Korvavalo kattoon

Valkeen korvavalo herättää sekä ihailua että epäilyä. Idea on rohkea: torjua pimeän aiheuttamaa kaamosmasennusta luun läpi heijastettavalla valolla.

Valitettavasti pimeää aikaa on Suomessa vain muutama kuukausi. Jotta korvavalosta ei tulisi samanlaista sesonkituotetta kuin joulukinkusta tai joulukuusesta, Valkee on laajentanut luvattuja terveysvaikutuksia aikaerorasituksen helpottumiseen ja jopa reaktioaikojen lyhentymiseen. Näin korvavalolle saadaan myyntiä ympäri vuoden.

Rohkeita lupauksia. Ei ihme, että Skepsis palkitsi korvavalon vuoden huuhaa-palkinnolla. Valkeen kunniaksi on sanottava se, että käyttäjät saavat kirjoittaa kokemuksiaan vapaasti yhtiön Facebook-sivulle. Palautteissa korvavaloa väitetään huijaukseksi, mutta myös kehutaan sen tehoa. Omalla nimellä ja kuvalla kirjoitetut kokemukset ovat uskottavampia kuin yhtiön mainokset.

Kaamosmasennus on hyvin yksilöllistä. Itse en kärsi siitä lainkaan -- pikemminkin päinvastoin. Marraskuu on työn kannalta loistavaa aikaa ja herääminen marraskuisena maanantaiaamuna käy kuin leikki. Jos ongelma on ihmiselle todellinen ja jos Valkeen laitteesta saa siihen helpotusta niin sehän on hienoa. Mahdollisesti kyse on lumevaikutuksesta (placebo-efekti on tieteellisesti todistettu), mutta keinoa tärkeämpää on lopputulos.

Silti silmäni suurenivat kun näin sunnuntain Hesarissa Valkeen ison mainoksen (joka oli otsikoitu hauskasti Usko tai älä):

Hoitamaton oireilu??

Mainoksen viittaus oireisiin, jotka jatkuvat hoitamattomina maaliskuulle asti, luo vaikutelman sairaudesta. Tällainen medikalisointi on vastenmielinen aikamme ilmiö. Pimeys ei ole sairaus; ei liioin se, että ihmisellä on joskus paha mieli tai töissä/kotona menee kurjasti.

Kliininen tutkimus 89 henkilöllä kuulostaa vitsiltä, mutta ilmeisesti kaamosoireita ei muuallakaan maailmassa ole tutkittu tämän enempää. Ehkä pohjoisilla alueilla asuu liian vähän ihmisiä, jotta aihe kiinnostaisi -- tai sitten ongelma on vain korvien välissä. Ihan tuntematon juttu se ei ole, sillä oireella on englanninkielinen nimikin: seasonal affective disorder.

Kirkasvalolamppuja on myyty samaan tarkoitukseen jo vuosia, ja ilmeisesti ne myös toimivat. Joku käyttää pimeän ja ikävän karkoitukseen viinaa, toinen valoa. Kaikki keinot ovat sallittuja, mutta jälkimmäinen on vähemmän haitallista.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi 8-12 minuuttia valohoitoa päivässä riittäisi. Valkee ei ole kuulemma edes testannut tämän pidempiä "hoitoaikoja". Miksi ihmeessä ei? Valoisan ja pimeän ajan ero on Suomessa jopa 24 tuntia. Miten kymmenen minuuttia voi korvata 10 tuntia?

Kalliin korvavalon vaihtoehdoksi suosittelen riittävän kirkasta päivänvalo- tai täysspektrilamppua kotiin tai työhuoneeseen. Korkealta tuleva valo muistuttaa luonnon omaa valaistusta ja tehoaa niin silmien kuin korvienkin kautta.

Jotain hyötyä niistä energiansäästölampuistakin.

Jäähyväiset hehkulampuille

Nyt se sitten tapahtuu: 1.9.2012 lähtien EU-alueelle ei saa tuoda enää minkäänlaisia hehkulamppuja. Niiden myynti on kielletty energiansäästön nimissä. Vanhat varastot saa sentään myydä pois.

Paneuduin vuosi sitten tähän aiheeseen enemmänkin. Kuluttajan kannalta tilanne on edelleen sekava, sillä lamppuja on monenlaisia, ja yhteistä niille on vain selvästi hehkulamppua korkeampi hinta.

Vuosi sitten hankkimistani monista koelampuista muutama valikoitui jatkuvaan käyttöön. Valo on miellyttävää, mutta kestävyydessä tuntuu olevan ongelmia. Yksi täysspektrilamppu hajosi muutamassa viikossa, toinen on alkanut surista ja välkkyä aina päälle kytkettäessä. Muut ovat sentään toimineet normaalisti.

EU:n tavoite energiansäästöstä on sinänsä hyvä, mutta tekniikka ja markkinat eivät ole siihen vielä aivan valmiita. Asiakas on sormi suussa tavaratalon valaisinosastolla. Hyvän ja kestävän lampun löytäminen on arpapeliä.

Paljon suurempia energiansäästökohteita löytyisi liikenteestä ja asuntojen muusta energiankulutuksesta. Ehkä EU:lla on rohkeutta tarttua seuravaaksi niihin. Pelkkänä lamppuasiana hyvä tarkoitus sataa pelkkien kauppiaitten laariin.

Päivänvaloa talvipimeään - hyötyä energiansäästölampuista

Kaikista kokeilemistani energiansäästölampuista olen pitänyt parhaana ns. päivänvalolamppuja. Niiden värilämpötila on 5000-5500 Kelviniä, mikä vastaa kesäpäivän valoa ulkona.

Näkeminen on osittain psykologiaa: se, mikä näyttää kesällä hyvältä ulkona, voi sisällä talven pimeydessä tuntua siniseltä ja kylmältä. Tavalliset hehku- ja cfl-lamput ovat 2700 tai 3000 Kelviniä, mikä tuottaa kellertävän, monen mielestä "lämpimän" valon. Näiden lamppujen kotelossa saattaa lukea hämäävästi "warm white".

Omasta mielestäni vasta 5000 Kelvinin valo on puhtaan valkoista ja pienen totuttelun jälkeen miellyttävää. Muista energiansäästölampuista poiketen päivänvalolamput eivät ole A-luokkaa vaan kuuluvat B-luokkaan. Sähkönkulutus suhteessa valotehoon on siten hieman suurempi kuin cfl- tai led-lampuilla, mutta paljon parempi kuin hehkulampuilla (luokka D tai E).

Päivänvalolamppuja valmistetaan riittävän suurilla valotehoilla. Toisin kuin led- ja varsinkin cfl-lamput, joiden tehokkaimmatkin mallit tuntuvat kiusallisen himmeiltä, päivänvalolampuissa riittää tehoa.

Työhuoneeni katossa on 32 Watin lamppu, jonka valovoima vastaa 150 Watin hehkulamppua. Työhuone suorastaan kylpee valkoisessa valossa. Itse en kärsi kaamosmasennuksesta, mutta voisin kuvitella kirkkaasta päivänvalosta olevan hyötyä heille, joita talvinen pimeys masentaa. Miksi työntää valoa korvaan, kun huoneen voi täyttää kesäisellä päivänvalolla ja valon nauttia luonnolliseen tapaan silmien kautta?

Tehokysymys on tärkeä, sillä iän myötä silmä alkaa tarvita enemmän valoa lukemiseen ja tarkkuutta vaativaan työskentelyyn. Hehkulamppujen aikakaudella valoa ei koskaan ollut tarpeeksi, koska lämpövaikutus ja sähkönkulutus nousivat liian suuriksi. Päivänvalolampuista valoa saa vihdoinkin riittävästi.

Päivänvalolampusta on muutakin iloa. Sen valo sopii hyvin kasveille ja valokuvaukseen. Edellisen tekstin kuva lamppuja täynnä olevasta laatikosta on otettu työpöydällä, jonka ainoa valonlähde oli katossa oleva päivänvalolamppu. Vielä enemmän hyötyvät kotien videokuvaajat, jotka tarvitsevat tasaisen jatkuvaa valoa.

Tämä kuva on otettu kattolampun valossa ja kuva on suoraan kamerasta (vain kokoa pienennetty):

Loisteputkissa on omat 5000 K -mallinsa, myös pienessä koossa. Jos saunan tai kylpyhuoneen valo on ällöttävän keltaista ja kelmeää, putken vaihtaminen valkoiseen voi tuoda merkittävän parannuksen.

Sitten ne huonot puolet: lamput eivät ole ihan halpoja (20-30 euroa kappale) ja vain yksi malli sopii himmennettäväksi. Tehokkaimmat lamput ovat fyysisesti suurikokoisia, joten ne eivät välttämättä mahdu valaisimeen. Uudet valotekniikat vaativat myös valaisinten uudelleensuunnittelua.

Olen ostanut Viva-liten lamppuja, joiden värintoistokykyä maahantuoja Adlux kehuu estoitta sivullaan. Viva-liten lamppuja saa nettikaupan lisäksi myös jälleenmyyjiltä.

Tehokkain Viva-lite antaa välittömästi puhtaan valkoisen valon. Pienemmissä malleissa valo on aluksi sinertävää, mutta muuttuu noin minuutissa valkoiseksi. Yksi Viva-liten lampuista meni rikki alle viikossa, joten kannattaa säilyttää kuitti.

Torniolaisen Valotornin valikoimassa on myös himmennettävä 25 W malli. Korvasin niillä yhden huoneen kattovalot ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Tosin valaisimen takana ollut heijastava metallilevy piti poistaa, ennen kuin lamput sai mahtumaan paikalleen. Levyn tarkoituksena oli suojata kattoa hehkulampun kuumuudelta.

Toinen yllätys tuli neljän kiskoon kiinnitetyn spotin kanssa. Yhden spotin heijastin kaareutui hieman eri tavalla kuin muiden, mikä esti pienimmän Viva-liten lampun kiertymisen pohjaan asti. Onneksi spotin sai korvattua toisella. Kierukkamainen lamppu spottiheijastimessa ei ole erityisen tyylikäs ratkaisu, mutta toimii kuitenkin.

Yhden päivänvalolampun (28 W) olen tilannut myös Verkkokauppa.comista. Falcon Eyes -tuotemerkillä löytyy useita kokoja aina 70 W:hen asti (vastaa 350 Watin hehkulamppua!).

Tätä kirjoitusta varten otin joukon testikuvia värikkäistä aikakauslehtien kansista eri tyyppisten lamppujen alla. En kuitenkaan laita kuvia näkyviin, sillä ne kertovat enemmän kamerasta ja värilämpötilan asetuksista kuin itse lampuista. Väritoisto vaihtelee suuresti eikä silmillä ole refenssitasoa, mihin verrata ovatko värit "oikeita", liian haaleita vai liian kylläisiä. Ainakin se kävi selväksi, että lampun tyyppi vaikuttaa suuresti väreihin!

Kaikki kolme päivänvalolamppua antavat valon, jonka heijastuksen valkoisessa paperissa kamera tulkitsee neutraaliksi harmaaksi:

Viva-lite 18 W:

Valotorni 25 W:

Verkkokauppa.com Falcon Eyes 28 W:

Pitkän kirjoituksen lopuksi rohkaisen kokeilemaan päivänvalolamppua. Kannattaa tilata aluksi yksi lamppu ja kokeilla, miltä sen valo näyttää omiin silmiin (ja mahtuuko lamppu paikalleen!). Lukijoiden kokemuksia tulikin jo eiliseen tekstiin, lisää voi kirjoittaa tämän perään.

Eriväristä valoa: kokeilussa energiansäästölamppuja

Olen syksyn aikana ostanut joukon erilaisia energiansäästölamppuja. Kiinnostukseni aiheeseen heräsi syyskuussa, kun 60 W hehkulamppujen myynti loppui ja oli tarpeen löytää niille korvaaja. Se ei ollutkaan helppoa eikä yksinkertaista. Sekä kärsivällisyys, insinööritaito että kukkaronnyörit ovat olleet koetuksella.

Aloin tutkia tarkemmin, minkä väristä valoa eri lamput antavat. Se ei ollutkaan ihan helppoa.

Kokeiluja varten ostamiani lamppuja.

Silmämääräisesti lamppu voi näyttää keltaiselta, valkoiselta, punertavalta tai jopa likaisen kellertävältä. Lisäksi valon spektri ei ole tasainen, vaan epäjatkuva, mikä näkyy puutteellisena väritoistona. Yritin kuvata valoa kameralla, mutta kameran automatiikka säätää valkotasapainoa ja lopputulos voi olla mitä tahansa. Selvästi keltainen valo voikin näkyä kamerassa täysin valkoisena, tai päinvastoin.

Lopulta päädyin yksinkertaiseen testijärjestelyyn. Lukitsin kameran valkotasapainon 5500 Kelviniin (vastaa keskikesän päivänvaloa), asetin lampun vinosti noin 60 sentin päähän valkoisesta pahvista ja annoin automatiikan säätää valotusajan. Muunsin raw-kuvat jpeg-muotoon ja otin erikseen ruutukuvan eri osavärien histogrammista.

Järjestely on pahasti puutteellinen, sillä lamppu ei valaise testialuetta tasaisesti. Olisi ollut tarpeen ylivalottaa kuvaa, mutta silloin histogrammin piikit olisivat menneet maksimiarvoihin. Kameran ja silmän eroista johtuen jpeg-kuva ei myöskään vastaa ihmisen subjektiivista havaintoa valon väristä, mutta antaa kuitenkin käsityksen eri lamppujen eroista. Toivottavasti jollakin on resursseja tehdä sama testi paremmissa olosuhteissa.

Yksi vaihtoehto olisi pitää referenssitasona hehkulamppua ja asettaa sen värilämpötila ja spektri kameran nollatasoksi. Mutta miksi hehkulampun keltainen valo olisi juuri se, mihin pitää pyrkiä? Mikään valo ei ole "oikeaa", kyse on viime kädessä tottumisesta.

Testikuviin on yhdistetty Adoben Lightroomin näyttämä histogrammi. Automatiikka tasaa lampun kirkkauserot, mutta valotusajasta voi päätellä lampun antaman valon määrää (ja niissä onkin huimia eroja).

Tavallinen 40 W hehkulamppu antaa tällaisen valon:

60 W kohdelamppu on hankala mitattava, koska hehkulangan kuviot ja peilin heijastukset tekevät valosta epätasaisen:

Airamin CFL-lampun värilämpötilaksi ilmoitetaan 3000 Kelviniä. Kylmänä lamppu näyttää tältä:

Muutaman minuutin kuluttua väri on hieman muuttunut ja valon määrä moninkertaistunut (valotusaika putoaa 1/20 sekunnista 1/100 sekuntiin):

42 Watin halogeenilamppu ei ole varsinainen energiansäästölamppu, mutta se käy suoraan hehkulampun paikalle ja säästää siihen verrattuna hieman sähköä. Halogeenilamput poistuvat vuonna 2016.

Megaman-nimellä myytävä 15 W CFL-lampun valotehon luvataan vastaavan 75 W hehkulamppua, värilämpötilaksi ilmoitetaan 2700 Kelviniä:

Tässä yhteydessä kokeilin vaihtaa kameraan lamppua vastaavan 2700 K -asetuksen. Kun kameran ja lampun värilämpötila käy yksiin, tuloksena on neutraali harmaa. Histogrammissa osavärit lähes peittävät toisensa:

Clas Ohlsonilta ostettu Northlightin ison CFL-lampun ottoteho on 15 W ja sen antama valovirta peräti 800 lumenia. Väritoistoksi (Ra) ilmoitetaan 82. Lamppu kylmänä:

...ja sama lämpimänä. Valon määrä kasvaa huomattavasti (valotusaika kylmänä 1/13, lämpimänä 1/160 sekuntia):

Northlightilla on 7 W led-lamppu, jonka väritoistoksi ilmoitetaan 85. Tämä lamppu onkin käytössä miellyttävän neutraali ja ledille tyypillisesti täysi valoteho saadaan käyttöön heti:

Tästä Osramin 2 Watin led-lampusta varoitin jo aiemmin. Lampun väri on säälittävän kelmeä ja väritoisto (Ra=60) sopii korkeintaan varastotiloihin:

Osramin 8 W led-lamppu antaa sekin miellyttävän tasaisen valon (3000 K):

Philipsin 30 euron led-lamppu lupaa 470 lumenin valovirran ja 25 vuoden käyttöiän, mutta jostain syystä lampun valo on niin punertavaa, ettei sille ole kotioloissa mitään järkevää käyttöä. Valon punertavuus on outoa, sillä ulkoisesti lamppu on samanlainen kuin Northlightin led-lamput. Olisiko kyse valmistusvirheestä? Joka tapauksessa asiakas kokee tulleensa petetyksi eikä tiedä, onko vika hänen silmissään vai tekniikassa.

Philipsin 12 W Softone-lamppu antaa 610 lumenin valovirran, mikä paketin mukaan vastaa 51 W hehkulamppua. Kupu on tasaisen valkoinen eikä siinä näy CFL-lampuille tyypillisiä mutkalle taivutettuja loisteputkia. Led-lamppujen ohella tämä on hyvä valinta, mutta lampun lämpeneminen kestää hetken. Valo kylmänä:

... ja pari minuuttia myöhemmin, jolloin valon määrä on lisääntynyt ja osavärien piikit lähestyneet toisiaan:

Kuvat osoittavat, että energiansäästölamppujen välillä on suuria eroja hinnassa, valon määrässä ja valon laadussa.

Alun kriittisyyden jälkeen olen muuttanut osittain mieltäni. Energiansäästölampuissa on myös hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi liesituulettimessa led-kynttilälamppu toimii paremmin kuin aiempi hehkulamppu. Valo on tasaisempi, kirkkaampi ja lamppu myös kestää pidempään.

Mutta todellinen löytö ovat kuitenkin olleet luonnonvalolamput. Niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Lisäys 21.11.2011: halogeenilampun kuva.

Suomen huonoin LED-lamppu?

Energiansäästölamppujen tutkiminen jatkuu. Clas Ohlsonista löysin varmaankin Suomen huonoimman LED-lampun:

Lamppu on Osram Parathom Classic A 15. Paketin vihreä väritys ja lupaus 90 prosentin energiansäästöstä vetoavat ostajaan, samoin peräti 25 vuoden toiminta-aika.

Lampun tekninen rakenne on erikoinen, yhteensä 42 pientä lediä näyttämässä valoa eri suuntiin:

Vasta kotona pettynyt ostaja huomaa, että 7,95 euroa maksavan lampun valo on pistemäistä ja mikä pahinta, likaisen keltaista. Valo sopisi ruumishuoneelle tai varastoon, mutta ei mihinkään muuhun. Valo ei ole paketissa luvattua "warm white" -sävyä nähnytkään.

Valistunut asiakas välttyy huijatuksi tulemiselta jos älyää lukea paketin kääntöpuolen tekniset tiedot:

Kuten aiemmassa kirjoituksessa varoitin, Ra-lukema on tärkeä. Tässä lampussa väritoistoa kuvaava lukema on vain 60, mikä alittaa kirkkaasti kotikäytön minimisuosituksen (80).

Lyhyesti sanoen: kaikki ei ole hyvää, mikä hienon LED-tekniikan nimissä myydään.

Lamppukaupassa kannattaa olla tarkkana. Clas Ohlsonin hyllyssä oli saman valmistajan 40 W LED-lamppua kahtena eri versiona: toiselle luvattiin 10, toiselle 15 käyttövuotta. Lisäksi 15 vuoden lampun väritoistoarvo oli parempi (80 vs. 85). Lamput olivat kuitenkin hyllyssä sekaisin ja niillä oli sama hintalappu. Kannattaa olla tarkkana!

Kaksi lähes identtistä LED-lamppua, joista toiselle luvataan 10 ja toiselle 15 vuoden käyttöikä (tosin molemmille 15000 käyttötuntia). Uudemman väritoisto (85) ylittää minimivaatimuksen selvästi.

Kauppoja kierrellessäni huomasin myös, miten virheellisesti lamppuja markkinoidaan. Lampun kestävyys vuosissa on nostettu tärkeimmäksi tiedoksi, joka merkitään hyllyn etureunaan. Teksti 8V ei enää tarkoita kahdeksaa volttia vaan kahdeksaa vuotta. Arvio käyttöiästä on puhtaasti laskennallinen eikä sen toteutumisesta ole mitään takeita. Paljon riippuu siitä käyttöjaksojen määristä sekä lampun käyttötunneista. Näin asiakkaan mielenkiinto suunnataan ihan virheelliseen asiaan.

Minkä väristä valoa lamppusi antaa?

Hehkulamppu oli hehkulamppu -- riitti kun tiesi wattimäärän ja kannan koon (E27 tai E14). Energiansäästölamput vaativat paljon enemmän osaamista. Sitä kuluttajilla ei vielä ole.

Olen kuluneella viikolla perehtynyt energiansäästölamppuihin ostamalla useita erilaisia ja kokeilemalla niitä kodin eri valaisimissa. Varsinkin CFL-lamput ovat kehittyneet kovasti muutamassa vuodessa -- ja syytä olikin. Uudet lamput käynnistyvät aiempaa nopeammin eikä väri ole enää ällöttävän keltaista.

LED-lamppujen sanotaan olevan tulevaisuutta, mutta niitäkin on monenlaisia. Otetaan esimerkiksi edullinen (onko 7,95 euron pienlamppu edullinen?) kohdelamppu, jonka ostin Clas Ohlsonilta:

Tutkitaanpa tarkemmin lampun teknisiä tietoja:

Listasta selviää että
- lampun verkosta ottama sähköteho on 2 wattia
- sen antama valomäärä on 120 lumenia (vastaa noin 15 W hehkulamppua, mutta toisaalta valo kohdistetaan kapeaksi keilaksi joten pakettiin merkitty 2 W = 25 W ei ole ihan huijausta)
- värilämpötila on noin 3000 Kelviniä (joka taulukon mukaan merkitsee "lämpimän valkoista" valoa)
- värintoistoindeksi on 70
- täysi valoisuus saadaan heti, ilman lämpenemisaikaa
- lamppua ei voi himmentää (Dimmable: no)
- lampun luvataan kestävän 15000 käyttötuntia (20,5 vuotta, jos käyttö on 2 h/vrk)
- käyttölämpötila -20...+40 astetta
- kestää 7500 sammutus/sytytyskertaa (10 vuotta, jos kytkentöjä on 2/vrk)
- ei sisällä elohopeaa (toisin kuin CFL-lamput)
- toimii 220-240 voltin 50 Hz vaihtojännitteellä (AC)
- valokeila on kapea, 20 astetta, mikä on tyypillistä kohdelampulle

Huomasitko listasta tiedon, jonka vuoksi tätä lamppua ei kannata ostaa?

Tuskinpa. Vasta kun ruuvaat lampun kotona kattovalaisimeen havaitset, että jotain on pielessä: valo on valkoista ja kirkasta, mutta värit näkyvät jotenkin omituisesti ja tuntuvat jopa häviävän.

Syyllinen on Ra eli värintoistoindeksi. Clas Ohlsonin myymässä lampussa se on vain 70, kun suositeltu vähimmäisarvo on 80. Ra-arvo kuvaa, miten tasaisesti (CRI, Color Rendering Index) valo sisältää eri aallonpituuksia. Hehku- ja halogeenilampun spektri on jatkuva, joten niiden Ra saa maksimiarvon 100. Varsinkin LED-valoissa valo voi sisältää vain muutamia aallonpituuksia. Ne sekoittuvat toisiinsa, joten lopputulos näyttää valkoiselta, mutta koska esine heijastaa vain oman värinsä mukaisia aallonpituuksia, sen värit latistuvat.

Toinen valon laatuun vaikuttava tekijä on värilämpötila. Alhainen lukema merkitsee kellertävää, "lämmintä" valoa, korkea lukema sinertävää ja "kylmää" valoa. Hehkulamppujen värilämpötila on noin 2700 K, halogeenilamppujen hieman korkeampi. Kesäpäivänä ulkona näkyvän luonnonvalon lämpötila on noin 5600 K.

Jokainen video- ja valokuvauksen harrastaja tuntee värilämpötilan merkityksen. Jos kamera arvioi lämpötilan väärin, tuloksena on joko punertavia tai sinertäviä kuvia. Silloin lämpötila-arvo pitää asettaa manuaalisesti kohdalleen. Mutta jos valon Ra-arvo on pieni, värisävyjä ei saa mitenkään oikeiksi, koska tarvittavat aallonpituudet puuttuvat.

Harva ostaja tietää tutkia Ra- ja värilämpötilalukemia kaupassa. Eikä siitä aina olisi hyötyäkään, sillä Ra-lukemaa on harvoin merkitty pakkaukseen. Väritoiston laatu selviää vasta kotona.

Haluttu värilämpötila on jossain määrin makuasia, sillä yksi pitää lämpimistä ja toinen viileämmistä väreistä, mutta huono väritoisto (alhainen Ra-lukema) on aina kielteinen asia. Hyvän väritoiston ns. täysspektrilamppuja myydään esimerkiksi Viva-Lite-tuotemerkillä (kts. Adluxin verkkokauppa sekä Valotorni).

LED-malliset täysspektrilamput eivät ole halpoja, sillä 60 watin hehkulampun korvaajaksi sopivan mallin hinta on peräti 67 euroa. Samalla hinnalla saisi sata vastaavan tehoista hehkulamppua!

(katso myös edellinen kirjoitus energiansäästölampuista sekä varoitus todella huonosta LED-lampusta)

Energiansäästölamppuhuijaus

(Jatkoa aiemmalle kirjoitukselle)

Vanhat hehkulamput ovat katoamassa kauppojen hyllyltä. Historiaa ovat 100 W, 75 W ja 60 W lamput, vuoden päästä (1.9.2012) poistuvat myös 15 W, 25 W ja 40 W lamput. EU-määräyksellä on hyvä tarkoitus: säästää sähköä ja sitä kautta ympäristöä. Mutta kuten usein käy, hyvä tarkoitus voi viedä ojasta allikkoon.

Uutta lamppua etsivä kuluttaja hämmästyy nähdessään, miten laaja valikoima erilaisia lampputyyppejä kaupassa on tarjolla. Yhteiskunta tuntuu edellyttävän kansalaisiltaan insinöörin pätevyyttä. Lampun ostaminen, valokuvaus, puhelimen käyttö, television katsominen (ohjelmien "nauhoittamisesta" puhumattakaan!), pankkiasiointi, nettipalvelut ym. vaativat kosolti teknistä osaamista.

Tiivistän lamppuasian yhteen lauseeseen: mikään uusista energiansäästölampuista ei korvaa hehkulamppuja täydellisesti. Yhteistä niille on pidempi toiminta-aika ja vähäisempi energiankulutus, mutta muista tekijöistä (valon määrä, värisävy, lampun fyysinen koko, syttymisaika, luontoystävällisyys, kohtuullinen hankintahinta tai kirkkauden säätö) ainakin yksi jää saamatta.

Korkeamman hinnan lisäksi uusilla lampuilla on kielteisiä ympäristövaikutuksia. Lampun luvataan maksavan itsensä takaisin pienempänä sähkölaskuna. Se voikin pitää paikkansa Espanjassa tai Kaliforniassa, mutta Suomessa pimeys ja kylmyys kulkevat käsi kädessä. Kun valaistuksen sähkönkulutuksessa säästetään, lämmityskulut nousevat. Lisäksi uusien lamppujen loisteho voi johtaa sähkön hinnan yleiseen nousuun.

Uuden lampun valinnassa on oltava tarkkana, koska monissa lampuissa valovoima on hehkulamppua alhaisempi. Voi käydä niin, että saman valaistuksen saamiseksi tarvitaan aiempaa enemmän lamppuja. Tarkkaile paketissa ilmoitettua lumen-arvoa -- 60 W hehkulampun korvaajan pitäisi olla vähintään 700 lumenia (enemmänkin, jos huomioidaan lamppujen valontuotannon hiipuminen käyttöiän myötä).

Voikin sanoa, että energiansäästölamput ovat osittain huijausta, jonka suurin hyötyjä on alan teollisuus ja kauppa.

Pientä lohtua tuo se, ettei EU ole asialla yksin. Yhdysvallat tulee perässä muutaman vuoden viiveellä. Siellä 100 W lamput kielletään ensi vuoden alussa (1.1.2012), sen jälkeen on 75 W (2013) ja 60/40W (2014) vuoro.

Tekniikan ja perustelujen läpikäynti tekisi tästä kirjoituksesta epäkäytännöllisen pitkän, joten suosittelen Aalto-yliopiston Energiansäästölamppuopas -ohjetta. Lampputieto.fi on lampunvalmistajien sivusto.

Halogeenilamput

Halogeenilamppu on perinteisen hehkulampun näköinen ja kokoinen. Sille luvataan kaksinkertainen toiminta-aika (2000 tuntia) hehkulamppuun verrattuna. Mutta katsopa tarkemmin pakkausta:

Energiansäästöhalogeeni -nimellä myytävä lamppu kuluttaa lähes saman kuin hehkulamppu (42 W vs 55 W), mutta maksaa 3-4 kertaa enemmän. Energialuokka C (joissakin malleissa jopa D) kertoo, ettei kyse ole mistään energiansäästölampusta. Aitojen säästölamppujen energialuokka on A, hehkulamppujen E. Halogeenien myynti energiansäästön nimissä on suoranaista kusetusta.

Käytännössä halogeenilamput ovat naamioituja hehkulamppuja. Ne poistuvat myynnistä vuoteen 2016 mennessä.

Pienloistelamput

Pienloistelamput (CFL) perustuvat loisteputkista tuttuun tekniikkaan, mutta putki on taivutettu joko kierteelle, mutkalle tai piilotettu kokonaan kuvun sisään. CFL-lamppu voi näyttää millaiselta tahansa.

CFL-lamppujen ongelmana on hidas syttymisaika. Ostin muutama vuosi sitten sellaisen työhuoneen kattolamppuun. On ärsyttävää, kun lamppu käynnistyy yhtä hitaasti kuin Windows: hetken on ihan pimeää, sitten valo alkaa hiljalleen lisääntyä. Lopullisen kirkkauden saavuttamiseen menee toista minuuttia.

Uudet lamput olevan tässä suhteessa parempia, niissä täysi kirkkaus saavutetaan 10-20 sekunnissa. Vanhoja lamppuja ei voinut käyttää himmentimessä, uusissa lampuissa on myös himmennettäviä malleja. Lamppujen 10-20 euron hinta kirpaisee ikävästi.

Joidenkin mielestä CFL-lamppujen värisävy on liian punertava ja valon määrä pettymys. Riittävän kirkkaat CFL-lamput ovat niin isokokoisia, etteivät ne välttämättä mahdu hehkulampun paikalle.

Pienloistelamput sisältävät elohopeaa, joten ne pitää kierrättää loistelamppujen tapaan. Jos lamppu putoaa ja rikkoutuu lattialle, elohopea pitää tuulettaa huolellisesti (10-30 minuuttia) pois asunnosta.

Iso fyysinen koko, puutteellinen valovoima, hidas syttymisaika ja valon punertava sävy ovat saaneet monet ostajat pettymään. On enää yksi vaihtoehto.

LED-lamput

LED-lamput ovat alan hienointa tekniikkaa, ja kestoltaan lähes ikuisia. Niille luvataan jopa 25 000 tunnin polttoaikoja. Lamppujen hinta on kuitenkin hirveä: 25-45 euroa (kts. erään kauppiaan hinnasto). Pelkän lampun hinnalla saa kokonaisen valaisimen! Teknisesti lamput ovat vaikeita valmistaa, joten nopeaa hintojen laskua on turha odottaa. Vain osa lampuista on himmennettävissä.

Lähikaupasta ostettu LED-lamppu, hinta 29,95 euroa.

LED-lamppu selviää hyvin maallikon energiatehokkuustestistä: vaikka lamppu olisi palanut monta tuntia, se ei kosketeltaessa polta sormia. On silti kyseenalaista, maksaako LED-lamppu näillä hinnoilla ikinä itseään takaisin. Todennäköisesti tulevaisuudessa syntyy uusia, vielä energiatehokkaampia lamppuratkaisuja.

Muita ongelmia

Vain osa energiansäästölampuista sopii käytettäväksi ulkona kylmässä tai kuumassa saunassa.

En ole vielä löytänyt sopivaa korvaajaa kattokruunujen kynttilälampuille. Vaikka CFL-lamppuja valmistetaan myös kynttiläkoossa, niiden valo ei sovi kruunuihin. Lamppuja tarvitaan kymmeniä, joten 8-13 euron kappalehinta kirpaisee. Heijastimella varustetut spotit tarvitsevat kärkipeililampun -- sellaista en ole vielä löytänyt.

Lamppujen fyysinen koko tuottaa ongelmia. Kattokiskon spottiin ostamani CFL-lamppu ei sopinut paikalleen, koska kannan ja kuvun välissä oleva elektroniikkaosa oli liian paksu.

Pienikantainen E14-lamppu, jossa on iso kupu, voi tuottaa koomisen lopputuloksen: lamppu työntyy kokonaan ulos valaisimesta. Tai sitten käy kuten tässä Kanariansaarten hotellissa, josta otin kuvan pari vuotta sitten:

Sinänsä kyseisest saaret ovat otollinen paikka energiansäästölampuille, koska illat ovat pimeitä mutta lämpimiä.

Myyntimies oli tehnyt hyvät kaupat myös hotellin ruokasalissa:

Herää vain kysymys, miten pitkään lamput oikeasti kestävät, kun näin moni oli ehtinyt jo pimentyä?

Ja jotta asia olisi vielä mutkikkaampi, ostajan kannattaa tutkia lampun teknisiä speksejä.