Eilen vasemmistoliiton puheenjohtajavaalin voittanut Li Andersson sanoi Ylen radiouutisten haastattelussa, että puolue haluaa lyhentää julkisen sektorin työaikaa. Höristin korviani, sillä työaikaa pidentävä KiKy-sopimus oli saatu aikaan vasta muutamaa päivää aiemmin. Odotin, että joku toimittaja tarttuisi asiaan illan tai tämän aamun haastatteluissa, mutta niiden puuttuessa herätin asiasta itse keskustelua.
Kuvittelin Anderssonin kalastelevan kommentillaan julkisen sektorin työntekijöiden ääniä, mikä on puheenjohtajalta ihan oikea veto. Nettikeskustelussa työajan lyhentäminen sai kuitenkin muita puolustajia, joiden perusteluja minun oli vaikea ymmärtää.
Anderssonin oma perustelu oli yksinkertainen:
Nettihuijauksissa olen huomannut, kuinka helposti ihminen uskoo sen, minkä toivoisi olevan totta. Duunaripuolella jokainen haluaisi lyhemmän työpäivän, kunhan palkka ei laskisi. Vastaavasti johdossa uskotaan, että tuloverojen alentaminen lisäisi työntekoa. Työaika ei ole koskaan riittävän lyhyt eivätkä verot koskaan riittävän matalat.
Väitetään, että ihmisen tehokas työaika on viisi tuntia päivässä. Yhtä totuutta ei ole, riippuu varmaan alasta, päivästä ja ihmisestä. Säilyisikö työsuoritteen määrä samana, jos työaikaa lyhennettäisiin nykyisestä kuuteen tuntiin ja keskellä olisi tunnin lounastauko? Luulen, että ihminen pitäisi silloinkin sosiaaliset tauot, kävisi kahvilla ja tupakalla, juttelisi työkaverien kanssa ja surffailisi välillä netissä (niissä töissä, missä tämä ylipäätään on mahdollista).
Ihminen ei ole kone, josta voisi ottaa ulos vain sen tuottavan ajan. Uskon, että työ on monelle sosiaalisesti merkittävä paikka, eikä kuormittavuus johdu pelkästä työn määrästä. Työpaikan huonot henkilösuhteet, huono johtaminen ja kyvyttömyys vaikuttaa omaan työhön rasittavat enemmän kuin tunti työn tekemistä.
Yhdysvalloissa moni tekee töitä vielä 70-vuotiaanakin, vaikka pakkoa ei olisi. Hierarkia työpaikoilla on suomalaisia jyrkempi, mutta ihmiset osaavat olla rentoja keskenään. Ehkä meillä suomalaisilla olisi tässä oppimista?
Toisen väitteen esitti toimittaja, jonka raportteja olen mieluusti lukenut. Hän vertasi työaikaa tehtaisiin, joissa ennen tehtiin 6-päiväistä viikkoa. Teknologian ansiosta työaika on lyhentynyt ja palkka moninkertaistunut. Miksei tehdä samaa julkisella sektorilla?
No siksi, ettei monia julkisen sektorin ammatteja voi tehostaa teknologialla paperitehtaiden tapaan. Sairaanhoitajia tarvitaan paikalle tietty määrä vuorokauden ympäri. Työajan lyhentäminen vaatisi lisätyövoiman palkkaamista, vaikka he miten tehostaisivat työtään. Ja miten töiden tekeminen 6 tunnissa auttaisi jaksamaan paremmin kuin samojen töiden tekeminen 7,5 tunnissa? Se ylimääräinen 1,5 tuntia ei voi olla kovin rasittavaa.
Sama juttu opettajien, poliisien, palomiesten ym. suhteen. Teknologia lisää työaikana tehtävien asioiden määrää, mutta siitä ei seuraa, että työaikaa voitaisiin vastaavasti lyhentää. Työajan mittaamisesta pitäisi päästä tulosten mittaamiseen, mutta tietoyhteiskunnasta huolimatta monet tehtävät ovat jatkossakin aikaan ja paikkaan sidottuja.
Virastomaailmassa lyhyempi työaika voisi toimiakin. Jos saa työnsä tehtyä 6 tunnissa, miksi pitää olla paikalla 7,5 tuntia? Tällöin voi tosin kysyä, miksi palkkaa nytkään maksetaan 7,5 tunnista ja olisiko mahdollista tehdä jotain lisää. Suomi tarvitsee lisää työtä ja tuottavuutta, ei työajan lyhentämistä.
Kesällä monissa virastoissa noudatetaan lyhyempää työaikaa. Jokainen voi käydä katsomassa, miten tuottavuus lisääntyy. Jari Sarasvuo manasi äskettäin radiopuheessaan, miten virkailijoita ei saa sopimaan palaveria edes kello kahdeksi, koska he pelkäävät etteivät ehdi lopettaa ennen klo 15:tä. Sellaista tuottavuutta syntyy työaikaa lyhentämällä.
Vasemmistoliitto on huolissaan julkisen sektorin jaksamisesta, vaikka siellä järjestetään työkykypäiviä, ilmapiirikartoituksia ja maksetaan jokaisesta minuutista. Kuka kantaisi huolta heistä, joiden työkyky on omalla vastuulla eikä ylitöistä makseta mitään?
Koska Anderssonin aloite kuulostaa populistiselta, jään kiinnostuneena odottamaan hänen tarkempia ideoitaan aiheesta. Ehkä hän itse tuo ne esille, mikäli toimittajia ei aloite kiinnosta.
Kuvittelin Anderssonin kalastelevan kommentillaan julkisen sektorin työntekijöiden ääniä, mikä on puheenjohtajalta ihan oikea veto. Nettikeskustelussa työajan lyhentäminen sai kuitenkin muita puolustajia, joiden perusteluja minun oli vaikea ymmärtää.
Anderssonin oma perustelu oli yksinkertainen:
 |
| Työajan lyhentäminen tekee hyvää. |
Väitetään, että ihmisen tehokas työaika on viisi tuntia päivässä. Yhtä totuutta ei ole, riippuu varmaan alasta, päivästä ja ihmisestä. Säilyisikö työsuoritteen määrä samana, jos työaikaa lyhennettäisiin nykyisestä kuuteen tuntiin ja keskellä olisi tunnin lounastauko? Luulen, että ihminen pitäisi silloinkin sosiaaliset tauot, kävisi kahvilla ja tupakalla, juttelisi työkaverien kanssa ja surffailisi välillä netissä (niissä töissä, missä tämä ylipäätään on mahdollista).
Ihminen ei ole kone, josta voisi ottaa ulos vain sen tuottavan ajan. Uskon, että työ on monelle sosiaalisesti merkittävä paikka, eikä kuormittavuus johdu pelkästä työn määrästä. Työpaikan huonot henkilösuhteet, huono johtaminen ja kyvyttömyys vaikuttaa omaan työhön rasittavat enemmän kuin tunti työn tekemistä.
Yhdysvalloissa moni tekee töitä vielä 70-vuotiaanakin, vaikka pakkoa ei olisi. Hierarkia työpaikoilla on suomalaisia jyrkempi, mutta ihmiset osaavat olla rentoja keskenään. Ehkä meillä suomalaisilla olisi tässä oppimista?
Toisen väitteen esitti toimittaja, jonka raportteja olen mieluusti lukenut. Hän vertasi työaikaa tehtaisiin, joissa ennen tehtiin 6-päiväistä viikkoa. Teknologian ansiosta työaika on lyhentynyt ja palkka moninkertaistunut. Miksei tehdä samaa julkisella sektorilla?
No siksi, ettei monia julkisen sektorin ammatteja voi tehostaa teknologialla paperitehtaiden tapaan. Sairaanhoitajia tarvitaan paikalle tietty määrä vuorokauden ympäri. Työajan lyhentäminen vaatisi lisätyövoiman palkkaamista, vaikka he miten tehostaisivat työtään. Ja miten töiden tekeminen 6 tunnissa auttaisi jaksamaan paremmin kuin samojen töiden tekeminen 7,5 tunnissa? Se ylimääräinen 1,5 tuntia ei voi olla kovin rasittavaa.
Sama juttu opettajien, poliisien, palomiesten ym. suhteen. Teknologia lisää työaikana tehtävien asioiden määrää, mutta siitä ei seuraa, että työaikaa voitaisiin vastaavasti lyhentää. Työajan mittaamisesta pitäisi päästä tulosten mittaamiseen, mutta tietoyhteiskunnasta huolimatta monet tehtävät ovat jatkossakin aikaan ja paikkaan sidottuja.
Virastomaailmassa lyhyempi työaika voisi toimiakin. Jos saa työnsä tehtyä 6 tunnissa, miksi pitää olla paikalla 7,5 tuntia? Tällöin voi tosin kysyä, miksi palkkaa nytkään maksetaan 7,5 tunnista ja olisiko mahdollista tehdä jotain lisää. Suomi tarvitsee lisää työtä ja tuottavuutta, ei työajan lyhentämistä.
Kesällä monissa virastoissa noudatetaan lyhyempää työaikaa. Jokainen voi käydä katsomassa, miten tuottavuus lisääntyy. Jari Sarasvuo manasi äskettäin radiopuheessaan, miten virkailijoita ei saa sopimaan palaveria edes kello kahdeksi, koska he pelkäävät etteivät ehdi lopettaa ennen klo 15:tä. Sellaista tuottavuutta syntyy työaikaa lyhentämällä.
Vasemmistoliitto on huolissaan julkisen sektorin jaksamisesta, vaikka siellä järjestetään työkykypäiviä, ilmapiirikartoituksia ja maksetaan jokaisesta minuutista. Kuka kantaisi huolta heistä, joiden työkyky on omalla vastuulla eikä ylitöistä makseta mitään?
Koska Anderssonin aloite kuulostaa populistiselta, jään kiinnostuneena odottamaan hänen tarkempia ideoitaan aiheesta. Ehkä hän itse tuo ne esille, mikäli toimittajia ei aloite kiinnosta.