Painavaa asiaa JFK:n salamurhasta

John F. Kennedyn salamurhasta Dallasissa 22.11.1963 on kirjoitettu enemmän kirjoja kuin mistään toisesta ei-uskonnollisesta tapahtumasta. Useimmat kirjat väittävät, että murhan takana oli salaliitto, ja ettei Lee Harvey Oswald ollut ainoa ampuja. Joidenkin mielestä Oswald ei ollut ampuja lainkaan, vaan pikemminkin lavastuksen uhri.

Monista kirjoista yksi on ylitse muiden: Vincent Bugliosin Reclaiming History -- jos ei muuten, niin ainakin laajuutensa vuoksi. Amerikkalainen syyttäjä Vincent Bugliosi vietti 21 vuotta tutkien kaiken mahdollisen materiaalin ja haastatellen vielä elossa olevat henkilöt. Tuloksena on vuonna 2007 julkaistu tiiliskivi, jonka pitäisi ratkaista asia lopullisesti.

"Tiiliskivi" on vähättelevä nimitys kirjalle, jossa on huimat 1612 sivua. Pelkkä esipuhe, joka ei ole mukana sivunumeroissa, on 46 sivun mittainen. Sivut ovat isoja ja fontti pientä. Se, mitä paperille ei ole mahtunut, löytyy pdf-tiedostoina kirjan takakanteen liimaltulta rompulta (yhteensä 1128 sivua). Oma talousvaakani ylsi vain kahteen kiloon asti mutta arvioin, että kirja painaa lähes kolme kiloa.

Kirja on sopivaa luettavaa näin 9/11-iskun vuosipäivän alla. Tapauksilla on paljon yhteistä ja juuri Kennedyn murhasta kumpuava epäluottamus on toiminut myös 9/11-salaliiton polttoaineena.

Tässä tiivistelmä 1612 sivusta: mitään salaliittoa ei ollut. Oswald ampui Kennedyn yksin, eikä tapauksessa lopulta ole mitään epäselvää.

Jos haluaa pidemmän version, kannattaa tutustua itse kirjaan ja varata riittävästi aikaa, sillä asioiden käsittely on perusteellista ja pikkutarkkaa. Esimerkiksi neljän kriittisen päivän tapahtumat käsitellään minuutin tarkkuudella (sivut 1-319). Oswaldin henkilöä ja elämää esitellään sivuilla 513-788. Satoja sivuja on omistettu erilaisille teorioille ja motiiveille aina kuubalaisia, FBI:tä ja Mafiaa myöten. Mikään niistä ei lopulta ole uskottavia.

Oswald ampui kolme laukausta, joista ensimmäinen meni ohi (s. 467-472), toinen, kiistanalainen "taikaluoti" lävisti presidentin kurkun ja osui sen jälkeen kuvernööri Connallyyn (s. 472-482) sekä kolmas, joka lävisti presidentin pään. Osuma näkyy kuuluisan Zapruderin kaitafilmin ruudussa 313. Valitettavasti filmissä ei ole ääntä, joten kahden muun laukauksen tarkat ajankohdat ja tulosuunnat ovat johtaneet loputtomiin spekulaatioihin ja salaliittoteorioihin. 9/11-iskuista on paljon enemmän videomateriaalia, mutta materiaalin paljous tuntuu sekin vain lisäävän eri tulkintojen määrää.

JFK:n tapauksella on paljon yhteistä 9/11:n kanssa. Timo T.A. Mikkonen tutki salaliittoa tv-ohjelmassaan 1970-luvulla ja kirjoitti aiheesta artikkelin Sotilasaikakauslehteen. Mikkonen oli aikansa salkkari eivätkä hänen lennokkaat väitteensä ("aukiolla ammuttiin kaikkiaan 11 luotia") jää yhtään jälkeen tämän päivän 9/11-teorioista ("mitään lentokoneita ei osunut WTC-torneihin, kaikki oli vain videotrikkejä").

Yksi JFK-salkkarien keskeisistä väitteistä on se, ettei Oswald olisi voinut osua liikkuvaan autosaattueeseen, koska hän oli niin huono ampuja (vertaa 9/11:n terroristit, jotka hädin tuskin osasivat lentää). Kuitenkin Bugliosi kertoo (s.549), että armeijan ampumakokeessa 21.12.1956 Oswaldin 212 pisteen erinomainen tulos oikeutti tarkka-ampujaluokkaan (sharpshooter, alaraja 210 pistettä).

Toinen keskeinen väite on taikaluoti, joka osui kahteen henkilöön ja vieläpä hyvin erikoisessa kulmassa. Bugliosi selittää asian yksinkertaisesti niin, ettei luodista JFK:n jälkeen osuman saanut kuvernööri Connolly istunut suoraan presidentin edessä vaan hieman vasemmalla. Asia käy ilmi edestä päin otetusta valokuvasta.

Bugliosi romuttaa myös kolmannen väitteen: toista luotia ei ammuttu edestä Grassy Knollin viheriöltä (s. 845-871) vaan takaa ylhäältä, kirjavaraston ikkunasta. Vaikka Kennedyn pää retkahtaa taaksepäin, luodin osuessa pää liikkuu ensin hieman eteen ja alaspäin. Kun Zapruderin filmin ratkaisevan ruudun kontrastia lisätään riittävästi, luodin vaikutuksesta leviävä aivoaine nousee ylös- ja eteenpäin, mikä sopii täysin viralliseen teoriaan. Taaksepäin suuntautuvan liikkeen Bugliosi selittää lihasreaktiolla.

Bugliosin kirjassa on vain yksi periaatteellinen heikkous. Kirjoittaja on entinen syyttäjä, eikä kirja pyrikään olemaan puolueeton tutkimus aiheesta. Bugliosi tekee alusta pitäen selväksi, että hän on kerännyt aukottoman todistusaineiston, joka olisi riittänyt Oswaldin tuomitsemiseen, mikäli oikeudenkäynti olisi joskus päästy järjestämään. Koska niin ei käynyt, englantilainen LWT-tuotantoyhtiö järjesti kesällä 1986 Lontoossa televisioidun "oikeudenkäynnin", jossa Bugliosi toimi syyttäjänä. Vaikka kyse oli televisiosta, kaikki tapahtui kuten oikeassa prosessissa ja valamiehistö oli lopulta tuomiossaan yksimielinen: syyllinen.

Jo alussa Bugliosi kirjoittaa, että JFK:n tapaus on periaatteessa hyvin yksinkertainen. On vain salamurhaaja, kuuluisa uhri ja muutamia odottamattomia käänteitä, joista keskeisin tietysti Oswaldin oma surma tv-kameroiden edessä vain kahta päivää myöhemmin. Näistä aineksista on keitetty rajattomasti teorioita, kirjoja, väittelyitä, elokuvia jne.

9/11-iskut olivat huomattavasti monimutkaisempi ja laajempi tapahtumasarja. Vaikka niitä tutkittaisiin kuinka syvällisesti, aina tulee löytymään niitä, joiden mielestä asiassa on jotain mätää. JFK:n salaliittoteoriat ovat eläneet kohta jo 50 vuotta, joten 9/11-spekulaatioille voi odottaa vielä moninkertaisesti pidempäää elinikää.

Katso myös JFK - avoin tapaus kirjana.