Identiteettivarkaus kriminalisoitiin -- mutta mikä muuttui?

Viime perjantaista 4.9.2015 lähtien identiteettivarkaus on ollut rikos. Rikoslain 38. luvun 9 a -pykälä määrittelee sen seuraavasti:

Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.

Identiteettivarkauden ottaminen rikoslakiin itsenäisenä tekomuotona kuvastaa maailman muuttumista. Se, mikä vielä vuosituhannen alussa oli pelkkää pilaa, on verkkoajan myötä muuttunut vahingolliseksi teoksi. Samanlainen muutos on tapahtunut nettikirjoittelussa, joka ei ole enää pelkkä tapa päästää höyryjä.

Käytännössä rikoslain 9 a -pykälä kieltää esimerkiksi valetilien perustamisen sosiaaliseen mediaan toisen henkilön tiedoilla. Aiemmin toisen nimissä esiintyminen on ollut kiellettyä vain, mikäli tiedoilla on tehty muita rikoksia -- esimerkiksi kunnianloukkauksia tai petoksia (tilattu netistä tavaraa uhrin piikkiin).

Uusikin pykälä sisältää "vähäistä suuremman haitan" vaatimuksen. Ja tässä onkin koko pykälän kriittisin kohta. Haitaksi voidaan laskea esimerkiksi se vaiva, jonka uhri joutuu näkemään saadakseen valeprofiilin poistettua. Mutta milloin vähäisen haitan raja ylittyy? Sen näemme vasta ajan mittaan tuomioistuinten ratkaisuista.

Sikäli kun niitä edes tulee. Identiteettivarkaus on asianomistajarikos, joten uhri saa itse päättää lähteäkö peräämään oikeuksiaan lakiteitse. Rangaistus on enimmilläänkin vain sakkoa.

Oleellista on, ettei poliisi voi käyttää teletunnistetietoja tekijän jäljittämiseen. Poliisin keinot selvittää Facebook- tai Twitter-tilin omistaja ovat vähäiset, sillä Yhdysvaltojen laki ei nähdäkseni velvoita luovuttamaan tietoja näin vähäisestä teosta. Poliisi voi vain kysellä kaveripiiriltä tai epäillyltä, tietävätkö ne jotain asiasta.

Vielä todennäköisempää on, että poliisi kirjaa asian tiedoksi, mutta ei käytännössä tee mitään. Miksi lähteä vaivalloiseen selvitystyöhön jonkin some-profiilin vuoksi, kun onnistumisen mahdollisuudet ovat minimaaliset ja rangaistus enimmillään pieni sakko? Poliisiresurssit kannattaa keskittää isompien rikosten tutkintaan.

Eri asia tietenkin on, jos uhrin nimissä tehdään muita rikoksia, mutta silloin kyseeseen tulevat muut pykälät.

Lakimuutoksen todellinen merkitys rajoittuu viestiin, jonka se lähettää tekoa harkitseville: identiteettivarkaus on oikea rikos, josta voi joutua vastuuseen vaikka tarkoitus olisikin vain pilailla tai kiusata.

Tulkitsen lakia niin, että 9 a -pykälää voidaan soveltaa vain todelliseen henkilöön viittaaviin tietoihin. Pidän siis keksityllä nimellä luomani Facebookin naisprofiilin yhä voimassa. Laki ei voi kieltää tilien perustamista virheellisillä henkilötiedoilla silloinkaan, kun ne rikkovat palvelun omia käyttöehtoja (jälleen yksi syy, miksi EULA-sopimuksilla ei ole paljoakaan merkitystä). Saksan oikeus totesi, että väärien henkilötietojen ilmoittaminen nettipalveluun on kansalaisoikeus (Facebookille tyrmäys Saksassa – käyttäjiltä ei saa vaatia oikeita nimiä, HS 29.7.2015).

Toinen rajatapaus ovat parodiatilit, jotka ovat enemmän tai vähemmän selvästi pilaa. Esimerkiksi Seppo Räty - vittuillaksi twiittailen näyttää edelleen olevan olemassa (11 500 seuraajaa!), vaikka siinä käytetään tunnetun urheilijan nimeä ja kuvaa.

Nelikopterilla pitkä matka kuriiriksi

Ajatuksena se kuulostaa erinomaiselta, suorastaan hauskalta: pienoiskopteri tuo verkkokaupasta tilatut tavarat suoraan kotiovelle. Verkkokauppa saa aivan uuden kilpailutekijän pikatoimituksista. Amazon oli yksi ensimmäisistä, joka visioi asialla -- sopivasti juuri ennen vuoden 2013 Kiitospäivää, mikä on lähtölaukaus sikäläiselle joulukaupalle. Temppu onnistui yli odotusten ja yhtiö sai valtavasti julkisuutta.

Paholainen on yksityiskohdissa. Promovideo on helppo tehdä, mutta siitä on vielä pitkä matka tuotantokäyttöön. Suomen oloissa todella pitkä. Kalifornian lämmössä monet asiat ovat helpompia.

Takamatkaa hyvittääkseen Suomen LVM on suhtautunut sallivasti nelikoptereihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa linja on paljon tiukempi. Koptereita on ammuttu alas ja ne ovat aiheuttaneet vaaratilanteita lentoliikenteessä.

Suomi kaipaa kipeästi innovaatioita. Siksi oli ilahduttavaa nähdä Postin tiedote, joka kertoi verkkokauppatoimitusten kokeilujen alkamisesta. Ensimmäinen näytöslento median edessä tehtiin 1.9. ja sen jälkeen testejä on (tiedotteen mukaan) "jatkettu sisämaassa". Näytöslento tehtiin käsiohjauksella ja se jäi vähän vajaaksi "turbulentin tuulen vuoksi", vaikka ainakin Espoossa kyseinen päivä oli täysin tyyni.

Ei ollut sattumaa, että lento osui juuri samaan aikaan kun hallitus kertoi eri ministeriöiden kärkihankkeista -- kuulemani mukaan se oli melkeinpä määräys. Automatisoidusta liikenteestä halutaan tehdä Suomelle kasvubisnes.

Mutta lasketaanpa oma kopteri takaisin maanpinnalle, sillä Postin kokeilu ei ollut ihan sitä, miltä näytti, eivätkä pakettitoimitukset kotipihalle ala vielä pitkään aikaan.

Kopterien läpimurtoa vaikeuttaa se, että ilma on erittäin vaikea elementti. Jos ei olisi, meillä olisi lentäviä autoja tai ainakin nykyistä enemmän ilmailuharrastajia. Lentäminen on teknisesti vaikeaa, kustannustehotonta ja riskialtista. Olemme tottuneet siihen, että tietotekniikan nopea kehitys mahdollistaa melkein mitä tahansa -- mutta fysiikan lakeja ne eivät pysty kiertämään.

Kuljetuskopterissa on kahdeksan roottoria.

Demossa käytetty kopteri oli Sharper Shape Oy:n, joka suorittaa voimalinjojen tarkastuksia metsissä. Siellä lennättäminen on helppoa, mutta pakettien kuljetus kaupunkialueella on ihan toista. Kopterifirman edustaja kertoi itsekin yllättyneensä, miten paljon talojen välissä pyörteilevä ilma vaikeutti lentämistä. He olivat testanneet lentoja etukäteen vain meren päällä.

Kaikki ovat nähneet harrastajien pieniä kuvauskoptereita, mutta pakettikopteri on ihan eri kaliiperin vehje. Siinä on neljän varren päässä yhteensä kahdeksan roottoria sekä kehittynyt elektroniikka, joka mahdollistaa myös kaksinkertaisesti varmistetun manuaaliohjauksen (jolla lehdistödemokin tehtiin). Isokokoinen lentolaite pystyy kuljettamaan enintään seitsemän kilon pakettia muutaman kilometrin matkan, sillä virtaa pitää jäädä vielä paluumatkallekin.

Virrasta puheenollen: esittelijä rinnasti kopterin sähkönkulutuksen saunakiukaaseen. Virtaa kuluu enimmillään sadan amppeerin verran. Kopterin katolla onkin kaksi 22 Ah:n akkua (esittelijä kertoi kapasiteetiksi 2200 mAh, mutta siinä oli pilkkuvirhe).

Mittasuhteista saa paremman käsityksen, kun vertaa laitetta ihmisiin.

Kopteria piti esitellä yleisölle tänään perjantaina 4.9.2015 Verkkokauppa.comin katolla Helsingin Jätkäsaaressa, mutta tuuli esti hankkeen ja kopteri pystyi tukevasti maassa. Mainittakoon, ettei tänään ollut erityisen tuulista -- sää oli suorastaan hyvä. Jos kopteri ei toimi tällaisena päivänä, milloin sitten? Se ei lennä pimeässä, sateessa, lumessa eikä tuulessa. Nykytekniikalla kopteritoimitukset rajoittuvat kirkkaisiin kesäpäiviin.

Ilmakuljetuksissa joudutaan tekemään työtä painovoimaa vastaan, sillä laitteen on nostettava hyötykuorman lisäksi oma painonsa. Se pudottaa hyötysuhteen alhaiseksi.

Isokokoinen kopteri vaatii runsaasti tilaa nousuun ja laskuun, melkein yhtä paljon kuin oikea helikopteri. Voimakas ilmavirta ja pyörivät roottorit vaarantavat kaiken, mikä tulee liian lähelle. Ei puhettakaan, että kopteri toisi tilatun paketin suoraan kotipihalle tai antaisi sen suoraan käteen kodin parvekkeella.

Tekniikkaa on enemmän kuin laki määrää. Laitteen katolla on kaksi 4 Ah:n akkua.

Kestää vielä kauan, ennen kuin Verkkokauppa.comin tilauslomakkeessa näkyy yhtenä vaihtoehtona "Kopterikuljetus, 25,00 euroa". Pienten tavaroiden -- kuten lääkkeiden, varaosien tai hampurilaisten -- kuljettamiseen pieni kopteri sopii paremmin. Silloin laskupaikaksi voisi kelvata tavallinen piha tai parkkipaikka. Lisäksi tekoälyn ja robotiikan pitää kehittyä huomattavasti, ennen kuin kopterin voi lähettää matkaan täysin automaattiohjauksella.

Manuaalinen ohjauskeskus toimii Windowsilla. Huomaa myös kahdet peliohjaimet.

Helikopterin mekaniikka on monimutkaista ja kallista sekä huoltovälit lyhyitä. Ehkä tavarakuljetuksiin sopisi paremmin ilmalaiva, joka lipuisi hitaasti ja äänettömästi talojen välistä oikealle parvekkeelle?

Sitten on vielä turvallisuusnäkökulma. Jos järeä pakettikopteri törmää lentokoneeseen tai putoaa ihmisen tai auton päälle, syntyy ruumiita. Yksikin onnettomuus ja Suomen liberaali lainsäädäntö kiristyy oitis. Sitä riskiä kukaan alan toimijoista ei haluaisi ottaa. Todennäköistä kuitenkin on, että niitä sattuu.

Julkisuudesta huolimatta edes Posti itse ei taida olla ihan vakavissaan. Ymmärtääkseni varsinaista kehitysprojektia asiasta ei ole, joten syyskuun demo oli PR-tempaus. Se hyödytti Postia ja uutta hallitusta. Ymmärtääkseni testin aikana yhtään todellista pakettikuljetusta Verkkokauppa.comista Suomenlinnaan ei tehty. Mahtaako Sveitsin postin hanke olla pidemmällä? Tai kiinalaisten teekuljetus?

Toivottavasti kopteritekniikka paranee vielä, ja toivottavasti Suomella on merkittävä rooli kehitystyössä. Suuressa ja harvaanasutussa maassa olisi tarvetta koptereille ja valtavat metsäalueet sopivat mainiosti testaukseen.

Ja kukapa olisi aikoinaan uskonut, miten äänettömästi ja turvallisesti polttomoottorilla varustettu auto saadaan kulkemaan, kunhan vain kysyntä riittää rahoittamaan valtavan määrän tuotekehitystä?

(Tekstiä päivitetty 7.9.2015)

Windows 10 vakoilee lapsia vanhempien puolesta? No ei sentään, kyseessä on Perheturva

Laaduton journalismi Windows 10:n ympärillä ei osoita ehtymisen merkkejä. Nykyään venäläisomisteinen Brittien The Independent-lehti varoitti lukijoita siitä, miten Windows 10 urkkii lapsia ja raportoi kaikessa hiljaisuudessa heidän surffauksensa vanhemmille:

Puppua, The Independent, puppua.

Jutussa viitataan Kirk-nimisen lukijan havaintoihin, vaikkei tämä ollutkaan aivan varma, liittyivätkö raportit juuri Windows 10 -päivitykseen.

Tässä on kyse Windowsin ns. perheturva-ominaisuudesta, joka esiteltiin jo Windows 8:ssa. Käyttäjätili voidaan perustamisen yhteydessä määritellä lapsitiliksi, jolloin vanhemmat pääsevät seuraamaan tilin käyttöä ja koneella vietettyä aikaa. Tili vaatii molemminpuolisen hyväksymisen, joten mistään piilotetusta ominaisuudesta tai oletusarvosta ei todellakaan ole kyse.

Nettiosoitteiden suodatus on oletusarvona käytössä, jolloin esim. aikuisviihdesivujen käyttö on estetty. Tällaisen sivun kohdalla tulee ilmoitus:

"Iskä, saanko käydä Playboyssa?"

Isä tai äiti saa lupapyynnön sähköpostiin ja voi myöntää sen hiirtä napsauttamalla. Vanhemmat voivat myös estää mitä haluamiaan osoitteita.

"No saanko sitten mennä lukemaan Seiskan juoruja?"

Seurannan laajuutta voi säätää, tarkimmillaan se raportoi jopa hakukoneen käytön:

Mitäs se kullanmuruseni onkaan netistä etsinyt?

Tälle tasolle menevä seuranta ei ole suomalaisen kulttuurin mukaista -- sitä voi pitää jopa laittomana, vaikka kyseessä olisikin alaikäinen lapsi.

Sen sijaan tietokoneen käytön rajoittaminen ajan perusteella voi olla hyvinkin perusteltua, esimerkiksi näin:

Ei tietokonetta maanantaisin, mutta viikonloppuisin käyttö on lähes vapaata.

Toteutunut ajankäyttö näkyy raportissa graafina:

Toteutunut koneellaoloaika.

Perheturvan paras puoli on etähallinnan helppous. Aikuinen voi tehdä kaikki estot ja säädöt omalta koneeltaan, vaikka työpaikalta kesken päivän. Kaikkien lasten asetukset näkyvät samalla sivulla ja viikkoraportti tulee haluttuun sähköpostiosoitteeseen:

Viikkoraportin alkua.

Hei, tämähän olisi näppärä tapa pomolle valvoa työntekijöidensä nettikäyttöä! Paitsi että se olisi laitonta, se ei myöskään olisi salaista, sillä Windows muistuttaa asiasta aina käytön aluksi:

Perheturva muistuttaa aina valvonnasta.

Se siitä lehden väitteestä että valvonta olisi jotenkin piilotettua.

Perheturva on olemassa ja sen voi ottaa käyttöön halutessaan, mutta juuri mikään muu lehden mainitsemista asioista ei pidä paikkaansa. Valitettavasti tällaiseen "journalismiin" törmää yhä useammin, ja pahaa-aavistamattomat käyttäjät jakavat juttuja eteenpäin somessa muka totuuksina. Sillä tavalla tämäkin ankka päätyi lautaselleni.

JK. Laitetaan vielä tasapainon vuoksi asiallista journalismia Windows 10:n tiedonkeruusta alaan erikoistuneelta sivustolta: http://arstechnica.com/information-technology/2015/08/even-when-told-not-to-windows-10-just-cant-stop-talking-to-microsoft/

JJK. Macissä on vastaava toiminnallisuus, kts. OS X Yosemite: Käyttörajoitusten asettaminen.

Nettikeskustelujen musta päivä

Helsingin Sanomien NYT-liite teki radikaalin päätöksen: se sulkee nettikommentoinnin kahdeksi viikoksi jatkuvien törkeyksien ja väärinkäytösten vuoksi.

Tämä on surullinen päivä nettikeskusteluille, joihin itse olen osallistunut vuodesta 1994 lähtien (ja sitä ennen vastaaviin BBS-keskusteluihin 1980-luvulta asti). Se optimismi, joka vallitsi 1990-luvulla uuden viestintäkanavan syntyessä, on murentunut massojen alle.

Aivan aluksi netti oli vain yliopistoväen sisäisessä käytössä. Tiedon valtatie -ajattelu toi verkon kenen tahansa saataville 1990-luvun jälkipuoliskolla, mutta pääsyssä oli niin taloudellinen kuin tekninenkin kynnys. Se karsi keskustelijoita ja rajoitti heidän tekemisiään.

Vasta 2010-luvulla netistä on tullut jokaisen arkipäivää. Ja sitä nettikeskustelut eivät kestä. Työttömyys, joutilaisuus, maahanmuuttokysymys ja taloudellinen ahdinko on tehnyt netistä monille helpon purkautumiskanavan, jossa tyhmyys todellakin tiivistyy.

Aiemmin hörhöjen keskustelut on voinut sivuuttaa olan kohautuksella, eihän niitä kannata ottaa vakavasti. Nyt tilanne on toinen: perinteisen median taantuessa netistä on tullut monelle tärkein viestintäväline ja maailmankuvan muodostaja. Huhut, virheelliset tiedot ja suoranaiset loukkaukset ruokkivat toinen toistaan. Nettikeskusteluilla on oikeasti vaikutusta. Ennen pitkää puheet johtavat myös tekoihin.

Mahdollisuus rajoittamattomaan keskusteluun nimimerkin turvin on kuin tuli, joka on annettu vastuuttomiin käsiin. Silloin seuraukset voivat olla arvaamattomia. Jos Hesarin kaltaiset mediat eivät tee mitään, tuli uhkaa kärventää nekin.

"Jotainhan tässä on tehtävä". NYT-liitteen sulku ei riitä sammuttamaan tulta, mutta jos riittävän moni muu media seuraa esimerkkiä, on ainakin toiveita saada nettikeskustelijat havahtumaan tilanteeseen. Keskustelun tarkoituksena pitäisi olla rakentaa ja avartaa, ei tuhota ja kaventaa.

Kuten elämässä yleensäkin.

Vanha uutinen sai verkkolehdet menemään helppoon

Uutinen Dubaissa hukkuneesta nuoresta naisesta, jonka isä ei antanut hengenpelastajien pelastaa tytärtään, sai eilen paljon huomiota.

Uutinen, joka olikin 19 vuotta vanha.

Eri maiden tunnetut ja vähemmän tunnetut verkkolehdet kopioivat ranskalaisen AFP-uutistoimiston välittämää uutista itselleen, kunnes brittiläinen Guardian perehtyi asiaan vähän enemmän ja sai selville, että tapaus oli sattunut jo vuonna 1996. Suomessa niin Iltalehti, Hesari kuin Aamulehti ovat sen jälkeen peruneet uutistaan.

Ilmaisten uutisten synnyttämä klikkikilpailu tuottaa jatkuvasti virheitä ja väärinymmärryksiä, jotka leviävät hetkessä kaikkialle. Suomalaisia toimittajia ei voi syyttää huolimattomuudesta, jos alkuperäinen lähde on epätarkka ja kaikki muutkin mediat kopioivat tarinan sivuilleen.

Tosin Emirates247 kirjoitti selvästi, että kyse oli muistosta eikä tuoreesta tapahtumasta. Sen olisi pitänyt herättää toimittajissa kriittisyyttä.

Lukijoilta kriittisyyttä lienee turha odottakaan. Somessa riittää nopea tunnereaktio, mitä vahvempi sen parempi. Keskustelupalstoilla uutista pidettiin taas uutena osoituksena vieraiden kulttuurien ongelmista. Arabeilla ja beduiineilla ei ole mitään käsitystä ihmisarvosta.

Uutinen tosin kertoi isän olleen aasialainen, mutta miksi takertua yksityiskohtiin, kun eivät toimittajatkaan niin tehneet. Eikä ole varmaa, muistiko tapauksesta kertonut hengenpelastaja asiaa edes oikein. Uutinen ei liioin kertonut, minkä tuomion isä sai pelastustoimien estämisestä.

Uutisen perusteella on siis mahdoton sanoa varmaksi yhtään mitään.

Ajatusleikkinä voisi miettiä, millainen uutinen Suomesta saattaa joskus levitä maailmalle: vanhemmat antoivat lapsensa kuolla, koska kielsivät verensiirron kristinuskonsa vuoksi.

Meillä tällaista ei voisi sattua

Päivän uutinen paljastaa, miten täpärästi säästyimme pahalta junaonnettomuudelta viime maaliskuussa. Riihimäeltä lähtenyt juna ajoi Hyvinkään aseman vaihteisiin 150 kilometrin tuntinopeutta, vaikka rajoitus olisi ollut 80 km/h. Syynä oli osittain inhimillinen erehdys: kuljettaja ei ollut muistanut kytkeä automaattista kulunvalvontajärjestelmää päälle, koska oli lähdön aikaan räplännyt puhelintaan.

Aiemmin junassa ovat häirinneet lähinnä kovaäänisesti puhelimeensa pälättävät matkustajat. Eipä näköjään kuljettajistakaan voi olla varmoja.

Maikkarin rikostoimittaja Jarkko Sipilä kaivoi Twitterissä esiin parin vuoden takaisen Hesarin uutisen, joka oli kirjoitettu Espanjan vakavan junaturman jälkimainingeissa.

"Meidän järjestelmämme on aukoton"

Tekstissä Liikenneviraston tekninen johtaja Markku Nummelin kehaisee, ettei meillä voisi sattua vastaavaa onnettomuutta, koska "järjestelmä on parasta, mitä Euroopassa on, ja tehty aukottomaksi". Samaa mieltä on Trafin johtava asiantuntija Kari Alppivuori: "Ei junaturvallisuus voi enää nykypäivänä olla siitä kiinni, että kuljettaja muistaa jarruttaa mutkassa".

Nyt on käynyt ilmi, että Suomen järjestelmä on "aukoton" vain, jos kuljettaja itse muistaa kytkeä sen päälle.

Turvallisuusasiat ovat vaikeita. Pahinta niissä on liian suuri itseluottamus ja "meillä kaikki on kunnossa" -asenne. Me Suomessa olemme tottuneet uskomaan siihen, että vahinkoja sattuu vain muualla, koska olemme itse niin hyviä ja huolellisia. Uusinkaan tekniikka ei auta, jos sitä ei kytketä päälle.

Voi vain ihmetellä, kuka on hyväksynyt turvajärjestelmän, joka on kuljettajan oman muistamisen varassa. Ja kuka kehtaa kutsua sellaista aukottomaksi?

Ainoa tie oikeaan turvallisuuteen on nöyryys ja jatkuva parantaminen. Suomi sai molemmista vakavan varoituksen. Onneksi tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Windows 10 ja Microsoftin tiedonkeruu

Windows 10 -julkistuksen jälkeen media on uutisoinut, miten Microsoftin tapa kerätä tietoja käyttäjistä vaarantaa tietosuojan. Nykyiseen tapaan uutisointi on usein yliampuvaa -- jopa Ylellä, vaikkei sen tarvitse kerätä klikkejä mainosten toivossa (uutisen mainitsema Heini Järvisen EDRin bloggaus on muuten sivulla https://edri.org/microsofts-new-small-print-how-your-personal-data-abused/).

Pohjimmiltaan kaikki uutisointi aiheesta on oikeassa. Nykyiset käyttöjärjestelmät ja nettipalvelut keräävät tietoja käyttäjistä tavoilla, joiden seurauksia meidän on mahdoton täysin hahmottaa. Vaikeaselkoiset, jenkkiläisestä kulttuurista kumpuavat EULA-käyttäjäsopimukset eivät tee asiaa yhtään helpommaksi, pikemminkin päinvastoin.

Microsoft pelaa samassa sarjassa muiden kanssa. Myös Google ja Apple keräävät Wlan-verkkojen salasanoja, seuraavat käyttäjän liikkumista ja varaavat itselleen kaikenlaisia oikeuksia käyttäjien tuottamaan aineistoon. Mitä Windowsiin tulee, selaintietojen ja salasanojen synkronointi on ollut käytössä jo kahden vuoden ajan, aina Windows 8:sta lähtien. Kannattaa lukea toimittajan tekemä jatkojuttu.

Ylen jutusta saa käsityksen, että puhetunnistuksella toimiva Cortana olisi erityisen vaarallinen. Cortana ei kuitenkaan tue suomea, joten sitä ei edes asenneta koneelle. Englannin kielialueen maissa Cortana toimii, samoin kuin Googlen ja Applen vastaavat ohjelmat. Ne kaikki käyttävät pilvitekniikkaa puheen analysointiin. Eräät älytelevisiot tekevät samoin, jopa Facebookista on esitetty vastaavia epäilyjä.

Uutta Windows 10:ssä on lähinnä se, että koska sama käyttöjärjestelmä ja palvelut tarjotaan myös tablet- ja älypuhelinlaitteissa, mobiilipuolelta tutut asiat (kuten sovellusten sisäiset mainokset ja ostot) tulevat nyt PC:lle.

On kaikkien tiedossa, että Googlen suosittu Gmail lukee koneellisesti jokaisen sähköpostin ja käyttää keräämiään tietoja mainosten kohdistamiseen. Snowdenin paljastusten jälkeen Microsoft hyödynsi asiaa markkinoinnissaan: "meidän ohjelmat ovat maksullisia, joten meidän ei tarvitse lukea sähköpostiasi". Kampanja oli suunnattu jenkkimarkkinoille, joten Suomessa sitä ei näkynyt. Joka tapauksessa Windows 10:n maksullisuudesta on jotain hyötyä. Ilmaista lounasta ei ole, joten Facebookin, Googlen ja kumppanien on kerättävä kaikki tulonsa tietojen keräämisellä. Microsoftilla ja Applella on muitakin tulonlähteitä.

EULA-sopimusten sanamuotoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Suuret toimijat, kuten Google, Microsoft, Apple ja Facebook, joutuvat joka tapauksessa noudattamaan eri maiden paikallisia lakeja. Suurempi vaara on pienissä palveluissa ja esimerkiksi monissa mainosverkostoissa, jotka toimivat huomaamattomasti kaikkien palvelujen ja jopa mobiilipelien taustalla. Niissä ei ole EULA-sopimuksia eikä niitä valvo kukaan.

Toisaalta kuluttajalla on myös oltava oikeus omiin tietoihinsa ja mahdollisuus myydä ne halutessaan amerikkalaisille palvelutarjoajille näennäisen ilmaista palvelua vastaan. Näinhän teemme päivittäin bonus-korttien kanssa täällä koto-Suomessa.

EULAn ongelma on siinä, ettei käyttäjällä ole neuvotteluasemaa. Kyse on ota tai jätä -tilanteesta. Sanottiin tekstissä mitä tahansa, kuinka moni pidättäytyy sen vuoksi käyttämästä Windowsia, Google-hakuja tai Facebookia?

Entä kuinka moni vielä muistaa talven 2012 kohun, kun Google ilmoitti yhdistävänsä eri palvelut saman käyttäjäsopimuksen alle? Netissä neuvottiin poistamaan omat tiedot ennen helmikuun loppua. Moni ilmoitti lopettavansa kokonaan Googlen palvelujen käytön, mutta kuinkas sitten kävikään?

Todellinen pihvi on siitä, että käyttäjien yksityisyys meni jo noin viisi vuotta sitten -- eikä se silloin näyttänyt liiemmin kiinnostavan ketään, ei edes mediaa.

Sosiaalisen median ja pilvipalveluiden seurauksena yksityisyyttä sanan perinteisessä merkityksessä ei enää ole. Käytitpä mitä tekniikkaa tai nettipalvelua tahansa -- myös maksullisia -- on myöhäistä haikailla takaisin vanhaan maailmaan. Tietoisuus asiasta ja oma harkinta ovat silti aina paikallaan.