Huonon käytettävyyden ennätys: Selectan kahviautomaatti

Huono käyttöliittymän suunnittelu on aiheuttanut lukuisia lento-onnettomuuksia, monista pienemmistä harmeista puhumattakaan. Siksi aihetta on tutkittu ja opetettu jo vuosikymmeniä. Itsekin suoritin käytettävyyden peruskurssin Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 2000-luvun alussa. Luulisi, että kaikki suunnittelijat osaavat edes alkeet. 

Valitettavasti ihmeellisiä käytettävyyskukkasia tulee vastaan harva se päivä. Usein ulkonäkö ajaa käytettävyyden edelle, mutta joskus kyse on ihan muusta.

Tänään Helsingin hovioikeudessa Vastaamo-oikeudenkäynnin tauolla seurasin Selectan tilaan toimittaman kahviautomaatin toimintaa. Kaikilla, jotka halusivat laitteesta kahvia, oli ongelmia sen kanssa. Eikä mikään ihme - laite on malliesimerkki siitä, miten käyttöliittymää ei pitäisi toteuttaa. 

On mahdoton käydä läpi ostoprosessia järjestyksessä, koska järjestystä ei ole. Ihmiset vain kokeilivat eri painikkeita ja vaihtoehtoja, kunnes lopulta saivat kahvinsa. Itselläni aikaa kului vielä enemmän kuin muilla. Ehkä se johtui insinöörimielestä ja siitä, että yritin seurata virheellisiä ohjeita. Huono strategia.

Ensimmäinen pohdinnan aihe on kahvikupin saaminen. Automaatin vieressä on pino pahvimukeja, pitäisikö sellainen laittaa annostelijan alle? Missään ei lue ohjetta, mutta vastaus on, ettei tarvitse. Mukit on tarkoitettu vain vesihanan käyttäjille ja tämä automaatti antaa itse mukin. Pieni lappunen auttaisi kummasti vierasta.

"Valitse ja käynnistä"

Automaatin ohje on lupaava ja saa homman kuulostamaan helpolta: Ensimmäinen vaihe on "Push to start" isoilla kirjaimilla. Mitään painiketta ei kuitenkaan ole. Keltaisen rasian näytöllä on vain painikkeen kuva. Vaikka sitä tökkää sormella, mitään palautetta (ääni, animaatio, haptinen) ei tule eikä mitään näytä myöskään tapahtuvan.

Toinen kohta: "Valitse juoma ja käynnistä". Siis käynnistä mikä? Ei aavistustakaan, mikä pitäisi käynnistää, kun mikään ei käynnisty.

Kolmas kohta: "Maksa juoma lähimaksulla". Sentään ymmärrettävä ohje, mutta automaatti ei lue korttia, koska mitään tilaustakaan ei ole vielä tehty. 

Neljäs kohta: "Odota juoman valmistumista". Kunpa pääsisikin niin pitkälle. 

Numeronäppäimistö?

Ohje näyttää, että tuote valitaan syöttämällä sen koodi. Mitään painikkeita ei ole, sillä laitteessa on vain iso kosketusnäyttö, jossa juomat ovat kuvina. 

Näytä kortti uudelleen, miksi?

Jostain syystä kortti pitää näyttää lukijalle kahteen kertaan, oston aluksi ja lopuksi. Tämä ei siis ole  lukuvirhe, vaan se toimii näin joka kerta. Miksi ihmeessä?

Arvo 5 euroa?

Jos on päässyt kahviin asti ja painaa maitoa, sen arvona näkyy 5 euroa. Miksi ihmeessä? Kahvin hinta on 1,50 euroa valitsi siihen maitoa tai ei.

Käytä seuraavalla kerralla numerovalintaa 0756, häh?

Jos onnistuu saamaan laitteesta ulos kahvin maidolla, näyttö muistuttaa seuraavalla kerralla käyttämään numerovalintaa 0756. Mitä kummaa, kun ei numeropainikkeita edes ole?

Ahaa, pikavalinta!

Jossain vaiheessa itselleni tuli oivallus: alariville ilmestynyt vihreä painike liittyy jotenkin asiaan! Ohje ei mainitse siitä mitään, mutta sitä tökkäämällä näytölle tuli kuin tulikin numeronäppäimistö. Ilmeisesti ensi kerralla saisin saman kahvin muistamalla nämä neljä numeroa. Pitää kokeilla torstaina, jolloin on vielä Kivimäen puolustuksen loppulausunto.

Vieressä on toinen myyntiautomaatti, joka toimii kuin ajatus. Siinä on selvät painikkeet eikä käyttöön tarvita virheellisiä ohjeita saati kosketusnäyttöä. Selvästi Selecta osaa tarjota toimiviakin automaatteja, kun vain haluaa.

Hah, tätä sentään osaa käyttää!

Mutta mikä ihme on mennyt pieleen kahviautomaatissa? Helsingin hovioikeus ei ole ainoa paikka, jossa asiakkaita kiusataan tällä mystisellä härvelillä. Vastaava on Espoon käräjäoikeudessa, mutta siellä toimintoja on hieman vähemmän ja siksi käyttö ainakin hieman helpompaa. 

En keksi kuin yhden selityksen. Ilmeisesti keltainen rasia on lisätty automaattiin jälkikäteen korvaamaan kolikkoja, koska niitä kenelläkään ei enää ole. Laitteessa on siten kaksi keskenään kilpailevaa käyttöliittymää, eivätkä ohjeet liity niistä kumpaakaan. Selecta ja Pelican Rouge kiusaavat turhaan käyttäjiä ja automaatin kahvista jää paha maku suuhun.

Zorin OS Linux, vaihtoehto Windowsille?

Windows 10 -tuen loppuminen sai monet etsimään vaihtoehtoja uuden koneen hankkimiselle. Entä jos vaihtaisi ilmaiseen Linuxiin? Sekin kyllä vanhenee lopulta ja päivitykset loppuvat, mutta pääsisi ainakin eroon Microsoftin rahastuksesta. 

Hesarin jutussa "Ihan tavallinen Jaana Palmunoksa, 62" asensi itse Linuxin koneeseensa ja hyvin meni. Olisiko Linux riittävän valmis taviskäyttäjälle?

Olen kokeillut eri Linux-variantteja vuosien varrella, mutta aina niiden kanssa on tullut jotain ongelmia ja säätämistä, jonka vain Linux-osaaja hallitsee. Tekoäly ja verkon tukiryhmät auttavat mielellään, mutta Windowsiin verrattuna se on työlästä.

Harmi kyllä Hesarin juttu tuntuu jääneen kesken. Siinä ei avata tarkemmin, millaisia kokemuksia Jaanalla uudesta Linuxistaan oli. Edes distroa ei tarkemmin mainita (vain "Ubuntu"). 

Kokeilin hyvin tuotteistettua Zorin OS -järjestelmää, joka sekin perustuu Ubuntuun. Sen perusversio on ilmainen. Sivuilla luvataan Zorinin toimivan "jopa 15 vuotta vanhoilla" koneilla, mikä ei itse asiassa ole kovin paljon. Tarjolla on "Windows App Support" -kerros, joka ajaa Winen avulla joitakin Windows-sovelluksia, mutta sen varaan ei kannata laskea liikoja. Zorinin voi yhdistää Android-puhelimeen, mutta ei iPhoneen.  

Ihan pelkkää hyväntekeväisyyttä Zorin ei harrasta. Se pyrkii myymään kaupallisen Pro-version, jonka hinta on 47,99 euroa. Perusversio "Core" on kuitenkin ilmainen. Kouluja varten on oma lisenssinsä. Taustayhtiö on irlantilainen, joten Zorin sopisi hyvin EU:n pyrkimyksiin kasvattaa omaa kybersuvereniteettia. (Zorin Industries, anyone?)

Otin vanhan i7-koneen, jossa oli 12 gigatavua muistia ja 500-gigainen SSD-levy. Ensimmäinen ongelma oli saada kone buuttaamaan usb-tikulta. Se ei ollut ihan triviaalia, mutta onnistui kuitenkin. Asennusohjelma oli helppo ja asennus sujuva. Ääkköset toimivat. Lisäpisteitä siitä, että salasanan voi ohittaa. Miksi kotikäyttäjällä pitäisi olla salasana omalle koneelleen?

Zorin muistuttaa hyvin paljon Windowsia. Kaikki eivät edes huomaisi eroa niiden välillä. Toimistopakettina on tietenkin LibreOffice, sähköpostina/kalenterina Evolution. Google, Microsoft- ym. tunnuksia pystyy yhdistämään ohjelmiin, joten käytön pitäisi sujua helposti. Evolution tukee speksien mukaan jopa Microsoftin Exchangea.

Havaintoja parin tunnin kokeilun jälkeen: toiminta sujuvaa, Gnome-tyyppiset ikkunat vähän askeettisia Windowsiin tottuneille, mutta ihan OK. Pääte avaa terminaali-ikkunan ja osaajia varten aito shell on käytettävissä. Tiedostohallinta löysi NAS-aseman ja sen levyjaot automaattisesti. Etätyöpöytä Remmina avasi Windows-koneen työpöydän omaan ikkunaan (tämä ei peruskäyttäjää kiinnosta, mutta itseä kyllä).

Erityisen positiivinen kokemus Canon MP560-tulostimesta, jota Windows 11 ei tukenut enää lainkaan. Zorin OS tunnisti ja asensi sen automaattisesti. Tulostus toimii, skannaus tuskin.

Aivan kuin Windowsissa olisi.

Mutta sitten. 

Olen tottunut käyttämään hiiren kakkospainiketta tiedostojen siirtoon ja valitsemaan sen jälkeen siirron tai kopioinnin, mutta tätä ominaisuutta ei ole mukana. 

Yritys avata tiedostohallinnassa näkynyt älylaite sai kyseisen ikkunan jumiin, peru-painike ei tehnyt mitään. Piti avata kokonaan uusi ikkuna.

Jossain vilahtaa englanninkielisiä sanoja, mutta ne ovat pelkkä kauneuspilkku. Sen sijaan Tiedostohallinnan punaiset huutomerkit ovat jotain muuta. 

Punaiset huutomerkit hämmentävät (mustat reunat johtuvat jpeg-tallennuksesta).

Alapalkin säätiedotusta varten voi valita monia eksoottisiakin paikkoja, mutta Espoo puuttuu listalta. Tampere ja Helsinki kyllä löytyvät (erikseen vielä Helsinki-Vantaa).

NAS-asemallani on paljon Canonin raw-valokuvia mutta niissä Zorinin esikatselu ei toimi, vaan se ehdottaa kolmea editoriohjelmaa (kaksi niistä näkyy listassa kahteen kertaan). Kuvat saa auki, mutta se oleellisin eli kuvien selaus kansioissa ei onnistu.

Lopuksi kaikkein fataalein asia. Ilmeisesti kaupallisista syistä Zorinissa on valmiina VAIN harvinainen Brave-selain, ei Google Chromea. Jokainen yritys klikata internet-linkkiä käynnistää automaattisesti Braven, mikä taas jäädyttää koneen. On pakko katkaista virrat. Ei virheilmoitusta, ei Windowsin blue screeniä, ei mitään. Vain vanhanaikainen jäätyminen, jota tapahtui Windowsissa joskus 30 vuotta sitten Windows 3.1:lla.

Ongelmallinen näytönohjain: AMD RV370 (tämä kuva alkuperäinen PNG).

Todennäköisesti kyse on näytönajurin bugista, mutta se tieto ei paljoa lämmitä. Koska Brave on ainoa keino päästä nettiin, Chromea ei voi edes hakea nettisivulta (nörtti hakee sen APTilla jostain, mutta tässä on kyse peruskäyttäjästä). Miksei Chromea tai edes Firefoxia ole asennettu valmiiksi, niin kuin muissa distroissa? Varmaan kaupallisten sopimusten vuoksi. Rahaa ei pääse pakoon.

Lupaavasti alkanut Zorin-kokeiluni on nyt tauolla. Jokaisen kannattaa tehdä omat kokeilunsa, mikäli vain kiinnostusta riittää. Myös moni organisaatio etsii vapauttavaa vaihtoehtoa Windowsille. 

Peruskäyttöön Zorin OS on varmasti soiva peli, kunhan sen saa asennettua ja kaikki itselle tärkeät ohjelmat löytyvät. Päivitystä ei silti pääse pakoon: Zorin OS 18 -tuen luvataan jatkuvan "ainakin kesäkuuhun 2029 asti". No, onhan sinne sentään neljä vuotta. 

Sitä odotellessa voi hankkia ideoita vaikka täältä. 

Lisäys 29.10.2025: Päätteessä annettu merkkipohjainen komento sudo apt install firefox käynnisti Firefoxin asennuksen ja loppu sujui graafisesti, selain jopa toimii eikä jäädytä konetta kuten Brave tekee vielä päivityksen jälkeenkin. Jatkossa käsittelen Zorin-asioita Bittimittari-blogissani, ovat sen verran nörttimäisiä juttuja.

Päivitä Windows 11, joudut vaihtamaan myös tulostimen

Tietokoneen vaihto uuteen Windows 11 -päivityksen vuoksi voi olla perusteltua, koska uudet koneet ovat joka tapauksessa turvallisempia ja parempia kuin vanhat. Ennen pitkää levy hajoaa, olipa se sitten mekaaninen tai ssd-levy.

Pahempi ongelma on, että Windows 11 -päivitys saattaa pakottaa vaihtamaan myös tulostimen uuteen, vaikka vanha toimisi ihan hyvin. Itselle kävi juuri näin, sillä hankin n. 15 vuotta sitten mustesuihkun ja skannerin yhdistelmän Canon Pixma MP560. Se oli edullinen ja on palvellut vähäisiä tulostustarpeitani ihan hyvin.

Tulostin tuli markkinoille vuonna 2009, joten se ei ole erityisen vanha. Uuden Windows 11 -koneen hankinta tuotti kuitenkin yllätyksen: tulostinta ei enää tueta. Windows 11 kyllä löytää sen normaalisti:

Windows 11 löytää ja tunnistaa MP560-tulostimen...

Asennus ei kuitenkaan onnistu:

... mutta sitä ei voi käyttää.

Sinänsä erikoista, että skannerin vuoksi laite näyttää asentuneen ja kaikki asetukset toimivat. Silti laitetta ei voi käyttää.

Aivan kuin se toimisi... vaan ei.

Ajuria ei löydy myöskään Canonin sivulta, koska niin ikään valmistaja on lopettanut vanhan mallin tukemisen ja haluaa myydä uuden.

Tuetut käyttöjärjestelmät.

Tässä suhteessa Mac ei ole yhtään parempi, sillä viimeinen tuettu Mac-versio on Yosemite, joka ilmestyi 2014 (viimeinen päivitys 2017). Aika on samaa luokkaa Windows 10:n kanssa (julkaistu 2015, viimeinen iso päivitys 2022).

En ole hankkinut uutta tulostinta, koska käyttö on niin vähäistä. Toimistollani on vielä useita Windows 10 -koneita, joista olen hoitanut muutaman paperin skannauksen ja tulostuksen.

Tiedän myös, että pienellä kikkailulla laitteen saisi toimimaan ainakin tulostimena. Windows 11:stä löytyisi varmasti jokin tuettu rinnakkaismalli, joka menisi täydestä. Tavallinen käyttäjä ei tällaiseen puuhaan kuitenkaan lähde ja niinpä aivan hyvin toimiva monitoimitulostin saattaa päätyä kierrätykseen.

Tässä kyseisessä tapauksessa vielä helpommalla pääsee lataamalla Canonin tukisivulta Windows 10-ajurin exe-tiedostona ja ajamalla sen. Tulostin asentuu ja toimii normaalisti. Herää vain kysymys, miksi Windows 11 noudattaa orjallisesti Canonin ilmoitusta tuen loppumisesta eikä suostu asentamaan täysin toimivaa ajuria. Miksi Canon lopettaa keinotekoisesti tulostimensa toiminnan Windows 11 -siirtymän yhteydessä?

MP560 muistuttaa siitä, ettei käyttöjärjestelmän päivittäminen ole aina niin sujuvaa kuin mainokset lupaavat. Tietokoneen vaihdon lisäksi hankintalistalle saattaa joutua myös oheislaitteita - ainakin, ellei osaa googlata eikä ole nörttihenkeä.

Windows 10 tuki loppuu, miten käy tietoturvan?

(Tekstiä päivitetty 13.10.2025 mm. uusilla ruutukuvilla)

Ensi viikolla Microsoft lopettaa virallisesti Windows 10:n tukemisen. Sille ei enää ilmesty päivityksiä, jotka korjaisivat mahdollisia turva-aukkoja. Siksi Microsoft painostaa kaikkia siirtymään Windows 11 -käyttäjiksi, vaikka se tietää monelle toimivan koneen korvaamista uudella. 

Tämä ilmoitus on tullut tutuksi Windows 10 -käyttäjille.

Näinä ankeina talouden aikoina mikään investointi ei ole läpihuutojuttu. Eikä kyse ole edes rahasta, vaan vaivasta. Windows-koneen vaihtaminen uuteen on pahuksen työläs operaatio, jossa aina katoaa jotain ja asetusten tekemiseen saa kulumaan illan jos toisenkin.

Virallinen kanta on selvä: jokaisen kannattaa siirtyä Windows 11:een, sillä päivittämätön Windows 10 muodostuu ennen pitkää tietoturvaongelmaksi.

Sitten se epävirallinen kanta. Yrityksissä koneiden vaihto uusiin on rutiinia, normaali vaihtoväli on muutenkin 3-5 vuotta, joten valtaosa toimiston ja etätyöntekijöiden koneista uusiutuu joka tapauksessa. Windows 11 -päivitys vanhaan koneeseen ei välttämättä ole läpihuutojuttu, mutta ei mennä nyt siihen.

Microsoftin halu säästää omia kustannuksiaan Windows 10 -tuen lopettamisella on ymmärrettävä, mutta tietoturvapelottelu ei ole asiallista. Apple on hoitanut asian paremmin. Ei sekään tue loputtomiin vanhoja laitteita, mutta käyttöjärjestelmät vain lakkaavat päivittymästä eikä niihin enää ilmesty uusia ominaisuuksia. Itse huomasin tämän konkreettisesti, kun sinällään ihan hyvin toimiva Macbook Air piti vaihtaa uuteen, sillä raw-kuvaformaatin tuki ei enää päivittynyt Canonin uusia kameroita varten.

Mitä siis ensi viikolla tapahtuu? Aiemmat siirtymät, kuten Windows XP:n (8.4.2014) ja Windows 7:n (14.1.2020) tuen lopettaminen, eivät tue pelkoa tietoturvakatastrofista. Pelottelusta huolimatta turvaongelmissa ei havaittu mitään piikkiä. XP-tuen loppumisen jälkeen Microsoft julkaisi vielä yhden päivityksen estämään WannaCry-haittaohjelman leviämistä, koska tilanne oli akuutti.

Jos kyse on kotona käytettävästä läppäristä tai pöytäkoneesta, sitä voi mielestäni käyttää jatkossakin Windows 10:llä. Kone on wifi-verkon ja Windowsin oman palomuurin takana, joten verkosta ei suoraan pääse koneelle, vaikka siinä olisikin aukkoja. Suurin vaara on liitetiedostoissa, joiden suhteen kannattaa olla korostetun varovainen.

Myös nettisivut voivat olla riski, mutta jos antaa Chrome-selaimen päivittää itsensä automaattisesti, ongelmia tuskin tulee. Microsoftin omasta Edge-selaimesta en sano mitään, Microsoft saattaa lopettaa tarkoituksella senkin päivitykset, mutta Google jatkaa omia päivityksiään vielä vuosia. Sitten kun selaimen päivitykset loppuvat, on viimeinen hetki vaihtaa käyttöjärjestelmää.

Riskitaso nousee, jos Windows 10 -läppäriä kuljettaa töissä tai koulussa ja sitä kytkee vieraisiin wifi-verkkoihin. Niissä voi toimia ihmisiä tai ohjelmia, jotka etsivät haavoittuvia 10-koneita.

Ja suuresta armosta Microsoft taipui myöntämään EU-käyttäjille vuoden lisäaikaa, kunhan käyttää kirjautumiseen Microsoft-tunnusta. Sen ansiosta ikävää päivitystyötä voi lykätä vuodella eteenpäin.

Usein päivitys jää kiinni siitä, ettei koneessa ole TPM 2.0-turvapiiriä vaan vanhempi 1.2-versio. Ellei kone oli yli 10 vuotta vanha, siinä todennäköisesti on 2.0-piiri, jota ei vain ole otettu käyttöön. Tällöin vierailu BIOSissa ja 2.0-asetuksen tekeminen muuttaa koneen päivityskelpoiseksi.

Toinen pullonkaula on prosessori. Intel-koneissa Windows 11 vaatii vähintään 8. sukupolven prosessorin. Kahdeksannen sukupolven mallisto julkaistiin syksyllä 2017 (ns. "Coffee Lake"). 

AMD-prosessoreissa tilanne on sekavampi, sillä lähtökohtaisesti vaaditaan vähintään toisen sukupolven Ryzen, mutta myös jotkut Athlon- ja EPYC-mallit kelpaavat. Käytännössä ensimmäiset yhteensopivat AMD-prosessorit ilmestyivät 2018. 

Jos kone on näitä vuosilukuja (2017 ja 2018) vanhempi, se ei ainakaan päivity Windows 11:een. Valitettavasti paljon uudempikin kone saattaa olla yhteensopimaton, sillä varsinkin halvimpia kotikoneita on rakennettu vanhoilla prosessoreilla ja ne ovat saattaneet seistä jälleenmyyjän varastossa vuosiakin.

Oman koneen prosessoritieto on helppo tarkistaa. Sukupolvi selviää Windows 10:n kohdasta Asetukset > Tietoja. 

Prosessori 6. sukupolvea, ei kelpaa.

Tässä koneessa prosessorina on Intel Core, jonka tyyppi on i7 (tehokkaampi kuin i5 ja varsinkin i3), mutta perässä tuleva numero 6700 kertoo, että prosessori on 6. sukupolvea eikä siten riitä.

Windowsin päivitystoiminnon apuohjelma tarkistaa kelpoisuusvaatimukset vielä selkeämmin:

TPM 1.2 ja 6. sukupolvi - eivät riitä Windows 11:een.

Ruutukuva on elokuulta 2025, joten tarkistusohjelma neuvoo vielä jatkamaan Windows 10:llä, mutta nyt elokuussa teksti on jo toinen.

Tekoäly tekee CSAM-aloitteesta entistä pelottavamman

Viime vuonna torpattiin Unkarin ajama CSAM-aloite, joka velvoittaisi operaattorit seuraamaan asiakkaidensa keskinäistä viestintää ja tunnistamaan sieltä lapsipornoa. Lopulta EU-aloite kaatui, mutta nyt Tanska ajaa sitä jälleen Uutuutena mukaan on tullut tekoäly. Sen pitäisi tunnistaa niitäkin kuvia, mitä yksinkertainen kuvasta laskettu tiivistefunktio ei tavoita.

Aloite on edelleen järjetön ja valheellinen. Se ei vaikuta lainkaan aineiston levittämiseen pimeästä verkosta, kuten Tor-verkosta. En tiedä, kuinka paljon ihmiset lähettävät laittomia kuvia tai videoita toisilleen, mutta epäilen, ettei se ole suurin ongelma.

Lisäksi valvontaa olisi helppo kiertää. Kuvia ja videoita voi helposti pakata uudelleen, jolloin mikään tiivistelista ei pysy perässä. Lisäksi operaattorien pitäisi purkaa jokainen pakattu tiedosto varmistaakseen, mitä sen sisällä on. 

Aiheuttaisi hurjan kuormituksen palvelimille ja olisi täysin turhaa, sillä tiedostoja voi myös salata, ja silloin mikään operaattorin seula ei tartu niihin. Ainoa keino EU:lta olisi kieltää kaikkien salausohjelmien käyttö, mikä on tietenkin mahdoton tie.

Tekoälyä pidetään jonkinlaisena taikasanana, joka ratkaisee kaikki it-ongelmat. Todellisuus on ihan muuta. Tekoäly ei pysty massiivisessa mittakaavassa erottamaan laillisia kuvia ja videoita laittomista. Hyviä esimerkkejä saa vaikka Facebookista, joka vähän väliä blokkaa ja poistaa käyttäjätilejä, koska tekoäly on virheellisesti arvioinut niiden loukkaavan yhteisönormeja. Laittomia huijausmainoksia mikään tekoäly ei näytä torjuvan.

On ihmeellistä, että EU jälleen kerran edes harkitsee monta kertaa torjuttua CSAMia. Todellinen motiivi lieneekin voida jatkossa tunnistaa terroristeja ja ehkä muitakin rikollisia heidän viestintänsä perusteella. Tällä hetkellä ei ole tarvetta ryhtyä näin äärimmäisiin toimiin. 

Voi myös miettiä, miten hyvin GDPR toteutui. Valtava hallinnollinen taakka ja isoja sakkoja. Tietosuoja on epäilemättä parantunut, mutta kansalaiset käyttävät edelleen amerikkalaisia palveluita eikä tietosuojasta ole tullut kilpailuetua eurooppalaisille yrityksille. Syy korostaa kybersuvereniteettia liittyy kansalliseen turvallisuuteen, ei tietosuojaan.

GDPR:n oheisvahinkona saimme myös ärsyttävät ja itseään vastaan kääntyvät evästekyselyt jokaisella nettisivulla. Mitähän vastaavaa CSAM-tunnistus tuottaisi, jos EU erehtyisi hyväksymään sen?

Videoiden digitointi herättää muistot eloon

Olen vuosien aikana käyttänyt melkein kaikkia videoformaatteja, halunnut aina olla kehityksen kärjessä ja kuvata arkea mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Erilaisia videokasetteja on kertynyt monta laatikkoa: ensin analoginen Video 8, sitten sen S-versio Hi8, sitten digitaalinen DV ja sen HD-versio HDV, kunnes nyt sitten viime vuosina lähinnä puhelimilla kuvattuja HD- ja 4K-videotiedostoja. Unohtamatta tietenkään VHS-kasetteja, joille aikoinaan nauhoitettiin televisiosta sarjoja ja elokuvia.

Suurimman osan videoista olen digitoinut tietokoneen levylle jo aiemmin, eikä se koskaan ole sujunut ihan helposti. Jos haluaa päästä vähällä, vie koko laatikon valokuvausliikkeeseen ja odottaa, kunnes he palauttavat videot USB-tikulla. Hyvälaatuisen digitoinnin tekeminen vaatii kuitenkin hyvät laitteet, analogisilla nauhoilla mielellään myös keinotekoista kuvan parantamista. Hinta voi olla 30-50 euroa/kasetti tai enemmänkin.

Tuorein projektini oli loppujen DV-kasettien siirtäminen. DV oli käytössä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Se on kiitollinen digitoitava, sillä kuva on jo valmiiksi digimuodossa, ruutu kerrallaan pakattuna. Säästin aikoinaan yhden pöytäkoneen, jossa oli Firewire-kortti. Kaikeksi onneksi DV-kamera toimi vielä. Ohjelma komentaa kameraa ja kuva siirtyy DV-koodekilla pakatuksi AVI-videotiedostoksi. 

Sen verran aikaa oli jo kulunut, että piti katsoa omasta kirjastani, miten siirto tehdään. Ja sehän oli helpompaa kuin muistinkaan, sillä Windowsin MovieMaker hoitaa homman melkein automaattisesti. 

Tunnin kasetista tulee n. 13 gigatavun tiedosto. Aikoinaan hurja luku, nykylaitteille pelkkä suupala. Mutta kun kasetteja on paljon, tuloksena on satojen gigatavujen verran tiedostoja, joiden käsittely ja varmuuskopiointi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Itse luen kasetit ensin alkuperäisinä DV-koodattuina tiedostoina ja pakkaan ne sitten uudelleen h.264-koodekilla MP4-tiedostoiksi, jotka näkyvät kaikilla katseluohjelmilla.

Moderneja pakkausmenetelmiä on käytännössä kolme: h.264, h.265 ja h.266. Kokeilussa huomasin, että h.264 pudottaa oletusarvoilla tiedoston koon noin 500 megatavuun eli 1/25 alkuperäisestä. H.265 tiivistää noin 1/35 ja H.266 noin 1/40. Pakkaus on kuitenkin huomattavasti hitaampaa ja tiedostot huonommin yhteensopivia. 

Käytännön vinkki: kelaa kasetti ensin alusta loppuun ja sitten takaisin. Näin nauha pääsee kulkemaan vapaammin ja analogisessa tallennuksessa signaalin kopioituminen kerrokselta toiselle vähenee. 

Vaikka kasetit olivat seisseet 25 vuotta hyllyssä, niiden sisältö oli täysin luettavissa ja vain siellä täällä oli muutama häiriökohta. Digikuva ei haalistu pitkässäkään säilytyksessä.

Youtube-ohjeissa neuvottiin käyttämään usb-porttiin liitettävää analogista Elgato-laitetta, arvo noin sata euroa. Suora lukeminen Firewirellä antaa paremman kuvan, ja ohjelma pystyy ohjaamaan kameran toistoa.

Paremmuus on suhteellista. Videoiden kanssa huomaa, miten valtavasti tekniikka on kehittynyt. Video 8 on ihan kuraa verrattuna DV-tasoon, joka sekin näyttää säälittävältä nykyisillä 4K-monitoreilla. Elävän kuvan näkeminen kuitenkin palauttaa omat muistot ja siksi huonompikin laatu riittää.

Seuraavat kuvat on kaapattu VLC-katseluohjelmalla. Kuvanlaatua on vaikea vertailla, sillä myös valaistus vaikuttaa kohinaan ja suljinaikaan. Pysäytyskuva on armoton, koska se paljastaa myös lomituksen ja suljinajan vaikutuksen.

Video 8 (1991).

Hi8 (1993, Valkoinen talo).

DV (2004).

HDV (2006, Boston).

AVCHD HD-tarkkuus (2012).

AVCHD 4K-tarkkuus (2024, Toulousen ilmailumuseo).

Heikkolaatuisesta kuvasta näkee, että tapahtumat ovat vanhoja. Miten mahtaa käydä nykyisillä 4K-videoilla, joita tulevaisuuden lapset katsovat? Niiden laatu on niin hyvä, ettei eroa todellisuuteen ole helppo havaita. Menneisyys sulautuu nykyhetkeen. 

Sikäli kun nykyiset puhelinvideot edes säilyvät. Paradoksaalista kyllä, vanhat kasetit olivat helpompia säilyttää ja kasetille mahtui koko joulu tai kesäloma. Nykyisillä välineillä jokaisesta otoksesta syntyy itsenäinen tiedosto, joka monella unohtuu puhelimeen ja häviää sen mukana. Jos maksaa pilvestä, tiedostot säilyvät paremmin, mutta sielläkin alustat vaihtuvat eikä videoita ole helppo löytää kaiken muun datan keskeltä.

Lapsen kasvu, juhlapyhät, kesälomat ja syntymäpäivät ovat videoinnin pakkopullaa. Niitä on tylsää katsoa vuosien jälkeen. Itse pidän tavallista arkea paljon kiinnostavampana. Miltä esineet, koti ja naapurusto näyttivät? Miltä autot ja ihmiset, liikennejärjestelyt ja tiet?

Kannattaa kuvata huippuhetkien lisäksi myös tavallista arkea. Se on niin tavallista, että huomaamme arvon vasta vuosien päästä.

Vielä ideoita verkkopankin tietoturvan kehittämiseen (4)

Tämä on neljäs ja tällä erää viimeinen kirjoitukseni todennuksen ja verkkopankkien turvallisuudesta. 

Pistää vihaksi, että huijarit tyhjentävät vanhusten elinikäiset säästöt, eikä kukaan voi tehdä mitään. Tuoreen Ylen uutisen mukaan poliisi saa 200-500 ilmoitusta kuukaudessa kalasteluista, joissa menetetään 2-4 miljoonaa euroa.

Tuore esimerkki on Kokkolasta, jossa 88-vuotiaan lääkärin tililtä vietiin 88 409,09 euroa. Uhri oli erehtynyt syöttämään S-pankin tunnukset kalastelusivulle, jolloin rosvot saivat asennettua verkkopankin omaan puhelimeensa ja tyhjensivät tilin yön aikana yli sadalla erillisellä siirrolla. Eikä pankki huomannut mitään.

Uuden päätelaitteen käyttöönotto ja heti seuraavana yönä tilin tyhjentäminen on niin selvä merkki rikoksesta kuin vain voi olla. Sen tunnistamiseen ei tarvita edes tekoälyä, muutama IF-lause riittää. Jos pankin valvonta ei  havaitse näin räikeää tekoa, pankki on itse toiminut huolimattomasti.

Miksi uhri hyväksyi rikollisten tunnistuspyynnön? Hän oli samaan aikaan itse asioimassa verkkopankissa, jolloin huijauspyynnöt sekoittuivat aitoihin kuittauksiin. Tällainen moka voi sattua kenelle tahansa.

On helppo neuvoa pankkeja ja vaatia niiltä parempia suojauksia tai tekoälyn tehokkaampaa käyttöä. Teknisten muutosten tekeminen pankin järjestelmiin on kuitenkin iso ja raskas operaatio. Muutokset tuottavat aina vääriä hälytyksiä ja kuormittavat asiakaspalvelua. Siksi pankit pyrkivät viimeiseen asti ratkaisemaan ongelmat sisäistä valvontaa tehostamalla. Se ei vain näytä riittävän.

Huijaukset ja niiden yritykset kuormittavat jo nykyisellään raskaasti pankkien asiakaspalvelua. Lisäksi parempien suojausten tarjoaminen, vaikka asiakkaat eivät niitä ottaisikaan, olisi pankeille keino välttää omaa vastuuta tyyliin ”me tarjosimme kyllä tällaista viivästettyä tilimuotoa/turvatiliä, mutta asiakas ei sitä ottanut”. Operaattorit ovat tehneet turvallisuudesta kilpailuedun, pankkien pitäisi toimia samoin.

Olen esitellyt lukuisia ideoita turvallisuuden parantamiseen: viivästetyt siirrot, hyväksynnän vaatiminen uhrin sijaan luottohenkilöltä, ulkomaanestot, toimintaan kytketyt värit ja äänimerkit, puhelinsoiton vaatiminen asennettaessa mobiilipankkiohjelmaa uuteen päätelaitteeseen, pankkien yhteinen 24/7 puhelinpalvelu ja niin edelleen. Näitä voisi keksiä lisääkin, jos pankit kertoisivat, miten onnistuneet huijaukset tapahtuvat. Turvallisuuteen ja yksityisyydensuojaan vedoten tapauksia ei avata, joten tiedollinen ylivoima ja velvollisuus toimia jää niille itselleen. Me ulkopuoliset voimme vain spekuloida.

Spekuloidaan siis. Voisiko pankkitunnusten protokollaan jotenkin lisätä tiedon siitä, mistä ip-osoitteesta yhteys on lähtenyt tai mihin url-osoitteeseen se liittyy? Pankkitunnusten luvallisilla hyödyntäjillä pitää olla sopimus pankin kanssa, koska he maksavat jokaisesta tunnistamisesta. Auttaisiko tämä tunnistamaan kalastelusivuja? 

Myös käyttäjällä on vastuu rahojensa turvallisuudesta. Miksi ihmiset seisottavat isojakin rahasummia tavallisilla tileillä, jotka on helppo yhdistää ja siirtää ulos? Mikään siirtoraja tai ulkomaanesto ei auta, jos asiakas voi itse asettaa ja rosvo yhtä helposti poistaa sen. Pakollisen aikaviiveen lisääminen näihin ei olisi pankille vaikeaa.

Vaarassa ovat varsinkin vanhemmat ihmiset, joille on kertynyt eläkesäästöjä. Mikä olisi sellainen turvatili, johon varat voisi siirtää ilman pelkoa tyhjennyksestä? Kaikki eivät halua sijoittaa säästöjään osakkeisiin tai rahastoihin, joiden arvo voi myös laskea. Rahojen palautus turvatililtä kestäisi esimerkiksi kolme pankkipäivää, mikä oli pankin oman edun mukaista.

Voisiko pankki oma-aloitteisesti tarjota turvatiliä iäkkäämmille asiakkailleen, joilla on esimerkiksi yli 10 000 euroa tilillä? Tai voisiko osan tavallisen käyttötilin varoista jäädyttää niin, ettei uhri itse voisi tyhjentää kaikkia varoja, ei edes usealla pienellä siirrolla? Jonkinlainen minimisaldon vaatimus, siis. Tässäkin olisi tuotekehityksen paikka.

("Turvatili" -nimitys on tässä tarkoituksella, mutta sekaannusvaaran vuoksi pankin ei itse kannata nimetä turvatiliään juuri näin.)

< Edellinen kirjoitus