keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Johtajakummeja kansanedustajille

Pahoittelen, että kirjoitan samasta aiheesta kuin kuukausi sitten, mutta päivän Hesari sai taas mielikuvitukseni lentoon.

Kulttuurisivulla on iso juttu kansanedustajille nimetyistä kulttuurikummeista. Juttu, jonka otsikko on reilusti "Muusikot ryhtyivät lobbareiksi", kertoo tekijänoikeusjärjestö Teoston lobbauksesta: Pari vuotta sitten Teostossa tajuttiin, että poliittiset päättäjät tuntevat huonosti musiikintekijöiden arkea. Syntyi idea järjestää jokaiselle kansanedustajalle oma kulttuurikummi, joka kertoo poliitikolle omista ja alansa huolista.

Kuukausi sitten siteerasin Kimmo Sasin kommenttia, nyt on vuorossa Paula Risikko: Risikon mielestä Teoston kummihanke on hieno idea: siinä musiikintekijä oppii, miten voi vaikuttaa, ja poliitikko oppii, mitkä ovat ne asiat, joihin pitäisi vaikuttaa. (lihavointi bloggaajan)

Hesarin juttu on vain painetussa lehdessä, mutta samasta tilaisuudesta Pohjanmaalta raportoi myös YLE: Kulttuurikummit tuotavat tietoa eduskuntaan.

Poliitikot tuntevat huonosti monien muidenkin ammattiryhmien arkea. Seuraavaksi edustajille voisi valita poliisikummin, sairaanhoitajakummin tai vaikka opettajakummin. Ja kukas nyt seuraavana onkaan uhkaamassa lakolla, jos ei palkat nouse? Heiltä kanssa oma kummi joka edustajalle, niin oman työn tärkeys ja palkan pienuus välittyy kansanedustajien tietoisuuteen.

Facebook-ystäviltä tuli muitakin ehdotuksia. Taviskummi olisi hyvä, koska kansanedustajien tuntuma arkeen uhkaa kadota. Pummikummi muistuttaisi edustajia laitapuolen kulkijoiden ongelmista ja perusturvan puutteista. Ahtaajakummi kertoisi, miksi juuri tämä ammattiryhmä tuntuu aina olevan lakossa ja vaatimassa etuja itselleen. Ja mamukummi olisi näinä monikulttuurin aikoina melkeinpä välttämättömyys.

Älkäämme unohtako myöskään johtajia. Media on ansiokkaasti julkistanut nimilistoja siitä, miten moni kansanedustaja ja paikallinen kunnanvaltuutettu istuu myös S-ryhmän päättäjänä. Kaksoisroolia on pidetty piilokorruptiona, mutta ilmisesti kyse on väärinkäsityksestä: edustajat ovat vain hankkineet itselleen johtajakummeja, jotta tietävät paremmin mitä ongelmia S-ryhmän liiketoimintaan liittyy. Omat pikku bonukset ja etupisteet auttavat ymmärtämään paremmin liiketoiminnan haasteita.

Vakavasti sanoen kansanedustajien kummittaminen on arveluttavaa. Miksi juuri muusikot olisivat se ryhmä, jonka arki kaipaa muita enemmän ymmärrystä? Ovatko muusikot tärkeämpiä kuin poliisit, sairaanhoitajat tai opettajat? Tai ahtaajat, tavikset ja pummit?

Vai johtuuko se vain siitä, että Teostolla on eniten rahaa ja pisin kokemus lobbaamisesta?

Miksi media kirjoittaa muusikkokummeista myönteisesti, mutta pitää S-ryhmän kummitoimintaa moraalisesti arveluttavana?

Teoston tavoitteita ei tarvitse arvailla. Hesarin jutussa toimitusjohtaja Katri Sipilä kertoo suorasukaisesti järjestön tavoitteen: piratismi kuriin ja hyvitysmaksu jokaiselle laitteelle (siis tosiaan, sanatarkasti: yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu pitäisi ulottaa kaikkiin laitteisiin).

Kummien tuella tuollainenkin päättömyys voi hyvin mennä läpi.

5 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Juu,kummisetätoiminta on hyvin tuttua tuolla saapasmaan puolella, opintomatka kansanedustajille?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tärkein kummi olisi tietenkin tuomarikummi: lakia säätävien kansanedustajien pitäisi tuntea paremmin tuomarien työtä ja nähdä mitä ongelmia siihen liittyy. Toki se voisi olla hieman ongelmallista vallan kolmijako-opin kannalta.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kansanedustajille ilmainen 7 päivää lehti, heh!

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/09/1399086/oopperalippuja-vip-kohtelua-ja-hirvikarpaskarkotetta---ilmaiseksi-kansanedustajille - jostain syystä kukaan ei muistanut tekijänoikeusjärjestöjen lähettämää cd-levyä

Hannu Tanskanen kirjoitti...

7-päivää kuulostaa enemmänkin rangaistukselta.

Anonyymi kirjoitti...

> Miksi juuri muusikot olisivat se ryhmä, jonka arki kaipaa muita enemmän ymmärrystä?

Väärinkäsitysten välttämiseksi suosittelisin käyttämään termiä "teostoon kuuluvat muusikot", joka tietenkin edustaa vain osaa muusikoiden ryhmästä.

Täten ryhmä ei pääsääntöisesti aja muusikoiden, vaan teoston (tai sanotaanko "teostoon kuuluvien muusikoiden" etuja)

Esimerkkinä tästä mainittakoon lobbaus kasettimaksun laajentamiseen. Teostoon kuulumattomalle artistille tästä ei ole lainkaan hyötyä - päin vastoin, mikäli tekee itse omia levyjä Suomesta ostetuille CDr-levyille, joutuu maksamaan artisteille (teoston kautta) suunnatun maksun, josta ei itse saa senttiäkään. Kyllä tämänkin voi jotenkin takaisin periä, mutta sen verran kova byrokratia, että ainakin meidän bändin tarvitsemat levyt tilataan vain yksinkertaisemmin Saksasta :-)

Website Security Test