Suomen sähköinen henkilökortti takkuaa edelleen

Suomen parhaita viranomaispalveluita on passin tai henkilökortin uusiminen. Sen voi tehdä kätevästi netissä ja oman valokuvan ladata joko koneelta tai antaa valokuvaamon siirtää se sähköisesti suoraan poliisin järjestelmään. Allekirjoitus löytyy poliisin tietokannasta ja maksu hoidetaan saman tien netissä. Noin viikon päästä valmis kortti tai passi noudetaan lähimmästä postista tai R-kioskilta. Tämä kevennetty menettely on tullut voimaan 1.4.2017 alkaen ja edellyttää, että hakija on edeltävän kuuden vuoden aikana hakenut passia tai henkilökorttia henkilökohtaisesti viranomaisen luona asioimalla.

Helppoa ja näppärää. Kerrankin jotain, minkä sähköinen asiointi tekee aidosti helpoksi.

Heinäkuun lopussa luin Timo Harakan valituksen siitä, miten vaikeaksi sähköisen henkilökortin käyttöönotto on tehty. Olikin sopiva aika uusia oma kortti, joten tein tilauksen netissä.

Kaikki meni hyvin ja noudin kirjeen lähikaupan kassalta. Mutta sitten alkoi ihmettely. Missä ovat tunnusluvut, joita kortin käyttöön tarvitaan?

Kirjekuoressa tullut saate viittaa sähköiseen varmentamiseen vain yhdessä lauseessa: "Henkilökortin sirulla olevaa kansalaisvarmennetta voidaan käyttää vahvan sähköisen tunnistamisen välineenä, lisätietoja www.vrk.fi". Siinä kaikki. Muu teksti käsittelee kortin säilyttämistä, sen käyttöä matkustusasiakirjana sekä vanhan kortin hävittämistä. Poliisin sivulla, josta korttia haetaan, ei liioin mainita mitään tunnusluvuista.

Linkissä mainittu www.vrk.fi johtaa Väestörekisterikeskuksen kotisivulle, jossa on paljon erilaisia vaihtoehtoja. Jos osaa hakea, löytää ylävalikosta kohdan Kansalaisvarmenteen käyttöönotto ja päätyy sivulle http://vrk.fi/kansalaisvarmenne. Sivun mukaan "poliisin myöntämässä henkilökortissa on Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenne, jonka avulla henkilö voidaan luotettavasti tunnistaa sähköisessä asioinnissa". Sivun keskeltä löytyy vihdoin kaivattu lause: "Aktivointitunnusluku toimitetaan sinulle postitse viikon kuluessa kortin toimittamisesta".

Haa! Tunnukset tulevat siis jälkikäteen. Mikähän idea siinä on? Miksei tunnuksia ole samassa kirjeessä, jolla itse kortti toimitetaan? Ennen kuoren luovutusta hakijan henkilöllisyys tarkistetaan, joten turvallisuus ei ainakaan parane sillä, että tunnukset toimitetaan jälkikäteen tavallisena kirjeenä omaan postilaatikkoon.

Itse asiassa jälkitoimitus heikentää turvallisuutta, koska puoliso tai identiteettivaras voi napata ne postilaatikosta ja sen jälkeen varastaa kortin. Jos tunnukset luovutettaisiin kortin mukana, ne päätyisivät varmuudella oikealle henkilölle.

Ja ihan yksinkertainen kysymys: miksei tunnusluvuista edes mainita kortin saatekirjeessä??

Tunnukset sisältävä kirjekuori tosiaan tuli viikkoa myöhemmin. Siinä kerrotaan, että PIN1- ja PIN2-luvut (todennus/salaus ja allekirjoitus) voi määritellä itse. Kortti aktivoituu ensimmäisellä käyttökerralla ja annetaan linkki www.fineid.fi, josta saa lisätietoja sekä voi ladata kortinlukijaohjelmiston. Aiemmissa korteissani koodit olivat kiinteitä, eikä niitä voinut muuttaa.

Googlaamalla löytää 27.12.2016 päivätyn tiedotteen, jossa kerrotaan henkilökortin käyttöön tulevista muutoksista. Siinä kerrotaan kiinnostavasta ominaisuudesta: "Uuden kortin siru on myös etäluettava, joka mahdollistaa kortin käytön ilman erillistä kortinlukijaa NFC-ominaisuuden omaavilla älypuhelimilla (Android). Mobiilisovellus Applen mobiililaitteille julkaistaan vuoden 2017 aikana".

Tämähän on kiinnostavaa -- kortin käyttöön ei enää tarvita usb-porttiin liitettävää lukijaa. Mutta missä se luvattu Android-sovellus on? Etsimällä lisää löytyy sivu Kortinlukijaohjelmisto ja varmenteen testaus, jossa lukee "Android laitteella tunnistautuminen ei ole vielä käytössä, tulossa 2017 vuoden lopulla".

Eipä ihme, ettei asiasta ole tiedotettu. Vuosi loppuu kohta, eikä Android-sovellus ole valmis. Ja entä luvattu Apple-versio? Tietäen, miten Apple estää ulkopuolisten pääsyn NFC-siruunsa, ohjelmaa tuskin tullaan näkemään luvatusti tämän vuoden aikana.

Lopputuloksena on kortti, joka toimii perinteiseen tapaan lukijassa, mutta ei mobiilisti. Poliisin ja Väestörekisterikeskuksen yhteistyö ei näytä toimivan, joten käyttäjältä menee sormi suuhun. Turha odottaa, että sähköinen tunnistautuminen näillä eväillä koskaan yleistyisikään.

Se on sääli, sillä olen seurannut projektia jo 17 vuoden ajan. Oma SATU-tunnukseni oli ensimmäisten joukossa eli 10001234E. Siksi tällainen loputon sählääminen on lohdutonta.

Miten kummassa virolaiset osasivat tämän niin hyvin?

HST-kortti ei toimi Windows 7:ssa

Tämä on jo liian surkuhupaisaa ollakseen totta: ilmeisesti Väestörekisterikeskuksen jakama lukijaohjelmisto ei tue Windows 7:aa.

HST-kortti on totisesti syntynyt onnettomien tähtien alla. Äskettäin 10 vuotta täyttäneen kortin historia on ollut yhtä tuskien taivalta, jolla tämä vastoinkäyminen on vain uusin etappi.

Tuskin mikään sovellus tai ajuri on tuottanut ongelmia Windows 7:ssa, joten HST-ohjelmiston yhteensopimattomuus on melkoinen saavutus. VRK:n sivulla mainitaan tuetuiksi järjestelmiksi vain Windows-versiot Vistaan asti, sekä tietenkin Linux ja Mac. Windows 7:sta ei mainita sanallakaan.

... paitsi Valtiokonttorin sivulla, jossa todetaan ettei sen palveluita voi toistaiseksi käyttää toimikortilla Windows 7:ssa.

Miksi HST-projekti epäonnistui?

Valtiovarainministeriö on ehdottanut HST-kortin eli kansalaisvarmenteen lopettamista. Hanke on kestänyt kohta 10 vuotta ja tullut maksamaan 30 miljoonaa euroa. Kuitenkin aktiivisia käyttäjiä on vain muutama sata, eikä määrä näytä ainakaan kasvavan.

Malliesimerkki HST-kortin käytöstä oli OP-pankki, johon pystyi kirjautumaan kortilla. Kotikäyttäjän kannalta kortti oli vaihtuvia tunnuslukuja parempi ja mukavampi ratkaisu. Nyt OP on ilmoittanut luopuvansa HST-kortista, koska sen käyttö on jäänyt marginaalisen vähäiseksi.

Mikä meni pieleen? Kauppalehden eilisen pääkirjoituksen mukaan kortin hankkiminen oli liian kallista ja monimutkaista, jotta se olisi levinnyt laajaan käyttöön.

Olen eri mieltä. Virallisen henkilöllisyystodistuksen hakemista ei voi tehdä kovin helpoksi eikä halvaksi. Niitä ei voi myydä turuilla ja toreilla, vaan todistus on anottava ja haettava viranomaiselta. Ei passinkaan hankkiminen helppoa ole.

Kukaan ei valita passin hakemisen monimutkaisuudesta tai passin hinnasta, koska passi koetaan hintansa arvoiseksi. Sille on käyttöä, HST-kortille ei. Jos kansalaiset olisivat kokeneet, että kortista on heille aidosti hyötyä, se olisi yleistynyt. Pelkkä sähköinen muuttoilmoitus ei riittänyt. Olisi tarvittu enemmän OP-pankin kaltaisia kaupallisia palveluita.

OK, kortin vaatima lukijalaite oli myös ongelma. Valtion olisi kannattanut vaikka subventoida niitä kansalaisille. Hankkeeseen uponneilla 30 miljoonalla olisi voitu hankkia lukija jokaiselle suomalaiselle. Se olisi silti ollut taloudellisesti kannattavaa, sillä vahvan todentamisen hyödyt olisivat maksaneet itsensä takaisin.

HST-hanke kaatui pankkeihin, jotka tarjosivat omaa TUPAS-todennusta. Se ei vaatinut lisälaitteita ja oli teknisesti helppo toteuttaa. Pankkien kannalta TUPAS oli suorastaan nerokas ratkaisu, sillä se pakotti kansalaiset verkkopankkien käyttäjiksi ja sitoi heidät pankkiinsa. Tämä tuli kiusallisesti esille pari viikkoa sitten, kun poliisi alkoi vaatia todentamista sähköisen rikosilmoituksen jättäjiltä.

Asiakkaat luulivat, että TUPAS-todentaminen on ilmaista. Todellisuudessa pankit veloittavat jokaisesta todentamisesta sitä yritystä tai viranomaista, jonka palveluun mennään. Kun jätät sähköisen rikosilmoituksen, poliisi maksaa siitä. Viime kädessä kyse on siis tulonsiirrosta pankeille.

Kertakäyttöisiin tunnuslukuihin perustuva todennus ei ole aukoton eikä riitä esimerkiksi sähköiseen allekirjoitukseen tai sähköpostin salaamiseen. Ainoa kestävä ratkaisu on sähköinen varmenne. Jos HST-kortti lopullisesti haudataan, jäljelle jää vain mobiilivarmenne. Siinä on omat ongelmansa.