Julkaistu Kauppalehdessä 26.11.2025 /Debatti
Uuden kehittäminen ja oppiminen vaativat läsnätyötä
Suomessa tehdään EU-maista toiseksi eniten etätöitä, mutta yrityksillä menee silti huonosti, kirjoittaa Petteri Järvinen.
Etätyöstä käytävässä keskustelussa pääosaan nousevat tyytyväisten työntekijöiden kommentit. On selvää, että asiantuntijatyötä tekevälle etätyöstä on paljon etuja: työmatkoihin kuluva aika ja matkakustannukset jäävät pois, ei tarvitse kestää rasittavaa pomoa meluisalla toimistolla, voi nukkua aamulla pidempään ja niin edelleen.
Yrityksen näkökulma on hieman toinen. Vaikka jokainen etätyöntekijä kokee olevansa tuottavampi puurtaessaan yksin kotona, yritys on enemmän kuin yksilöiden tehokkuuden summa.
Ideointia ja me-henkeä
Yritysjohdon tehtävä on arvioida kokonaishyötyä. Läsnätyössä ihmiset oppivat toisiltaan, hiljainen tieto leviää paremmin ja juniorit oppivat seniorien esimerkkiä seuraamalla.
Etätyöläiset sitoutuvat heikommin työnantajaan, koska työpaikan vaihtokynnys on alhaisempi. Myös tietoturva on helpompi varmistaa toimiston seinien sisällä kuin kotona tai kahviloissa työskenneltäessä.
Yritykset ovat kannustaneet etätöihin, koska ne ovat pystyneet säästämään tilakustannuksissa. Jostain syystä nämä säästöt eivät kuitenkaan ole näkyneet tulosrivillä. Suomessa tehdään EU-maista toiseksi eniten etätöitä, mutta yrityksillä menee silti huonosti.
Selvästikään yksilökohtainen tuottavuus ei itsessään takaa yrityksen menestystä. Etätyö toimii hyvin silloin, kun työ on vakiintunutta ja rutinoitua – vanhan toistoa.
Kun pitää oppia ja kehittää uutta, tarvitaan läsnäolon myötä syntyvää ideointia ja me-henkeä.
Juuri nyt Suomen yritykset kaipaavat kipeästi uutta. Vanhojen toimintamallien jatkaminen etätyönä ei siihen taivu. Yksin puurtaminen on aina ollut suomalaisten heikkous, mikä näkyy jo puhekielessä.
Suomen sana ”yritys” sisältää itsessään ajatuksen epäonnistumisesta. Englannin sanojen ”corporation” ja ”company” juuret ovat vanhoissa yhdessä tekemistä ja yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä kuvaavissa sanoissa.
Edut sovitettava yhteen
Innovatiivisuudesta tunnettu Piilaakso on esimerkki yhteistyön merkityksestä. Kymmenen vuotta sitten kahdeksan Googlen tutkijaa keskusteli lounailla ja kahvihuoneissa jakaen oman työnsä ideoita keskenään.
Näistä epävirallisista keskusteluista syntyi transformer-arkkitehtuuri, joka on nykyisen ChatGPT:n ydin. Ilman Googlen käytäväpuheita eläisimme edelleen tekoälytalvea.
Työsuhteessa yritys ostaa työntekijältä aikaa ja työpanosta yhdessä sovittavilla ehdoilla, niin että molemmat kokevat voittavansa. Etätyö on yksi sovittavista asioista. Mikään valmis ratkaisu ei sovi kaikkiin tapauksiin, sillä ihmiset ja yritykset ovat niin erilaisia.
Työntekijän pitää suhteuttaa oma etunsa yrityksen kokonaisuuteen. Johdon tehtäväksi jää luoda työilmapiiri ja olosuhteet, joihin työntekijät tulevat mielellään kehittymään, innovoimaan ja oppimaan uutta.
Petteri Järvinen
Espoo
=========
Lisäys 26.11.2025: Jos itsenäinen etätyö sujuu, mikä on silloin yrityksen rooli ja tehtävä? Itsenäisten asiantuntijoiden kannattaa ehkä ryhtyä yksinyrittäjiksi ja myydä osaamistaan vapaasti, ei tule kiistaa etä- ja läsnäpäivien määristä, eikä tarvitse kestää huonoja pomoja. Ehkä se, etteivät kaikki tee niin, kertoo jotain yrityksen merkityksestä? Eikä yksinyrittäminenkään ole ongelmatonta.
15 kommenttia:
Ei hyvää päivää.
Omakohtaisesti olen tehnyt "Etätöitä" 30 vuotta. Toimistolla käydään jos on asiaa mitkä vaativat ehdottomasti fyysistä läsnäoloa, eli labraa tai esimerkiksi asiakkaan ensitapaaminen joka halutaan tehdä kasvokkain.
Kollaboraatiovälineet ovat vaihtuneet vuosien varrella, yleensä paremmiksi. Alkuaikoina chattailtiin irkissä, nykyään hoidetaan Teams/Zoom/etc:llä. Kun etäosallistuminen kasvoi merkittävästi 2010-luvun puolivälissä, silloisen työnantajani myyntijohtaja totesi että tämä muuten on hemmetin hieno juttu. Kasvokkain tapahtuneessa mötessä ekat 15 minuuttia hukattiin siihen kun ihmiset hakivat kahvia ja/tai pullaa, mutta kun tiedettiin että osa porukasta odottaa linjoilla palaverin alkavan jämptisti 13:00 eikä koska kaikki ovat päässeet kahvikoneelta, palikset muuttuivat heti paljon täsmällisemmiksi.
Jos ideointi ei suju kuin kasvokkain, vika on organisaatiossa eikä työvälineessä. Itselläni on koko urani ajan lähin esimies ollut vähintään 150 kilometrin päässä. Nyt lähin esimieheni on Tukholmassa, tiimistä suurin osa pitkin pohjoismaita, samalla suomipaikkakunnalla ei ole ketään. Edellisen firman aikaan lähiesimies oli New Yorkissa ja suurin osa tiimistä pitkin maailmaa. Kerran vuodessa pidettiin kokoontumisia.
Etätyönä on syntynyt massiivisia projekteja - parhaana esimerkkinä vaikka Linux Kernel. Edes Linux 1.0:n aikaan kukaan ei tullut Linus Torvaldsin opiskelijakämpille vääntämään koodia ja ideoimaan, vaan kaikki tehtiin Internetin yli postituslistoilla. Edes reaaliaikaisuutta ei tarvittu! Ja nyt kun käytössä on git, homma menee todella näppärästi eteenpäin.
Samoin hoituu ei-koodaustyö. Ramppasin IETF-palavereissa aika monta vuotta - tapaamisia on edelleen kolme kertaa vuodessa. Kaikki oikea työ koordinoitiin postituslistoilla ja tapaamisissa lähinnä kerrottiin laajemmalle porukalle missä mennään kussakin WG:ssä.
Etätyö niillä aloilla joilla se on mahdollista - ja joukko kasvaa koko ajan - on jo voittanut, ja lähityötä kaipaavat lähinnä toimistokiinteistöihin sijoittaneet.
Niin niin: " yritykset ovat pystyneet säästämään tilakustannuksissa." Ja kenellehän nuo kustannukset ovat siirtyneet? Etätyötä tekevälle ja hänen läheisilleen, kenelle muulle? No mutta sitähän voi sitten tehdä työhuonevähennyksen verotuksessaan, eikö? Siitä, kuinka suuren osan kustannuksista vähennys oikeasti kattaa, voi kyllä kättä vääntää. Mutta vähennys on verottajan ja verovelvollisen välinen asia. Työnantaja osallistuu noihin kustannuksiin vain perin välillisesti ja tulkinnanvaraisella tavalla. Vähäinen esimerkki järjestelmän ominaisuuksista on se, että työnantajat monilla aloilla tukivat aiemmin työpaikkaruokailua ihan merkittävästi. Etätöissä vastaavaa etua ei ole - vai oletteko kuulleet sellaisesta?
Vähäinen esimerkki järjestelmän ominaisuuksista on se, että työnantajat monilla aloilla tukivat aiemmin työpaikkaruokailua ihan merkittävästi. Etätöissä vastaavaa etua ei ole - vai oletteko kuulleet sellaisesta?
Niitä kutsutaan lounasseteleiksi.
https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/uutiset/uutiset/2025/ty%C3%B6huonev%C3%A4hennys-poistuu-verovapaan-perinn%C3%B6n-raja-nousee-ruuan-alv-laskee--hallitus-esitt%C3%A4%C3%A4-useita-muutoksia-verotukseen/
"Palkansaajien työhuonevähennys poistuu
Hallitus esittää, että palkansaajien työhuonevähennys poistetaan. Tämä tarkoittaa, että työhuonevähennystä ei voi enää hakea, jos tekee töitä kotona tai vapaa-ajan asunnolla. Vuodelta 2023 työhuonevähennystä haki liki 400 000 henkilöä ja sitä myönnettiin 343 miljoona euroa.
- Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, työhuonevähennystä ei enää voi lisätä vuoden 2026 verokortille. Sen sijaan vuodelta 2025 työhuonevähennystä voi vielä hakea esitäytetyllä veroilmoituksella, joka täytetään keväällä 2026, sanoo Verohallinnon johtava asiantuntija Mia Keskinen.
Palkkatuloja saaville myönnetään kuitenkin myös jatkossa automaattisesti 750 euron suuruinen tulonhankkimisvähennys. Jos tulojen hankkimisesta aiheutuvat kulut, kuten ammattikirjallisuus tai etätyöläisen nettiyhteyden maksu, jäävät alle 750 euroon vuodessa, kuluja ei kannata lisätä verovähennyksiin."
Niitä kutsutaan lounasseteleiksi.
Tai lounaseduksi tai henkilökunta-alennukseksi, jossain (lounas)ravintolassa jonka kanssa työnantajalla on sopimus.
Vähäinen esimerkki järjestelmän ominaisuuksista on se, että työnantajat monilla aloilla tukivat aiemmin työpaikkaruokailua ihan merkittävästi. Etätöissä vastaavaa etua ei ole - vai oletteko kuulleet sellaisesta?
Suurin osa etätyöntekijöistä on kotonaan kaupunki ympäristössä, josta läheltä löytyy lounaspaikkoja, joissa lounasseteleitä voi hyödyntää.
Olen hyvin vahvasti samaa mieltä tämän ensimmäisen kommentin kirjoittajan kanssa.
Tein myös pitkään etätöitä vaikka minulla oli myös oma työhuone käytössä lähes koko ajan aina pari vuotta koronan loppumisen jälkeen. Viimeiset pari vuotta sitten pelkkästään etätöitä.
Se aika mitä Petteri haikailee kirjoituksissa "Ideoinnilla ja me-henkeä" oli mennyttä aikaa, kun kontekstina on nykyiset toimistotilat jota on siihen varattu, miten ne on järjestetty käytännössä sekä mitä käytännöss näistä järjestelyistä seuraa.
Petterin mielikuvien motivoivat ja hyvät toimitotilat, jossa oli viihtyistää tehdä työtä viimeisiä aikoja oli vuosikymmenet ennen 2010 ja talouden hiipumisen (2008 Lechman Brothers kaatuminen ja siitä alkanut luottokriisi) vaikutusten alettua näkyä Suomen taloudessa.
Viitisentoista vuotta sitten kulujen leikkaaminen johti tiivistämään käytössä olevia tiloja. Suurin osa joutui antamaan omat ovelliset työhuoneet pois uusiin tiloihin siirtymisen yhteydessä.
Työtiloina on nykytermein yleensä "monityötiloja", joissa muutamalla pomolla on oma huone, pienellä osalla on tehtäväkuvaansa liittyvien laitteiden tai asiakaspalvelun mukaan avotilassa tai 2 tai 3 puolentoista metrin korkuisella pehmustetulla sermillä erotettu työpiste.
Suurimmalla osalla ei ole enää nimettyjä työpisteitä. On vain yksi tai useampi avotila, jossa pöytiä reunoilla ryhminä ja keskellä vastakkaisia pöytiä joilla ehkä on ajateltu, että voisi tehdä yhteistyötä siten kunhan ei vain puhuta, koska muut tilassa odottavat hiljaisuutta saadakseen työrauhan. Koska riittävä hiljaisuus kuitenkaan heille harvoin suodaan, aina on jotain häiriötä. Ihmisiä tulee, menee. Joku käy kysymässä toiselta jotain jne.
Useimmilla on vastamelukuulokkeet korvilla ja katse tiukasti läppärissä, silloin kun eivät häiriötä aiheuttavia vihaisesti mulkaise. Käytävillä notkumista ja ajatusten vaihtoa ei katsota hyvällä, osasta vastamelukuulokkeista saa toki pois puheen läpi päästämisen, mutta avotilassa näkökentässä notkuvat ja toisilleen asioita selittävät ihmiset ovat liikkuvia objekteja joka silti häiritsevät keskittymistä yrittäviä.
Jatkoa edellieen.
Palaverien pitämistä varten on sitten erillisiä kokoustiloja, mutta niiden määrät eivät aina riitä. Varaamisen kanssa sekoilu on jatkuvaa. Varataan, ei peruta vaikka ei tarvita, käytön jälkeen pois siirtyminen ja tärkeiden yli-ajan menevien uuden vapaan tilan etsimiseen, siirtymiseen sinne jne. on loputon häriönlähde kun nämä tilat on siinä niiden keskittymistä edellyttävien työtä tekevien välittömässä läheisyydessä.
Palavereissa on kaikilla oma läppäri nenän edessä ja usein vielä ne vastamelukuulokkeet korvilla, koska usein joku ei päässyt paikalle ja on etänä jossain, ei välttämättä kotonaan vaan asiakkaalla, matkoilla koulutuksissa tai ei vain ehdi koska juna, lentokone tai muu matkustamiseen liittyvän aikataulu ei pitänyt. Tai sitten etänä palaverissa on asiakas, toimittajan edustaja tai konsultti jostain ulkomailta.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana palavereista läsnä ollesakin saman pöydän ääressä muodostui sellaisia, jossa ei enää käytetä mitään isoa TV:t jolla on materiaali vaan kaikki tuijottavat keskittyneesti omia läppäreitä Teams, Zoom ja joku firman käyttämä chatti siinä rinnalla, jonka kautta kysymykset ja kommentit esitetään. Siksi, että näin siitä saadaan muistiota varten paremmin asiat talteen ja erityisesti vielä kun tekoäly myös litteroi puheen (jo melkein) niin kuin se puhutaan. Palaverissa ollut kirjaa pitävä ja muistoiota kirjoittava korjaa sitten tekoälyn väärin ymmärtämät kohdat.
Käytännössä sillä, että oltiin samassa tilassa niin että joko kaikki, suurin osa tai ei kukaan ollut läsnä ei ollut palaverin sujumisen ja pitämisen kannalta merkitystä. Kuten edellinen anonyymi jo kirjoitti, niin etäpalaverit ovat itse asiassa todella paljon tehokkaammin käytettyä aikaa. Paljon vähemmän kestää etänä aloittaa ja myöskin lopettamiseen kuluu aikaa. Eikä ole pulaa vapaista kokoushuoneista. Ei ole ongelmaa etsiä vapaata uutta tilaa kun palaveri venyy aiotusta jne.
Jatkoa edellieen.
Huomasin myöskin sen viimeisen vuosikymmenen aikaan, että aiemmin kun töissä ei ollut koko ajan aivan niin kiire. Niin sen palaverin jälkeen ehti jäädä keskustelemaan joidenkin kanssa asiasta.
Kuitenkin sitä sattui yhä harvemmin enää kun henkilökunnan määrä on supistettu ja ihmisillä on enemmän työtehtäviä, vastuuta ja aikataulujen vuoksi kiirettä. Siksi läsnä pidetyn palaverin lopussa ihmisillä on yleensä aina jo kiire eteenpäin ja hyvin harvalla aikaa jäädä keskustelemaan asiasta. Palavereista käytännössä kiirehditään jos ei seuraavaan niin hoitamaan jotain kesken jäänyttä asiaa tai pitämätöntä lounastaukoa tai aloittamaan jotain mitä palaverissa on jäänyt vastuuksi hoitaa heti.
Etäpalavereissa kun yhdestä toiseen palaveriin siirtymisessä tai muualle ehtimiseen ei enää ole kiire niin sitä aikaa taas aina välillä jäädä joidenkin kanssa jatkamaan sitä keskustelua sillä välineellä millä etäpalaveria oli pidetty. Eli jos perään ei ole toista palaveria, niin usein etänä pidettyjen palaverien jälkeen oli mahdollista jäädä keskustelemaan vielä aivan kuten oli joskus kymmenen viisitoista vuotta sitten vielä mahdollista palaveria lopetellessa ja sieltä poistuessa jutella.
Minun edellä olevat kokemukseni ovat työnantajila joilla on 2500-5000 työntekijää ja oman osaston työntekijämäärä on noin 80-120 henkilöä. Ja työtehtävät asiantuntijatyötä jonka asiakaskuntana, jolle töitä tehdään ja toteutetaan palveluja parikymmentätuhatta ihmistä vuosittain.
Työelämä on muuttunut niin paljon, että sellainen lähityö mitä Petteri haikailee ei enää ole tai jos onkin niin se on mahdollista enää hyvin harvalle.
Vielä lyhyt lisäys siitä, että ne puhelinkopit puhujille ei yleensä riitä. Puheiluita soitetaan ja asioita hoidetaan käytävältiloissa ja jopa WC:ssä koska hiljaista toimistotilaa yritetään suojella ja välttää siellä mitään häiriötä.
Toimistotilan käytön vähentämisen myötä enää 1/4 tai enintään 1/3 enää edes toimistolle yhdellä kertaa mahtui. Ja erityistiä hiljaisia huoneita 2-3 kappaletta syvään keskittymiseen (ohjelmointi, hankalien akuuttien ongelmien ratkaisemiseen keskittyminen jne.) ei mitenkään riitä ja niiden varausten kanssa sama välinpitämätön hölmöily sekä säheltäminen mitä kokoustilojen kanssa lisäksi.
Paljon pitäisi lähityö tilojen, olosuhteiden niissä pelkästään parantua, että kukaan jolla vähänkään on ymmärrystä haluaisi palata lähitöihin kun on edes vähän aikaa etätöitä tehnyt ja hyvän rauhallisen työpisteen kotiinsa rakentanut.
Tuo työhuonevähennyksen poistuminen palkansaajilta on harvinaisen harmillinen juttu. Ok, ei se muutama kymppi nyt *niin* paljon haittaa, noin periaatteessa. Ja ilmeisesti ainakin osan (olisi kiva saada vahvistus tälle) kuluista voi jatkossakin vähentää - esimerkiksi kalusteiden hankkiminen on ollut tähän asti leivottuna sisään kaavamaiseen työhuonevähennykseen. Jos ensi vuonna hankin kunnon valvomotuolin ja sähköpöydän hintaan muutama tuhat euroa, ne lienevät edelleenkin vähennyskelpoisia muuna tulonhankkimiskuluna (tosin optimointimielessä kannattaa hankkia noita korkeintaan 1200 eurolla per vuosi, ettei tarvitse alkaa kikkailla poistojen kanssa). Lämmitystä ja OK-talon hankintamenon poistoa ei valitettavasti enää voi hyödyntää jos todellisten kulujen mukaan vähentelee.
Tämä kirjoitus jo itsellään toistelee vanhoja ja juurtuneita käsitteitä. "Kun pitää oppia ja kehittää uutta, tarvitaan läsnäolon myötä syntyvää ideointia ja me-henkeä." - Kun pitää oppia ja kehittää uutta, tarvitaan ensin yritys ja johto jotka ovat sitoutuneet tähän, ja pystyvät fasilitoimaan sitä. Harmittavan usein tämä vaan tarkoittaa sitä, että työntekijät halutaan toimistolle jotta heitä voidaan valvoa tehokkaammin, ja uuden kehittämiseen ei jätetä aikaa / tilaa / mahdollisuuksia.
Työskentelen itse yli 90% toimistollamme, mutta työskentelen useidenkin henkilöiden kanssa, jotka tekevät kaiken tai lähes kaiken työnsä etänä. Silti olemme onnistuneet kehittämään uutta, ratkaisemaan monimutkaisiakin tilanteita ja tuottaneet arvoa.
On lyhytnäköistä laittaa kaikkea lähityötä, ja kaikkea etätyötä vastakkain, joissain tilanteissa etätyöt ovat vähintään yhtä tehokkaita, kuin lähityöskentely. Ja nykyajan välineillä myös ryhmätyöskentely JA tietoturva onnistuvat varsin mainiosti. Tietoturvan pahin ongelma kun on aina se ihminen..
Etätyö sopii mainiosti paikkansa jo vakiinnuttaneille tai ns. yrittäjähenkisille ja innovatiivisille asiantuntijoille, jotka pystyvät koordinoimaan työtään pääasiassa itse, ja joilla on jo valmiit verkostot ja niiden kautta kyky kommunikoida laajasti ja etsiä uutta tietoa.
Etätyö sopii huonosti uraansa aloittaville, ehkä vähän aroille ja työpaikan yleisiä toimintamalleja ja henkilöitä vielä tuntemattomille, tai vastaavasti työpaikan vaihtajille, jotka kaipaisivat vahvaa läsnäolevaa tukea päästäkseen toimintaan sisään. Tai sitten vain vähän vähemmän innovatiivisille tavistyöntekijöille, joilla ei ole vahvaa sisäistä draivia vaan haluavat vain hoitaa hommansa ja saada yhteisön tukea tekemiseensä.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat eivät etätyökeskusteluissa ole juurikaan kiinnostuneita jälkimmäisen ryhmän haasteista, vaan oma napa on lähinnä. Luonnollisesti, kun henkilökohtainen kokemus on, että _minulle_ etätyö sopii eikä siinä ole juuri haittoja, on vaikea kunnolla asettua toisenlaisen tekijän asemaan.
Yrityksen johto joutuu kuitenkin miettimään näitä kaikkia ryhmiä, ja koko yrityksen kannalta nämä kaikki ovat myös tarpeellisia toimijoita. Jotain startupeja lukuun ottamatta vain murto-osa yrityksen henkilöstöstä edes voi olla täydellisen itseohjautuvia kovan motivaation kärkiosaajia. Sitten kun yrityksen johto yrittää näitä kokonaishaasteita taklatakseen edes ehdottaa, että toimistolla voisi käydä muulloinkin kuin joskus ja jouluna, seurauksena on valtava itkupotkuraivari.
Eri mieltä etätyön sopivuudesta paikkansa vakiinnuttaneille ym. ja vähemmän hyvin niille, joiden työura tai työ yrityksessä on vasta alussa jne. kuten kuvattu edellä.
Ja siitä seuraa enemmän tarvetta vielä perehdytyksen jälkeenkin avulle luonnollisesti. Ja näitä tarpeita johdon ja esi-henkilöiden on syytä osata ratkoa.
Kyse lieneekin siitä, miten näitä asioita yritetään ratkoa ja johon tuossa ylempänä "fasilitoinnilla" sitä edeltävässä Anonyymin kirjoituksessa minusta, eri kirjoittajan kun minä, toimesta tuotiin esille.
Fasilitointi on suomeksi mahdollistamista. Tässä kontekstissa yrityksen ja johdon toimesta sitä, että luodaan edellytyksiä tehdä jotain.
Mahdollistaminen vain siten, että komennetaan väki konttorille näihin "monityötiloihin" ja kuvitellaan, että asia hoituu sillä osoittaa sitä, että johto ei käytännössä joko ymmärrä tai halua vaivautua ymmärtämään miten heikosti nämä nykyiset tarjotut työtilat toimivat sen työn tekemisessä jota he työnkijöltä edellyttävät.
Ylempänä oli jo hyviä käytännön kokemuksia ja esimerkkejä päivittäisestä työpiste- ja neukkari-tetriksestä, keskittymistä edellyttävän työn ja Petterin "ideoinnin ja me-hengen" -kaltaisen myötä uutta luovan mahdollistamisen lähi-työhön käytännössä nykyisin varatuissa työtiloissa.
Siis omistajat ja johto haluaa yhdenlaista, mutta samanaikaisesti kampittaa tavoitetta epäsopivilla työtiloilla, jotka huonosti mahdollistavat sen mitä he tavoittelevat.
Toiseksi sen odottaminen, että hyvin työnsä osaavat joilla on ja joille hyvin usein kaatuu eniten syvää osaamista edellyttäviä tehtäviä, voi ja kykenee sen työmäärän alla mistä on tullut normaali ja jossa ei ylimääräistä aikaa projekteissa lasketa suoriutua. Jos he alkavat yrittää saavuttaa tavoitteiden mukaisia tuloksia ko. toimitiloissa ja myös siellä viettää enemmän aikaa ideoimassa, ohjaamassa uraansa aloittelevia jne.
Sellainen johtaa helposti siihen, ettei pysy tavoitteissa ja sen myötä se näkyy tulospalkan osan myötä vuosituloissa. Intressien konfliktista seuraa se, että työntekijä ei halua tehdä sellaista mistä hän taloudellisesti kärsii.
Yrityksen ja johdon olisi olennaista osata katsoa näitä asioita monipuolisemmin eri näkökulmista ja miettiä ratkaisuja, jotka johtavat siihen että työntekijöitä ei yritetä eri keinoin vain pakottaa tekemään asioita joita he eivät halua.
Johdon ja omistajien tulisi luoda edellytyksiä (fasilitoida) asioita, joiden myötä työntekijät alkavat haluta tehdä asioista joita johto tavoittelee.
Kun halutaan lisätä tehdä lähtyötä -> tehkää lähityön olosuhteista haluttavia.
Eivät nämä asiat niin vaikeita ole. Enemmän porkkanoita ja vähemmän keppiä, se toimii.
Pieni korjaus, edelliseen:
s/Eri mieltä/En ole eri mieltä/
Pahoittelut, en huomannut korjata sitä ennen lähettämistä.
Lähetä kommentti