Kääntäjän erikoinen New York -lipsahdus

Pidän Lee Childin jännäreistä, joiden päähenkilönä on Jack Reacher. Niiden juonet tai henkilökuvaukset eivät ehkä ole maailman parhaita, mutta kerronnassa ja ympäristön kuvauksessa on taianomaista imua. Kyse ei ole remesmäisestä tapahtumien vyörytyksestä, vaan hienovaraisemmasta ympäristön ja tapahtumien kuvaamisesta. Usein tapahtumat sijoittuvat USA:n syrjäseuduille, mikä itselläni lisää niiden viehätystä.

Äskettäin luin Paluu päämajaan -kirjan tietämättä, että tuleva elokuva perustuu juuri siihen (harmi, sillä kirja ei ole tekijänsä parhaita, mutta ehkä muita helpommin filmatisoitavissa). Kohdassa, jossa päähenkilö kumppaninsa kanssa pakenee poliisia Washingtonissa, kirja yllättäen pohtii vaihtoehtoa jäädä New Yorkiin (kuvakaappaus sähkökirjan sivulta, kiitos Elisa Kirjan):

Miksi Washingtonissa pakeneva Reacher jäisi New Yorkiin?

Kävin eilen Akateemisessa kirjakaupassa tarkistamassa, mitä alkuperäisteos sanoo asiasta. Elokuvan ansiosta kirja olikin helppo löytää.

Lee Child: Never go back

Alkuperäinen kohta menee seuraavasti: "Where can you go with thirty bucks? There are only four possibilities. Either you hole up in town and sleep in a park, or you head for Union Station, or the big bus depot right behind it, and you go to Baltimore or Philly or Richmond, or else you head the other way, west, on the little municipal bus."

Ruotsinnos går so här: "Vart kan man ta vägen med trettio dollar? Det finns bara fyra möjligheter. Antingen gömmer man sig i staden och sover i en park, eller också beger man sig till Union Station, eller till den stora busstationen bakom, eller också åker man till Baltimore eller Philadelphia eller Richmond, eller i andra riktningen, med den lilla lokalbussen".

Näyttää siltä, että kokenut suomentaja on lipsauttanut tekstiin New Yorkin ihan vahingossa -- liekö Union Station sotkenut ajatuksia? Monelle tutuin Union Station -asemia sijaitsee New Yorkissa, mutta saman nimisiä asemia on ainakin Chicagossa, Los Angelesissa -- ja Washingtonissa.

Lisäys 27.11.2016: Toisessa Reacher-kirjassa (Linnoitus) osui silmääni seuraava kohta:

Biljoonia neliökilometrejä.

Ilmaisu "biljoonia neliökilometrejä" saa heti ajattelemaan, että kääntäjä on erehtynyt eurooppalaisen miljardin ja jenkkien biljoonan erosta. Mutta lause ei silti täsmää. Ei, vaikka neliökilometrien kohdalle laittaisi eekkerin.

Alkuperäisteoksessa lukee 'That's anywhere shy of California,' he said. 'Half of Washington State, half of Oregon, none of California and absolutely all of everywhere else. Somewhere around a zillion square miles.' Lee Child on siis tarkoittanut valtavan suurta määrää, ilman sen suurempaa matemaattista merkitystä. Osuvampi suomennos olisi ollut "tsiljoonia neliökilometrejä".

Kuka jatkossa kääntää tv-ohjelmat?

Netflix jäi nolosti kiinni Divxfinland.orgin käännöstekstien luvattomasta käytöstä. Ja yhtä nolosti Divxfinland.orgin edustaja kertoi, että olisi antanut luvan jos sitä olisi pyydetty. Noloa siksi, ettei luvattomien käännösten käyttöön voi antaa lupia muille. Tekijänoikeuslaki suojaa myös teoksen kääntämistä. Omien käännösten levittäminen on vastoin lakia.

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselta (TTVK) on hurskastelua puuttua harrastajien käännöksiin nyt, vaikka Divxfinland.orgin toiminta on ollut avointa ja saanut jatkua monta vuotta.

Asia nousi otsikoihin vasta tällä viikolla, kun Netflix ja Viaplay avasivat Suomen-palvelunsa. Jatkossa niiden on saatava jostain tekstitykset myymiinsä tv-sarjoihin ja elokuviin. Ammattilaisten tekeminä tekstitykset ovat kalliita, joten oikotielle olisi kysyntää.

Netissä moni harrastaja väittää, ettei edes halua käännöksiä. Tv-sarjoista ja elokuvista nauttii muka paremmin alkukielellä. Itse olen eri mieltä. Vaikka ymmärrän englantia hyvin, luen mieluummin tekstityksiä, koska silloin television äänen voi pitää hiljaisemmalla eikä tarvitse koko ajan keskittyä kuunteluun.

Myös Divxfinlad.orgin suuri suosio kertoo, että teksteille on kysyntää. Jostain syystä esim. uusien elokuvien käännökset ilmestyvät sinne viikko ensi-illan jälkeen, vaikka dvd/blu-ray-levy tulee myyntiin vasta puolen vuoden päästä. Tekstityksillä on kymmeniä tuhansia latauskertoja. Siitä voi päätellä, että teksteille *on* kysyntää myös alan harrastajien (lue: piraattien) keskuudessa.

Mutta tekstityksen ei välttämättä tarvitse olla suomea. Usein riittäisi, että ohjelmissa oli englanninkieliset tekstit. Muutama outo fraasi tai erikoistermi olisi helppo etsiä tarvittaessa nettisanakirjasta.

Todennäköisesti suomalaisille tarkoitetun kaupallisen videopalvelun on tarjottava suomalainen (tai  ruotsinkielinen) tekstitys. Kun uusien jakelutapojen bisnesidea perustuu siihen, että tv-sarjat näytetään Suomessa jo USA:n esitystä seuraavana päivänä, ei käännöksille jää paljon aikaa. Eikä varsinkaan rahaa, jos tilausmaksu on 7,99 euroa kuussa ja sillä saa katsoa niin paljon kuin jaksaa. Jostain on pakko tinkiä, jotta uusi malli voisi toimia.

Netflix on ilmeisesti ajatellut, että katsojat tekevät itse käännöksensä. Tällainen voi onnistua, mutta se edellyttää että Netflix sopii käännösoikeuksista muiden esityskorvausten yhteydessä. Ja voisi kai niille harrastajille jotain maksaakin...

AV-kääntäjät ovat jo älähtäneet työnsä kannibalisoimisesta. Korostan heti, että itse arvostan laadukasta suomenkieltä. Käännösten oikeellisuus ja virheettömyys on itselleni keskeinen osa elämystä. Ja niin se on ilmeisesti muillekin -- ainakin päätellen lukuisista sivuista, joille on koottu television käännöskukkasia.

Silti on pakko kysyä: mikä on käännösten merkitys jatkossa? Jos katsojille on tärkeintä se, että sarjat näkee heti tuoreeltaan ja että palvelu on edullinen, ovatko ihmiset oikeasti valmiita maksamaan käännösten laadusta? Käykö tässä samoin kuin journalismissa, jossa kaikki kyllä väittävät haluavansa suomenkielistä laatujournalismia, mutta tuskin kukaan on valmis maksamaan siitä.

Ja tekeekö ammattilainen välttämättä parempaa laatua kuin asialle omistautunut harrastaja? Kumpi osaa kääntää paremmin vaikkapa Star Trekin erikoissanastoa: ammattilainen, joka kääntää huomenna lääkärisarjaa ja ensi viikolla tiedeohjelmaa vai sarjan fani, joka tuntee kaikkien aiempien jaksojen tapahtumat ja on kirjoittanut niihin liittyvät Wikipedia-artikkelit?

Joukkoistaminen on synnyttänyt Wikipedian ja tappanut siinä sivussa tietosanakirjabisneksen. Käykö käännöksille samoin?

Keskustelu muistuttaa myös väittelyä siitä, vievätkö harrastajakuvaajat ammattilaisten työt. Jos yhä useammalle hääparille tai lehdelle riittää harrastajan ottama kuva, jonka hinta on murto-osa ammattilaisen veloituksesta, onko vika harrastajissa vai kuvan ostajissa?

Kaikki edellä oleva koskee vain englanninkieltä. Kohta kaikki osaavat sitä hyvin tai erittäin hyvin, joten kääntämisen merkitys muuttuu väistämättä jollain tavalla. Muiden kielten osaajien määrä saattaa jopa vähentyä, joten venäläisen, saksalaisen, italialaisen, espanjalaisen tai jopa ruotsalaisen materiaalin kääntäjille riittää varmasti töitä jatkossakin.

Jk 1. AV-kääntäjien blogissa kerrotaan, että normaalisti 1,5 tunnin ohjelman kääntämiseen kuluu viikko. Ottaen huomioon, miten tasapaksua makkaraa tv-sarjat ovat, aika tuntuu pitkältä. Olisikohan työtä mahdollista tehostaa, kuten esim. toimittajat ovat joutuneet tekemään?

Jk 2: Hesarin valokuvaksi kelpaa huonompikin otos. 

Tuntemat. soittaa

Vaikea uskoa Nokiaa suomalaiseksi puhelinvalmistajaksi. Suomalaisen käyttöliittymän tekstejä on lyhennetty niin, että ne näyttävät rumilta ja haittaavat ajoittain jopa ymmärtämistä.

Joskus 1980-luvulla ohjelmia piti kääntää suomeksi niin, että uudet tekstit kirjoitettiin binäärimuodossa suoraan koodiin alkuperäisten, englanninkielisten tekstien päälle. Se oli tarkkaa hommaa -- tekstille varattu tila oli kiinteä, eikä pituus saanut käännöksessä muuttua. Lyhyemmät teksti eivät olleet ongelma, sillä loppu voitiin tyhjentää välilyöntejä lisäämällä, joskin suomen pitkien sanojen vuoksi tämä oli harvinaista.

Juuri äsken puhelimen näytöllä oli teksti "Tuntemat. soittaa". Miksi ensimmäisestä sanasta on pitänyt lyhentää kaksi merkkiä ja korvata niistäkin toinen pisteellä? Näytöllä olisi ollut runsaasti tyhjää tilaa. Vastaavia esimerkkejä on ainakin N73-mallissa vaikka kuinka paljon.

Syynä ei voi olla halu säästää muistia. 1980-luvulla oli toisin. Nyt nokialaisessa on kymmeniä megatavuja muistia ja vielä kahden gigan muistikortti. Yksittäisten merkkien jättäminen pois on kuin hiekanjyvä saharassa.

Tekstit eivät ole korjaantuneet edes firmware-päivitysten myötä. Silloin on kyllä tapahtunut kaikkea muuta jännää, esimerkiksi Java-pelit lakkasivat toimimasta, rss-syötteet katosivat ja viimeksi valikosta hävisi yksi asentamani ohjelma -- näin siitä huolimatta, että olen tehnyt oikeaoppisesti varmistuksen ennen päivitystä ja palauttanut varmistuksen takaisin sen jälkeen.