Housuton mies levisi ulkomaille

Iltapäivälehden lööppi mainostaa, miten Google StreetViewin kuvaama housuton mies levisi ulkomaille. On se kamalan tunkeileva palvelu se StreetView, on!

Ei siinä mitään, housuton mies sopii hyvin Suomen brändiin. Vielä parempi, jos järven rannasta olisi löytynyt saunapaljaita tyttöjä. Sillä olisi päässyt lööppeihin jo ulkomaillakin.

Mutta kuka tässä varsinaisesti teki väärin? Googleko, jonka auto ajoi katua kun kuvaan tarttui pihalla ilman housuja aurinkoa ottava mies, vai perinteiset lehdet, jotka kuvan löytämisen jälkeen tekivät siitä isot otsikot ja levittivät tiedon maailmalle? Kumpi oli varsinainen kuvan julkaisija?

Kuka muuten mahtoi olla bongata kuvan ensimmäisenä? Raahen Maakaarentie 14 näyttää tasaiselta ja harmaalta paikalta. Kuka muu kuin tien varrella asuva eksyisi katsomaan näitä maisemia? Oliko kuvan löytäjä mies itse, vai hänen naapurinsa? Median ansiosta Maakaarentie on nyt kansainvälisesti Suomen tunnetuimpia teitä, mutta kuinka moni nettikäyttäjä olisi ikinä eksynyt paikalle omin avuin?

Suurkaupungeissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta fakta on, että Suomen maantiet ja haja-asutusalueet ovat kerrassaan tylsiä. Kukaan ei jaksa klikata kovin monta kertaa autiota maantietä tai harvalukuisia mökkejä halkovaa maisemaa. Yhtä kiinnostavaa on katsoa web-kameralla ruohon kasvamista. Omakotiasujien lienee turha huolestua -- ketään tuskin kiinnostaa kurkkia heidän pihoihinsa.

Maakaarentie 14:n ympärillä näyttää olevan aita näkösuojana. Sen korkeutta on vaikea arvioida pelkän Google-kuvan perusteella, mutta varsinkin sivusuunnasta aita näyttää matalalta. Niin matalalta, että pihaan olisi nähnyt kuka tahansa ohikulkija.

Miksi Google kuvasi sivukadutkin?

Kirjaprojekti on vaatinut niin paljon aikaa, että bloggaus on jäänyt paitsioon.

Kirjaan liittyen: Googlen StreetView herätti Suomessa yllättävän paljon niin ihastusta kuin vihastustakin. Valokuvausta harrastavana kannatan kuvauksen säilyttämistä mahdollisimman vapaana. Jos talojen tai katunäkymien kuvaamiseen aletaan edellyttää lupaa, ajaudutaan aivan mahdottomaan tilanteeseen.

Tässä suhteessa tekniikka on tosiaan muuttanut yksityisyyden käsitettä. Kadulla liikkuva ihminen altistaa itsensä kuvaukselle ja siitä seuraaavalle julkisuudelle. Kuka tahansa voi ottaa valokuvia julkisilla paikoilla ja julkaista ne netissä miljoonien ihmisten nähtäväksi. Sille ei vain voi mitään.

Jos kuvassa näkyy noloja tilanteita, kuten kännäämistä tai pornokaupassa asiointia, onko se kuvaajan vika? Julkisilla paikoilla ei muutenkaan pitäisi käyttäytyä häiritsevästi. Pornokaupassa asiointia ei kannata hävetä, kun alan tarvikkeita myydään jo ostoskeskusten erikoisliikkeissä ja marketin hyllyillä.

Googlea voi kritisoida kahdesta asiasta. Ensinnäkin kasvojen ja autojen rekisterikilvet ovat jääneet paikoin sumentamatta. Kyse ei ole algoritmin huonoudesta vaan huolimattomuudesta. Jopa Helsingin keskustassa on kadunpätkiä, joille jälkikäsittelyä ei ole ajettu lainkaan.

Toinen kritiikin kohta on pikkuteiden ja pihojen kuvaaminen. Ovatko pienet syrjäkujat niin kiinnostavia, että kamera-auton on pitänyt koluta nekin?

Taidan tietää vastauksen. Auto on ajanut kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ei suinkaan kuvauksen vaan wlan-tukiasemien kartoituksen vuoksi. Kuvauksen ohella Google on ilmeisesti suorittanut Suomen laajimman war-driving-ajon ja kirjannut ylös jokaisen wlan-tukiaseman koordinaatteineen.

Tämän tiedon perusteella se pystyy paikantamaan jopa talon tarkkuudella jokaisen tietokoneen ja matkapuhelimen, jossa on wlan-ominaisuus. Paikannuspalvelu vaatii nettiyhteyden, mutta sen ei tarvitse kulkea wlanin kautta. Mokkula tai lankaliittymä riittää.

Tämä paikannustekniikka on jo koekäytössä. Yksityisyyden suojaamiseksi paikannuspalvelun pitäisi aina kysyä lupa käyttäjältä. Silti moni yllättyy havaitessaan, että hänet voidaan nettikäytön aikana paikantaa jopa talon tarkkuudella -- ja vieläpä sisätiloissa, mihin gps-paikannus ei tule koskaan yltämään!

Mutta tästä lisää myöhemmin, nyt pitää jatkaa kirjan saattamista painovalmiiksi.

Mikä on hassuinta Suomessa?

Suomessa on varmasti ulkomaalaisten mielestä monia hassuja asioita, mutta tämä on ylitse muiden: viikonloppuna näytettiin taas kerran uusintana Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu 15 vuoden takaa.

Vanha kiekko-ottelu jo toisen kerran uusintana. Ällistyttävää. Huvittavaa. Hassua.

En taaskaan jaksanut katsoa itse ottelua, mutta laitoin sen levylle. Yli kuuden gigatavun edestä suomalaista kulttuurihistoriaa.

Mikä tässä ottelussa on niin ihmeellistä? Mitä kertoo kansan itsetunnosta se, että pönkitystä pitää hakea 15 vuotta vanhasta jääkiekkomatsista? Olisiko Suomen aika katsoa eteenpäin eikä taaksepäin?

Sen verran vilkaisin tallennetta, että ainakin kuvanlaatu on 15 vuodessa parantunut huimasti. Vaikka kyse oli Ylen alkuperäisestä nauhasta, sen ajan tallennustekniikka oli vielä puutteellista. Kuva oli tietenkin kapeaa 4:3 suhdetta ja kuvan päälle lisätyt tekstit isoja ja kömpelöitä. Eikä siitä ole hei kuin 15 vuotta!

Niin applea, niin applea...

Applen englanninkielisellä sivulla on linkki "Watch the keynote" eiliseen julkistustilaisuuteen. Esitys on tarjolla kolmella eri tarkkuudella - mutta vain Applen omassa videomuodossa. Pitäisi siis asentaa QuickTime vain nähdäkseen tämän pätkän. Ei kiitos.

Apple ei halua tukea Flashia, vaikka se on netin käytetyin multimediatekniikka. Esimerkiksi YouTuben videot käyttävät Flashia, samoin tekee nykyään myös Ylen Areena. Mutta Apple soveltaa klassista NIH-ajattelua: Not Invented Here.

Katsotaan sitten YouTubesta. Siellä on sentään yleisön joukosta kuvattuja pätkiä julkistuksesta. Cnetin video on täällä. Innostuneita vihellyksiä ja vakuuttavia huokauksia yleisöstä, kun Jobs pääsee töihin.

Retoriikka on entisellään: "What this device does? It's extraordinary. You can browse the web with it" (ihan totta?! olisikin uutinen jos sillä ei voisi selata nettiä). Työpöydän taustakuvaakin voi vaihtaa (huippua!). "Best browsing experience you ever had. It's phenominal." (sure!) "It's unbelievable great" (totta, en usko). "You can turn iPad any way you like: upright, sideways... it automatically adjusts" (How cool is that!). "Incredible experience, phenominal for mail". "Keyboard is almost life-size. It's a dream to type on." (Älä unta nää). "iPad is an awesome way to enjoy your music collection" (missä kaiuttimet, missä digitaalinen lähtöliitäntä vahvistimeen?). "It's awesome to watch tv-shows and movies on" (You must be kidding! 4:3 näytöllä? It's sooooo 80's...)

Nokia haluaisi itselleen edes palan Applen kansansuosiosta, mutta tällaiset tyhjänpäiväiset hehkutukset eivät vain pure Suomessa. Tuskin Euroopassakaan.

Vielä yksi applemaisuus: design ajaa kaiken edelle. Oikeassa lukulaitteessa pitäisi olla painikkeet sivujen kääntämiseksi. Sormen vetäminen näytön poikki voi olla "cool" ja "awesome", mutta siihen kyllästyy äkkiä. No, silloin Applella on jo myydä seuraava laite.

Applen iIlmiö vai iFloppi?

Tänäkin aamuna näyttää olevan pakkasta (Espoossa juuri nyt -18 astetta), ja aurinko luultavasti nousee kuten eilenkin. Maailma ei siis mullistunut, vaikka Apple sai lopulta esitettyä iPadin. Laitetta on odotettu useita vuosia.

Miksi ihmeessä, voisi nyt kysyä, sillä iPad on melkoinen pettymys. Se on samanlainen kompromissi kuin kaikki aiemmin esitellyt vastaavat laitteet: liian iso mahtuakseen taskuun mutta liian rajoittunut toimiakseen tietokoneena. Mitä ihmettä tällä pitäisi tehdä?

iPad on pohjimmiltaan vain suurennettu iPod Touch - siis iPhone, mutta ilman puhelinta. Ongelmana on, että sen pitäisi raivata itselleen elintila puhelimen ja tietokoneen välissä. Mikä saisi ihmisen ottamaan kaikki kolme mukaansa aamulla, kun lähtee kodista?

Jotta iPadistä tulisi applemainen jättimenestys, sen pitäisi luoda aivan uusi tuotekategoria. Sen pitäisi tarjota jotain, mitä älypuhelimilla tai miniläppäreillä ei voi tehdä. Vaihtoehtoja ei ole kovin monta.

Yksi visio voisi olla joka kodin viihdelaite. Älykäs kaukosäädin, jolla voi myös katsoa elokuvia ja kuunnella musiikkia. Jälkimmäinen vaatisi kunnon kaiuttimet, edellinen 16:9 näytön. Ja silti Blu-ray/dvd-aseman puute olisi ongelma.

Toinen visio on sähköinen lukulaite. Applella olisi ollut loistava tilaisuus luoda eReader-laitteiden käytännön standardi ja omia markkinat, jotka ovat vasta avautumassa. Mutta silloin laitteen olisi pitänyt olla erikoistuneempi, eikä yrittää hallita kaikkea mahdollista paikannuksesta musiikkiin ja peleihin. Toivottavsti laitteessa on julkaisutoiminnan vaatima DRM-piiri. Jobsin historian tuntien (suuri Disneyn osakkeenomistaja, tiukka asenne suojauksiin) se on enemmän kuin todennäköistä.

eReader-laite seisoo tai kaatuu näytön mukana. Parhaiden markkinoilla olevien lukulaitteiden näyttö on kuin paperia, joten lukeminen ei rasita silmiä ja akku kestää pitkänkin romaanin alusta loppuun. iPad on värillinen, mutta näytön laatu ja akkukesto jäävät myöhemmän arvioinnin varaan.

Suuremmaksi puhallettu iPod Touch ei ole sellainen mullistus kuin mitä monet Applelta odottivat. Paljon kiinnostavampi olikin itse julkistustilaisuus, joka oli taas kerran oikea iIlmiö. Apple on maailman paras viestintäyhtiö, ja toimii siinäkin omalla tavallaan. Se luo median kiinnostusta ja salaperäisyyttä vaikenemalla julkistuksen sisällöstä viimeiseen asti.

Miksei viestintäyhtiö käytä nettiä hyväkseen ja välitä Applen julkistustilaisuuksia suorana kaikkien katsottavaksi? Se pilaisi taikuuden. Apple haluaa luoda niukkuutta, niin että julkistustilaisuuksiin on vaikea päästä. Apple haluaa, että livebloggaajat hehkuttavat koko 1,5 tunnin ajan heille yksi kerrallaan paljastettavia tiedonmurusia ja luovat niihin yhteisöllistä supinaa. Ehkä Apple haluaa myös mahdollisuuden leikata jotain pois, mikäli Jobs sattuisi mokaamaan tai softa kaatuisi.

Aika näyttää, onko laite suorastaan iFloppi, vai riittääkö Jobsia ympäröivä todellisuusvääristymä tekemään tästäkin menestyksen. Hinta on ainakin kohdallaan.

Vanhasen sähköpostin tietoturvasta

TV-uutisista sai käsityksen, että pääministerin konetta korjaavan mikrotuen tietoturvauhka olisi tullut jotenkin yllätyksenä tietoturvasta vastaaville. Niin ei voi olla - ulkoistuksen turvauhkista on puhuttu pitkään ja ne ovat olleet hyvin tiedossa. Mutta raha näköjään ratkaisee valtion ylimmässä johdossakin.

Ulkoistetun mikrotuen turvallisuutta on vaikea parantaa. Niin kauan kuin ministerin koneille pääsee joku ulkopuolinen, tiedostojen kopiointia ja viestien urkintaa on mahdotonta estää satavarmasti. Turha kuvitella, että ongelma poistuu määräämällä joku seisomaan tukihenkilön viereen tämän työskennellessä. Jotta tarkkailija ymmärtäisi mitä koneelle tehdään, hänen pitäisi itsekin olla IT-asiantuntija.

Valokuvan kopioinut mikrotukihenkilö paljastui ilmeisesti vain, koska hän kaupitteli kuvaa lehdistölle. Kuka tietää, mitä ministerien koneilta on aikaisemmin viety?

Vielä parempi kysymys on, mitä koneille on tuotu? Usb-tikulta koneelle istutettu vakoiluohjelma voisi seurata konetta reaaliajassa ja kertoa kaiken maapallon toisella puolella istuvalle vakoojalle. Organisaatioissa luotetaan sokeasti tietoturvaohjelmiin, koska uhkien odotetaan tulevan ulkopuolelta. Virukset eivät ole mitään räätälöityihin vakoiluohjelmiin verrattuna.

Niitä käyttävät teollisuusvakoojat, mutta kaikesta päätellen myös eräät valtiot. Jos kone jätetään hetkeksikin vieraisiin käsiin, kohdistettuja hyökkäyksiä on liki mahdoton estää.

Tai edes havaita, sillä koneelta ulos lähtevä dataliikenne naamioidaan surffailuksi, joka on Suomessa luottamuksellista viestintää. Jos pääministerin koneelta otetaan outoja yhteyksiä Kiinaan, tietoturvaihmisten pitää vain kääntää katseensa muualle.

Ainoa lohtu on siinä, etteivät suomalaiset ministerit taida olla kansainvälisesti kovin kiinnostavia kohteita. Pienen maan vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Suurin riski on EU:lta tuleva luottamuksellinen tieto ja mahdollinen puheenjohtajuuskausi.

Ketä Vanhasen sähköpostit oikeasti kiinnostavat? Henkilökohtainen valokuva saattaa hyvinkin olla sitä kiinnostavinta aineistoa. Jos jotain muuta arvokasta löytyy, se on ehkä kopioitu jo ajat sitten kenenkään kyselemättä ja perään huutamatta. Tässä suhteessa kuvan kopioija saattoi tehdä todellisen palveluksen. Yksi intiimi valokuva on halpa hinta siitä, että turvaihmiset ja etenkin suuri yleisö havahtuvat ongelmaan.

Ministereitä enemmän urkkijoita kiinnostavat suomalaisten hitech-yhtiöiden johtajien koneet. Toivottavasti toimitusjohtajien tietoturvasta on huolehdittu paremmin. Turha säästää mikrotuen ulkoistamisella tuhansia, kun johtajan oma palkka lasketaan sadoissa tuhansissa.

HST-kortti ei toimi Windows 7:ssa

Tämä on jo liian surkuhupaisaa ollakseen totta: ilmeisesti Väestörekisterikeskuksen jakama lukijaohjelmisto ei tue Windows 7:aa.

HST-kortti on totisesti syntynyt onnettomien tähtien alla. Äskettäin 10 vuotta täyttäneen kortin historia on ollut yhtä tuskien taivalta, jolla tämä vastoinkäyminen on vain uusin etappi.

Tuskin mikään sovellus tai ajuri on tuottanut ongelmia Windows 7:ssa, joten HST-ohjelmiston yhteensopimattomuus on melkoinen saavutus. VRK:n sivulla mainitaan tuetuiksi järjestelmiksi vain Windows-versiot Vistaan asti, sekä tietenkin Linux ja Mac. Windows 7:sta ei mainita sanallakaan.

... paitsi Valtiokonttorin sivulla, jossa todetaan ettei sen palveluita voi toistaiseksi käyttää toimikortilla Windows 7:ssa.