Näytetään tekstit, joissa on tunniste ylinopeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ylinopeus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Pienten ylinopeuksien sakotus ei paranna liikenneturvallisuutta

Liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo arvosteli 27.10.2021 Hesarissa nopeusvalvontakameroita ja pienten ylinopeuksien sakottamista. Tänään hän oli Maikkarin aamuohjelmassa keskustelemassa aiheesta poliisin kanssa. Toisin kuin muissa pohjoismaissa, Suomessa liikenneturvallisuuden kehitys on pysähtynyt, vaikka nopeusvalvontakameroita lisätään jatkuvasti. Jotain uutta pitäisi keksiä.

Kirjoitin aiheesta vuonna 2010 ilmestyneessä Yksityisyys-kirjassani. Tiivistelmä oli, että nopeuksia mitataan sen vuoksi, että se on helppo tehdä. Oikea valvonta ja liikenneturvallisuus vaatisivat resursseja, joihin valtiolta ei tunnu löytyvän rahaa. Ei, vaikka oikea valvonta maksaisi itsensä takaisin niin sakkotuloina kuin henkilövahinkojen vähentymisenäkin.

Ajoin korttini jo 1980-luvulla ja olen siitä lähtien pyrkinyt noudattamaan nopeusrajoituksia. Yli 30 vuoden puhtaan tilin jälkeen sain viime vuonna ensimmäisen ylinopeussakon. Kamera oli napannut kuvan, kun toukokuisena lauantai-iltapäivänä ajoin Kangasalan suunnasta kohti Tamperetta, ja tähystelin monikaistaisessa risteyksessä oikeaa kaistaa, minkä valita. Muuta liikennettä oli tuskin lainkaan.

Toinen sakko tuli viime kesänä sunnuntai-iltapäivällä Kemiön saarella, jossa taajaman kamera nappasi kuvan. En ollut huomannut rajoituksen laskua 40 kilometriin, kun tie ei juuri muuttunut eikä missään näkynyt ristin sielua. 

Molemmat ylinopeudet olivat nipin napin sakotuskynnyksen ylittäviä. Kumpikaan ei vaarantanut liikenneturvallisuutta.

Olen samaa mieltä Timo Tervon kanssa: jos järjestelmä sakottaa niitä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät noudattaa rajoituksia, se ei täytä tarkoitustaan. Valvonnan pitäisi napata ne, jotka ajavat piittaamattomasti ja muita vaarantaen, roikkuvat edellä ajavan perässä eivätkä ole ajokunnossa väsymyksen, alkoholin tai huumeiden vuoksi. Nyt sellaista valvontaa on tuskin lainkaan.

Viime sunnuntaina ajoin Lahden moottoritietä. Noudatin tunnollisesti 100 km/h rajoitusta sillä seurauksella, että jokainen auto ajoi ohi. Moottoritiellä kun ei ole kameroita, eikä juuri valvontaakaan. Oma rajoitusten noudattaminen tuntui aiheuttavan liikennehäiriön, joka haittasi muita.

Ajan usein myös Kehä I:tä, johon tuli kamerat muutama vuosi sitten. Useimmat ajavat ylinopeutta mutta jarruttavat aina kameran kohdalla. Itse säädän vakionopeuden 73 kilometriin, jonka tiedän mittarivirheen vuoksi vastaavan tasan 70 km/h arvoa. Yleensä joku tulee roikkumaan takapuskuriin, etenkin jos ajan vasemmalla kaistalla (josta käännytään Otaniemeen). 

Maanteillä 60 - 80 -100 km/h vaihtuvat välillä hyvinkin tiheään, aina ennen risteysalueita. Miten kukaan voi enää ajaa autoa ilman vakionopeuden säädintä? Ilman automatiikkaa huomio pitäisi kiinnittää liikenteen sijaan nopeusmittariin.

Jos parhaansa yrittäminen ei riitä, 170 euron maksu alkaa tuntua puhtaalta rahastukselta. Summaa ei ole edes porrastettu tulojen mukaan, joten se on pienituloiselle kohtuuton rokotus. HSL:n päätös korottaa pummilla matkustamisen tarkastusmaksu 80 eurosta 100 euroon nostatti äskettäin porua, se kun rankaisee tiettyä ihmisjoukkoa (niitä, joilla ei mielestään ole varaa tai halua maksaa lipusta). Tahalliseen tekoon verrattuna 170 euron tahaton ylinopeussakko on aivan eri luokan asia.

Kannabiksen laillistamista on puolusteltu sillä, ettei ole järkeä tehdä monista suomalaisista lainrikkojia. Että laki, jota ei noudateta, on turha. Saman perustelun voisi esittää myös valvontakameroista.

Jos oikeaan liikennevalvontaan ei löydy poliiseja eikä rahoja, luovutaan sitten edes turvallisuuden kehittämisen tavoitteista.

Lisäys 18.11.2021: Tällainen uutinen tuli juuri: "Onnettomuustietoinstituutin selvityksen mukaan joka neljäs kuljettajista ajoi ylinopeutta vähintään 30 kilometriä tunnissa ja miltei yhtä moni ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan." Samanlaisia uutisia oli jo 10+ vuotta sitten, kun tein Yksityisyys-kirjaa, joten ei tieto mikään uusi ole. Sitaatista jää puuttumaan se, että toinen suuri riskitekijä olivat iäkkäiden kuljettajien havaintovirheet. 

maanantai 11. lokakuuta 2010

Liikennekomissaari ehdottaa ehdotonta nollatoleranssia

Lehtiuutisen mukaan Euroopan komission liikennekomissaari Siim Kallas haluaa EU-maiden poliisien puuttuvan jokaiseen havaitsemaansa ylinopeuteen, vaikka se olisi vain yksi kilometri tunnissa. Rangaistuksen ei välttämättä tarvitsisi olla suuri, pienestä ylityksestä voisi riittää pelkkä huomautus.

Nopeus on helposti mitattava suure -- ja mitä vielä parempaa, se voidaan täysin automatisoida. Ei ihme, että liikenneturvallisuuden parantamisessa aletaan aina ensin puhua nopeuksista. Seuraavana tulee promillerajan alentaminen -- joka sekin on kuin sattumalta mitattava numeerinen arvo. Harmi vain, ettei sen mittausta voi automatisoida. Niinpä nopeutta mitataan luultavasti satoja kertoja yhtä puhallutuskertaa kohti. Jokainen voi pohtia, onko suhde oikea.

Mutta kuinka paljon nopeus vaikuttaa? Syyskuussa kerrottiin, että Helsingin liikenteessä kuoli viime vuonna kuusi ihmistä. Luku oli alhaisempi kuin kertaakaan vuoden 1929 jälkeen, jolloin tilastointi aloitettiin. Hyvää tulosta pidettiin alueellisten, alennettujen nopeusrajoitusten ansiona. Lähivuodet näyttävät, oliko näin. Jos luku lähtee uudelleen nousuun, syynä saattoi olla esimerkiksi talouden hidastumisen myötä vähentynyt kiire ja liikkumisen tarve, tai poikkeuksellisen helpot keliolot.

Kesällä Helsingin Sanomien yleisönosastolla käytiin pieni väittely nopeuden vaikutuksista kolarien määrään. Vahinkotarkastaja kirjoitti, että vain 3,7 % autoliikenteen kuolonkolareista johtui ylinopeudesta kun taas rattijuopumuksen osuus oli peräti 19,3 %. Hänelle vastannut kirjoittaja esitti ihan toisenlaisia lukuja: kolme yleisintä tekijää ovat ylinopeus (noin 40 %), turvavyön käyttämättä jättäminen (noin 35 %) sekä rattijuopumus (noin 30 %). Luvuista näkee heti, että niissä on mitattu eri asioita ja vieläpä eri tavalla. Asia on ilmeisen monitahoinen.

Kuukausi sitten tapahtui Merikarvialla ikävä onnettomuus, jossa mies menetti autonsa hallinnan ohitustilanteen seurauksena. Auto syöksyi päin vastaantulijaa, jolloin molempien autojen 30-vuotiaat kuljettajat menehtyivät. Kaikin puolin surullinen tapaus.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten syy tilastoitiin. Oliko kolarin syynä ohittajan ilmeinen ylinopeus vai se, että hän menetti autonsa hallinnan, vai se, että hän osoitti piittaamattomuutta tai harkintakyvyn puutetta lähtemällä ohitukseen huonossa paikassa? En tunne tapauksen yksityiskohtia, joten nämä ovat vain retorisia kysymyksiä.

Toinen esimerkki oli elokuussa Joensuun Enossa tapahtunut tragedia, jossa kuusi nuorta menehtyi henkilöauton ajettua rekan eteen kolmion takaa. Ilmeisesti rekka ajoi 80 km/h nopeutta 60 km/h rajoitusalueella, mutta miten paljon sillä oli vaikutusta onnettomuuden syntyyn? Ainakaan lopputuloksen kannalta nopeuserolla tuskin oli vaikutusta.

Jos jo pelkkä syyn tilastointi on näin tulkinnanvaraista, miten luotettavia ovat syistä lasketut prosenttiosuudet?

Riskikäyttäytymiseen, piittaamattomuuteen ja huolimattomuuteen voi puuttua vain oikea poliisi niitä havaitessaan. Pelkkä nopeuden mittaaminen on sen sijaan helppoa ja automaattista. On vaara, että kustannussyistä huomiota halutaan kiinnittää vain nopeuksiin ja todellinen liikenneturva jää sivuosaan.