Kansanedustajien kodeissa avoimet ovet?

Eilen kerrottiin hämmentävä uutinen, että kansanedustajien kodeissa on käyty salaa. Mitään ei ole viety, mutta koteihin on jätetty mahdollisen pelotevaikutuksen vuoksi merkki käynnistä. 

"Poliisi tutkii tunkeutumisia kansanedustajien koteihin."

Saan itsekin soittoja huolestuneilta kansalaisilta, jotka epäilevät puhelimessaan olevan vakoiluohjelma ja että joku käy heidän kotonaan salaa. Tavaroita katoaa tai niitä siirrellään. Todennäköisin selitys on kuitenkin muistisairaus tai alkava mielenterveyshäiriö. 

Toivottavasti kansanedustajien kohdalla kyse ei ole tästä. Silloin asia on vakava, monellakin tavalla. Uutisen mukaan tapauksia on ollut "alle 20", joten määrä on merkittävä eikä enää selity yksittäisen edustajan unohduksella tai pitkäksi venähtäneellä yöllisellä "edustuksella".

Taas kerran voimme vain spekuloida, kun emme tiedä yksityiskohtia. Joten spekuloidaan sitten: mitä hittoa? Miten on mahdollista, että kansanedustajien kodeissa voidaan käydä kenenkään huomaamatta? Ei murtojälkiä, ei ilmeisesti edes havaintoja naapureilta. Eivätkö kansanedustajat osaa pitää huolta turvallisuudestaan? Mitä yhteistä näillä tapauksilla on - asunnon tyyppi, sijainti, edustajan puoluekanta, ikä, sukupuoli...? Uutisissa puhutaan kodeista, mutta onko kyse kuitenkin vain asunnoista?

Näissä tapauksissa kävijä on halunnut jättää tarkoituksella merkin käynnistään. Sehän tarkoittaa, että kodeissa on voitu käydä aiemminkin kenenkään huomaamatta, lukemassa papereita, kopioimassa muistitikkuja, lisäämässä vakoiluohjelmia it-laitteisiin tai asentamassa salakuuntelulaitteita. Pelottavaa.

Oletettavasti kyse on vain edustajien kaupunkiasunnoista, jotka ovat pieniä ja tarkoitettu lähinnä nukkumiseen. Toivottavasti siellä ei säilytetä arkaluonteista turvallisuus- tai ulkopolitiikkaan liittyvää aineistoa. Vanhojen asuntojen lukot ovat tiirikoitavissa ja porraskäytävään voi livahtaa toisen perässä, mutta ettei kukaan toinen asukas huomaisi mitään? Tämä voisi onnistua muutaman kerran, mutta että näin laajassa mitassa? Entä jos kyse olisi häiriköstä tai vakavammasta?

Jos kyse on tavanomaisista kodeista eri puolilla Suomea, kodeissa pitäisi vähintään olla hälytysjärjestelmä, joka vaatii pin-koodin kun ulko-ovi avataan. Alle sadalla eurolla saa valvontakameroita, joilla omakotitalon pihapiirin kulkijoiden kuvat jäävät pilveen tai kameran omalle muistikortille, ja ilmoittavat kuvan kanssa tapahtuneesta puhelimeen.

Onko mahdollista, ettei edustajien turvallisuuskoulutuksessa ole mainittu asiasta? Tietoturvariskeistä on puhuttu paljonkin, mutta ovatko normaalit kulunvalvonta-asiat unohtuneet?

Asia on yleistettävissä kaikkiin etätyöläisiin. Toimistolla kulunvalvonta ja vartiointi tulevat talon puolesta automaattisesti, kotona niistä joutuu huolehtimaan itse. Yrityksen pitäisi varmistaa, että työntekijät huolehtivat asiasta, eivätkä toimi kuten kansanedustajat. 

Ex-supo Saana Nilsson: "Kaikki kummalliset asiat eivät välttämättä liity Venäjään."

Nykyään on tapana nähdä hybridivaikuttamista joka asiassa, mikä jo itsessään on hybridivaikuttamista. Jos tapaukset ovat todellisia, tämä vaikuttaminen on sieltä pahimmasta päästä ja vaatii suuria muutoksia eduskunnan turvakulttuuriin. 

Ylireagointi tai väärinkäsitykset olisivat äärimmäisen nolo selitys, niin edustajien itsensä kuin koko Suomen maineen kannalta.

Lisäys 14.10.2026: Ilmeisesti edes Jarno Limnellillä ei sotilastaustasta huolimatta ole kodissa valvontakameraa tai kunnon turvavalvontaa. Ja tapauksia on nyt jo viisikymmentä. Erittäin merkillistä. Toivottavasti saamme pian lisätietoja. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012341643.html

Tietosuoja tekosyy tiedon salaamiselle eduskunnassa

Eduskunta poistaa tiedot virailijoista jokaisen päivän päättyessä, koska sillä ei ole oikeutta kerätä ihmisistä henkilörekisteriä. Näin perusteli eduskunnan hallintojohtaja outoa käytäntöä eilisissä uutisissa (mm. Demokraatti, Helsingin Sanomat).

Samassa uutisessa kerrotaan, että asiakirja-aineistoa toimitetaan vain paperimuodossa, koska "tietoturva-asiantuntijan mukaan digitaalisesti luovutettu aineisto saattaisi sisältää tietoturvaan vaikuttavia metatietoja".

Voiko eduskunnan virkamies vakavissaan väittää tällaista? Eikö eduskunnassa ole koskaan kuultu tekstitiedostoista? Takuuvarmasti asiakirjat voidaan muuntaa tekstimuotoon napin painalluksella, eikä mikään tietoturva vaarannut pätkän vertaa. Jos tällaista toimintoa ei vielä ole, sen koodaaminen on pikkujuttu.

Yritykset joutuvat tekemään valtavia tietojärjestelmäuudistuksia tietosuojalakien vuoksi, koska niiden on kyettävä luovuttamaan asiakkaan tiedot hänelle itselleen. Uuden tietosuojalain myötä tiedot pitää luovuttaa sähköisessä muodossa, vieläpä mahdollisuuksien mukaan rakenteisina, jotta henkilö voi siirtää ne toiseen järjestelmään. Eikö eduskunta todellakaan pysty tuottamaan yksinkertaista tekstitiedostoa?

Mitä ilmeisemmin kyse ei ole tietoturvasta, vaan vanhasta hallintokulttuurista. Tietoja ei haluta antaa. Tietosuoja ja tietoturva ovat tekosyitä, joilla voi puolustella salaamista ja kieltäytymistä. Ne kertovat enemmän hallintokulttuurista ja asenteesta kuin laista tai tietoturvasta.

Mutta jos jälkimmäinen väite on puppua, pitääkö ensimmäinenkään paikkansa?

Eduskunnassa kävijöistä muodostuva nimilista täyttää henkilötietolain määritelmän (melkein mikä tahansa lista täyttää) ja laki kieltää tarpeettomien henkilötietojen keräämisen. Tieto eduskunnassa käyneistä lobbareista ja muista vaikuttajista on kuitenkin demokratian ja läpinäkyyvyden kannalta oleellinen asia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tiedot ovat vieläpä julkisia.

Uuden tietosuojalain mukaan rekisterin perustamiseen riittää rekisterinpitäjän "oikeutettu etu". En ole juristi vaan insinööri, mutta ihmettelen jos tässä kyseistä etua ei ole olemassa.

GDPR:n tarkoitus on harmonisoida eri EU-maiden tietosuojalakien soveltaminen (olkoonkin, että tavoite on idealistinen ja vesittyy jo asetuksessa itsessään, kun lapsen ikärajan määrittely jätettiin kansalliseen harkintaan). Jos eduskunta katsoo, ettei sillä ole oikeutta säilyttää vierailijoiden tietoja, sitä ei voi olla muidenkaan maiden parlamenteilla. Olisi kiinnostavaa tietää, miten avoimia muut maat tässä suhteessa ovat.

Tiedot ovat julkisia, joten henkilörekisterin voisi välttää kokonaan julkaisemalla tiedot päivän päätteeksi eduskunnan web-sivulla. Jokainen asiasta kiinnostunut kansalaisjärjestö tai toimittaja voisi itse seurata, keitä lobbareita eduskunnassa käy.

Eikä tarvitse odotella eduskunnan hallintojohtajan päätöksiä -- jokainen edustaja voisi julkaista listan omista lobbareistaan/vieraistaan. Kuka lähtee avoimuuden edelläkävijäksi?

Lisäys 20.9.2017: Professorin mielestä tietosuoja ei velvoita hävittämään vierailijalistoja, päinvastoin tiedot ovat julkisia ja ne tulisi arkistoida.

Kansanedustajat eivät perehdy säätämiinsä lakeihin

Alkoholimainontaa rajoittava laki nousi syystäkin median ja kansalaisten hampaisiin. Mitä järkeä on säätää lakia, jonka soveltamiseen tarvitaan 60 sivun pikkutarkka ohje ja jonka linjaukset herättävät lähinnä huvittuneisuutta? Lisäksi tiedetään, ettei laki pysty estämään sosiaalista mediaa tai ihmisten oma-aloitteista toimintaa. Laki on yksinkertaisesti mahdoton.

Julkisuudessa kansanedustajat ovat heränneet vastustamaan byrokratiaa ja ylenpalttista sääntelyä, vaikka ovat itse säätäneet ongelmia tuottavat lait. Viranomaiset noudattavat vain lain määräyksiä, ja lakien säätäminen on kansanedustajien tärkein tehtävä.

Eivätkö kansanedustajat perehdy lakeihin, joita säätävät? Oletan, että alkoholimainontaa säätelevästä laista pyydettiin lausuntoja ja järjestettiin valiokuntakuulemisia. Eikö niissä tullut ilmi, miten koomisiin tilanteisiin laki johtaa? Vai eivätkö edustajat perehtyneet lausuntoihin? Moni asiantuntija ramppaa valiokunnassa kuultavana ja laatii lausuntoja, eikä tästä työstä makseta mitään. Miksi lausuntoja pyydetään, jos niillä ei ole merkitystä?

Osa edustajista kritisoi mainoskieltoja liian tiukoiksi, vaikka äänesti itse vielä tiukemman lain puolesta. Onneksi heidän ehdotuksensa ei voittanut, jos kerran nykyinenkin laki on arkielämälle vieras ja tulee alan yrityksille kalliiksi.

Toinen paljon porua aiheuttanut määräys velvoittaa yrittäjän hakemaan maksullista lupaa, mikäli aikoo työskennellä omassa kampaamossaan itsenäisyyspäivänä -- esimerkiksi presidentin itsenäisyysjuhliin osallistuvia vieraita palvellakseen.

Kansanedustajat vetoavat usein suureen työmääräänsä. Onko edustajia siis liian vähän vai liian paljon? Kaksisataa edustajaa on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muissa maissa. Sujuisiko työ paremmin, jos edustajia olisi vähemmän?

Osa lainsäädännöstä tulee EU-direktiiveistä, minkä pitäisi vähentää kansallisen sääntelyn määrää. Voi myös kysyä, pitääkö pyörä keksiä joka maassa uudelleen. Alkoholimainonta on hankala alue, joten miksei perehdytä Ruotsin tai Norjan lakeihin ja mahdollisiin ongelmiin? Naapureista voisi ottaa oppia.

Kiire ei voi olla peruste tehdä lainvalmistelutyö huonosti, sillä epäonnistuneet lait palaavat kuormittamaan eduskuntaa uudelleen ja nakertavat koko yhteiskuntaa. Jos hyvää lakia ei pystytä tekemään, on parasta jättää laki kokonaan säätämättä. Selviämme ilman, jos olemme selvinneet tähänkin asti.

Lisäys 5.12.2014: Onneksi sentään joillakin kansanedustajilla on nöyryyttä tunnustaa virheensä.

Kuka olikaan eduskunnan IT-pioneeri?

Kuka on ollut eduskunnassa todellinen tietotekniikan hyödyntämisen pioneeri.

Ensimmäinen vihje: kyseesssä ei ole Jyrki Kasvi.

Toinen vihje: kyseinen pioneeri on nykyinen euroedustaja.

Hän on tietenkin Heidi Hautala. Siivotessani arkistoa joulun alla löysin vanhan iltapäivälehdestä 12.6.1991 leikkaamani uutisen otsikolla "Mikrot kiellettiin eduskunnan istunnossa".

Siinä kerrotaan, miten eduskunnan puhemiesneuvosto oli päivää aiemmin päättänyt, ettei eduskunnan täysistuntoihin saa tuoda mikrotietokoneita. Heidi Hautala oli tuonut oman mikronsa saliin valmistellakseen puhueenvuoroaan Vuotos-välikysymyskeskusteluun. Puhemies vaati kuitenkin viemään koneen pois, mitä Hautala kommentoi pettyneenä: "Minun tietokoneeni on aivan äänetön. Jos niiden käyttö sallittaisiin, entistä enemmän edustajia osallistuisi täysistuntoihin".

Uutisessa on ajan patinaa, sillä se kertoo myös toisesta päätöksestä. Yhtä aikaa tietokoneiden kanssa oli kielletty kannettavien nmt-puhelinten käyttö. Sirkka-Liisa Anttilan vastauspuheenvuoro oli häiriintynyt, kun "taskupuhelin" oli pärähtänyt soimaan hänen kassissaan. Tapaus "herätti hilpeyden sekaista hämmennystä.. kansanedustajakunnassa."

Uutinen päättyy tietoon, jonka mukaan puhemiesneuvoston kielto välitettiin edustajille suullisesti, jotta siitä ei jäisi lehdistölle päätyvää kirjallista dokumenttia. Pelättiin, että se olisi herättänyt lehdistössä "kiusallista, jopa huumoripitoista huomiota." Ihan varmasti!

Olisiko 20 vuotta kehitystä tehnyt tehtävänsä? Voisiko kansanedustajille sallia tietokoneiden käytön? Nytkin he lähettävät istunnon aikana sähköposteja, tekstiviestejä ja päivittävät Facebook-statusta Nokian Communicatorin kautta.

Pöytätila on yleensä paperipinojen peitossa, joten perinteisen tietokoneen sijoittaminen olisi ongelmallista. Jokin tablet-kone olisi tehtävään omiaan. Samalla eduskunta voisi vihdoin ottaa harppauksen kohti paperitonta toimistoa. Todennäköisesti kevään vaaleissa läpi menee paljon nykyistä nuorempia ehdokkaita, joilla ei ole muutosvastarintaa asiassa. Paras tapa tehdä isoja muutoksia on silloin, kun henkilökunta muutenkin vaihtuu.

Ei seksiä kiitos, olemme eduskunnasta

Suomi aikoo seurata Ruotsin ja Ahvenanmaan esimerkkiä suosimalla jatkossa eduskunnan matkoilla seksittömiä ja pornottomia hotelleita. Siis hotelleita, joissa "ei välitetä seksipalveluita eikä esitetä tv-pornoa".

En ihan tarkkaan tiedä, mitä päätöksellä halutaan viestiä, mutta ensireaktiona se herättää lähinnä hilpeyttä. Onko pornon katselu itsessään kiellettyä? Saako huoneissa sekstata lainkaan (yksin tai kaksin)? Mistä voi tietää, mikä hotelli välittää seksipalveluita? Selviääkö asia matkaoppaista tai hotellin www-sivuilta?

Kenties linjauksen taustalla on halu suojella naisia, joita pornoteollisuus esineellistää. Tällainen ajattelu on jo sinällään loukkaavaa ja seksististä. Pornofilmeissä on aina mukana myös miehiä, joita "esineellistetään" samalla tavalla. Niin ikään filmien katsojina on yhä enemmän naisia. Jos takana on jonkinlainen ajatus heikomman suojelusta, eduskunnan päättäjät ovat noin 20 vuotta ajastaan jäljessä. Tervetuloa nykyaikaan.

En tunne kansanedustajien matkailutapoja, mutta bisnes-maailmassa aikataulut ovat nykyisin niin kireitä, ettei aika riitä pornokanavien katseluun. Jos ylimääräistä aikaa jää, tai ei pysty nukkumaan esimerkiksi aikaeron vuoksi, se käytetään mieluummin kannettavan tietokoneen kanssa surffaten tai sähköposteja hoitaen.

Tietokone ja nettiyhteys tuovat ruudulle kaiken mahdollisen sisällön, niin keskustelupalstat kuin aikuisviihdepalvelutkin. Pitäisikö kansanedustajat varmuuden vuoksi majoittaa hotelleihin, joissa ei ole nettiyhteyksiä? Omien tietokoneiden kuljettaminen pitäisi myös kieltää, sillä mukana saattaa olla omia dvd-levyjä.

Jos yrityksen työntekijä haluaa katsoa televisiosta pornokanavia, niistä voi maksaa itse. Yrityksillä ei ole mahdollisuutta eikä edes halua puuttua siihen, mitä työntekijät öisin hotelleissa omalla rahallaan ja omalla ajallaan tekevät. Eduskunnassa näyttää olevan toisin. Minkälaisen viestin tämä lähettää eduskunnan toiminnasta?

Ja miksi ihmeessä kiellon kohteeksi on valittu seksi eikä alkoholia? Kansalaisena vaadin kansanedustajia majoittumaan jatkossa hotelleihin, joissa ei ole minibaaria. Viinan juominen haittaa työntekoa varmasti enemmän kuin seksi ja tulee lisäksi kalliimmaksi veronmaksajille.

Nettisensuurin vastainen mielenosoitus tänään eduskunnan edessä

Noin 500 nettisensuurin vastustajia kokoontui puolen päivän jälkeen Kiasman eteen, josta kulkue marssi eduskuntatalolle. Lähinnä nuorista koostunut joukko oli tehnyt kotiläksyt hyvin, sillä paikalle oli saatu lähes kaikkien medioiden edustajat. Sähköpostien lähettäminen kansanedustajille tai ahkerakaan bloggaus ei riitä. Näyttävät joukkotapahtumat ovat kieli, jota niin media kuin kansanedustajatkin ymmärtävät parhaiten.

Tuulessa ja neljän asteen pakkasessa värjötellyt joukko sai esittää asiansa muutamalle kansanedustajalle, jotka ilmestyivät eduskuntatalon portaille.

Kansanedustajien puheenvuoroista sai käsityksen, ettei Jyrki Kasvia lukuunottamatta kukaan heistä täysin ymmärtänyt, mistä kritiikissä oli kyse, ja mitä vastaan nuoret lopulta marssivat. Edustajat ottivat lähinnä kantaa sanoihin "sensuuri" ja "lapsiporno", eivät lain ongelmakohtiin tai sen suureen periaatteelliseen merkitykseen. Internetin erikoisluonne oli heille selvästi ajatuksena vieras. Voi vain kuvitella, miten vieras se olikaan niille noin 195 edustajalle, jotka eivät vaivautuneet ulos asti kuuntelemaan nuorten viestiä.

Pertti "Veltto" Virtasen puheenvuoro oli asiaton ja liki alatyylinen. Tällaisten kansanedustajien ei tulisi päättää edes seuraavan viikon ruokalistasta, saati sitten meitä sitovista laeista.

Mutta missä oli ministeri Lindén? Nettiasioista vastaavana ministerinä hänen olisi ehdottomasti pitänyt olla paikalla vastaamassa nuorten esittämään kritiikkiin. Nyt häntä edusti vain valokuva erään mielenosoittajan kyltissä.

Useampi kuin yksi edustaja vetosi siihen, että laki oli aikoinaan hyväksytty eduskunnassa yksimielisesti. Näin tosiaan oli - yleiskeskustelussa 14.11.2006 edustaja Wallin suorastaan ylisti tätä yksituumaisuutta (kursivointi lisätty):

Harry Wallin /sd: Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että tähän kuvottavaan, erittäin tuomittavaan rikollisuuteen on puututtu tässäkin lainsäädännössä voimakkaasti.... Eli kyllä tässä on hienoa, että me koko eduskunta olemme yksimielisinä tämän hallituksen esityksen takana.

Jonkun edustajan puheessa vilahti maininta siitä, ettei lakia varten pyydetty lausuntoa perustuslakivaliokunnasta. Näin tosiaan oli: vaikka Turun yliopisto oli pitänyt lausunnossaan lakiehdotusta selvästi perustuslain vastaisena, lakia käsiteltiin vain liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja se hyväksyttiin suuressa salissa melkeinpä läpihuutojuttuna. Kukaan kansanedustajista (Jyrki Kasvia lukuunottamatta, kts. lähetekeskustelu 6.9.2006) ei tuolloin halunnut kritisoida hallituksen esitystä, jottei vain olisi leimaantunut lapsipornon kannattajaksi.

Olisiko eduskunnan nyt syytä korjata huolimattomuutensa ja ottaa laki uuteen käsittelyyn?

Lisäys klo 21.15: Hmmm... outoa: Sekä MTV3:n Seitsemän uutiset että Nelosen klo 20 uutiset esittivät mielenosoituksesta pitkän jutun, mutta Ylen pääuutislähetys klo 20.30 ei maininnut asiasta sanaakaan. Pitäisikö tästä tehdä jotain johtopäätöksiä? Netistä löytyy sentään jotain.

Lisäys 5.3.2008: Virtasen puheenvuoro katsottavissa Tietokone-lehden sivulta.