enemmän kuin koskaan ennen). Ei, Olmsted oli majuri, ammattisotilas joka halusi hoitamaan työtään Irakiin. Viimeisessä merkinnässään hän suorastaan kieltää käyttämästä omaa kohtaloaan sen paremmin sodan puolesta kuin sitä vastaan.

Miten kirjoittaa oma nekrologinsa? Mitä sanoa jälkipolville, kun tietää jo kuolleensa? "I'm dead. That sucks, at least for me and my family and friends." sanoo Olmsted. Ennen oli tapana siteerata Shakespearea tai Raamattua; Majuri Olmsted siteeraa lähinnä Babylon 5 -tieteissarjaa: "It's not fair.""No. It's not. Death never is."

Kenties pysäyttävin on kuitenkin tämä lause: "Believe it or not, one of the things I will miss most is not being able to blog any longer."

YLE säästää ohjelmissa

Tästä päivästä (2.1.2008) lähtien Ylen klo 16 uutislähetys pitenee kymmenestä minuutista viiteentoista. Viiden minuutin lisäys otetaan kuitenkin pois kaksinkertaisesti klo 17 Päivän peilistä, jonka aika lyhenee kymmenellä minuutilla.

Kuka vielä väittää, ettei YLE osaa säästää?

Vastaavia leikkauksia on tehty muuallakin. Takavuosina klo 6, 7 ja 8 toistuvissa Aamun peileissä oli joka lähetyksessä yksi vaihtuva uutisjuttu. Nyt joka lähetyksessä toistetaan samat jutut - uutiset sentään vielä luetaan erikseen, joten ne saattavat aamun kuluessa vaihdella.

Erilainen säästötapa on tehdä samasta uutisjutusta versio radioon ja televisioon. Erikoiseksi asian tekee se, että jutut esitetään usean päivän -- jopa viikon -- viipeellä. Kun siis päivän peilissä kerrotaan toimittajan matkasta vaikkapa Kalashnikovin keksijän vuosipäiville, juttu toistetaan ensin radiossa ja muutama päivä myöhemmin siitä on leikattu televisioon hieman erilainen versio. Katsojalle tulee vahva deja vu -elämys, kun sama asia on kuultu jo monta päivää aikaisemmin.

Joululomalla kävin läpi vanhoja vhs-kasettejani ja pelastin niistä parhaat palat digiaikaan. Samalla huomasin taas uuden keinon säästää: YLE esittää samoja oopperoita useaan kertaan. Mariinski-teatterin versio Verdin Kohtalon voimasta on näytetty ainakin 28.1.2001, kesäkuussa 2004 sekä 5.5.2007. Onkohan YLE saanut esitysoikeudet erityisen halvalla, vai onko kyse vain tuntuvasta paljousalennuksesta?

Joulupukki muistaa tv-esiintyjiä

Tänään joulupukki muistaa erityisesti suomalaisia tv-esiintyjiä ja ohjelmien tekijöitä. Ylen radiouutiset kertoi 15.12.2007, että tänä vuonna kuumana käynyt tallentavien digisovittimien kauppa nostaa hyvitysmaksun tuoton uuteen ennätykseen. Jostain syystä mikään muu media ei tarttunut uutiseen, joten lyhyt yhteenveto asiasta on paikallaan.

Kun tavallisesti koko maksun vuosituotto on noin 11 miljoonaa euroa, yksin tallentavat digisovittimet tuottavat tänä vuonna 6,5 miljoonaa euroa tekijänoikeuden yhteiseen kassaan. Tallentavista sovittimista on siten tullut yllättävä rahasampo tekijänoikeusjärjestöille, jotka jakavat tulot jäsenilleen.

Hyvitysmaksu on sidottu digisovittimen kiintolevyn kokoon. Vuoden 2008 alusta maksua korotetaan yli 250 gigatavun malleissa 18:sta 21:een euroon. Kun päälle lisätään alv ja myyjän kate, hyvitysmaksu nostaa laitteen hintaa 30-50 eurolla.

Joulusta huolimatta on pakko ihmetellä, miksi tv-ohjelman tallentamisesta myöhempää katselua varten voidaan rahastaa. Tv-yhtiö on jo maksanut ohjelmista julkisen esittämisen korvauksen kaikille asianosaisille. Ellei katsoja satu olemaan esitysaikaan kotona, hän ajastaa ohjelman ja katsoo sen kiintolevyltä myöhemmin.

Ajansiirto ei ole kopiointia - katsojalla on joka tapauksessa oikeus sisällön katsomiseen. Säilytysaika on lyhyt, joskus vain muutamia tunteja. Kiintolevylle mahtuu rajallinen määrä ohjelmia ja yleensä ne poistetaan heti katselun jälkeen. Ohjelmaa ei ehkä katsota edes kokonaan. Jos alku ei herätä kiinnostusta, ohjelma poistetaan saman tien, tai siitä kelataan nähtäville vain parhaat palat.

Lakia tulkisevan ministeriön mielestä pelkkä tekijänoikeudella suojatun materiaalin käyttö oikeuttaa tekijät korvaukseen, olipa käytön luonne, aika tai tarkoitus mikä tahansa. Ajatus ei mahdu katsojan oikeustajuun, joka pitää järjestelmää lähinnä rahastuksena - etenkin kun tällä perusteella kerättyjä rahoja tilitetään vain kotimaisille edunsaajille ja tekijänoikeusjärjestöjen yleishyödyllisiin tarkoituksiin (mm. tiedottamiseen ja av-alan yleiseen edistämiseen).

Erävoitto kuluttajille: ei (vielä) hyvitysmaksua kännykkään

Opetusministeriö päätti 21.12.2007, ettei hyvitysmaksua ainakaan vielä ensi vuonna laajenneta matkapuhelimiin eikä tietokoneiden ulkoisiin kiintolevyihin. Tekijänoikeusjärjestöt ovat joka vuosi ajaneet maksupohjan laajentamista; tänä vuonna edunvalvonta oli tavallistakin pontevampaa.

Päätös on kuluttajien kannalta helpotus, sillä matkapuhelimiin tai tietokoneisiin ulottuva hyvitysmaksu olisi epäoikeudenmukainen ja perusteeton.

Ministeriön tiedote alkaa sanoilla "Opetusministeriö on päättänyt..." Niinpä niin - tämän veroluonteisen, lähes jokaista kansalaista koskevan maksun suuruudesta opetusministeriö voi tosiaankin päättää täysin itsenäisesti, eikä sen tarvitse edes perustella päätöksiä tai esittää laskelmia niiden tueksi.

Tietokone-lehden verkkouutinen sanoo päätöksestä näin: "Hallitusneuvos Jorma Waldén opetusministeriöstä ei osaa sanoa yksiselitteistä syytä sille, ettei maksua laajennettu". Lainaus on hyvin linjassa edellisen kappaleen kanssa. Koska maksu on täysin kuvitteellinen ja mielivaltainen, sen suuruudesta voidaan tosiaankin päättää fiilispohjalta.

Mikä on mahtanut vaikuttaa ministeriön tuntemuksiin asian tiimoilta? Itse uskon, että vielä viisi vuotta sitten tekijänoikeusjärjestöt olisivat helposti saaneet läpi tahtonsa ja maksupohjaa olisi (taas kerran) laajennettu. Tekijänoikeuslain uudistuksen yhteydessä syksyllä 2005 käyty julkinen keskustelu on kuitenkin koitunut kuluttajien eduksi. Vaikka kuluttajilla ei edelleenkään ole virallista edustajaa eikä edes lausunnon antajaa ministeriöön päin, tekijänoikeusasioista ei enää voida päättää kaikessa hiljaisuudessa ja suljetuissa huoneissa. Epäilemättä myös joulukuun alussa virinneellä nettikeskustelulla on ollut vaikutusta asiaan.

Vaikka hyvitysmaksu nouseekin (mikä jo sinällään on perusteetonta), vuoden 2008 maksupäätöksiä voidaan pitää kuluttajien kannalta erävoittona. Uusi koitos on edessä jälleen vuoden päästä!

Nokia Microsoftin jalanjäljillä

Microsoftin menestys 1990-luvulla perustui pitkälti Windowsin työpöytään. Kun yritykset oli saatu siirtymään Windowsiin, Microsoft pystyi sen kautta ujuttamaan heille omat ohjelmansa ja näin vetämään maton kilpailijoiden alta. Esimerkiksi selaimissa Microsoft tyrkytti pc-käyttäjille puoliväkisin oman Internet Explorerinsa, jolloin aiempi markkinajohtaja Netscape sai väistyi ja katosi lopulta.

Nokia seuraa Microsoftin hyväksi havaitsemia jalanjälkiä. Kun viimeksi päivitin oman N73-puhelimeni firmwaren, valikkoon ilmestyi kokonaan uusi sovellus: Kartat. Ihan kiva saada Nokia Maps -karttaohjelma puhelimeen, vaikkei N73:ssa ole edes gps-ominaisuutta, mutta kaupallisten navigointiohjelmien valmistajat eivät taatusti ilahdu asiasta.

Samalla ko. päivitys hävitti radion pikavalinnat, rss-syötteet ja ostetut Java-ohjelmat lakkasivat käynnistymästä. Koska ne on ostettu suoraan puhelimeen, niistä ei ole edes alkuperäisiä asennuspaketteja. Ohjelmat pitäisi ostaa toiseen kertaan. Kuulostaako tämäkin Microsoftilta?

Tämän päivän (20.12.2007) uutisen mukaan Nokia on mennyt vielä pidemmälle: N95-puhelimissa päivitys poistaa ohjelmassa aiemmin olleen ominaisuuden, joka näytti reitin ja puhelimen sijainnin sillä. Ominaisuudet saa käyttöön vasta liittymällä maksulliseen palveluun. Huomasiko Nokia, että ohjelma oli liian hyvä, eikä rohkaissut asiakkaita liittymään maksulliseen palveluun? Toisaalta kallista puhelinta myydään nimen omaan navigointipuhelimena - mikä navigointipuhelin se sellainen on, johon pitää heti ostaa maksullinen lisäpalvelu?