Turussa Aurajoen ylittävä silta uhkaa romahtaa. Liedossa ratsastushalli sortui jo. Lukuisia muita kattoja on taipunut lumimassojen painon alla. Puoli tusinaa henkilöä on kuollut pudottuaan katolta. Junien myöhästely, liikenteen takkuilu, pakkasen myötä jäätyneet putket ja katujen auraukset ovat aiheuttaneet suuren lisälaskun koko yhteiskunnalle. Puhumattakaan kovien pakkasten vaatimista lämmityskustannuksista, joiden hintaa lasketaan varmaan kesään asti.
Onpa hyvä, ettei ilmasto ainakaan ole kylmenemässä! Suomen talous ei kestä lisää tällaisia talvia. Jos pitää valita kylmenemisen tai lämpenemisen väliltä, me suomalaiset valitsemme mieluusti jälkimmäisen. Parasta tietenkin olisi että ilmasto ei muuttuisi mihinkään suuntaan, mutta historiasta tiedämme, että muutos on väistämätön. Maapallon ilmasto on niin monimutkainen systeemi, ettei sillä ole yhtä ikuista tasapainotilaa.
Moni on kaivanut tänä talvena kameran esille ja kuvannut lumisia maisemia jälkipolville. Saavat sitten lapsetkin nähdä, millaisia olivat kunnon lumitalvet. Pidämme itsestään selvänä, että kylmä ja luminen talvi on poikkeus, ja että jo ensi talvena palataan takaisin lauhaan säähän.
Mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos menneet talvet ovatkin olleet se poikkeus, ja jatkossa talvet ovat taas entiseen tapaan kylmiä ja lumisia? Entä jos olisikin kannattanut kuvata ne lauhat, lumettomat talvet?
Hrr... jo ajatuskin pelottaa!
Ajatuksia ja havaintoja digitaalisesta maailmasta. Webissä Petteri Järvinen Oy. Seuraa myös X:ssä @petterij ja Instassa petterijj.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Mikä kiinnostaa kevään 2011 vaaleissa?
Kolme viikkoa sitten kuuntelin Ylen iltapäiväohjelmaa, johon kuuntelijat saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä vuoden päästä pidettävien vaalien tärkeimmistä kysymyksistä. Taustalla oli uutinen, jonka mukaan presidentti oli arvellut oman roolinsa nousevan erääksi vaaliteemaksi.
Kovin kaukana ovat päättäjät kansalaisten arkipäivästä! On ihan sama, edustaako meitä EU:ssa presidentti, pääministeri vai molemmat yhdessä. Sillä, onko pöydässä yksi vai kaksi lautasta, ei ole mitään - ei kerrassaan mitään - vaikutusta kansalaisten arkeen.
Soittajien kommenteissa esiintyi oikeastaan vain kaksi teemaa. Ne ovat äänestäjille aidosti tärkeitä ja niihin puolueiden on otettava ajoissa kantaa.
1. Talous. Työn riittäminen, verotus ja taloustilanne kiinnostaa konkreettisesti jokaista äänestäjää. Taloustilanne pakottaa nostamaan veroja ja kiristämän menoja. Tässä on ensi kevään vaalien ykkösteema.
2. Maahanmuutto. Olin itse hieman yllättynyt, miten moni soittaja otti esille maahanmuuttajiin liittyvät kysymykset. Kaikki soittajat kritisoivat nykyistä virallista linjaa. Pinnan alla kytee -- eikä kyse ole muutamista äänekkäistä nettihäiriköistä, vaan ihan tavallisista kypsistä kansalaisista. Tässä on ilmeisesti toinen aihe, jossa päättäjät ovat erkaantuneet liian kauaksi kansalaisten arkipäivästä.
Unohdetaan siis presidentin asema ja lautasten määrä. Keskustellaan ajoissa taloudesta ja maahanmuuton tulevaisuudesta. Niistä vaaleissa on kysymys.
Kovin kaukana ovat päättäjät kansalaisten arkipäivästä! On ihan sama, edustaako meitä EU:ssa presidentti, pääministeri vai molemmat yhdessä. Sillä, onko pöydässä yksi vai kaksi lautasta, ei ole mitään - ei kerrassaan mitään - vaikutusta kansalaisten arkeen.
Soittajien kommenteissa esiintyi oikeastaan vain kaksi teemaa. Ne ovat äänestäjille aidosti tärkeitä ja niihin puolueiden on otettava ajoissa kantaa.
1. Talous. Työn riittäminen, verotus ja taloustilanne kiinnostaa konkreettisesti jokaista äänestäjää. Taloustilanne pakottaa nostamaan veroja ja kiristämän menoja. Tässä on ensi kevään vaalien ykkösteema.
2. Maahanmuutto. Olin itse hieman yllättynyt, miten moni soittaja otti esille maahanmuuttajiin liittyvät kysymykset. Kaikki soittajat kritisoivat nykyistä virallista linjaa. Pinnan alla kytee -- eikä kyse ole muutamista äänekkäistä nettihäiriköistä, vaan ihan tavallisista kypsistä kansalaisista. Tässä on ilmeisesti toinen aihe, jossa päättäjät ovat erkaantuneet liian kauaksi kansalaisten arkipäivästä.
Unohdetaan siis presidentin asema ja lautasten määrä. Keskustellaan ajoissa taloudesta ja maahanmuuton tulevaisuudesta. Niistä vaaleissa on kysymys.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Nokia Siemens Network ja Iranin televalvonta
Iranilainen rauhannobelisti Shirin Ebadi vaati äskettäin Nokia Siemens Networksille rangaistusta siitä, että tämä on myynyt Iraniin teknologiaa, jolla maan kansalaisia voidaan valvoa ja sortaa.
Viime talven Lex Nokia -kohussa kyseenalaisesti kunnostautunut Hesarin toimittaja Petri Sajari jatkoi 27.2.2010 samalla linjalla: "Nokian verkkoyhtiö myikin Iraniin kattavan vakoiluverkon".
Ebadin mukaan "Iranin viimekesäisiä presidentinvaaleja seuranneiden levottomuuksien yhteydessä pidätetyt ovat kertoneet, että viranomaisilla oli tietoja heidän tekstiviesteistään ja puheluistaan."
Tietenkin viranomaiset saavat tiedot tekstiviesteistä ja puheluista. Jokaisen operaattorin keskus tuottaa nämä tiedot laskutusta varten. Jokaisessa maassa viranomaisilla on pääsy teletunnistetietoihin, syyt tosin vaihtelevat. Jos Iranin laki sallii tunnistetietojen luovuttamisen kyseenalaisiin tarkoituksiin, se on Iranin mutta ei NSN:n vika.
Puhelutietojen seuranta ja tekstiviestien kaappaus perustuu ns. viranomaisliitännän (Lawful interception) käyttöön. Jos tämä tulee jollekin yllätyksenä niin kerrataan vielä: jokaisessa puhelinkeskuksessa on valmis töpseli maan omia poliisiviranomaisia varten. Sen kautta voi kuunnella puheluita ja kaapata tekstiviestejä. Laki määrää liitännän pakolliseksi ja se on vieläpä standardoitu. Tällainen liitäntä on myös kaikissa suomalaisissa keskuksissa poliisia varten. Asian tässä puolessa ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.
Kenellekään ei pitäisi olla yllätys sekään, että viranomaiset voivat salakuunnella matkapuhelimen käyttäjää ja seurata tämän liikkumista. Matkapuhelin on todellinen käenpoika kainalossa. Totalitaarisissa valtioissa matkapuhelin antaa viranomaisille uudenlaisen valvontamahdollisuuden. Ilman oikeudellista kontrollia ne voivat tehdä kansalaisista Ison Veljen alamaisia. Ainoa ratkaisu on olla käyttämättä matkapuhelinta. Tosin lankaverkon keskuksissa on sama liitäntä.
Sajarin viittaus "kattavaan vakoiluverkkoon" tarkoittanee analyysijärjestelmää, joka voidaan kytkeä LI-liitännän perään. Sen avulla on mahdollista haravoida epäilyttäviä kuvioita ihmisten keskinäisessä viestinnässä tai liikkumisessa. Tämäkin tekniikka on yleisesti käytössä eri valtioiden viranomaisilla, luultavasti myös Suomen poliisilla. Se, että Siemens valmistaa tämänkaltaisia ohjelmia, on monelle yllätys. Tai valmisti, nykyään liiketoiminnasta vastaa itsenäinen Trovicor-yhtiö.
NSN:n ilmoituksen mukaan Iraniin myytiin yksinkertainen versio, jolla voi seurata vain mobiiliverkon liikennettä. Todennäköisesti langallisen netin liikennettä valvotaan jonkin toisen yhtiön ohjelmilla. Yleensä alan parhaat ohjelmat tulevat Israelista, mutta Iranin viranomaiset tuskin asioisivat vihollisvaltion kanssa. Tai ei sitä tiedä, näissä asioissa on tapana olla hyvinkin pragmaattisia.
Toimiko NSN moraalisesti väärin myydessään iranilaiselle operaattorille puhelinkeskuksen, jossa on LI-liitäntä? Ei varmasti. Toimiko yritys väärin myydessään analyysiohjelman? Se onkin jo hankalampi kysymys. Missä määrin poliisikäyttöön tarkoitettuja tuotteita myyvän yrityksen pitäisi ottaa kantaa ao. maan sisäisiin asioihin? Ilmeisesti kaupat tehtiin vuonna 2007. Mikä oli Iranin poliittinen tilanne tuolloin? Saako yritys myydä rikollisten paljastamiseen tarkoitettuja ohjelmia, jos on vaara, että jonkin maan viranomaiset käyttävät niitä oman maan kansalaisia vastaan?
Ilmeisesti iranilaiset ovat itse yllättyneet teknisen tarkkailun mahdollisuudesta. Sitten on korkea aika herätä huomaamaan, millaisia valvontamahdollisuuksia uusi tekniikka viranomaisille antaa. Luultavasti Iranin mielenosoittajat ovat kuitenkin hyötyneet netistä, matkapuhelimista ja Twitteristä enemmän kuin heitä tukahduttamaan pyrkivät viranomaiset.
Viime talven Lex Nokia -kohussa kyseenalaisesti kunnostautunut Hesarin toimittaja Petri Sajari jatkoi 27.2.2010 samalla linjalla: "Nokian verkkoyhtiö myikin Iraniin kattavan vakoiluverkon".
Ebadin mukaan "Iranin viimekesäisiä presidentinvaaleja seuranneiden levottomuuksien yhteydessä pidätetyt ovat kertoneet, että viranomaisilla oli tietoja heidän tekstiviesteistään ja puheluistaan."
Tietenkin viranomaiset saavat tiedot tekstiviesteistä ja puheluista. Jokaisen operaattorin keskus tuottaa nämä tiedot laskutusta varten. Jokaisessa maassa viranomaisilla on pääsy teletunnistetietoihin, syyt tosin vaihtelevat. Jos Iranin laki sallii tunnistetietojen luovuttamisen kyseenalaisiin tarkoituksiin, se on Iranin mutta ei NSN:n vika.
Puhelutietojen seuranta ja tekstiviestien kaappaus perustuu ns. viranomaisliitännän (Lawful interception) käyttöön. Jos tämä tulee jollekin yllätyksenä niin kerrataan vielä: jokaisessa puhelinkeskuksessa on valmis töpseli maan omia poliisiviranomaisia varten. Sen kautta voi kuunnella puheluita ja kaapata tekstiviestejä. Laki määrää liitännän pakolliseksi ja se on vieläpä standardoitu. Tällainen liitäntä on myös kaikissa suomalaisissa keskuksissa poliisia varten. Asian tässä puolessa ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.
Kenellekään ei pitäisi olla yllätys sekään, että viranomaiset voivat salakuunnella matkapuhelimen käyttäjää ja seurata tämän liikkumista. Matkapuhelin on todellinen käenpoika kainalossa. Totalitaarisissa valtioissa matkapuhelin antaa viranomaisille uudenlaisen valvontamahdollisuuden. Ilman oikeudellista kontrollia ne voivat tehdä kansalaisista Ison Veljen alamaisia. Ainoa ratkaisu on olla käyttämättä matkapuhelinta. Tosin lankaverkon keskuksissa on sama liitäntä.
Sajarin viittaus "kattavaan vakoiluverkkoon" tarkoittanee analyysijärjestelmää, joka voidaan kytkeä LI-liitännän perään. Sen avulla on mahdollista haravoida epäilyttäviä kuvioita ihmisten keskinäisessä viestinnässä tai liikkumisessa. Tämäkin tekniikka on yleisesti käytössä eri valtioiden viranomaisilla, luultavasti myös Suomen poliisilla. Se, että Siemens valmistaa tämänkaltaisia ohjelmia, on monelle yllätys. Tai valmisti, nykyään liiketoiminnasta vastaa itsenäinen Trovicor-yhtiö.
NSN:n ilmoituksen mukaan Iraniin myytiin yksinkertainen versio, jolla voi seurata vain mobiiliverkon liikennettä. Todennäköisesti langallisen netin liikennettä valvotaan jonkin toisen yhtiön ohjelmilla. Yleensä alan parhaat ohjelmat tulevat Israelista, mutta Iranin viranomaiset tuskin asioisivat vihollisvaltion kanssa. Tai ei sitä tiedä, näissä asioissa on tapana olla hyvinkin pragmaattisia.
Toimiko NSN moraalisesti väärin myydessään iranilaiselle operaattorille puhelinkeskuksen, jossa on LI-liitäntä? Ei varmasti. Toimiko yritys väärin myydessään analyysiohjelman? Se onkin jo hankalampi kysymys. Missä määrin poliisikäyttöön tarkoitettuja tuotteita myyvän yrityksen pitäisi ottaa kantaa ao. maan sisäisiin asioihin? Ilmeisesti kaupat tehtiin vuonna 2007. Mikä oli Iranin poliittinen tilanne tuolloin? Saako yritys myydä rikollisten paljastamiseen tarkoitettuja ohjelmia, jos on vaara, että jonkin maan viranomaiset käyttävät niitä oman maan kansalaisia vastaan?
Ilmeisesti iranilaiset ovat itse yllättyneet teknisen tarkkailun mahdollisuudesta. Sitten on korkea aika herätä huomaamaan, millaisia valvontamahdollisuuksia uusi tekniikka viranomaisille antaa. Luultavasti Iranin mielenosoittajat ovat kuitenkin hyötyneet netistä, matkapuhelimista ja Twitteristä enemmän kuin heitä tukahduttamaan pyrkivät viranomaiset.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Kuka on vallannut Facebookkini?
Ollessani viime viikolla talvilomalla sain puhelun huolestuneelta naiselta. Hänen Facebookiinsa oli ilmestynyt omituisia viestejä, aivan kuin joku olisi vallannut tilin itselleen. Nainen itse epäili, että dead man -aiheiset viestit olivat kosto hänen toisella nettifoorumilla käymästään väittelystä.
Kun nettipalvelussa tapahtuu jotain outoa, ei ole ketään jonka puoleen kääntyä. Kukaan ei tule kotiin katsomaan konetta ja selvittämään vikaa. Lähitukea tarjoava korttelinörtti -järjestelmälle olisi totisesti kysyntää. Siksi naisen ahdinko on varmasti tuttu tunne muillekin.
Ahdistusta lisää media, joka kertoo päivittäin hakkereista ja tietoturvauhkista. Outojen ilmiöiden tapahtuessa tavallinen käyttäjä uskoo joutuneensa hyökkäyksen uhriksi.
Lupasin katsoa konetta heti palattuani Suomeen. Ja tapaus olikin helppo: Facebookin uudistuksen yhteydessä hänen kieliasetuksensa oli jostain syystä vaihtunut arvoon English (Pirate). En edes tiennyt, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Valinta muutti koko Facebookin piraattihenkiseksi: uloskirjautumisen paikalla oli "Abandon the ship!" ja sisäänkirjautumisen tilalla luki "Key to the chest". Kuolleisiin viittaavat viestiotsikot olivat kai tekijän mielestä humoristisia, mutta tämän käyttäjän ne pelästyttivät pahanpäiväisesti.
Muutimme Facebook-kielen englanniksi ja vaihdoimme salasanan. Sen jälkeen käyttäjä oli helpottunut ja toivottavasti nukkui taas yönsä rauhassa. Kukaan ei ollut murtautunut hänen Facebookiinsa eikä siellä ollut viruksia. Kyse oli vain pienestä kieliasetuksen lipsahduksesta (tai Facebookin omasta virheestä palvelun päivityksesssä).
Sinänsä harmiton tapaus on hyvä muistutus tavallisen kansalaisen asemasta tietotekniikan edessä. Palvelut voivat olla pelottavia, kun niiden toimintaa ei täysin ymmärrä. Kaikki käyttäjät eivät edes tiedä, miten Facebook eroaa omassa koneessa toimivasta sovelluksesta.
Mediassa varoitellaan jatkuvasti haittaohjelmista ja tietoturvauhkista. Valistus pyrkii hyvään, mutta voi aiheuttaa myös turhaa ahdistusta. Kaikki kummalliset ja uhkaavat ilmiöt eivät johdu hakkereista.
Kun nettipalvelussa tapahtuu jotain outoa, ei ole ketään jonka puoleen kääntyä. Kukaan ei tule kotiin katsomaan konetta ja selvittämään vikaa. Lähitukea tarjoava korttelinörtti -järjestelmälle olisi totisesti kysyntää. Siksi naisen ahdinko on varmasti tuttu tunne muillekin.
Ahdistusta lisää media, joka kertoo päivittäin hakkereista ja tietoturvauhkista. Outojen ilmiöiden tapahtuessa tavallinen käyttäjä uskoo joutuneensa hyökkäyksen uhriksi.
Lupasin katsoa konetta heti palattuani Suomeen. Ja tapaus olikin helppo: Facebookin uudistuksen yhteydessä hänen kieliasetuksensa oli jostain syystä vaihtunut arvoon English (Pirate). En edes tiennyt, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Valinta muutti koko Facebookin piraattihenkiseksi: uloskirjautumisen paikalla oli "Abandon the ship!" ja sisäänkirjautumisen tilalla luki "Key to the chest". Kuolleisiin viittaavat viestiotsikot olivat kai tekijän mielestä humoristisia, mutta tämän käyttäjän ne pelästyttivät pahanpäiväisesti.
Muutimme Facebook-kielen englanniksi ja vaihdoimme salasanan. Sen jälkeen käyttäjä oli helpottunut ja toivottavasti nukkui taas yönsä rauhassa. Kukaan ei ollut murtautunut hänen Facebookiinsa eikä siellä ollut viruksia. Kyse oli vain pienestä kieliasetuksen lipsahduksesta (tai Facebookin omasta virheestä palvelun päivityksesssä).
Sinänsä harmiton tapaus on hyvä muistutus tavallisen kansalaisen asemasta tietotekniikan edessä. Palvelut voivat olla pelottavia, kun niiden toimintaa ei täysin ymmärrä. Kaikki käyttäjät eivät edes tiedä, miten Facebook eroaa omassa koneessa toimivasta sovelluksesta.
Mediassa varoitellaan jatkuvasti haittaohjelmista ja tietoturvauhkista. Valistus pyrkii hyvään, mutta voi aiheuttaa myös turhaa ahdistusta. Kaikki kummalliset ja uhkaavat ilmiöt eivät johdu hakkereista.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Housuton mies levisi ulkomaille
Iltapäivälehden lööppi mainostaa, miten Google StreetViewin kuvaama housuton mies levisi ulkomaille. On se kamalan tunkeileva palvelu se StreetView, on!
Ei siinä mitään, housuton mies sopii hyvin Suomen brändiin. Vielä parempi, jos järven rannasta olisi löytynyt saunapaljaita tyttöjä. Sillä olisi päässyt lööppeihin jo ulkomaillakin.
Mutta kuka tässä varsinaisesti teki väärin? Googleko, jonka auto ajoi katua kun kuvaan tarttui pihalla ilman housuja aurinkoa ottava mies, vai perinteiset lehdet, jotka kuvan löytämisen jälkeen tekivät siitä isot otsikot ja levittivät tiedon maailmalle? Kumpi oli varsinainen kuvan julkaisija?
Kuka muuten mahtoi olla bongata kuvan ensimmäisenä? Raahen Maakaarentie 14 näyttää tasaiselta ja harmaalta paikalta. Kuka muu kuin tien varrella asuva eksyisi katsomaan näitä maisemia? Oliko kuvan löytäjä mies itse, vai hänen naapurinsa? Median ansiosta Maakaarentie on nyt kansainvälisesti Suomen tunnetuimpia teitä, mutta kuinka moni nettikäyttäjä olisi ikinä eksynyt paikalle omin avuin?
Suurkaupungeissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta fakta on, että Suomen maantiet ja haja-asutusalueet ovat kerrassaan tylsiä. Kukaan ei jaksa klikata kovin monta kertaa autiota maantietä tai harvalukuisia mökkejä halkovaa maisemaa. Yhtä kiinnostavaa on katsoa web-kameralla ruohon kasvamista. Omakotiasujien lienee turha huolestua -- ketään tuskin kiinnostaa kurkkia heidän pihoihinsa.
Maakaarentie 14:n ympärillä näyttää olevan aita näkösuojana. Sen korkeutta on vaikea arvioida pelkän Google-kuvan perusteella, mutta varsinkin sivusuunnasta aita näyttää matalalta. Niin matalalta, että pihaan olisi nähnyt kuka tahansa ohikulkija.
Ei siinä mitään, housuton mies sopii hyvin Suomen brändiin. Vielä parempi, jos järven rannasta olisi löytynyt saunapaljaita tyttöjä. Sillä olisi päässyt lööppeihin jo ulkomaillakin.
Mutta kuka tässä varsinaisesti teki väärin? Googleko, jonka auto ajoi katua kun kuvaan tarttui pihalla ilman housuja aurinkoa ottava mies, vai perinteiset lehdet, jotka kuvan löytämisen jälkeen tekivät siitä isot otsikot ja levittivät tiedon maailmalle? Kumpi oli varsinainen kuvan julkaisija?
Kuka muuten mahtoi olla bongata kuvan ensimmäisenä? Raahen Maakaarentie 14 näyttää tasaiselta ja harmaalta paikalta. Kuka muu kuin tien varrella asuva eksyisi katsomaan näitä maisemia? Oliko kuvan löytäjä mies itse, vai hänen naapurinsa? Median ansiosta Maakaarentie on nyt kansainvälisesti Suomen tunnetuimpia teitä, mutta kuinka moni nettikäyttäjä olisi ikinä eksynyt paikalle omin avuin?
Suurkaupungeissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta fakta on, että Suomen maantiet ja haja-asutusalueet ovat kerrassaan tylsiä. Kukaan ei jaksa klikata kovin monta kertaa autiota maantietä tai harvalukuisia mökkejä halkovaa maisemaa. Yhtä kiinnostavaa on katsoa web-kameralla ruohon kasvamista. Omakotiasujien lienee turha huolestua -- ketään tuskin kiinnostaa kurkkia heidän pihoihinsa.
Maakaarentie 14:n ympärillä näyttää olevan aita näkösuojana. Sen korkeutta on vaikea arvioida pelkän Google-kuvan perusteella, mutta varsinkin sivusuunnasta aita näyttää matalalta. Niin matalalta, että pihaan olisi nähnyt kuka tahansa ohikulkija.
torstai 11. helmikuuta 2010
Miksi Google kuvasi sivukadutkin?
Kirjaprojekti on vaatinut niin paljon aikaa, että bloggaus on jäänyt paitsioon.
Kirjaan liittyen: Googlen StreetView herätti Suomessa yllättävän paljon niin ihastusta kuin vihastustakin. Valokuvausta harrastavana kannatan kuvauksen säilyttämistä mahdollisimman vapaana. Jos talojen tai katunäkymien kuvaamiseen aletaan edellyttää lupaa, ajaudutaan aivan mahdottomaan tilanteeseen.
Tässä suhteessa tekniikka on tosiaan muuttanut yksityisyyden käsitettä. Kadulla liikkuva ihminen altistaa itsensä kuvaukselle ja siitä seuraaavalle julkisuudelle. Kuka tahansa voi ottaa valokuvia julkisilla paikoilla ja julkaista ne netissä miljoonien ihmisten nähtäväksi. Sille ei vain voi mitään.
Jos kuvassa näkyy noloja tilanteita, kuten kännäämistä tai pornokaupassa asiointia, onko se kuvaajan vika? Julkisilla paikoilla ei muutenkaan pitäisi käyttäytyä häiritsevästi. Pornokaupassa asiointia ei kannata hävetä, kun alan tarvikkeita myydään jo ostoskeskusten erikoisliikkeissä ja marketin hyllyillä.
Googlea voi kritisoida kahdesta asiasta. Ensinnäkin kasvojen ja autojen rekisterikilvet ovat jääneet paikoin sumentamatta. Kyse ei ole algoritmin huonoudesta vaan huolimattomuudesta. Jopa Helsingin keskustassa on kadunpätkiä, joille jälkikäsittelyä ei ole ajettu lainkaan.
Toinen kritiikin kohta on pikkuteiden ja pihojen kuvaaminen. Ovatko pienet syrjäkujat niin kiinnostavia, että kamera-auton on pitänyt koluta nekin?
Taidan tietää vastauksen. Auto on ajanut kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ei suinkaan kuvauksen vaan wlan-tukiasemien kartoituksen vuoksi. Kuvauksen ohella Google on ilmeisesti suorittanut Suomen laajimman war-driving-ajon ja kirjannut ylös jokaisen wlan-tukiaseman koordinaatteineen.
Tämän tiedon perusteella se pystyy paikantamaan jopa talon tarkkuudella jokaisen tietokoneen ja matkapuhelimen, jossa on wlan-ominaisuus. Paikannuspalvelu vaatii nettiyhteyden, mutta sen ei tarvitse kulkea wlanin kautta. Mokkula tai lankaliittymä riittää.
Tämä paikannustekniikka on jo koekäytössä. Yksityisyyden suojaamiseksi paikannuspalvelun pitäisi aina kysyä lupa käyttäjältä. Silti moni yllättyy havaitessaan, että hänet voidaan nettikäytön aikana paikantaa jopa talon tarkkuudella -- ja vieläpä sisätiloissa, mihin gps-paikannus ei tule koskaan yltämään!
Mutta tästä lisää myöhemmin, nyt pitää jatkaa kirjan saattamista painovalmiiksi.
Kirjaan liittyen: Googlen StreetView herätti Suomessa yllättävän paljon niin ihastusta kuin vihastustakin. Valokuvausta harrastavana kannatan kuvauksen säilyttämistä mahdollisimman vapaana. Jos talojen tai katunäkymien kuvaamiseen aletaan edellyttää lupaa, ajaudutaan aivan mahdottomaan tilanteeseen.
Tässä suhteessa tekniikka on tosiaan muuttanut yksityisyyden käsitettä. Kadulla liikkuva ihminen altistaa itsensä kuvaukselle ja siitä seuraaavalle julkisuudelle. Kuka tahansa voi ottaa valokuvia julkisilla paikoilla ja julkaista ne netissä miljoonien ihmisten nähtäväksi. Sille ei vain voi mitään.
Jos kuvassa näkyy noloja tilanteita, kuten kännäämistä tai pornokaupassa asiointia, onko se kuvaajan vika? Julkisilla paikoilla ei muutenkaan pitäisi käyttäytyä häiritsevästi. Pornokaupassa asiointia ei kannata hävetä, kun alan tarvikkeita myydään jo ostoskeskusten erikoisliikkeissä ja marketin hyllyillä.
Googlea voi kritisoida kahdesta asiasta. Ensinnäkin kasvojen ja autojen rekisterikilvet ovat jääneet paikoin sumentamatta. Kyse ei ole algoritmin huonoudesta vaan huolimattomuudesta. Jopa Helsingin keskustassa on kadunpätkiä, joille jälkikäsittelyä ei ole ajettu lainkaan.
Toinen kritiikin kohta on pikkuteiden ja pihojen kuvaaminen. Ovatko pienet syrjäkujat niin kiinnostavia, että kamera-auton on pitänyt koluta nekin?
Taidan tietää vastauksen. Auto on ajanut kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ei suinkaan kuvauksen vaan wlan-tukiasemien kartoituksen vuoksi. Kuvauksen ohella Google on ilmeisesti suorittanut Suomen laajimman war-driving-ajon ja kirjannut ylös jokaisen wlan-tukiaseman koordinaatteineen.
Tämän tiedon perusteella se pystyy paikantamaan jopa talon tarkkuudella jokaisen tietokoneen ja matkapuhelimen, jossa on wlan-ominaisuus. Paikannuspalvelu vaatii nettiyhteyden, mutta sen ei tarvitse kulkea wlanin kautta. Mokkula tai lankaliittymä riittää.
Tämä paikannustekniikka on jo koekäytössä. Yksityisyyden suojaamiseksi paikannuspalvelun pitäisi aina kysyä lupa käyttäjältä. Silti moni yllättyy havaitessaan, että hänet voidaan nettikäytön aikana paikantaa jopa talon tarkkuudella -- ja vieläpä sisätiloissa, mihin gps-paikannus ei tule koskaan yltämään!
Mutta tästä lisää myöhemmin, nyt pitää jatkaa kirjan saattamista painovalmiiksi.
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Mikä on hassuinta Suomessa?
Suomessa on varmasti ulkomaalaisten mielestä monia hassuja asioita, mutta tämä on ylitse muiden: viikonloppuna näytettiin taas kerran uusintana Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu 15 vuoden takaa.
Vanha kiekko-ottelu jo toisen kerran uusintana. Ällistyttävää. Huvittavaa. Hassua.
En taaskaan jaksanut katsoa itse ottelua, mutta laitoin sen levylle. Yli kuuden gigatavun edestä suomalaista kulttuurihistoriaa.
Mikä tässä ottelussa on niin ihmeellistä? Mitä kertoo kansan itsetunnosta se, että pönkitystä pitää hakea 15 vuotta vanhasta jääkiekkomatsista? Olisiko Suomen aika katsoa eteenpäin eikä taaksepäin?
Sen verran vilkaisin tallennetta, että ainakin kuvanlaatu on 15 vuodessa parantunut huimasti. Vaikka kyse oli Ylen alkuperäisestä nauhasta, sen ajan tallennustekniikka oli vielä puutteellista. Kuva oli tietenkin kapeaa 4:3 suhdetta ja kuvan päälle lisätyt tekstit isoja ja kömpelöitä. Eikä siitä ole hei kuin 15 vuotta!
Vanha kiekko-ottelu jo toisen kerran uusintana. Ällistyttävää. Huvittavaa. Hassua.
En taaskaan jaksanut katsoa itse ottelua, mutta laitoin sen levylle. Yli kuuden gigatavun edestä suomalaista kulttuurihistoriaa.
Mikä tässä ottelussa on niin ihmeellistä? Mitä kertoo kansan itsetunnosta se, että pönkitystä pitää hakea 15 vuotta vanhasta jääkiekkomatsista? Olisiko Suomen aika katsoa eteenpäin eikä taaksepäin?
Sen verran vilkaisin tallennetta, että ainakin kuvanlaatu on 15 vuodessa parantunut huimasti. Vaikka kyse oli Ylen alkuperäisestä nauhasta, sen ajan tallennustekniikka oli vielä puutteellista. Kuva oli tietenkin kapeaa 4:3 suhdetta ja kuvan päälle lisätyt tekstit isoja ja kömpelöitä. Eikä siitä ole hei kuin 15 vuotta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)