Näytetään tekstit, joissa on tunniste bonus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bonus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. marraskuuta 2026

Eväs kelpaa, evästeet eivät

Ylen juttu kertoo kanta-asiakkailta kerättävistä ostotiedoista. Asia nousee julkisuuteen säännöllisesti, mutta sitten kaikki taas jatkavat entiseen tapaan. Olen kirjoittanut aiheesta lukemattomia kertoja jo 15 vuoden ajan, tässä yksi uutinen 10 vuoden takaa, Silloin S-ryhmä pyörsi aiempia lupauksiaan ja alkoi kerätä summien sijaan tuotekohtaisia ostotietoja. Niistä on mahtanut kymmenessä vuodessa kertyä melkoinen tietokanta.

Tällä kertaa jutun ajoitus on kiinnostava, sillä viime viikolla kohistiin nettimedian evästemaksuista. Maksa tai suostu -mallin laillisuus on vielä epäselvä, mutta monet paheksuvat evästeiden käyttöä nettisurffailun seurantaan ihan jo periaatteesta. 

Kauppiaan seurantaan suhtaudutaan aivan eri tavalla. Erityisen kiinnostava on tämä kohta:

Kaupparyhmien mukaan asiakkaat myös haluavat personointia.

S-ryhmän omissa kyselyissä enemmistö on ollut tyytyväinen siihen, miten tietoja kerätään ja käsitellään. Kesko kertoo saavansa enemmän palautetta siitä, etteivät henkilökohtaiset edut ja suositukset ole tarpeeksi osuvia.

Asiakkaat siis suorastaan toivovat kauppiailta lisää seurantaa ja valittavat, ettei kohdennus toimi riittävän hyvin.

Nettiseuranta ja ostosseuranta noudattavat samaa mekaniikkaa ja kaupallista logiikkaa. Taustalla on halua personoida tarjontaa ja kohdentaa markkinointia. Miksi suhdautumme niin eri tavoin eväisiin ja evästeisiin? Tiedetään, että kanta-asiakaskortit sitovat asiakasta ja vähentävät kilpailua, jota kahden vahvan keskusliikkeen Suomessa ei muutenkaan ole kovin paljon. 

Lähikauppias tuntuu tutulta ja turvalliselta kasvottoman nettifirman rinnalla. Uskotaan, että suomalainen keskusliike noudattaa EU-alueen lakeja eikä luultavasti myy tietoja vieraille yrityksille (ainakaan kovin paljoa).

Sitten on tietenkin raha: kauppias maksaa bonusta siitä, että saa kerätä tietoja. Mediassa asiakkaan pitäisi maksaa välttyäkseen kohdennetulta mainonnalta. Aluksi nämä vaikuttavat toistensa vastakohdilta, mutta kysehän on lopulta samasta asiasta.

Kauppiaan maksama bonus on hyvitystä siitä ylihinnasta, jota hän on perinyt asiakkaalta. Bonus on asiakkaan omaa rahaa, josta osa tilitetään hallinto- ja tekniikkakulujen jälkeen takaisin hänelle. Ne, jotka eivät ota kanta-asiakaskorttia, eivät saa ylihintaa takaisin. Maksa tai suostu -periaate on ollut käytössä jo 10+ vuotta kaupan alalla.

He siis maksavat tietosuojastaan aivan samalla tavalla kuin ne, jotka maksavat 12 euroa mainoksettomasta Facebookista tai 5-7 euroa kotimaisen median lukemisesta ilman omia evästeitä.

Yksityisyys maksaa. 

Ylen jutussa on mukana kysely: oletko huolissasi siitä, miten paljon dataa yrityksille meistä kertyy?

Kyselyn mukaan teot ja ajatukset ovat ristiriidassa.

Kyselyssä moni on huolissaan kertyvän datan määrästä ja sanoo (=valehtelee) estävänsä tietojen keräämisen aina kun mahdollista. Teot puhuvat kuitenkin toista. Helppo tapa välttää tiedon keräämistä on olla ottamatta kaupan bonus-korttia. Silti melkein kaikki ottavat sen.

Itselläni ei vieläkään ole K- tai S-ryhmän korttia, eikä Lidlin "kannattaa skannata" -äppiä. Melkein kaikilla muilla on.

PS. Ylen jutussa siteerataan Target-ketjun mainoksia tyttären raskauden paljastumisesta. Yleinen ja paljon käytetty esimerkki, jossa kyse oli luultavasti vain sattumasta. Vielä 2012 mikään kauppaketju ei vielä tehnyt näin tarkkoja ennusteita asiakkaastaan. Mitkä tytön ostokset edes olisivat voineet paljastaa niin alkuvaiheessa olevan raskauden? Tarinan kertoi kaupan työntekijä, isää tai tyttöä ei ole tunnistettu, eikä Target ole vahvistanut tapahtunutta. 

Lisäys klo 18: Yle on julkaissut jatkojutun, jossa ihmiset kertovat olevansa tietoisia tietojen keräämisestä, ja se harmittaa heitä. Ihmiset kuitenkin hyväksyvät menettelyn, koska kyse on alennuksista (siis ylihinnasta, jota heille vähän palautetaan). 

– Pakollisesti joudun käyttämään, koska jotkut alennukset ovat pelkästään äpissä

Ei, et joudu pakolla käyttämään vaan siksi, että haluat säästää rahaa. Tämä on käänteisesti sama kuin verkkolehtien suostu tai maksa -evästeet. 

Ilmeisesti kuitenkin S- ja K-jäsenet voivat erikseen kieltää tietojensa keräämisen (tai ainakin niiden käytön profilointiin) menettämättä alennuksiaan.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Citycon näyttää miten henkilötietoja ei pidä käsitellä

Päivän Hesarissa Citycon antaa malliesimerkin siitä, miten henkilötietoja EI pidä käsitellä. On yllättävää, että näinkin iso yritys toimii kuin norsu posliinikaupassa ja osoittaa olevansa aivan pihalla paitsi lain sisällöstä myös asiakkaiden tahdosta.

Ehkä se johtuu kokemattomuudesta. Kiinteistösijoitusyhtiön asiakkaita ovat tiloja vuokraavat yritykset, eivät kauppakeskuksessa vierailevat asiakkaat. Citycon on lähtenyt vieraille vesille, mutta silloinkin mobiilisovelluksen tehneen kotimaisen yrityksen olisi pitänyt painaa jarrua. Jokainen devaaja tai projektipäällikkö tuntee varmasti tietosuojalain periaatteet ja Suomessa käydyn yksityisyyskeskustelun.

Tästä on kyse: suuren kauppakeskuksen laajennuksen myötä aiemmin käytössä ollut kolmen tunnin ilmainen pysäköinti poistui. Nykyään ilmaista aikaa on kaksi tuntia, mutta asentamalla Iso Omena -sovelluksen se tuplaantuu.

Mobiilisovellusta mainostetaan puomeilla.
Lisää mainosta ovilla, pysäköintiajan varjolla.
Aikojen mittaamiseksi valtaviin parkkihalleihin tuli pysäköintipuomit, jotka hidastavat sisäänajoa. Ehkä tällä varaudutaan tulevan metron liityntäpysäköintiin, mutta kilpaileva Sello-kauppakeskus antaa ilman puomejakin viisi tuntia pysäköintiaikaa ja junan liityntäpysäköintiä varten on oma alueensa (josta pitää maksaa yksi euro ja käyttää matkakorttia). Eikä yhtään henkilötietoa tarvitse luovuttaa mihinkään. Pitkä ilmainen pysäköintiaika hyödyttää kauppakeskusta: mitä pidempään asiakkaat pysyvät keskuksessa, sitä enemmän he kuluttavat. Mutta Sello ei olekaan Cityconin omistuksessa.

Herää epäily, että Iso Omena hankaloittaa tarkoituksella autoilevien asiakkaiden elämää saadakseen heidät lataamaan sovelluksen ja luovuttamaan tietonsa. Nykyään on tapana siirtää vastuu asiakaskokemuksen parantamisesta asiakkaalle itselleen: "Lataa sovellus ja luovuta tietosi, jotta voimme palvella sinua paremmin!". Kaikki tapahtuu muka asiakkaan omaksi eduksi. Niin varmaan.

Jos oikeasti haluatte palvella minua paremmin, poistakaa aluksi nuo sisäänajoa haittaavat puomit ja palatkaa vanhaan käytäntöön.

Toinen yleinen kikka on vedota yhteisöllisyyteen. Antamalla tietonsa kaupan käyttöön asiakas "liittyy yhteisöön".

Haluathan sinäkin kuulua yhteisöön?
Hesarin jutussa vain muutama asiakas kertoo tutustuneensa pitkiin sopimusehtoihin, jotka näytetään puhelimessa pienellä fontilla. Olisi kannattanut.
Pieni osa käyttöehdoista.
Citycon varaa oikeuden kerätä tietoja S- ja K-kauppojen rekistereistä (ei liene käytännössä mahdollista), väestörekisterikeskuksesta, Trafista ja sosiaalisen median palveluista (Instagram, Twitter, Facebook ym).

"Tämä on vain omaksi parhaakseksi"
Kaikella tällä keskus haluaa vain "mahdollistaa mahdollisimman mutkattoman ja antoisan asiakaskokemuksen".

Sopimustekstin mukaan Cityconin asiakasrekisteri voi pitää sisällään myös "sosiaalista ja taloudellista asemaa koskevat tiedot (muun muassa ammattisi ja tieto tuloluokastasi)". Ilmeisesti tämän tiedon tueksi Trafista haetaan rekisterin perusteella auton merkki ja vuosimalli ("käyttämäsi ajoneuvon rekisteritunnus ja muut käyttämääsi ajoneuvoa koskevat tiedot (muun muassa tieto ajoneuvon omistajasta, merkistä ja vuosimallista)").

Ehtoja lukiessa herää epäily, että ne on suomennettu jostain amerikkalaisesta esikuvasta ajattelematta koko asiaa. Luulisi näin ison yrityksen käyttävän kotimaisia juristeja. Ovatko sellaiset asiat kuin henkilötietolain tarpeellisuusvaatimus tai käyttötarkoitussidonnaisuus lainkaan tuttuja? Tarpeettomia tietoja ei saa kerätä edes henkilön suostumuksella.

Yleisen paheksunnan ohella mobiilisovelluksessa on pari kiinnostavaa juttua. Ensinnäkin siinä on sisätilapaikannus, jonka pitäisi näyttää kartalla, missä asiakas on. Ohjelman ilmoituksen mukaan paikannus perustuu kauppojen wifi-verkkoihin ja kiinteistön magneettikenttiin. Mahdollisesti todellinen syy paikannuspalveluun on halu analysoida asiakkaan liikkumista. Hyvä puoli on, ettei paikannus toimi. Testasin sitä usealla käyntikerralla Samsung S7-puhelimessa ja tiedot olivat ihan sattumanvaraisia.

Sisätilapaikannus ei toimi. Ei mikään suuri menetys asiakkaan näkökulmasta.
Toinen hyödyllinen ominaisuus on auton paikantaminen parkkihallissa. Eilisellä käynnillä kuuntelin vanhemman pariskunnan riitelevän suureen ääneen siitä ,mihin auto oli jäänyt. Toiminolle on epäilemättä käyttöä, sillä parkkihalleja on useita (joskin paikannus toimii vain P1-hallissa).

Karttanäyttö on aidosti hyödyllinen.
Paikannus perustuu kameroihin, joita on parkkihallin katossa tasaisin välein. Kamerat lukevat auton rekisterikilvet.

Auton paikannus perustuu kattokiskossa oleviin kameroihin.
Yksi kameroista lähikuvassa.
Paikannustoiminto löytyy mobiilisovelluksen valikosta ja se näyttää myös kuvan autosta.

Onko tämä autosi vai otetaanko seuraava?
Hieno juttu MUTTA: miten onkin kehittäjiltä taas unohtunut tietosuoja ja esimerkiksi häiriköivät ex-puolisot ja stalkkerit?

Auton paikannus onnistuu kaikkialta. Jos siis haluat seurata puolisosi liikkeitä, voit tarkistaa menikö hän oikeasti Iso Omenaan. Jos haluat ahdistella exääsi tai naarmuttaa hänen autoaan, löydät kohteen helposti.

Vähintäänkin sovellusta pitäisi rajoittaa niin, että sillä voi paikantaa vain oman auton (jonka rekisterinumero kerrotaan sovelluksen tiedoissa) ja/tai käyttö rajoittaa ostoskeskuksen sisäverkkoon.

Eivät tulleet väärinkäytösmahdollisuudet koodaajalle mieleen? On luultavasti sen verran nuori.

Ehkä Hesarin juttu sai Cityconin katumapäälle. Auton paikannus toimi vielä viikko sitten, mutta ei enää eilen. Mitään ilmoitusta ei tullut, autoa vain ei löytynyt useista hakuyrityksistä huolimatta. Jos ominaisuus on otettu pois käytöstä, siitä voisi kyllä mainita.

Hesarin juttu ja asiakkaiden reaktiot ovat tervetullut merkki siitä, että henkilötietojen käyttö kiinnostaa kansalaisia. Lainvastainen ja huonosti suunniteltu toiminta johtaa syystäkin PR-katastrofiin, jonka rinnalla Särkänniemen delfiinit näyttävät hyvältä mainokselta.