perjantai 9. joulukuuta 2011

Luovan työn tekijälle jää vain känsät?

Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien eli LYHTYn projektijohtaja Lauri Kaira kommentoi EFFIn hyvitysmaksukritiikkiä väittämällä, että maksu pitää "palauttaa sille oikeudenmukaiselle tasolle, jolla se on ollut aiemmin". Muutoin "tekijöille uhkaa pian jäädä käteen vain känsät".

Sikäli kun toimittajan uutiseen kirjaama vertaus on peräisin Kairalta, se ei osu lainkaan kohdalleen. Oli hyvitysmaksu millainen tahansa, luova työ harvoin tuottaa känsiä.

Twitterissä eräs luovan työn tekijä kommentoi tänään maksuja omasta näkökulmastaan. Hän oli ollut yksi vuonna 2005 valmistuneen dokumenttielokuvan kahdeksasta ohjaajasta. Anottuaan nyt ensi kertaa korvauksia hän sai hyvitysmaksupotista 90 euron tilityksen.

Summa ei ole suuri, mutta toisaalta dokumenttikin oli täysin tuntematon (ainakin minulle). Epäilen, ettei kukaan ole koskaan tehnyt siitä ensimmäistäkään kopiota. Ainakaan kukaan ei kopioisi sitä kännykkäänsä!

Lisäksi luulen, että dokumentti tehtiin alunperinkin julkisella rahoituksella. Ensin teoksia siis rahoitetaan vero- tai hyvitysmaksuvaroilla, ja sitten tekijät saavat vielä korvauksia teostensa muka-kopioinnista.

Kairan vaatimus maksun palauttamisesta jollekin tietylle tasolle on absurdi, koska mitään oikeaa tasoa ei ole. Mahdollisia vertailukohtia on rajattomasti, jokainen valitsee niistä itselleen sopivan. Parasta olisi, jos kopioinnin määrästä ja sen aiheuttamista tulonmenetyksistä olisi luotettavia arvioita tai edes selviä trendejä, mutta niitä ei (kenties tahallisesti?) ole.

Itse suosin kansainvälistä vertailua. EU:n vapailla sisämarkkinoilla kansalliset järjestelmät ovat ongelmallisia ja vääristävät kilpailua. Toisaalta sisältöä kulutetaan ja kopioidaan kaikissa maissa suunnilleen samalla tavalla, joten maksujenkin pitäisi kaiken järjen mukaan olla samaa tasoa.

Miksi siis Suomen maksut ovat jo nyt neljänneksi korkeimpia? Ruotsin maksukertymä asukasta kohti on noin puolet Suomesta. Hollanti, Norja ja Tanska ovat samaa luokkaa tai selvästi alempia. Tarkempia lukuja löytyy OKM:n omasta selvityksestä. Jos Arhinmäen ajama korotus menisi läpi, suomalaisten maksu nousisi luultavasti maailman korkeimmaksi.

Miten Kaira voi väittää, että maailman korkein taso olisi "se oikea"?

Koska hyvitysmaksu ei perustu todelliseen käyttöön, se kuvastaa lähinnä kulttuuripolitiikkaa ja oikeudenhaltijoiden lobbauksen tuloksellisuutta. Tässä suhteessa kaikki tasot ovat yhtä oikeita.

Lisäksi on syytä muistaa, että me suomalaiset maksamme myös EU:n korkeimpiin kuuluvaa arvonlisäveroa -- joka vielä lisätään hyvitysmaksuihin. Korkea ALV lisää entisestään korkean hyvitysmaksun vaikutusta, mutta lopullinen taso ei näy tilastoissa.

Suomen hyvitysmaksussa on kalleuden lisäksi toinenkin erikoisuus: sen kollektiivisten tilitysten osuus on poikkeuksellisen korkea. Monissa maissa kaikki kerätyt varat jaetaan kokonaisuudessaan tekijöille. Suomessa 40 % varoista käytetään tekijöiden "yhteisiin tarkoituksiin" (esim. Ranskassa määrä on 25 %, Islannissa 15 %, Espanjassa 20 % ja Sveitsissä 10 %).

Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota asiaan jo tekijänoikeuslain valmistelun yhteydessä vuonna 2005 (kts. perustuslakivaliokunnan lausunto 7/2005). On ongelmallista, että veroluonteista maksua kerätään yksittäisten tekijöiden nimissä, mutta tuloutetaan kollektiivisesti.

Aiemmin OKM sai itse päättää hyvitysmaksuista. Maksulla nähtiin sen veroluonteisuuden vuoksi niin paljon yhteiskunnallista merkitystä, että päätösvalta siirrettiin koko hallitukselle.

Toisin kuin Kaira uutisessa väittää, maksu ei siis ole mitätön asia -- ei yhteiskunnallisesti eikä fiskaalisesti. Oleellista on sen epäoikeudenmukaisuus ja tapa, jolla maksua on yksipuolisesti ja ilman mitään keskustelua jatkuvasti laajennettu. Hyvitysmaksuun kohdistuva kritiikki on samalla kritiikkiä koko tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Vanha järjestelmä ei enää täytä 2010-luvun tarpeita, mutta vahvat järjestöt ja kansainväliset sopimukset estävät kaikki muutosyritykset.

Hyvitysmaksulla on paljon yhteistä tv-maksun kanssa. Jälkimmäiseen ollaan pitkän väännön jälkeen tekemässä isoja uudistuksia. Saa nähdä, milloin tekijänoikeusasioissa uskalletaan tehdä vastaavaa.

(kirjoitusta muokattu 10.12.2011)

5 kommenttia:

jaska kirjoitti...

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/arhinmakea_kritisoiva_mainoskampanja_ei_kelvannut_hkllle/

YLE:kin kirjoitti tästä ja kommentoinkin linkillä jo edelliseen aihetta käsitelleeseen blogaukseen, mutta laitetaan nyt tähänkin vielä, niin ei jää liian vähälle huomiolle EFFI:n ja HKL:n toimet.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kyse oli siis tästä uutisesta: "Arhinmäkeä kritisoiva mainoskampanja ei kelvannut HKL:lle"

jaska kirjoitti...

Isoin asia minusta oli se, että YLE:n jutussa HKL:n edustaja kertoi, että poliittiset mainokset ovat kyllä ihan ok. Esim. presidentinvaalimainokset, mutta sitten taas yhden presidenttiehdokkaan ajatuksia vastustava mainos ei yllättäen olekaan ok. Toki EFFI:n mainoksen tyyli on räväkämpi kuin yleensä politiikassa, mutta kyllä HKL tässä silti tekee poliittisen kannanoton.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tuli mieleen talvi 1995, jolloin Helsingin bussi- ja raitiovaunupysäkeille liimattiin Hyvä Ystävä -ravintolaketjun mainosjulisteita. Niissä oli MTK:n puheenjohtajan Heikki Haaviston kuva ja teksti "Onneksi tämä mies ei hinnoittele meillä". Haaviston kasvojen yli oli vedetty punainen ruksi. Haavisto ei luonnollisestikaan tykännyt asiasta ja mainokset poistettiin pikaisesti, mutta sissimarkkinointitaktiikka oli jo tehonnut: tempaus sai paljon julkisuutta mediassa.

Eiköhän tässä ole vähän sama juttu...

Ilkka Tommola kirjoitti...

”Oli hyvitysmaksu millainen tahansa, luova työ harvoin tuottaa känsiä.”

Älä puhu roskaa, Järvinen! Jos lumen tai lannan luominen on erittäin helppo tapa saada känsiä hentoihin kätösiin, niin miksei sitten rahan? Ovatpa jotkut saaneet soittamallakin sormensa verille.

Toisaalta Kairan logiikkaa on vaikea ymmärtää; jos hän on niin huolestunut känsistä, niin miksi hän haluaa lisää rahasateita pienen joukon niskaan?

Joka tapauksessa rahaa Roope Ankan tavoin lapioimaan pakotettu artisti-parka on niin säälittävä mielikuva, ettei se taatusti jätä yhtäkään silmää kuivaksi.

Website Security Test