YLEn toimitusjohtajan paikka voi olla tuulinen, mutta muutoin se on unelmaduuni. Ajatelkaa nyt: lehtitietojen mukaan palkka 16 000 euroa kuukaudessa (luultavasti Jungnerin pian aloittava seuraaja on 'suostunut' tehtävään vain palkankorotusta vastaan), mahdollisuus työnantajan kustantamiin opintoihin Kaliforniassa, matkat olympialaisiin ja palkinto/opintomatkat koko johtoryhmälle Japaniin. Ei hullumpaa.
Työtä helpottaa se, ettei yritys saa tehdä voittoa. Tappiotkin ovat ikäviä, mutta ne maksetaan lopulta kansan kukkarosta. Optimaalinen tavoite olisi nollatulos.
Toimitusjohtajat eivät ole olleet kovan linjan ammattilaisia, vaan yhteiskuntasuhteiden johtajia. Tehtävässä tarvitaankin enemmän sosiaalisia taitoja ja diplomatiaa kuin liiketoimintaosaamista.
Jos mediamaksun suuruudeksi tulee 200 euroa, pelkän toimitusjohtajan palkka sivukuluineen (ilman USA-, Japani- ja olympiamatkoja) syö 1500 katsojan rahat.
BBC:llä toimitusjohtajan palkka on kuulemma kolminkertainen pääministerin liksaan verrattuna.
Tällaiset älyttömyydet ovat perua vanhasta maailmasta, jossa media oli hyvä bisnes ja harvojen saatavilla. Nyt tilanne on muuttunut, ja ennen pitkää sen täytyy näkyä niin BBC:ssä kuin YLEssäkin.
YLEn säästökuuri ei ole vielä edes alkanut.
Ajatuksia ja havaintoja digitaalisesta maailmasta. Webissä Petteri Järvinen Oy. Seuraa myös X:ssä @petterij ja Instassa petterijj.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Sasi myönsi: tv-kanavia perustettiin liikaa
YLEn radiossa lähetettävä Julkinen sana -ohjelma käsitteli 15.2.2010 YLEn taloustilannetta otsikolla "Miksi Ylen rahat eivät riitä?". Toimittaja haastatteli sekä entistä toimitusjohtaja Arne Wessbergiä että hallintoneuvoston puheenjohtajaa Kimmo Sasia.
Alunperin Digitaksi yhtiöitetty jakelutekniikka oli tarkoitus myydä Alma Median, Sanoman ja Ylen yhteisesti omistamalle yritykselle. Wessbergin mielestä tämä olisi johtanut käytännössä Digitan lahjoittamiseen, koska siitä saatava hinta olisi ollut niin huono. Hallitus oli yhtiöittämispäätöstä tehdessään ohjeistanut, että jakeluyhtiö tulee myydä kotimaiselle taholle. Tämä periaate lensi kuitenkin romukoppaan kun tuli puhe rahasta: silloin ranskalaisen TDF:n maksama hinta oli tuntuvasti korkeampi kuin mitä kotimainen kolmikko olisi Digitasta maksanut.
Haastattelussa Wessberg unohtaa sopivasti, että YLE ehti jo sopia Digitan myynnistä Soneralle. Hinta ei ollut mikään myynnin este vaan kilpailuvirasto, joka kielsi Soneraa osallistumasta sekä digi-tv:n sisältötuotantoon että jakeluverkon omistamiseen. TDF ja korkeampi hinta tuli kuvioihin vasta Soneran jälkeen.
No, mitäs pienistä. Wessberg oli Digita-kaupan pääarkkitehti ja toimii edelleen aktiivisesti tv-bisneksessä. Päivällä parturissa luin helmikuun Hymy-lehteä, jossa kerrottiin Wessbergin olevan mukana ruotsinkielistä aamu-tv-ohjelmaa säätiön varoilla tuottavassa yhtiössä. Osuudestaan Wessberg ei radiohaastattelussa mainitse mitään, vaikka toimittaja kysyykin Ylen uusista rahoitusmalleista ja viittaa säätiöön. Ihmettelinkin ohjelmaa kuunnellessani, miksi Wessberg hymähteli pari kertaa haastattelun aikana. Ilmeisesti hän itsekin odotti suoraa kysymystä osuudestaan. Nyt siitä puhuttiin aivan kuin Wessberg olisi ulkopuolinen asiantuntija.
Hurmaantuiko Yle Digita-kaupan rahoista ja pisti niiden avulla pystyyn liian monta kanavaa? Tätä kysyin itse kymmenen vuotta sitten, nyt saman kysymyksen esitti ohjelman toimittaja Anna-Liisa Haavikko.
"Hyvä kysymys", myöntää Wessberg. "On ihan mahdollista, että toisinkin olisi voinut toimia." Kanavia oli paljon, mutta ei rahaa tehdä niille ohjelmille, kuten Haavisto sanoo.
Wessberg paljastaa myös, miten YLE oli aina elänyt yli varojensa. Se sai aikoinaan ansiotonta toimilupamaksua kaupallisilta kilpailijoilta. Kaupalliset kanavat ilmoittivat maksun poistamisen ehdoksi digiprojektiin lähdölle. Niinpä YLEn rahoituksesta tippui viidesosa pois. Toinen kiintoisa tieto on se, että YLE oli myös velkaa 70-80 miljoonaa euroa omalle eläkesäätiölleen. Tämä velka haluttiin maksaa pois Digitan myynnistä saaduilla rahoilla.
Kanavia perustettiin aika paljon, oltiinko liian optimistia mitä sillä rahalla voidaan tehdä? Kimmo Sasi vastaa: "Meillä oli digikauden hype... YLE halusi olla mukana kilpailussa lisäämällä olennaisesti ohjelmatarjontaa ja tavoitteena oli 5 tv-kanavaa, joista nyt yhdestä on luovuttu. Voi sanoa, että optimismi voitti taloudellisen realismin kun suunnitelmia tehtiin. Suomen kokoisessa maassa katsojia ei välttämättä ihan kaikille ohjelmille riitä. Laatu on tärkeämpää kuin määrä."
Mitäpä tuohon voisi enää itse lisätä? Korkeintaan sen, että tämä kaikki oli helppo nähdä jo 10 vuotta sitten.
Haastattelussaan Wessberg vetoaa moneen kertaan siihen, miten kallista digitalisointi oli, ja miten valtio ei halunnut osallistua sen kustannuksiin - siksi jakelutekniikka piti yhtiöittää ja Digita myydä. Mutta eihän se näin ole! Kuten YLEn edustajat tuolloin toistuvasti kehuivat, digitalisointi toi TV-yhtiöille säästöjä. Kalliiksi se tuli vain katsojille, jotka joutuivat ostamaan uudet laitteet ja maksamaan koko ajan nousevaa TV-maksua.
Se, että rahat tuhlattiin perustamalla kolme uutta tv-kanavaa, on aivan toinen juttu eikä mitenkään liity itse digitalisointiin.
Alunperin Digitaksi yhtiöitetty jakelutekniikka oli tarkoitus myydä Alma Median, Sanoman ja Ylen yhteisesti omistamalle yritykselle. Wessbergin mielestä tämä olisi johtanut käytännössä Digitan lahjoittamiseen, koska siitä saatava hinta olisi ollut niin huono. Hallitus oli yhtiöittämispäätöstä tehdessään ohjeistanut, että jakeluyhtiö tulee myydä kotimaiselle taholle. Tämä periaate lensi kuitenkin romukoppaan kun tuli puhe rahasta: silloin ranskalaisen TDF:n maksama hinta oli tuntuvasti korkeampi kuin mitä kotimainen kolmikko olisi Digitasta maksanut.
Haastattelussa Wessberg unohtaa sopivasti, että YLE ehti jo sopia Digitan myynnistä Soneralle. Hinta ei ollut mikään myynnin este vaan kilpailuvirasto, joka kielsi Soneraa osallistumasta sekä digi-tv:n sisältötuotantoon että jakeluverkon omistamiseen. TDF ja korkeampi hinta tuli kuvioihin vasta Soneran jälkeen.
No, mitäs pienistä. Wessberg oli Digita-kaupan pääarkkitehti ja toimii edelleen aktiivisesti tv-bisneksessä. Päivällä parturissa luin helmikuun Hymy-lehteä, jossa kerrottiin Wessbergin olevan mukana ruotsinkielistä aamu-tv-ohjelmaa säätiön varoilla tuottavassa yhtiössä. Osuudestaan Wessberg ei radiohaastattelussa mainitse mitään, vaikka toimittaja kysyykin Ylen uusista rahoitusmalleista ja viittaa säätiöön. Ihmettelinkin ohjelmaa kuunnellessani, miksi Wessberg hymähteli pari kertaa haastattelun aikana. Ilmeisesti hän itsekin odotti suoraa kysymystä osuudestaan. Nyt siitä puhuttiin aivan kuin Wessberg olisi ulkopuolinen asiantuntija.
Hurmaantuiko Yle Digita-kaupan rahoista ja pisti niiden avulla pystyyn liian monta kanavaa? Tätä kysyin itse kymmenen vuotta sitten, nyt saman kysymyksen esitti ohjelman toimittaja Anna-Liisa Haavikko.
"Hyvä kysymys", myöntää Wessberg. "On ihan mahdollista, että toisinkin olisi voinut toimia." Kanavia oli paljon, mutta ei rahaa tehdä niille ohjelmille, kuten Haavisto sanoo.
Wessberg paljastaa myös, miten YLE oli aina elänyt yli varojensa. Se sai aikoinaan ansiotonta toimilupamaksua kaupallisilta kilpailijoilta. Kaupalliset kanavat ilmoittivat maksun poistamisen ehdoksi digiprojektiin lähdölle. Niinpä YLEn rahoituksesta tippui viidesosa pois. Toinen kiintoisa tieto on se, että YLE oli myös velkaa 70-80 miljoonaa euroa omalle eläkesäätiölleen. Tämä velka haluttiin maksaa pois Digitan myynnistä saaduilla rahoilla.
Kanavia perustettiin aika paljon, oltiinko liian optimistia mitä sillä rahalla voidaan tehdä? Kimmo Sasi vastaa: "Meillä oli digikauden hype... YLE halusi olla mukana kilpailussa lisäämällä olennaisesti ohjelmatarjontaa ja tavoitteena oli 5 tv-kanavaa, joista nyt yhdestä on luovuttu. Voi sanoa, että optimismi voitti taloudellisen realismin kun suunnitelmia tehtiin. Suomen kokoisessa maassa katsojia ei välttämättä ihan kaikille ohjelmille riitä. Laatu on tärkeämpää kuin määrä."
Mitäpä tuohon voisi enää itse lisätä? Korkeintaan sen, että tämä kaikki oli helppo nähdä jo 10 vuotta sitten.
Haastattelussaan Wessberg vetoaa moneen kertaan siihen, miten kallista digitalisointi oli, ja miten valtio ei halunnut osallistua sen kustannuksiin - siksi jakelutekniikka piti yhtiöittää ja Digita myydä. Mutta eihän se näin ole! Kuten YLEn edustajat tuolloin toistuvasti kehuivat, digitalisointi toi TV-yhtiöille säästöjä. Kalliiksi se tuli vain katsojille, jotka joutuivat ostamaan uudet laitteet ja maksamaan koko ajan nousevaa TV-maksua.
Se, että rahat tuhlattiin perustamalla kolme uutta tv-kanavaa, on aivan toinen juttu eikä mitenkään liity itse digitalisointiin.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
GPS-häirintälähettimet laittomia
Tammikuussa kirjoitin hankkineeni netistä tilaamalla kaksi GPS-häirintälähetintä tekeillä olevaa tietosuoja-kirjaa varten. Samalla tiedustelin Viestintävirastosta lähettimen lainmukaisuutta.
Viime viikolla, pari päivää ennen kuin kirja lähti painoon, sain vastauksen, jonka tässä välitän muidenkin asiasta kiinnostuneiden tiedoksi.
Radiolähettimiä säädellään tiukasti. Periaatteena on, että kaikenlainen lähetystoiminta on luvanvaraista (radiolain 7. pykälä), ja vain muutamat harvat laitteet on vapautettu lupamenettelystä (kuten nykyään lasten radio-ohjattavat lelut, aikoinaan nekin vaativat lupalapun täyttämisen ja postittamisen telehallintokeskukseen). Lupamenettelystä vapautetut radiolähettimet on listattu Viestintäviraston määräyksessä 15Z/2009.
Koska GPS-häirintälaitteet ovat laittomia, sellaisen hallussapidosta voi saada sakkorangaistuksen. Jos laitetta käytetään radioliikenteen häirintään, tulee sovellettavaksi rikoslain 38. luvun 5-7. pykälien määräykset eli samat lainkohdat, joilla säädellään netissä tapahtuvaa tietoliikenteen häirintää.
Jos siis GPS-ruuhkamaksu tulee, ainoaksi lailliseksi keinoksi autovastaanottimen mykistämiseen näyttää jäävän Faradayn häkin rakentaminen antennin ympärille tai riittävä määrä foliota.
Lue myös muita kirjoituksia ruuhkamaksusta.
Viime viikolla, pari päivää ennen kuin kirja lähti painoon, sain vastauksen, jonka tässä välitän muidenkin asiasta kiinnostuneiden tiedoksi.
Radiolähettimiä säädellään tiukasti. Periaatteena on, että kaikenlainen lähetystoiminta on luvanvaraista (radiolain 7. pykälä), ja vain muutamat harvat laitteet on vapautettu lupamenettelystä (kuten nykyään lasten radio-ohjattavat lelut, aikoinaan nekin vaativat lupalapun täyttämisen ja postittamisen telehallintokeskukseen). Lupamenettelystä vapautetut radiolähettimet on listattu Viestintäviraston määräyksessä 15Z/2009.
Koska GPS-häirintälaitteet ovat laittomia, sellaisen hallussapidosta voi saada sakkorangaistuksen. Jos laitetta käytetään radioliikenteen häirintään, tulee sovellettavaksi rikoslain 38. luvun 5-7. pykälien määräykset eli samat lainkohdat, joilla säädellään netissä tapahtuvaa tietoliikenteen häirintää.
Jos siis GPS-ruuhkamaksu tulee, ainoaksi lailliseksi keinoksi autovastaanottimen mykistämiseen näyttää jäävän Faradayn häkin rakentaminen antennin ympärille tai riittävä määrä foliota.
Lue myös muita kirjoituksia ruuhkamaksusta.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Onneksi ilmasto ei ainakaan kylmene
Turussa Aurajoen ylittävä silta uhkaa romahtaa. Liedossa ratsastushalli sortui jo. Lukuisia muita kattoja on taipunut lumimassojen painon alla. Puoli tusinaa henkilöä on kuollut pudottuaan katolta. Junien myöhästely, liikenteen takkuilu, pakkasen myötä jäätyneet putket ja katujen auraukset ovat aiheuttaneet suuren lisälaskun koko yhteiskunnalle. Puhumattakaan kovien pakkasten vaatimista lämmityskustannuksista, joiden hintaa lasketaan varmaan kesään asti.
Onpa hyvä, ettei ilmasto ainakaan ole kylmenemässä! Suomen talous ei kestä lisää tällaisia talvia. Jos pitää valita kylmenemisen tai lämpenemisen väliltä, me suomalaiset valitsemme mieluusti jälkimmäisen. Parasta tietenkin olisi että ilmasto ei muuttuisi mihinkään suuntaan, mutta historiasta tiedämme, että muutos on väistämätön. Maapallon ilmasto on niin monimutkainen systeemi, ettei sillä ole yhtä ikuista tasapainotilaa.
Moni on kaivanut tänä talvena kameran esille ja kuvannut lumisia maisemia jälkipolville. Saavat sitten lapsetkin nähdä, millaisia olivat kunnon lumitalvet. Pidämme itsestään selvänä, että kylmä ja luminen talvi on poikkeus, ja että jo ensi talvena palataan takaisin lauhaan säähän.
Mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos menneet talvet ovatkin olleet se poikkeus, ja jatkossa talvet ovat taas entiseen tapaan kylmiä ja lumisia? Entä jos olisikin kannattanut kuvata ne lauhat, lumettomat talvet?
Hrr... jo ajatuskin pelottaa!
Onpa hyvä, ettei ilmasto ainakaan ole kylmenemässä! Suomen talous ei kestä lisää tällaisia talvia. Jos pitää valita kylmenemisen tai lämpenemisen väliltä, me suomalaiset valitsemme mieluusti jälkimmäisen. Parasta tietenkin olisi että ilmasto ei muuttuisi mihinkään suuntaan, mutta historiasta tiedämme, että muutos on väistämätön. Maapallon ilmasto on niin monimutkainen systeemi, ettei sillä ole yhtä ikuista tasapainotilaa.
Moni on kaivanut tänä talvena kameran esille ja kuvannut lumisia maisemia jälkipolville. Saavat sitten lapsetkin nähdä, millaisia olivat kunnon lumitalvet. Pidämme itsestään selvänä, että kylmä ja luminen talvi on poikkeus, ja että jo ensi talvena palataan takaisin lauhaan säähän.
Mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos menneet talvet ovatkin olleet se poikkeus, ja jatkossa talvet ovat taas entiseen tapaan kylmiä ja lumisia? Entä jos olisikin kannattanut kuvata ne lauhat, lumettomat talvet?
Hrr... jo ajatuskin pelottaa!
Mikä kiinnostaa kevään 2011 vaaleissa?
Kolme viikkoa sitten kuuntelin Ylen iltapäiväohjelmaa, johon kuuntelijat saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä vuoden päästä pidettävien vaalien tärkeimmistä kysymyksistä. Taustalla oli uutinen, jonka mukaan presidentti oli arvellut oman roolinsa nousevan erääksi vaaliteemaksi.
Kovin kaukana ovat päättäjät kansalaisten arkipäivästä! On ihan sama, edustaako meitä EU:ssa presidentti, pääministeri vai molemmat yhdessä. Sillä, onko pöydässä yksi vai kaksi lautasta, ei ole mitään - ei kerrassaan mitään - vaikutusta kansalaisten arkeen.
Soittajien kommenteissa esiintyi oikeastaan vain kaksi teemaa. Ne ovat äänestäjille aidosti tärkeitä ja niihin puolueiden on otettava ajoissa kantaa.
1. Talous. Työn riittäminen, verotus ja taloustilanne kiinnostaa konkreettisesti jokaista äänestäjää. Taloustilanne pakottaa nostamaan veroja ja kiristämän menoja. Tässä on ensi kevään vaalien ykkösteema.
2. Maahanmuutto. Olin itse hieman yllättynyt, miten moni soittaja otti esille maahanmuuttajiin liittyvät kysymykset. Kaikki soittajat kritisoivat nykyistä virallista linjaa. Pinnan alla kytee -- eikä kyse ole muutamista äänekkäistä nettihäiriköistä, vaan ihan tavallisista kypsistä kansalaisista. Tässä on ilmeisesti toinen aihe, jossa päättäjät ovat erkaantuneet liian kauaksi kansalaisten arkipäivästä.
Unohdetaan siis presidentin asema ja lautasten määrä. Keskustellaan ajoissa taloudesta ja maahanmuuton tulevaisuudesta. Niistä vaaleissa on kysymys.
Kovin kaukana ovat päättäjät kansalaisten arkipäivästä! On ihan sama, edustaako meitä EU:ssa presidentti, pääministeri vai molemmat yhdessä. Sillä, onko pöydässä yksi vai kaksi lautasta, ei ole mitään - ei kerrassaan mitään - vaikutusta kansalaisten arkeen.
Soittajien kommenteissa esiintyi oikeastaan vain kaksi teemaa. Ne ovat äänestäjille aidosti tärkeitä ja niihin puolueiden on otettava ajoissa kantaa.
1. Talous. Työn riittäminen, verotus ja taloustilanne kiinnostaa konkreettisesti jokaista äänestäjää. Taloustilanne pakottaa nostamaan veroja ja kiristämän menoja. Tässä on ensi kevään vaalien ykkösteema.
2. Maahanmuutto. Olin itse hieman yllättynyt, miten moni soittaja otti esille maahanmuuttajiin liittyvät kysymykset. Kaikki soittajat kritisoivat nykyistä virallista linjaa. Pinnan alla kytee -- eikä kyse ole muutamista äänekkäistä nettihäiriköistä, vaan ihan tavallisista kypsistä kansalaisista. Tässä on ilmeisesti toinen aihe, jossa päättäjät ovat erkaantuneet liian kauaksi kansalaisten arkipäivästä.
Unohdetaan siis presidentin asema ja lautasten määrä. Keskustellaan ajoissa taloudesta ja maahanmuuton tulevaisuudesta. Niistä vaaleissa on kysymys.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Nokia Siemens Network ja Iranin televalvonta
Iranilainen rauhannobelisti Shirin Ebadi vaati äskettäin Nokia Siemens Networksille rangaistusta siitä, että tämä on myynyt Iraniin teknologiaa, jolla maan kansalaisia voidaan valvoa ja sortaa.
Viime talven Lex Nokia -kohussa kyseenalaisesti kunnostautunut Hesarin toimittaja Petri Sajari jatkoi 27.2.2010 samalla linjalla: "Nokian verkkoyhtiö myikin Iraniin kattavan vakoiluverkon".
Ebadin mukaan "Iranin viimekesäisiä presidentinvaaleja seuranneiden levottomuuksien yhteydessä pidätetyt ovat kertoneet, että viranomaisilla oli tietoja heidän tekstiviesteistään ja puheluistaan."
Tietenkin viranomaiset saavat tiedot tekstiviesteistä ja puheluista. Jokaisen operaattorin keskus tuottaa nämä tiedot laskutusta varten. Jokaisessa maassa viranomaisilla on pääsy teletunnistetietoihin, syyt tosin vaihtelevat. Jos Iranin laki sallii tunnistetietojen luovuttamisen kyseenalaisiin tarkoituksiin, se on Iranin mutta ei NSN:n vika.
Puhelutietojen seuranta ja tekstiviestien kaappaus perustuu ns. viranomaisliitännän (Lawful interception) käyttöön. Jos tämä tulee jollekin yllätyksenä niin kerrataan vielä: jokaisessa puhelinkeskuksessa on valmis töpseli maan omia poliisiviranomaisia varten. Sen kautta voi kuunnella puheluita ja kaapata tekstiviestejä. Laki määrää liitännän pakolliseksi ja se on vieläpä standardoitu. Tällainen liitäntä on myös kaikissa suomalaisissa keskuksissa poliisia varten. Asian tässä puolessa ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.
Kenellekään ei pitäisi olla yllätys sekään, että viranomaiset voivat salakuunnella matkapuhelimen käyttäjää ja seurata tämän liikkumista. Matkapuhelin on todellinen käenpoika kainalossa. Totalitaarisissa valtioissa matkapuhelin antaa viranomaisille uudenlaisen valvontamahdollisuuden. Ilman oikeudellista kontrollia ne voivat tehdä kansalaisista Ison Veljen alamaisia. Ainoa ratkaisu on olla käyttämättä matkapuhelinta. Tosin lankaverkon keskuksissa on sama liitäntä.
Sajarin viittaus "kattavaan vakoiluverkkoon" tarkoittanee analyysijärjestelmää, joka voidaan kytkeä LI-liitännän perään. Sen avulla on mahdollista haravoida epäilyttäviä kuvioita ihmisten keskinäisessä viestinnässä tai liikkumisessa. Tämäkin tekniikka on yleisesti käytössä eri valtioiden viranomaisilla, luultavasti myös Suomen poliisilla. Se, että Siemens valmistaa tämänkaltaisia ohjelmia, on monelle yllätys. Tai valmisti, nykyään liiketoiminnasta vastaa itsenäinen Trovicor-yhtiö.
NSN:n ilmoituksen mukaan Iraniin myytiin yksinkertainen versio, jolla voi seurata vain mobiiliverkon liikennettä. Todennäköisesti langallisen netin liikennettä valvotaan jonkin toisen yhtiön ohjelmilla. Yleensä alan parhaat ohjelmat tulevat Israelista, mutta Iranin viranomaiset tuskin asioisivat vihollisvaltion kanssa. Tai ei sitä tiedä, näissä asioissa on tapana olla hyvinkin pragmaattisia.
Toimiko NSN moraalisesti väärin myydessään iranilaiselle operaattorille puhelinkeskuksen, jossa on LI-liitäntä? Ei varmasti. Toimiko yritys väärin myydessään analyysiohjelman? Se onkin jo hankalampi kysymys. Missä määrin poliisikäyttöön tarkoitettuja tuotteita myyvän yrityksen pitäisi ottaa kantaa ao. maan sisäisiin asioihin? Ilmeisesti kaupat tehtiin vuonna 2007. Mikä oli Iranin poliittinen tilanne tuolloin? Saako yritys myydä rikollisten paljastamiseen tarkoitettuja ohjelmia, jos on vaara, että jonkin maan viranomaiset käyttävät niitä oman maan kansalaisia vastaan?
Ilmeisesti iranilaiset ovat itse yllättyneet teknisen tarkkailun mahdollisuudesta. Sitten on korkea aika herätä huomaamaan, millaisia valvontamahdollisuuksia uusi tekniikka viranomaisille antaa. Luultavasti Iranin mielenosoittajat ovat kuitenkin hyötyneet netistä, matkapuhelimista ja Twitteristä enemmän kuin heitä tukahduttamaan pyrkivät viranomaiset.
Viime talven Lex Nokia -kohussa kyseenalaisesti kunnostautunut Hesarin toimittaja Petri Sajari jatkoi 27.2.2010 samalla linjalla: "Nokian verkkoyhtiö myikin Iraniin kattavan vakoiluverkon".
Ebadin mukaan "Iranin viimekesäisiä presidentinvaaleja seuranneiden levottomuuksien yhteydessä pidätetyt ovat kertoneet, että viranomaisilla oli tietoja heidän tekstiviesteistään ja puheluistaan."
Tietenkin viranomaiset saavat tiedot tekstiviesteistä ja puheluista. Jokaisen operaattorin keskus tuottaa nämä tiedot laskutusta varten. Jokaisessa maassa viranomaisilla on pääsy teletunnistetietoihin, syyt tosin vaihtelevat. Jos Iranin laki sallii tunnistetietojen luovuttamisen kyseenalaisiin tarkoituksiin, se on Iranin mutta ei NSN:n vika.
Puhelutietojen seuranta ja tekstiviestien kaappaus perustuu ns. viranomaisliitännän (Lawful interception) käyttöön. Jos tämä tulee jollekin yllätyksenä niin kerrataan vielä: jokaisessa puhelinkeskuksessa on valmis töpseli maan omia poliisiviranomaisia varten. Sen kautta voi kuunnella puheluita ja kaapata tekstiviestejä. Laki määrää liitännän pakolliseksi ja se on vieläpä standardoitu. Tällainen liitäntä on myös kaikissa suomalaisissa keskuksissa poliisia varten. Asian tässä puolessa ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.
Kenellekään ei pitäisi olla yllätys sekään, että viranomaiset voivat salakuunnella matkapuhelimen käyttäjää ja seurata tämän liikkumista. Matkapuhelin on todellinen käenpoika kainalossa. Totalitaarisissa valtioissa matkapuhelin antaa viranomaisille uudenlaisen valvontamahdollisuuden. Ilman oikeudellista kontrollia ne voivat tehdä kansalaisista Ison Veljen alamaisia. Ainoa ratkaisu on olla käyttämättä matkapuhelinta. Tosin lankaverkon keskuksissa on sama liitäntä.
Sajarin viittaus "kattavaan vakoiluverkkoon" tarkoittanee analyysijärjestelmää, joka voidaan kytkeä LI-liitännän perään. Sen avulla on mahdollista haravoida epäilyttäviä kuvioita ihmisten keskinäisessä viestinnässä tai liikkumisessa. Tämäkin tekniikka on yleisesti käytössä eri valtioiden viranomaisilla, luultavasti myös Suomen poliisilla. Se, että Siemens valmistaa tämänkaltaisia ohjelmia, on monelle yllätys. Tai valmisti, nykyään liiketoiminnasta vastaa itsenäinen Trovicor-yhtiö.
NSN:n ilmoituksen mukaan Iraniin myytiin yksinkertainen versio, jolla voi seurata vain mobiiliverkon liikennettä. Todennäköisesti langallisen netin liikennettä valvotaan jonkin toisen yhtiön ohjelmilla. Yleensä alan parhaat ohjelmat tulevat Israelista, mutta Iranin viranomaiset tuskin asioisivat vihollisvaltion kanssa. Tai ei sitä tiedä, näissä asioissa on tapana olla hyvinkin pragmaattisia.
Toimiko NSN moraalisesti väärin myydessään iranilaiselle operaattorille puhelinkeskuksen, jossa on LI-liitäntä? Ei varmasti. Toimiko yritys väärin myydessään analyysiohjelman? Se onkin jo hankalampi kysymys. Missä määrin poliisikäyttöön tarkoitettuja tuotteita myyvän yrityksen pitäisi ottaa kantaa ao. maan sisäisiin asioihin? Ilmeisesti kaupat tehtiin vuonna 2007. Mikä oli Iranin poliittinen tilanne tuolloin? Saako yritys myydä rikollisten paljastamiseen tarkoitettuja ohjelmia, jos on vaara, että jonkin maan viranomaiset käyttävät niitä oman maan kansalaisia vastaan?
Ilmeisesti iranilaiset ovat itse yllättyneet teknisen tarkkailun mahdollisuudesta. Sitten on korkea aika herätä huomaamaan, millaisia valvontamahdollisuuksia uusi tekniikka viranomaisille antaa. Luultavasti Iranin mielenosoittajat ovat kuitenkin hyötyneet netistä, matkapuhelimista ja Twitteristä enemmän kuin heitä tukahduttamaan pyrkivät viranomaiset.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Kuka on vallannut Facebookkini?
Ollessani viime viikolla talvilomalla sain puhelun huolestuneelta naiselta. Hänen Facebookiinsa oli ilmestynyt omituisia viestejä, aivan kuin joku olisi vallannut tilin itselleen. Nainen itse epäili, että dead man -aiheiset viestit olivat kosto hänen toisella nettifoorumilla käymästään väittelystä.
Kun nettipalvelussa tapahtuu jotain outoa, ei ole ketään jonka puoleen kääntyä. Kukaan ei tule kotiin katsomaan konetta ja selvittämään vikaa. Lähitukea tarjoava korttelinörtti -järjestelmälle olisi totisesti kysyntää. Siksi naisen ahdinko on varmasti tuttu tunne muillekin.
Ahdistusta lisää media, joka kertoo päivittäin hakkereista ja tietoturvauhkista. Outojen ilmiöiden tapahtuessa tavallinen käyttäjä uskoo joutuneensa hyökkäyksen uhriksi.
Lupasin katsoa konetta heti palattuani Suomeen. Ja tapaus olikin helppo: Facebookin uudistuksen yhteydessä hänen kieliasetuksensa oli jostain syystä vaihtunut arvoon English (Pirate). En edes tiennyt, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Valinta muutti koko Facebookin piraattihenkiseksi: uloskirjautumisen paikalla oli "Abandon the ship!" ja sisäänkirjautumisen tilalla luki "Key to the chest". Kuolleisiin viittaavat viestiotsikot olivat kai tekijän mielestä humoristisia, mutta tämän käyttäjän ne pelästyttivät pahanpäiväisesti.
Muutimme Facebook-kielen englanniksi ja vaihdoimme salasanan. Sen jälkeen käyttäjä oli helpottunut ja toivottavasti nukkui taas yönsä rauhassa. Kukaan ei ollut murtautunut hänen Facebookiinsa eikä siellä ollut viruksia. Kyse oli vain pienestä kieliasetuksen lipsahduksesta (tai Facebookin omasta virheestä palvelun päivityksesssä).
Sinänsä harmiton tapaus on hyvä muistutus tavallisen kansalaisen asemasta tietotekniikan edessä. Palvelut voivat olla pelottavia, kun niiden toimintaa ei täysin ymmärrä. Kaikki käyttäjät eivät edes tiedä, miten Facebook eroaa omassa koneessa toimivasta sovelluksesta.
Mediassa varoitellaan jatkuvasti haittaohjelmista ja tietoturvauhkista. Valistus pyrkii hyvään, mutta voi aiheuttaa myös turhaa ahdistusta. Kaikki kummalliset ja uhkaavat ilmiöt eivät johdu hakkereista.
Kun nettipalvelussa tapahtuu jotain outoa, ei ole ketään jonka puoleen kääntyä. Kukaan ei tule kotiin katsomaan konetta ja selvittämään vikaa. Lähitukea tarjoava korttelinörtti -järjestelmälle olisi totisesti kysyntää. Siksi naisen ahdinko on varmasti tuttu tunne muillekin.
Ahdistusta lisää media, joka kertoo päivittäin hakkereista ja tietoturvauhkista. Outojen ilmiöiden tapahtuessa tavallinen käyttäjä uskoo joutuneensa hyökkäyksen uhriksi.
Lupasin katsoa konetta heti palattuani Suomeen. Ja tapaus olikin helppo: Facebookin uudistuksen yhteydessä hänen kieliasetuksensa oli jostain syystä vaihtunut arvoon English (Pirate). En edes tiennyt, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Valinta muutti koko Facebookin piraattihenkiseksi: uloskirjautumisen paikalla oli "Abandon the ship!" ja sisäänkirjautumisen tilalla luki "Key to the chest". Kuolleisiin viittaavat viestiotsikot olivat kai tekijän mielestä humoristisia, mutta tämän käyttäjän ne pelästyttivät pahanpäiväisesti.
Muutimme Facebook-kielen englanniksi ja vaihdoimme salasanan. Sen jälkeen käyttäjä oli helpottunut ja toivottavasti nukkui taas yönsä rauhassa. Kukaan ei ollut murtautunut hänen Facebookiinsa eikä siellä ollut viruksia. Kyse oli vain pienestä kieliasetuksen lipsahduksesta (tai Facebookin omasta virheestä palvelun päivityksesssä).
Sinänsä harmiton tapaus on hyvä muistutus tavallisen kansalaisen asemasta tietotekniikan edessä. Palvelut voivat olla pelottavia, kun niiden toimintaa ei täysin ymmärrä. Kaikki käyttäjät eivät edes tiedä, miten Facebook eroaa omassa koneessa toimivasta sovelluksesta.
Mediassa varoitellaan jatkuvasti haittaohjelmista ja tietoturvauhkista. Valistus pyrkii hyvään, mutta voi aiheuttaa myös turhaa ahdistusta. Kaikki kummalliset ja uhkaavat ilmiöt eivät johdu hakkereista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)