Sano EI kapitalismille, mutta älypuhelin on ihan OK

Osuin lauantaina 2.9.2017 Helsingin keskustassa mielenosoitukseen, jossa marssijat vastustivat... no jaa, melkein mitä tahansa. Kylteissä vaadittiin mm. leikkausten lopettamista, parempaa sosiaaliturvaa ja vammaistukea, oikeuksia eläimille ja naisille, karkotusten pysäyttämistä (Stop deportations) ja kaikkea muutakin. Sinänsä näppärää, että kaikki tyytymättömät osallistuvat samaan Joukkovoima -mielenosoitukseen, jolloin selvittiin yksillä järjestelyillä.

Yksi kylteistä oli arvoituksellinen:

Mitähän tässä vastustetaan?

Tulkitsen, että kyltti haluaa herättää keskustelua ns. chemtrails-ilmiöstä ja siihen liittyvästä salaliitosta. Saatan toki olla väärässä. Tai sitten kyltin kantaja on.

Sen sijaan tämän mielenosoittajan viesti oli selkeä:

"Sano EI kapitalismille".

Hieman hänen perässään tuli iskulauseita huutava isä, jolla oli pyörän etuvaunussa kaksi lasta. Pikkusiskoa kiinnosti kädessä oleva ilmapallo, isoveli katseli isokokoisen älypuhelimen näytöltä ilmeisesti lastenohjelmaa. Hän oli täysin uppoutunut puhelimen virtuaalimaailmaan eikä välittänyt ympärillään kuohuvasta mielenosoituksesta.

Isä ei selvästikään sanonut ei kapitalismille, pojasta puhumattakaan (kyltistä päätellen isä vastusti sotea). Luultavasti myös kuvan kapitalismin vastustajalla oli taskussaan älypuhelin. Voiko vastustaa kapitalismia ja silti käyttää älypuhelinta? Olisiko sosialismi (vai mikä nyt sitten onkaan kapitalismin vastakohta) voinut tuottaa älypuhelimen kaltaisen kuluttajatuotteen?

Eivätkö nuoret näe mitään ristiriitaa siinä, että mellakoivat Hampurissa kapitalismia vastaan ja kuvaavat samalla itseään iPhonella, joka on kaikista älypuhelimista trendikkäin ja kapitalistisin (sekä kuvainnollisessa että rahallisessa merkityksessä)?

En tiedä, mitä kuvan naamioitunut mielenosoittaja vastusti: kapitalismia sinänsä, markkinataloutta vai ainoastaan yritysten ylivaltaa päätöksenteossa. Mutta yleisesti ottaen on hieman lyhytnäköistä vastustaa asioita, joita itse käyttää. Markkinataloudessa asioista eivät päätä kasvottomat suuryritykset vaan kuluttajat. Jokainen ostopäätös on valinta markkintalouden puolesta.

Älypuhelin on kouluesimerkki markkinatalouden toimivuudesta. Laitteet levisivät nopeasti kaikille käyttäjille -- ei suinkaan valtion päätöksellä tai yritysten vaatimuksesta, vaan aidosta ostohalusta. Asiakkaat saivat, mitä halusivat. Mitä suuremmat markkinat, sitä alhaisemmat hinnat ja paremmat palvelut. Älypuhelin ei olisi mitään ilman appseja, palveluita ja ekosysteemeitä. Eikö tämä kaikki ole markkinataloutta puhtaimmillaan? Älypuhelin on markkinatalouden helmi.

Voi tietysti kysyä, ovatko älypuhelimet ylipäätään tarpeellisia, ja miten paljon niiden valmistus tuhlaa luonnonvaroja tai riistää huonosti palkattuja aasialaisia. Mutta jälleen kerran länsimainen kuluttaja voi katsoa peiliin: miksi minä sitten ostan näitä puhelimia? Eikö se ole oma valintani?

Twitterissä minulle lähetettiin linkki neuvostoliittolaiseen keksijään (Leonid Kupriyanovich), joka Wikipedian mukaan kehitti "automaattisen radiopuhelimen" jo 1950- ja 60-lukujen vaihteessa. Ehkä matkapuhelin keksittiinkin Neuvostoliitossa eikä USA:ssa 1970-luvulla, kuten tähän asti on esitetty.

Markkinatalouden puuttuessa Neuvostoliiton keksintö ei koskaan levinnyt laajempaan käyttöön. Siitä ei tullut kuluttajatuotetta. Parhaimmillaankin laitteita olisi hankittu politbyroon ja nomenklaturan käyttöön, jolloin niiden yksikköhinta olisi jäänyt kauas tavallisen kansalaisen ulottumattomiin. Keksinnöstä ei ole paljon hyötyä, ellei sitä tuotteisteta halukkaiden saataville.

Kärryssä ollut poika katseli älypuhelimesta todennäköisesti länsimaista lastenohjelmaa. Puhelin oli luultavasti täynnä länsimaisia appseja, jotka oli ladattu ilmaiseksi tai muutaman euron nimellisellä hinnalla. Ainakin tässä esimerkissä markkinatalous siis toimi.

Tervetuloa kisaan, toivotti Nokia Applelle 2007

Bisneksen klassisia virheitä on uuden kilpailijan aliarviointi ja vankkumaton usko oman aseman säilymiseen. Legendaarinen esimerkki tästä on Apple, jonka kotimikro (Apple II) oli aikansa käsite (vähän kuin Nokia 2110 paljon myöhemmin).

Kun IBM sitten esitteli oman mikrotietokoneen, Apple toivotti kilpailijan tervetulleeksi koko sivun lehti-ilmoituksella "Welcome, IBM. Seriously" (kuva löytyy mm. täältä). Tekstissä Apple kehuu rivien välissä itseään ja omaa kaukonäköisyyttään ja lupaa, että markkinoiden kasvu on vasta alussa, joten tilaa riittää molemmille.

Toisin kuin Apple odotti, IBM PC:stä tuli valtava menestys, mikä tiesi Applelle lopun alkua. Vuonna 1985 Steve Jobs joutui jättämään yhtiön ja Apple kävi konkurssin partaalla. Jobsin paluun jälkeinen aika on sitten historiaa.

Vähältä piti, ettei Nokialle käynyt samalla tavalla. Kaksi päivää iPhonen julkistuksen jälkeen Nokian multimedia-toimialan johtaja Anssi Vanjoki teki saman virheen toivottaessaan Applen tervetulleeksi kisaan:

Vanjoki: Tervetuloa kisaan Apple

Sanotaan, että henkilö, joka ei tunne historiaa, joutuu toistamaan sitä. Ehkä Vanjoki ei tiennyt, millaisen mokan Apple oli tehnyt runsaat 25 vuotta aiemmin. Onneksi hän kuitenkin vastaili suomalaiselle toimittajalle eikä kansainväliselle medialle -- muutoin kommentti olisi nostettu Applen rinnalle markkinoinnin ja liikkeenjohdon oppikirjoihin.

Kommenteista käy ilmi, miksei Nokia ottanut iPhonea vakavasti. Applen myyntitavoite oli vaatimaton (vuoden 2008 loppuun mennessä vain 10 miljoonaa puhelinta), eikä yhden prosentin markkinaosuudella vielä hätistelty Nokiaa, joka oli alan gorilla.

Lisäksi "Applen iPhone kilpailee kaikkien N-sarjan tuotteidemme kanssa. Meillä tuotteiden hintahaitari vaan on paljon laveampi eli vajaasta 200 eurosta tuhanteen euroon" -- laaja tuotevalikoima nähtiin Nokian etuna.

Loppukommentti kertoo myös paljon: "Ihan mielenkiintoinen tuote, mutta siitä puuttuu muutamia välttämättömiä ominaisuuksia kuten nopeat tiedonsiirtoyhteydet mahdollistava 3G."

Todellisuudessa 3G:n puuttuminen ei ollut mikään ongelma -- se oli helppo lisätä myöhempään malliin. Sen sijaan Nokian olisi pitänyt vaihtaa puhelintensa käyttöjärjestelmä, käyttöliittymä, luoda kokonaan uusi mallisto, rakentaa ekosysteemi ja päästä eroon yrityksen sisäisestä insinööriajattelusta. Ei ihme, että Apple voitti.

Nokia oli insinööritalo, jonka mielestä 3G oli ratkaiseva ominaisuus. Ei ollut. Asiakkaita kiinnostivat paljon enemmän helppokäyttöisyys, näyttävyys, ohjelmien toiminta ja saatavuus ym. tekijät. Vähän myöhemmin, Applen esiteltyä sovelluskaupan idean, kävi ilmi myös ekosysteemin merkitys.

Näissä kaikissa Nokia oli toivottomasti myöhässä. Symbian-puhelimia ohjattiin painikkeilla, synkronointi pc:n kanssa oli painajaista, Ovi-palvelu ei koskaan toiminut, liian laaja mallivalikoima teki myytyjen puhelinten tukemisesta ja päivittämisestä likipitäen mahdotonta. iPhonessa kaikki toimi, ja vieläpä helposti.

Jälkiviisaus on helppoa, mutta valtaosa mediasta ymmärsi välittömästi iPhonen vallankumouksellisuuden. Omat ajatukseni löytyvät tuon ajan Tietokone-lehden kolumneista. Myös Anssi Porttikivi kirjoitti blogissaan 28.8.2007 osuvasti Miksi iPhone on uhka Nokialle.

Epäilijöitäkin löytyi. Investointipankki Nomuran analyytikko  Richard Windsor ei uskonut iPhonen vaikuttavan Nokiaan, vaikka "uusi matkaviestin onkin herättänyt ennakkoon valtavasti kiinnostusta". Siitä huolimatta "uskomme, että laitteen puhelin-, tekstiviesti- ja sähköpostiominaisuudet ovat ala-arvoisia". Windsor onkin ollut jo monta vuotta entinen analyytikko, nykyinen bloggaaja.

Nokialla oli omakin kosketusnäyttöprojekti (Series 90), mutta siitä saatiin ulos vain yksi laite (Nokia 7710). Kaikesta päätellen johto ei uskonut kosketusnäyttöön. Sen sijaan paljon aikaa ja energiaa käytettiin mobiilitelevisioon (DVB-H), joka broadcast-tyyppisenä tekniikkana oli omasta mielestäni jo tuolloin vanhentunut eikä edes teknisesti järkevästi toteutettavissa (verkkojen nopeudet, akkutekniikka ym).

Nokia hukkasi ratkaisevat vuodet 2007-2011, joiden aikana alustalla kyteneet liekit pääsivät kasvamaan roihuksi. Helmikuussa 2011 lautta paloi jo valtoimenaan, joten jäljellä oli vain huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Nyt tiedämme, että valinta kohdistui siihen erittäin huonoon.

Mobiilihavaintoja Hong Kongista

Suomi oli 15 vuotta sitten mobiilikäytön eturintamassa, mutta nykyisin ykköset taitavat löytyä Aasian maista. En ole missään nähnyt yhtä paljon älypuhelimiinsa uppoutuneita ihmisiä kuin viime viikolla Hong Kongissa. Jopa San Francisco ja Piilaakso jäävät kakkoseksi aasialaisten rinnalla.

Metrossa, bussipysäkillä, jonoissa ja jopa kävellessä ihmiset tuijottavat älypuhelimiaan niin intensiivisesti, että välillä näky on melkein koominen.

Jokaisen katse on omassa älypuhelimessa.

Silmiinpistävää on suurikokoisten puhelinten suosio, myös tablet-laitteita näkee enemmän kuin Euroopassa. Tässä varmasti kiinankielen merkeillä ja niiden luettavuudella on oma vaikutuksensa.

Mitä ihmiset sitten tekevät puhelimillaan? Olan yli kurkkimalla päättelin, että vajaalla puolella oli auki Facebook. Sen suosio ainakin Hong Kongissa on ällistyttävän suuri. Myös erilaiset chat-viestiohjelmat olivat yleisiä eikä ihme, sillä metrossa tai kaupungin hälinässä puhuminen olisi hankalaa. Nuorten miesten näytöiltä löytyi usein erilaisia pelejä. Puhelimissa suosituin väri tuntui olevan kulta.

Mobiilidataa kannattaa varoa, sillä roaming on kallista. Elisan verkossa Kiinan ja Hong Kongin hinta oli 9,99 euroa alkava 50 Mt (ensimmäiset 34 Mt 0,29 eur/Mt), mutta Macaossa (joka sekin on nykyään osa Kiinaa) hinta oli peräti 9,90 euroa megatavulta! Onneksi Hong Kongista löytyy helposti virallisia, avoimia wlan-verkkoja, mikä Kiinan tuntien on yllättävää.

Eniten yllätti iPhonen suuri suosio. Käytössä oli jonkin verran vanhoja iPhone 4 ja 5 -malleja, mutta todella paljon uusia, isokokoisia iPhone 6 -malleja.

Jonotusta Applen kaupassa

En ole missään nähnyt tällaista jonotusta Apple-kauppaan. Liekö vain sattumaa, että kuvan kauppa on aivan Hong Kongin keskustassa ja lasiseinä avautuu sopivasti vilkasliikenteiseen matkustajasatamaan?

Apple on suosittu.

Ei ihme, että Applen kurssi tehtailee jatkuvasti uusia ennätyksiä ja on noussut syyskuun iPhone 6 -julkistuksen jälkeen jo yli 30 prosenttia.

Jono alkaa tästä.

Älypuhelinmanialla on kääntöpuolensa. Paikallinen South China Morning Post kirjoitti älypuhelinten johtavan siihen, että ihmiset eristäytyvät seurassakin ja uppoutuvat omaan maailmaansa. "Phubbing" nimen saaneella Ilmiöllä on myös fysiologisia seurauksia, sillä puhelimen ylle 60 astetta kallistettu pää lisää niskalihasten rasituksen kuusinkertaiseksi, mikä saattaa aiheuttaa hermostovaurioita tai jopa virtsankarkailua.

Mobiililaitteiden säteilyvaikutuksilla on helppo pelotella ihmisiä, mutta ainakin tämä kielteinen terveysvaikutus on todellinen.

Loppukevennykseksi vielä kuva todella turvallisesta mobiilikäytöstä. 

Taatusti turvallista mobiilikäyttöä.

Näin varustettuna ei ole pelkoa viruksista eikä haittaohjelmista!

Lisäys 23.2.2015: Yle on näköjään uutisoinut suomeksi kännykkäniskan vaaroista. Tekstaa pää pystyssä!

Haluaako NSA sormenjälkesi?

Tätä se luottamuksen menetys sitten teettää: kukaan ei enää luota amerikkalaisiin palveluihin. Heti, kun Apple oli saanut esiteltyä iPhone 5S:n sormenjälkitunnistuksen netissä alkoi kauhistelu siitä, miten NSA saa nyt myös meidän sormenjälkemme.

Todennuksen tekninen toteutustapa ei vielä ole tiedossa, mutta todennäköisesti kyse on vain järjestelystä, joka vapauttaa PIN-koodin (ja ilmeisesti myös AppleID:n salasanan) sormenjäljen perusteella. Tätä varten sormenjäljestä laskettu tiiviste tallennetaan paikallisesti puhelimeen.

Sormenjälki on vain apuväline, jonka ansiosta näitä kahta koodia ei tarvitse kirjoittaa. Pelkkään sormenjälkitunnistukseen ei voi luottaa, sillä käsihän voi olla olla vaikka paketissa tai sormi laastaroituna.

Ei ole uskottavaa, että Apple lähettäisi sormenjäljen omaan pilveensä. Toki laitteessa voi olla takaportti, josta edes Applen insinöörit eivät ole tietoisia, mutta paras turva sormenjäljille on se, ettei NSA tarvitse niitä mihinkään.

Sormenjäljet liittyvät reaaliseen maailmaan. NSA:ta kiinnostaa digitaalinen maailma ja viestintä. Siellä sormenjäljillä ei ole merkitystä (CIA voi olla eri juttu...).

Sitä paitsi jokainen USA:han matkustanut joutuu luovuttamaan kaikkien sormiensa jäljet ja oman valokuvansa joka kerta astuessaan immigrationin portista. No, kaikki eivät tietenkään käy USA:ssa, mutta ehkä suomalaisten jäljet olisi helpompi urkkia vaikka passien sormenjälkirekisteristä.

Ollaan siis tyytyväisiä, että Apple on vihdoin tuonut sormenjälkitodennuksen puhelimeen! Ehdotin sitä jo 10 vuotta sitten, mutta jostain syystä Nokia ei saanut vietyä ideaa tuotekehityksestä tuotantoon. Apple on nyt toiminut edelläkävijänä ja kohta sormenjälkitunnistus löytyy kaikista kehittyneimmistä älypuhelimista.

Onnettoman PIN-koodin korvaaminen sormenjäljellä kohentaa tietoturvaa varmasti enemmän kuin mitä sormenjäljen luovuttaminen sitä heikentää. Urkintariskit ovat jatkossakin ihan muualla kuin sormissa.

PS. Hesarin toimittaja ehti jo pelotella, miten rosvot eivät jatkossa tyydy varastamaan pelkkää puhelinta vaan leikkaavat myös sormen irti. Koska sormenjälki ei koskaan voi olla ainoa tapa puhelimen avaamiseen, pelottelu tuntuu turhalta. Sitä paitsi kehittyneemmät sormenjälkilukijat toimivat vain elävällä sormella (iPhonen tekniikan yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossa).