Tietosuojavaltuutettu vaatii identiteetin varkaudesta rikosta

Tietosuojavaltuutettu varoitti viime viikolla Aamulehdessä nettikäyttäjiä vaaroista, joita liittyy henkilötietojen antamiseen netissä. Pahimpia ovat yhteisöpalvelut, joihin tyypillisesti rekisteröidytään oikeilla tiedoilla ja joihin saatetaan kertoa hyvinkin henkilökohtaisia tietoja.

Tänään Helsingin Sanomissa tietosuojavaltuutettu vaatii identiteetin varkaudesta rikosta. Hänen mielestään henkilötiedoista on tullut täydellinen rikoksentekoväline, koska laki ei suojele niitä tarpeeksi. "Jos tietojen varastaminen olisi rikos, kynnys anastamiseen todennäköisesti nousisi."

Onko tilanne Suomessa todella näin huono? Ei nyt ihan.

Jutussa käytetään esimerkkinä viime talvella sattunutta tapausta, jossa 78 000 suomalaisen käyttäjätunnukset ja salasanat imuroitiin eri verkkopalveluista. Mutta oliko tässä edes kyse identiteettivarkaudesta? Käyttäjätunnus on itse keksitty ("Make53") eikä välttämättä mitenkään liity oikeaan henkilöllisyyteen. Tunnuksella ja salasanalla ei voi tilata tavaraa toisen nimissä eikä tehdä muutakaan sellaista, mikä täyttäisi oikean identiteettivarkauden tunnusmerkistön.

Konkreettisin vaara on siinä, että henkilö on saattanut käyttää samaa tunnusta ja salasanaa muissa palveluissa, vaikkapa verkkokaupassa tai sähköpostipalvelussa. Tunnuksen varastanut pääsee näihin palveluihin käyttäjän puolesta ja voi siten aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

Yhdessäkään nettipalvelussa ei ole painiketta, josta voisi imuroida itselleen käyttäjätietokannan. Sen hankkiminen edellyttää aina palveluun murtautumista, joka on jo nykyisellään kriminalisoitu (jopa pelkkänä yrityksenä). Nettisivulla levitettävien, muilta varastettujen tunnusten käyttö täyttää niin ikään tietomurron tunnusmerkistön. Ja jos tilaa toisen henkilön puolesta tavaraa tai siirtää esimerkiksi rahaa, kyse on vähintäänkin petoksesta.

"Tällä haavaa Suomen lait eivät velvoita kertomaan tapahtuneesta niille, joiden identiteetti on varastettu verkossa". Tämä on oikea epäkohta, jonka korjaamista sopii pohtia. Jos hakkeri onnistumaan www-palveluun ja varastaa sieltä käyttäjätunnukseni ja salasanani, olisi kohtuullista velvoittaa ylläpito kertomaan tapahtuneesta minulle oma-aloitteisesti. Pelkkä ilmoitus palvelun etusivulla ja kehotus vaihtaa salasanat ei välttämättä riitä. Tietysti myös käyttäjän itsensä kannattaa olla varovainen eikä käyttää samaa salasanaa eri palveluissa.

Toinen ongelmakohta on nettipalveluiden omissa suojauksissa. Vaikka murto onkin aina rikos, myös palvelun ylläpidolta tulee edellyttää huolellisuutta henkilötietojen käsittelyssä. Tähän velvoittaa jo nykyinen henkilötietolaki. Ylläpito ei vain useinkaan ole tietoinen asiasta ja omasta vastuustaan.

Suomessa identiteettivarkaudet ovat pysyneet kurissa, koska meillä on (toisin kuin USA:ssa) erittäin hyvät viranomaisrekisterit ja luotettavat henkilöllisyystodistukset. Hesarin jutun lopussa onkin kuvattu tapaus, jossa turkulaisen miehen tili tyhjennettiin kolme vuotta sitten varastetusta lompakosta löytyneillä papereilla. Tapauksella ei ole mitään tekemistä pääjutussa kuvattujen nettivaarojen kanssa. Ainakin tämän päivän tilanteessa reaalimaailman identiteettivarkaudet ovat nettivarkauksia suurempi uhka.

Digita avannut HD-keskustelufoorumin

Digita on avannut sivuillaan keskustelualueen HDTV:tä varten. Tarjolla on neljä aluetta: tekniikka, vastaanottimet, käyttökokemukset ja muut aiheet. Digitan edustajat lupaavat vastata alueella aiheeseen liittyviin kysymyksiin.

Niitä on varmasti paljon. Siksi kannattaa muistaa, mikä Digita on ja mikä se ei ole. Digita huolehtii maanpäälisen (antenni)verkon jakelusta. Digita ei vastaa hd-kanavien perustamisesta, ohjelmista eikä suojauksista (pairing). Digitalle on myös turha valittaa Suomen hd-politiikasta - mikä se sitten onkaan. Viralliset, ministeriötason linjaukset antavat vielä odottaa itseään. Julkisuudessa on ollut esillä lähinnä Ylen johtajien kannanottoja, jotka eivät edusta Suomen virallista linjaa.

Pääkaupunkiseudulla on käynnissä koe, jossa VHF-kanavalla 8 (198,5 MHz) tullaan lähettämään 720-juovaista progressiivista kuvaa Pekingin olympialaisista. Parhaillaan taajuudella pyörii jääkiekko- ja jalkapallo-otteluista koottu traileri, jonka kuvanlaatu on huomattavasti tavallista digi-tv:tä parempi. Se antaa esimakua todellisesta digi-tv:stä. Katsomiseen tarvitaan tv-antenni, dvb-t-vastaanotin ja mpeg-4-purkupiirillä varustettu televisio tai digiboksi.

Helpoiten teräväpiirrosta pääsee nauttimaan tietokoneella. Itselläni usb-porttiin kytkettävä Anysee 30 -tikku toimii hyvin DVB Viewer -katseluohjelman kanssa.

Kielletään kaavut leikkipuistoissa

Päivän Hesarissa on jälleen hämmentävää luettavaa: äidit eivät saa Helsingin leikkipuistossa käyttää bikineitä. Koska kyse on lasten leikkipaikasta, aikuisten "pitää noudattaa hyvää makua".

Siis mitä ihmettä - onko Suomi liitetty salaa Yhdysvaltojen osavaltioksi? Miten saunakulttuurin ja tuhansien kesäisten uimarantojen maassa kukaan voi väittää, että uima-asun käyttö lasten läsnäollessa olisi jotenkin sopimatonta?

Kaikkein uskomattomin on kuitenkin tämä lause: Meillä on paljon maahanmuuttajataustaisia, joita liian paljastavat vaatteet saattavat loukata. Ei sääntöä kuitenkaan yksin heidän takiaan ole tehty".

Älkääs nyt kuulkaa viitsikö! Me suomalaiset pukeudumme kesällä juuri niin kuin haluamme, emmekä ota siinä huomioon sen paremmin turistien kuin maahanmuuttajienkaan mielipiteitä. On täysin kohtuutonta vaatia, että suomalaiset muuttaisivat pukeutumista maahanmuuttajien mieliksi. Kesämme on lyhyt ja auringonvaloa vähän; yritämme käyttää sen hyödyksi. Jos se jotakuta vierasmaalaista loukkaa, pysyköön poissa.

Miksi viranomaiset ovat aina huolissaan siitä, miten maahanmuuttajat voivat loukkaantua jostakin (kuten suvivirrestä kevätjuhlissa)? Eikö kukaan ole huolissaan siitä, miten suomalaiset saattavat loukkaantua maahanmuuttajista? Saako aiheesta edes puhua muualla kuin netissä?

Ainakin minua loukkaisi leikkipuistossa enemmän kokomustaan kaapuun kuin bikineihin pukeutunut äiti. Kaavun alle piilotettu nainen viestii kulttuurista, jonka arvot ovat ristiriidassa omiemme kanssa. Me länsimaissa uskomme naisten tasa-arvoon ja annamme heille vapauden valita, miten haluavat pukeutua ja elämänsä käyttää. Äiti, josta näkyy vain silmät mustan kaavun alta, on leikkipaikalla suorastaan ahdistava ja pelottava näky. Lapsille se tuo mieleen mieleen muumien mörön, jota kaikki pelkäävät.

Voitaisiinko kaavun käyttö leikkipuistoissa kieltää, koska se loukkaa meidän suomalaisten arvoja?

Keskustelu nettikeskusteluista lämmittää sydäntä

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ehdotti pari päivää sitten Savon Sanomien haastattelussa, että netin keskustelupalstoille kirjoittajilta tulisi vaatia oikean nimen julkaisemista. Asiasta on virinnyt keskustelu, jonka seuraaminen lämmittää sydäntä.

Vielä syksyllä 2002 oli toisin. Kun Myyrmannissa räjähti pommi ja selvisi, että sen rakentanut Petri Gerdt oli osallistunut aktiivisesti räjähdyskemiaa käsitteleviin nettikeskusteluihin, nettifoorumeille vaadittiin valvontaa ja sensuuria. Samaan aikaan osui myös joukkoviestinnän vastuukysymyksiä määrittelevän lain uudistustyö. Nettikeskustelujen tulevaisuus näytti olevan vaakalaudalla. Jouduin puolustelemaan niiden merkitystä monissa haastatteluissa.

Onneksi tilanne purkautui ja sen jälkeinen kehitys on ollut nopeaa. Nettikeskusteluista on tullut kansanhuvia. Ne ovat tärkeitä myös lehdille ja tv-kanaville, sillä vuorovaikutteisuus ja osallistuminen ovat päivän trendejä. Nettimainoksista puhumattakaan.

Niinpä tämän päivän tilanteessa lehtien päätoimittajat ovat lähes yksimielisesti tyrmänneet vaatimukset nettikeskustelujen etukäteismoderoinnista ja oman nimen käyttöpakosta. "Spontaanisuus kuuluu nettiin" muistuttaa Kaleva. Lehden kannalta on palvelua, että lukijat voivat nimettömästi ottaa kantaa asioihin ja kysyä muilta neuvoa arkipäiväisiin pulmiin. "Moni tuskin haluaa tuoda tietämättömyytensä julki koko lukijakunnalle, eikä se ole tarpeenkaan. Palstojen kuihtuminen olisi tappio sekä lukijoille että tiedotusvälineille."

Hyvin sanottu. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Paitsi että keskustelu epäilemättä jatkuu. Kaikkialla maailmassa tuntuu olevan liikkeellä voimia, jotka haluavat eri syistä rajoittaa nettiviestintää.

Mallia asiakaspalveluun kuluttajaneuvonnasta

Päivän Hesari antaa yrityksille vinkkejä asiakaspalvelun kehittämisestä. Aiheen juttuun on antanut kuluttajaneuvonta, johon asiakkaiden on kovin vaikea saada yhteyttä. Lehden haastattelema Helsingin kaupungin johtava asiakasneuvoja Raija Marttala selittää, miksi pääsy on tarkoituksella tehty vaikeaksi.

Neuvonnassa ei ole puhelinvastaajaa, eikä jonoon pääse - päivystysaikaan soittava kuulee muutaman piippauksen varatun numeron merkiksi ja sitten puhelu katkeaa. Jonoon otetaan vain yksi asiakas kerrallan: "Mikäli jonossa olisi useampi ihminen, jonotusajat venyisivät kohtuuttoman pitkiksi". Hah, mainio selitys!

Entäpä sähköposti? Sitä ei voi lähettää, koska sähköpostiosoitteita ei ole. "Emme ota vastaan uusia asiakkaita sähköpostitse. Sähköpostin lähettäminen on niin helppoa." Aivan, älkää vaivatko meitä sähköpostilla.

Montako asiakasta jää palvelun ulkopuolelle, kun numero ei vastaa? Ei tietoa, sillä "meillä ei ole seurantaa". Mutta se ei haittaa, sillä "Mikäli ottaisimme vastaan nykyistä enemmän asiakkaita, emme kykenisi käsittelemään kaikkia tapauksia. Onko siitä sitten kuluttajallekaan iloa, jos ei saa kunnon vastausta asiaansa?". Todella kuolematon perustelu, kirjoittakaa muistiin.

Miten neuvojaan sitten saa yhteyden? "...kun kerran pääsee läpi puhelimitse, saa yhteystiedot, joilla neuvojan tavoittaa." Varmaankin salainen puhelinnumero ja tunnussana?

Muitakin tapoja toki löytyy: "Meille voi lähettää faksin tai kirjeen tai varata ajan käynnille sihteeriltä." Hei haloo - elämme 2000-lukua. Älkää vain kertoko ulkomaille, että Suomessa pitää asioida kirjeitse tai lähettää fakseja (miten ne eroavat sähköpostista? Onko niitä riittävän vaikea lähettää?).

Lopussa oleva Kuluttajaviraston aforismi kruunaa jutun: "Ajattelemme Kuluttajavirastossa, että muutos on mahdollisuus." No todellakin, muutoksiin olisi totisesti aihetta.

Niitä odotellessa varsinkin teleoperaattorien kannattaa ottaa mallia kuluttajaneuvonnan asiakaspalvelusta.

No nyt näkyy HD antennista!

Antenniliikkeen mies kävi aamulla tarkistamassa talon katolla olevan antennin. Talo on Espoossa, mutta Latokasken mastoon ei ole näköyhteyttä, joten signaalivoimakkuuden kanssa on aina ollut ongelmia. Antennivahvistimen säädön jälkeen 198,5 MHz:n taajuus alkoi näkyä ja vihdoin se tapahtui: antenniverkon teräväpiirtokuva ilmestyi näkyviin!



Teräväpiirtokuvasta on voinut aiemmin nauttia Canal Digitalin satelliitin kautta, mutta se on sidottu televisioon kytkettyyn päätelaitteeseen.

Paikallaan pysyvästä testikuvasta ei ole paljon iloa, mutta asia on periaatteessa erittäin merkittävä: antenniverkon hd-lähetykset (tosin vielä kokeiluina ja vain pääkaupunkiseudulla) alkavat alle vuosi pakollisen digisiirtymän jälkeen. Antennikatsojat eivät sittenkään jää tv-kehityksen väliinputoajiksi, vaikka välillä ehti jo näyttää pahalta. Eräät tv-alan toimijat ilmaisivat kantanaan, että parempi tv-kuva saisi olla jatkossakin maksullinen lisäpalvelu, jota ei ole tarkoitettukaan koko kansalle.

Onneksi tietokoneen ruudulla nyt näkyvä virityskuva osoittaa, että näin ei tule käymään.

Niin - tietokoneen ruudulla. On jokseenkin ironista, että digisiirtymän vuoksi kalliin teräväpiirtotelevision ostaneet eivät pääse nauttimaan paremmasta kuvanlaadusta, koska heidän televisionsa on jo nyt teknisesti vanhentunut. Puuttuva mpeg-4-purkupiiri estää kuvan näkymisen.

Sen sijaan kolme vuotta vanha digi-tv-kortti (hinta alle 100 euroa) ja DVB Viewer -katseluohjelma (19 dollaria) näyttävät kuvan tietokoneen ruudulla (tosin tarvittava H.264-koodekki on asennettava erikseen).

Nyt vain odottamaan Pekingin kisalähetysten alkua. Yleensä en välitä urheilusta, mutta nämä olympialaiset taidan katsoa ihan teknisestä mielenkiinnosta.

Oikea digi-tv on vihdoin toteutumassa.

Mies kuoli asuntopalossa Helsingissä - katso video!

Teksti päivän Hesarin verkkosivulla: "Mies kuoli asuntopalossa Helsingissä - katso video!" (huomaa huutomerkki). Linkki tosin johtaa Ilta-sanomien sivulle, mutta silti huomiota kerjäävä otsikko herättää ilkeän tunteen: tätäkö on moderni online-journalismi? Mainoksia onnettomuuksista kertoviin videoleikkeisiin, joilla yritetään saada www-palveluun mahdollisimman monta sivulatausta keinoja kaihtamatta.

Otsikko kertoo myös, miksi lehdet ovat vaikeuksissa. Verkkolehti on muuttunut online-mediaksi, joka sulauttaa itseensä lehden lisäksi myös liikkuvan kuvan. Lukijoista tehdään sisältötuottajia erilaisten keskustelupalstojen, äänestysten ja kyselyjen avustuksella. Lukijat värvätään kirjeenvaihtajiksi ("Oletko paikan päällä? Ota yhteyttä") ja valokuvaajiksi ("Lähetä kuvasi meille, emme maksa mitään mutta saat minuutin ajaksi nimesi julkisuuteen").

Epäilemättä tämä on se uusi Online Media. Mutta kun muistelee runsaan kymmenen vuoden takaista aikaa ja silloisia ennustuksia verkkolehtien tulevaisuudesta tulee epämukava tunne: ei tässä näin pitänyt käydä.