Dvd:n katselu Linuxissa laitonta?

Hovioikeuden yllättävää päätöstä tulkita dvd-levyjen CSS-suojaus vahvaksi tekniseksi suojakeinoksi on hämmästelty alan harrastajien keskuudessa. Hätäisimmät ovat jo väittäneet, että elokuvien katselu Linuxissa muuttuu nyt laittomaksi, koska sinne ei ole saatavissa laillisesti lisensioitua CSS-ohjelmamodulia (toisin kuin Windowsiin ja Mac-ympäristöön).

Maallikoiden kannattaa olla noudattaa suurta varovaisuutta oikeuden päätöksiä tulkitessaan, sillä erehtymisen vaara on ilmeinen. Ja ihan ensiksi päätökset kannattaa tietenkin lukea.

Elokuvien katselu Linuxissa ei muutu laittomaksi tämän hovioikeuden päätöksen jälkeenkään, sillä tekijänoikeuslaki nimenomaisesti sallii (50a-pykälä) teknisen suojauksen kiertämisen silloin, kun "teoksen kappaleen laillisesti hankkinut tai haltuunsa saanut kiertää teknisen toimenpiteen teoksen saamiseksi kuultavilleen tai nähtävilleen".

Hovioikeus on ottanut kantaa yhteen tiettyyn tapaukseen, jossa alan harrastajat halusivat selventää lain tulkintaa tarjoamalla suojauksen murtopalvelua nimellistä maksua vastaan, ja tekemällä sen jälkeen poliisille tutkintapyynnön omista toimistaan. Tämän menettelyn hovioikeus on nyt todennut lainvastaiseksi. Mutta se ei tarkoita, etteikö Linuxissa voisi jatkossa katsella dvd-elokuvia.

Nähdäkseni päätöksen tärkein anti on se, että teknisesti vanhentunutta ja lyhyeen 40-bittiseen avaimeen perustuvaa suojausta voidaan edelleen pitää lain tarkoittamana "tehokkaana suojakeinona". Tämä tulkinta on kieltämättä yllättävä, sillä jo vuodesta 1999 lähtien kuka tahansa on voinut helposti ladata netistä suojauksen purkavan ohjelman. Laki edellyttää, ettei tehokasta suojakeinoa voi kiertää vahingossa -- tämänkin tunnusmerkin täyttyminen on nykyoloissa kyseenalaista.

Perusteluissaan hovioikeus viittaa jo lainvalmistelun yhteydessä esitettyyn vertaukseen siitä, ettei pelkkä murto-ohjelman saatavuus riitä tekemään suojausta tehottomaksi. Ajattelu on perua reaalimaailmasta, mutta soveltuuko se nettiin? Mielestäni ei.

On selvää, että ovea voidaan pitää vahvana murtosuojauksena, jos se kestää sorkkaraudan ja kirveen, mutta ei esimerkiksi tehokasta räjähdysainetta. Räjähdysaineen hankkiminen vaatii lupia, eivätkä aineet ole kenen tahansa saatavilla.

Netissä on toisin: kaikki on (ainakin periaatteessa) kaikkien saatavilla. Otetaan esimerkki kahdesta ohjelmasta. Ohjelma A on kirjoitettu Basic-kielellä. Se kokeilee muutaman avaimen sekunnissa, joten 40-bittisten vaihtoehtojen läpikäynti kestää (ihan hatusta arvioiden) 10 vuotta. Tämä ohjelma on selvästi tehoton. Ohjelma B käyttää hyödykseen algoritmin heikkouksia tai jo tiedossa olevia avaimia. Se murtaa suojauksen silmänräpäyksessä.

Molemmat ohjelmat löytyvät helposti Googlella ja ovat kenen tahansa ladattavissa. Kumpikaan ohjelma ei maksa mitään. Voidaanko enää sanoa, että suojaus on tehokas, koska ohjelma A ei pysty murtamaan sitä? Kun mikään fyysinen tekijä ei ole rajoittamassa käyttöä eikä voi toimia tehokkuuden mittarina, miten rajanveto voidaan tehdä?

Ainoa järkevä ratkaisu näihin ongelmiin olisi sallia omien levyjen suojausten murtaminen miten ikinä omistaja parhaaksi katsoo. Sisällön luvaton levittäminen on se ongelma, johon tekijänoikeuslailla yritetään puuttua -- ei omien levyjen käsittelyyn. Niitä saa heitellä vaikka frisbeenä, jos huvittaa. Tämä on kuitenkin itse lain, ei hovioikeuden vika.

Digikuvat voivat tuhoutua muutamassa vuodessa?

Niin, onhan se aina mahdollista - voi tulla tulipalo, vesivahinko tai rosvo, joka vie kaiken irtaimen mennessään. Silloin on ihan sama, onko kyse vanhanaikaisista paperikuvista vai dvd-levyille poltetuista digikuvista.

Otsikko pisti silmään, sillä olin juuri viikonloppuna puhumassa Kuva 2008 -messuilla digikuvien arkistoinnista ja säilyvyydestä. Kuluttajia on tapana pelotella, etteivät digikameralla otetut kuvat säily jälkipolville, koska levyt saattavat syöpyä itsestään rikki jopa muutamassa vuodessa. Toinen pelottelun aihe on se, ettei cd-levyjä pystytä lukemaan muutaman vuoden päästä, koska toimivia cd-lukuasemia ei enää ole saatavilla.

Onneksi tilanne ei ole näin huono. Ei ollenkaan.

Taloussanomien siteeraaman Suomen Kansallisarkiston kehittämispäällikön István Kecskemétin mukaan cd-levyjen kestoiäksi on tutkimuksissa saatu 3-320 vuotta. Tekniikka on kuitenkin vielä nuorta, eikä siitä ole ehtinyt kertyä todellista kokemusta. Luvatut säilyvyysluvut ovat ennusteita, jotka on saatu tulokseksi vanhentamalla levyjä keinotekoisesti lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa, ja ekstrapoloimalla näin saatuja tuloksia takaisin huonelämpötilaan.

Omat kokemukseni osoittavat pikemminkin, että poltetut cd- ja dvd-levyt säilyvät yllättävän hyvin huonoissakin olosuhteissa. Tekemällä kriittisestä datasta useampia kopioita ja säilyttämällä niitä eri paikoissa tiedot saadaan säilymään jälkipolville. Ei täydellisesti, mutta eiväthän kaikki paperikuvatkaan säilyneet.

Entä sitten levyasemat ja tiedostoformaatit? Pystytäänkö cd-levyjä lukemaan vielä 50 vuoden päästä? Löytyykö mistään toimivaa cd-asemaa? Uskon, että löytyy hyvinkin. Cd-tekniikka on levinnyt niin laajaan käyttöön, että se voi itse asiassa olla varmin keino datan pitkäaikaiseen säilyttämiseen.

Cd-levyn jälkeen ehti jo tulla dvd-levy, mutta dvd-asemat ovat alaspäin yhteensopivia ja pystyvät lukemaan myös vanhempia cd-levyjä. Parhaillaan dvd-tekniikka on hitaasti antamassa tilaa Blu-ray-levyille, mutta ne ovat puolestaan yhteensopivia niin cd- kuin dvd-levyjenkin kanssa. Ei siis huolta: jotta uusi tallennustekniikka voisi menestyä, sen täytyy säilyä alaspäin yhteensopivana edeltäjiensä kanssa.

Ainoa uhka on siinä, että isokokoiset 12 senttimetrin levyt halutaan korvata pienemmillä levyillä. Yhteensopivuus katoaisi fyysisen koon muuttuessa. Sekään ei tunnu kovin todennäköiseltä, sillä halu kasvattaa tallennuskapasiteettia on suurempi kuin halu pienentää fyysistä kokoa. Cd:n mitta tuli aikoinaan valittua juuri sopivaksi (kiitos, Herbert von Karajan!). Levy mahtuu taskuun, mutta on silti riittävän iso, jotta sille mahtuu kokonainen elokuva yhä korkeammiksi nousevilla laatuvaatimuksilla.

Entä tiedostoformaatit? Pystytäänkö jpeg-pakkausta avaamaan vielä 100 vuoden päästä? Aivan varmasti. Kysehän on vain algoritmista, joka voidaan toteuttaa millä tahansa tietoteknisellä alustalla.