Näytetään tekstit, joissa on tunniste yritysvakoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yritysvakoilu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Huawei on vain Kiina-ilmiön jäävuoren huippu

Huawei on noussut uudenlaisen Kiina-ilmiön keihäänkärjeksi. Yhdysvallat varoittaa länsimaita hankkimasta Huawein verkkolaitteita ja tukiasemia, koska epäilee yhtiön olevan maan johdon määräysvallassa. Asia ei ole uusi, mutta nyt siitä on noussut kansainvälinen kohu. Huawein perustajan tyttären pidättäminen Kanadassa Iranin vientikiellon rikkomisesta on nostanut kiistan uudelle, poliittiselle tasolle.

Uskon, että Yhdysvalloilla on tiedustelutietoa, jonka perusteella varoitukset on annettu. Tätä tukee se, että maan läheisimmät kumppanit ovat ryhtyneet konkreettisiin tekoihin Huawein torppaamiseksi. British Telecom purkaa verkostaan Huawein 4G-laitteita, Norjassa Huaweitä ei päästetty 5G-kilpailuun; Kanada harkitsee samaa. Suomeen näin salainen tiedustelutieto päätyy viimeisenä, joten meillä operaattorit joutuvat luottamaan kiinalaisyhtiöiden vakuutteluihin. Operaattoreilla on lainmukainen velvollisuus huolehtia verkkojensa turvallisuudesta, mutta vaatimus ei voi kattaa salaista tiedustelutietoa.

Julkista näyttöä kiinalaisten epäreilusta toiminnasta ei ole. Tiedetään kuitenkin, että Kiina paaluttaa asemiaan tulevaisuuden markkinoista päättäväisesti ja keinoja kaihtamatta mm. Afrikan luonnovaroista kilpaillessaan. Se voi veljeillä vapaasti diktaattorien kanssa ja lahjoa päättäjiä kaivossopimusten saamiseksi, koska kotimaan kansalaismielipiteestä ei tarvitse välittää.

Yhdysvalloilla on tähän asti ollut etulyöntiasema teknologisen kehityksen veturina ja internetin ykkösmaana. Laitteisto on kiinalaisten salainen ase: 90 % tietotekniikasta valmistetaan Kiinan tehtaissa. Olisi vain loogista käyttää strategista kilpailuetua hyödyksi ja painostaa laitevalmistajat lisäämään emolevyille sekä prosessoreihin piilotettuja toimintoja. Niitä voitaisiin käyttää tietoliikenteen salakuunteluun tai mahdollisen kriisin hetkellä tiedon sabotointiin. Laitetasolle upotettuja takaovia tai vakoilutoimintoja on mahdotonta havaita ohjelmallisesti.

Yhdysvalloilla on pitkä kokemus vastaavasta toiminnasta. Se on hyödyntänyt laitetoimituksia ja nettipalveluita omien etujensa ajamiseen. Siksi se tietää muita paremmin, mitä vaaroja Kiinan kehitykseen liittyy. Yhdysvallat pelkää joutuvansa pian maistamaan omaa lääkettään.

Huawei on pelkkä jäävuoren huippu. Se on nostettu tikun nokkaan, koska juuri nyt operaattorit tekevät suuria investointeja 5G-verkkoihin, ja Huawein tarjooma on erittäin kilpailukykyistä. Laitteet ovat teknisesti edistyksellisiä ja (ilmeisesti Kiinan valtion rahoituksella) myös edullisia. Nyt tehdyt hankintapäätökset vaikuttavat mobiiliverkkojen turvallisuuteen ainakin kymmenen vuoden ajan.

Yhdysvallat pelkää Kiinan teknovakoilua monella muullakin rintamalla. Joitakin valvontakameroita on kielletty ja viranomisten käyttämien DJI:n lennokkien on epäilty vakoilevan kriittistä infrastruktuuria. Muutama vuosi sitten Lenovon tietokoneet olivat epäiltyjen listalla ja niiden hankinta valtionhallintoon kiellettiin. Ja kun Motorola myi 2010 verkkoliiketoimintansa, kaupat tehtiin Nokian kanssa, vaikka Huawei tarjosi 100 miljoonaa dollaria enemmän.

Samaan sarjaan kytkeytyy viimekesäinen episodi, jossa EU julisti Yhdysvalloilta saamiensa tietojen perusteella Kaspersky Labin tietoturvaohjelmat "haitallisiksi". Lännessä pelätään Kiinan lisäksi myös Venäjän urkintaa. Taaskaan meille ei kerrota perusteluita eikä näytetä todisteita. Olemme pimennossa.

Onko meillä mitään todisteita Kiinan epäreilusta pelistä? Viime lokakuussa Bloomberg pudotti uutispommin väittämällä, että Supermicron valmistamista emolevyistä olisi löytynyt vakoilusiruja. Supermicro on taiwanilaisten perustama yritys, jonka pääkonttori on Piilaaksossa ja tehtaat Kiinassa. Yhtiön emolevyjä käytetään erityisesti datakeskuksissa, mm. Amazonilla ja Applella sekä valtion omissa yksiköissä aina CIA:ta myöten. Vakoilusirulla näissä laitteissa olisi järisyttäviä seurauksia.

Apple, Amazon, Supermicro sekä kansallisen turvallisuuden virasto tutkivat asiaa, mutta eivät löytäneet mitään todisteita. Eri asia on, kertoisivatko ne löydöistään siinäkään tapauksessa, että vakoilulaitteita löytyisi. Bloomberg ei ole vetänyt uutistaan takaisin, mutta ei myöskään esittänyt omia todisteita sen tueksi. Kaikki perustuu luottamuksellisiin lähteisiin.

Sen sijaan Bloomberg julkaisi toisen uutisen, jonka mukaan Kiinan tiedustelu oli velvoittanut alihankkijat asentamaan vakoilulaitteita SuperMicron alihankkijoiltaan tilaamiin emolevyihin. Tiedot olivat peräisin israelilaiselta tutkijalta. Ilmeisesti vakoiluosa oli emolevyjen Ethernet-portissa eikä Supermicro ollut ainoa valmistaja, jonka laitteisiin tällaisia lisäyksiä oli tehty. Bloombergin mukaan Yhdysvaltojen NSA oli käyttänyt itse samanlaista tekniikkaa.

Jotain on selvästi tekeillä ja kyse on todella isoista asioista: vakoilusta, kybersotaan valmistautumisesta sekä kansallisesta turvallisuudesta. Meille suomalaisille epäluulo on hyväksi, sillä se parantaa Nokian ja Ericssonin asemia 5G-laitekilpailussa.

Yksittäisen kansalaisen ei tarvitse olla huolissaan Huawei- tai Honor-älypuhelimestaan. Sen vakoilu ei ketään kiinnosta. Mutta kun kyse on valtiotason asioista tai yritysten tuotekehityksestä, kannattaa lähteä siihen, ettei mobiililaitteisiin voi aukottomasti luottaa. Kannattaa käyttää vahvoja salaustekniikoita (ei niitäkään amerikkalaisilla ohjelmilla) ja pyrkiä käsittelemään salaista tietoa perinteisin menetelmin, ilman verkkoja.

Olemme astuneet uuteen aikakauteen, jossa teknologia liittyy oleellisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen kamppailuun talousmahdista ja vaikutusvallasta.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Vanhasen sähköpostin tietoturvasta

TV-uutisista sai käsityksen, että pääministerin konetta korjaavan mikrotuen tietoturvauhka olisi tullut jotenkin yllätyksenä tietoturvasta vastaaville. Niin ei voi olla - ulkoistuksen turvauhkista on puhuttu pitkään ja ne ovat olleet hyvin tiedossa. Mutta raha näköjään ratkaisee valtion ylimmässä johdossakin.

Ulkoistetun mikrotuen turvallisuutta on vaikea parantaa. Niin kauan kuin ministerin koneille pääsee joku ulkopuolinen, tiedostojen kopiointia ja viestien urkintaa on mahdotonta estää satavarmasti. Turha kuvitella, että ongelma poistuu määräämällä joku seisomaan tukihenkilön viereen tämän työskennellessä. Jotta tarkkailija ymmärtäisi mitä koneelle tehdään, hänen pitäisi itsekin olla IT-asiantuntija.

Valokuvan kopioinut mikrotukihenkilö paljastui ilmeisesti vain, koska hän kaupitteli kuvaa lehdistölle. Kuka tietää, mitä ministerien koneilta on aikaisemmin viety?

Vielä parempi kysymys on, mitä koneille on tuotu? Usb-tikulta koneelle istutettu vakoiluohjelma voisi seurata konetta reaaliajassa ja kertoa kaiken maapallon toisella puolella istuvalle vakoojalle. Organisaatioissa luotetaan sokeasti tietoturvaohjelmiin, koska uhkien odotetaan tulevan ulkopuolelta. Virukset eivät ole mitään räätälöityihin vakoiluohjelmiin verrattuna.

Niitä käyttävät teollisuusvakoojat, mutta kaikesta päätellen myös eräät valtiot. Jos kone jätetään hetkeksikin vieraisiin käsiin, kohdistettuja hyökkäyksiä on liki mahdoton estää.

Tai edes havaita, sillä koneelta ulos lähtevä dataliikenne naamioidaan surffailuksi, joka on Suomessa luottamuksellista viestintää. Jos pääministerin koneelta otetaan outoja yhteyksiä Kiinaan, tietoturvaihmisten pitää vain kääntää katseensa muualle.

Ainoa lohtu on siinä, etteivät suomalaiset ministerit taida olla kansainvälisesti kovin kiinnostavia kohteita. Pienen maan vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Suurin riski on EU:lta tuleva luottamuksellinen tieto ja mahdollinen puheenjohtajuuskausi.

Ketä Vanhasen sähköpostit oikeasti kiinnostavat? Henkilökohtainen valokuva saattaa hyvinkin olla sitä kiinnostavinta aineistoa. Jos jotain muuta arvokasta löytyy, se on ehkä kopioitu jo ajat sitten kenenkään kyselemättä ja perään huutamatta. Tässä suhteessa kuvan kopioija saattoi tehdä todellisen palveluksen. Yksi intiimi valokuva on halpa hinta siitä, että turvaihmiset ja etenkin suuri yleisö havahtuvat ongelmaan.

Ministereitä enemmän urkkijoita kiinnostavat suomalaisten hitech-yhtiöiden johtajien koneet. Toivottavasti toimitusjohtajien tietoturvasta on huolehdittu paremmin. Turha säästää mikrotuen ulkoistamisella tuhansia, kun johtajan oma palkka lasketaan sadoissa tuhansissa.