"Arvostelijani eivät tiedä, mistä puhuvat" (AL 24.2.2008)

"Minua on syytetty siitä, että en tiedä mistä puhun. Minua syyttävät eivät taida tietää, mistä he itse puhuvat."

Oheinen lainaus on ministeri Lindéniä koskevasta uutisesta Aamulehden nettisivulta 24.2.2008. Rohkenen uskoa, että nettiaktivistit tietävät oman asiansa oikein hyvin -- onhan kyse heidän arvoistaan ja periaatteistaan. Heille tämä on syystäkin elämää suurempi kysymys.

Ministerillä olisi ollut eilen oiva tilaisuus kuulla suoraan mielenosoittajilta itseltään, mistä kenkä puristaa. Vaikeneminen ja vastapuolen syyttely ei varmasti edistä asiaa.

Lindénin poissaollessa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja -- sattumoisin myös entinen liikenneministeri -- Kimmo Sasi tuli kuuntelemaan mielenosoittajia. Sasi oli valmis joustamaan ja myönsi, ettei lakia säädettäessä sananvapauskysymyksiä ajateltu riittävästi. Hyvä Sasi! Juuri tällaista dialogia olisi eilen kaivattu.

Sasi oli erittäin oikeassa. Laki nähtiin sitä säädettäessä pelkkänä teknisenä kysymyksenä, johon kukaan poliitikoista ei halunnut käyttää aikaansa. Valiokunnan puheenjohtaja Markku Laukkanen sanoikin esittelypuheenvuorossaan 14.11.2006:

"Totean vielä, että tämän kuulemisessa kuultiin nimenomaan tahoja, jotka ovat tämän teknisen toteutuksen kannalta olennaisia, ja että mietintö oli yksimielinen."

Seuraava puhuja Raimo Vistbacka piti yksimielisyyttä jopa harvinaisena:

"Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tuossa esittelyssä totesi, tämä mietintö oli yksimielinen. Aika pitkän kokemuksen perusteella voisin todeta, että harvinainen hallituksen esitys sikäli, että asiantuntijoitten taholta ei suurempaa kritiikkiä sitä kohtaan ollut."

Ja vielä Saara Karhu (kursivointi lisätty):

"Täytyy sanoa, ja kyllä asiantuntijakuulemisessa sen huomasi jälleen kerran, että vaikka kaikki ovat harvinaisen yksimielisiä ongelmasta ja itse tähän ongelmaan ei sen kummemmin valiokunnan kannanotoissa pureuduttukaan, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa esittelypuheenvuorossaan sanoi, vaan pysyttiin tiukasti tässä valiokunnan omassa teknisluontoisessa substanssissa"


Lindénin ohella monelle muullekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, miksi lapsipornon estämisestä (tai no, ainakin sen hyvää tarkoittavasta yrittämisestä) on tehty näin iso ongelma. Suosittelenkin tutustumaan Tietokone-lehden puolueille tekemään kyselyyn, joka avaa näkymiä nettisensuurin tulevaisuuteen. Ehkä sitten arvostelijatkin ymmärtävät, mistä nettikäyttäjät puhuvat.

Kertaus: mistä lapsipornon estolaissa olikaan kyse?

Huomenna järjestetään eduskuntatalon edessä mielenosoitus nettisensuuria vastaan. Nettikäyttäjät protestoivat poliisin toimintaa, viestintäministerin lausuntoja sekä itse lain periaatetta vastaan. Edellisen kerran vastaava mielenosoitus nähtiin 2,5 vuotta sitten tekijänoikeuslain valmistelun yhteydessä.

Nettisensuurissa on kyse tärkeästä periaatteesta. Olemme tietoyhteiskunnan ytimessä. Siksi on valitettavaa, että asia on päätynyt juupas-eipäs-väittelyksi lapsipornon varjolla, vaikka oikeasti kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Myös eduskunta voi katsoa peiliin ja ihmetellä, miten vähällä keskustelulla se aikanaan hyväksyi näin tärkeän (ja monin tavoin kyseenalaisen) lain.

Ville Juutilainen kysyi lauantaina 1.3.2008 Helsingin Sanomissa "Kuka suodattaisi ylikuumenneet tunteet?". Hän muistutti, että laista olisi pitänyt keskustella yli vuosi sitten. Niin olisikin - mutta jo paljon aiemmin. Asia vain ei näyttänyt kiinnostavan ketään. Ylen A-studio tosin esitti aiheesta jutun 2.9.2005, mutta en saanut innostettua heitä enää myöhemmin uuteen juttuun.

Olen seurannut hanketta alusta alkaen ja antanut siitä LVM:n pyynnöstä lausunnon lainvalmistelun yhteydessä. Olen kritisoinut lakia mm. marraskuussa 2006 kirjoittamassani yhteenvedossa sekä helmikuussa 2006 Tietokone-lehden kolumnissa. Lain ongelmallisuus on ollut hyvin tiedossa alusta lähtien, joten nykytilanteen ei pitäisi olla yllätys.

Laki (alkuperäinen hallituksen esitys HE 99/2006) astui voimaan jo 1.1.2007, mutta julkinen asiasta tuli vasta tämän vuoden alussa, kun operaattorit saivat valmiiksi suodatuksen tekniset järjestelyt ja poliisi alkoi toimittaa heille salaisia estolistoja.

Kerrataan siis lyhyesti, miksi laki herättää niin paljon ristiriitoja. Lainaukset on poimittu LVM:n 9.6.2006 julkaisemasta lausuntokoosteesta.

1. Salaiset estolistat eivät kuulu länsimaihin
Ajatus siitä, että poliisilla on salainen estolista sivuista, joita suomalaiset eivät saa nähdä, on länsimaiselle oikeuskäsitykselle vieras.

Turun yliopiston lausunto piti lakia perustuslain vastaisena:

"Lausuntopyynnön pohjana oleva ehdotus on ilmeisellä tavalla perustuslainvastainen. Ehdotuksen mukaisella lailla säädettäisiin salainen ennakkosensuurijärjestelmä, joka perustuisi ehdotuksen mukaan internet-operaattorien vapaaehtoiseen toimintaan, mutta jonka tarkoituksena olisi viranomaistoimin estää poliisiviranomaisen lainvastaiseksi epäilemän viestin vastaanottaminen."
...
"Kun lisäksi otetaan huomioon esitykseen sisältyvä ajatus siitä, että mikäli operaattorit eivät vapaaehtoisesti toteuta ennakkosensuuria poliisin rekisterin perusteella, harkitsee ministeriö 'velvoittavia lainsäädäntötoimia', on kyseessä oleva sääntely kokonaisuudessaan arvioituna PL 12 §:n sanamuodon vastainen. Kyseessä ei ole säännöksessä tarkoitettu sananvapauden käytön sääntely, vaan PL 12 §:n ehdottomasti kieltämä ennakkosensuuri."

2. Estolista on tehoton
Nimellisesti estolistan tarkoituksena on estää lapsipornon katselua. Tässä on monia ongelmia. Ensinnäkään lapsipornon katselua ei ole Suomen rikoslaissa kriminalisoitu. Vain levitys ja hallussapito on kielletty. Miten voidaan säätää erillislaki estämään sellaista, mikä ei ole laitonta? Vähintäänkin rikoslakia olisi pitänyt ensin muuttaa niin, että myös katselu olisi kielletty.

Jo lainvalmistelun aikana tiedettiin, ettei laki estä oikeita pedofiilejä. Heillä on omat, suojatut kanavat aineistojen jakamiseen. Silti nähtiin, että lailla on merkitystä, koska se estää ihmisiä joutumasta vahingossa (sic!) sivuille, joille he muutoinkaan eivät haluaisi mennä.

KRP toteaa lausunnossaan lain tehosta seuraavaa (kursivointi lisätty):

"Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan. Tekninen todellisuus on se, että lapsipornografiaa sisältäville sivuille pääsee estosta huolimatta, kuten esityksessäkin on todettu. Menettelyllä estetään teleyritysten asiakkaita näkemästä vahingossa lapsipornoa verkkoasioinnin yhteydessä. Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella."

3. Lain nimi on harhaanjohtava
Jo lain nimi "Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista" on harhaanjohtava. Laki ei millään tavalla estä aineiston levittämistä (koska se tapahtuu ulkomailla). Laki pyrkii estämään vain sivujen näkymistä Suomessa. Koska levitystä ei estetä, lain vaikutus on lähinnä kosmeettinen. Se ei poista aineistoa netistä eikä suojele lapsia.

Miten kansanedustajat hyväksyivät lain, jonka nimi on ristiriidassa sen sisällön kanssa? Ainakaan lain pituutta tai vaikeaselkoisuutta ei voi syyttää: pykäliä on vain seitsemän kappaletta. Voisivatko edustajat hyväksyä lain, jonka nimi olisi "Laki tuloverojen alentamisesta" vaikka laissa säädettäisiin arvonlisäverosta?

4. Vapaaehtoinen pakko
Lain valmistelu syksyllä 2005 alkoi ajatuksesta, että operaattorit voisivat halutessaan suodattaa sivuja poliisin antaman listan perusteella. Lausunnot, joita lainvalmistelun pohjaksi pyydettiin, liittyivät vapaaehtoiseen toimintaan. Siitä huolimatta eduskuntakäsittelyn aikana syntyi ajatus, että elleivät operaattorit ota listaa käyttöön vapaaehtoisesti, se määrätään pakolliseksi.

Vapaaehtoisuus käy hyvin ilmi Suojelupoliisin lausunnosta:
Varsinainen pääsynesto ko. aineistoa sisältäville sivuilla tapahtuu teleyritysten vapaaehtoisin toimin.

Teleoperaattorit ovat olleet vaitonaisia asian tiimoilta. Ne joutuvat hankalaan välikäteen puuttuessaan asiakkaiden nettiviestinnän sisältöön, joka muutoin on ehdottomasti kielletty. Silti asia ei ole ollut helppo heillekään.

5. Sensuurin haitat hyötyjä suuremmat
On suuri vaara, että kun nettisuodatusta varten on nyt saatu luotua tekniikka ja valmiit prosessit, estolistalle tullaan lisäämään muitakin haitallisiksi arvioituja sisältöjä. Tämä pelko osoittautui todeksi vuoden 2008 alussa, kun Stakesin raportissa esitettiin ajatus netin uhkapelisivujen sulkemisesta samalla periaatteella. Muita suodatettavia kohteita voisivat olla esimerkiksi rasismiin, pommiohjeisiin, herjauksiin tai tekijänoikeusloukkauksiin liittyvät sivut.

Monet valtiot ovat viime aikoina esittäneet netin sensurointia mitä erilaisimmista syistä. Netissä riittää ei-toivottua aineistoa. Kaiken sensurointi ja estäminen on kuitenkin loputon suo, jota varten Suomeen pitäisi perustaa Kiinan mallin mukainen nettisensuurin yksikkö. Sitäkö me haluamme? Poistaisiko se todelliset ongelmat?

Jo ensimmäiset kokemukset lapsipornon nimissä tapahtuvasta suodattamisesta ovat osoittaneet, miten vaikeaa ja tulkinnanvaraista estolistojen laatiminen on, ja miten vähäinen hyöty niistä lopulta saadaan. Tätä asioista vastaava ministeri Suvi Lindén ei halua myöntää.

Ja juuri siksi nettikäyttäjät osoittavat huomenna mieltään.

Pitäisikö Lindénin erota?

Tätä kirjoittaessani yli 12 000 henkilöä on allekirjoittanut viestintäministeri Suvi Lindénin eroa vaativan adressin. Pitäisikö ministerin erota - jo toisen kerran?

En ole allekirjoittanut adressia koska en usko, että Lindénin ero ratkaisisi yhtään mitään. Tuoreessa muistissa on vielä hänen edeltäjänsä, jonka aktiivisen toiminnan seurauksena laki laadittiin. Mitäs muita saavutuksia hänellä sitten olikaan... no, ei nyt juuri tule mieleen.

Sen sijaan neuvoisin Lindéniä, joka on sentään - edeltäjästään poiketen - tietojenkäsittelyopin maisteri, kuuntelemaan nettikäyttäjiä. Viestintäministerin pitiäsi toimia nettikansan edunvalvojana, ei heidän vastustajanaan.

Uskooko ministeri todella, että kiistassa aktiiviset nuoret haluavat vaikeuttaa lapsipornon vastaista taistelua? Eikö ministeri oikeasti ymmärrä (kuten hän äsken tv:ssä väitti), miksi adressi on laadittu ja mistä nettikäyttäjät ovat huolissaan?

Sekä nettiaktiiveilla että Lindénillä on yhteinen tavoite. Kukaan ei halua edistää lapsipornon saatavuutta (ei silti, että tämä laki siihen jotenkin vaikuttaisi). Tällä hetkellä molemmat ryhmät puhuvat toistensa ohi. Kyse on eri maailmoista, eri ikäluokista. Vaikka kieli on sama, käsitteet eivät kohtaa.

Se on kestämätön tilanne - erityisesti viestintäministerille.