Elisa menetteli väärin, mutta pilvi ei korvaa digiboksia

Jatkan vielä Elisaviihteen aikarajoituksesta, koska aihe on herättänyt niin paljon kiinnostusta.
Elisa on selvästikin toiminut asiassa huonosti. Kahden vuoden aikarajoitus on ollut tiedossa jo monta vuotta (ja mukana kilpailijan palvelussa alusta lähtien), mutta yhtiö ei ole tiedottanut siitä. Ehkä asiakaspakoa peläten se on jättänyt asiasta kertomisen viime tippaan, mikä on kohtuutonta, sillä kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen vuoksi asiakas ei voi nyt äänestää jaloillaan. Toivottavasti kuluttajaviranomainen ottaa kantaa Elisan menettelyyn.

Asiakkaat kokevat nettitallennuksen pilveen siirrettynä digiboksina, mutta juridisesti käsitys on väärä. Tv-ohjelmia saa tallentaa omaan käyttöön, mutta työtä ei saa antaa toisen tehtäväksi eikä varsinkaan maksua vastaan. Elisaviihde ja vastaavat palvelut eivät ole henkilökohtaista tallentamista vaan ne katsotaan uudeksi jakelutavaksi, jota säädellään ns. sopimuslisenssi-järjestelmällä (TekL 26. pykälä). Siksi pilvitallennus tuli ylipäätään lailliseksi vasta tekijänoikeuslakiin tehdyllä muutoksella (TekL 25 L-pykälä, 22.5.2015).

Elisa on siis jo kahden vuoden ajan virallisesti tiennyt, että tallenteiden säilymistä tullaan rajoittamaan kahteen vuoteen, koska se on itse ollut neuvottelujen osapuolena. Tämä olisi pitänyt kertoa kuluttajille ennen kuin he uusivat määräaikaisia sopimuksiaan.

Asia oli selvä jo tammikuussa 2014, kun OKM järjesti asiasta keskustelutilaisuuden (kalvot pdf-muodossa):

Aikaraja oli tiedossa jo 21.1.2014

Säilymisrajoitus ja pakolliset mainokset alleviivaavat sitä, ettei pilvitallennus ole kotinauhoituksen korvike. Jos haluaa pysyviä tallenteita, ne täytyy tehdä kotona. Toivottavasti kuluttajajärjestöt pitävät huolta, että tämä mahdollisuus säilyy jatkossakin.

VHS-nauhuri löytyi aikoinaan joka kodista, mutta nykyään ajatus kotinauhoituksesta on yhtä vanhanaikainen kuin viisarikello. Tämän johtopäätöksen vedin nähtyäni Verkkokauppa.comin palautettujen boksien vuoren:

Eikö kukaan enää halua tallentavia digibokseja?

Netflix ja kumppanit ovat totuttaneet meidät siihen, että kaikki sisältö on saatavilla pilvestä napin painalluksella. Näin ei tietenkään ole; Netflixin oma valikoima on surkean rajoittunut ja maakohtainen. Kuluttaja voi olla kuningas, mutta oikeuksia myyvät TV- ja elokuvayhtiöt ovat kuningaskuntia. Ne sanelevat ehdot ja luovat illuusion rajattomasta valinnanvapaudesta, koska se myy. Todellista vapautta kuluttajalle ei voi olla. Laki antaa vallan tekijöille ja heidän edustajilleen.

Tekijä on oikeutensa ansainnut, mutta lait ja bisnesmallit on luotu aikana, jolloin sisältö oli niukkuushyödyke. Nyt tarjontaa on enemmän kuin kukaan ehtii kuluttaa, joten kuluttaja kokee rajoitukset epäoikeudenmukaisiksi. Ne eivät aja edes tekijöiden tai suomalaisten tv-kanavien etua. Vaikeuttamalla kansallisten palvelujen käyttöä asiakkaita siirretään suoraan Hollywoodin ja jenkkipalvelujen syliin. Se ei ole kenenkään etu.

Kotimaisten toimijoiden pitää noudattaa kansainvälistä tekijänoikeuslakeja, mutta kahden vuoden säilytysaika on sovittu vapaaehtoisesti. Miksi kotimaiset yrittäjät ampuvat itseään jalkaan silloinkin, kun siihen ei ole pakkoa?

Suomalaisten artistien, tuotantoyhtiöiden ja tv-kanavien uhkana ei ole kotitallennus eikä edes piratismi, vaan internetin mahdollistamat uudet bisnesmallit, jotka suosivat suuria toimijoita ja poistavat väliportaita. Tätä kehitystä ei kannattaisi nopeuttaa omilla päätöksillä.

Olen itsekin ärtynyt Elisan toiminnasta asiassa. Onneksi oma sopimukseni on katkolla jo joulukuun alussa. Maksan nyt 40 euroa kuukaudessa Elisaviihteestä eli lähes 500 euroa vuodessa. Tallentava, älykäs digiboksi maksaa itsensä nopeasti takaisin, eikä aseta rajoituksia jos haluan katsoa jonkin dokumentin myöhemmin uudestaan. (Täsmennys: pelkkä Elisa viihde maksaa 19,90 eur/kk, 39,90 eur/kk hinnassa on mukana surkea ADSL, josta voisin hyvin luopua koska käytän myös 4G-reititintä ja älypuhelimissa on vielä omat nettiliittymät).

Joskus vanha tekniikka on parempi kuin pussillinen uusia – tai ainakin täytyy nähdä, että tekniikat on tarkoitettu eri tilanteisiin.
=============
Muutama lisäys:

Elisa mainitsee sivullaan kahden vuoden säilytysajasta, mutta kehuu myös että "kun katsot tallennusta, voit hypätä helposti mainostaukojen ohi". Käsittääkseni samainen sopimus velvoittaa näyttämään mainokset -- jos ei tallennushetken, niin ainakin katseluajankohdan mukaisesti.

Miksi sitten yksityistä kopiointia ei saa teettää toisella maksua vastaan? Tekijänoikeusaineistossa on fyysisistä esineistä poikkeavia rajoituksia ymmärrettävistä syistä. Ilman niitä voisi perustaa esim. CD-levyvuokraamon, jonka omistaja ostaisi yhden levyn ja vuokraisi sitä sitten esim. 5 euroa/vrk asiakkaille, jotka ehtisivät ottaa siitä nopeasti oman kopion (ihan laillisesti). Vastaavasti maksullinen kirjavuokraamo olisi hyvä bisnesmalli yrittäjälle mutta tuhoisa kustantajaille ja kirjailijoille.

Valtaosa digibokseista on yhtä suljettuja kuin Elisa viihdekin, tallenteita ei saa niistä ulos. Ohjelmat häviävät kun levy hajoaa. Televisioiden usb-porteista tallennus on mahdollista, mutta tikku tai usb-levy on alustettava niin, ettei tiedostoa voi siirtää ulos eikä katsella toisella telkkarilla. Katsojan kädet pyritään sitomaan kaikin tavoin ja tekemään tallennuksesta vain ajansiirtoa.

TekL 25 L-pykälässä sanotaan että "ohjelma on tallennuspalvelun asiakkaan katseltavissa ja kuunneltavissa asiakkaan itse valitsemassa paikassa ja itse valitsemana aikana". Tämähän ei toteudu kirjaimellisesti, sillä palvelujen käyttö on yleensä estetty ulkomailta. Expatit ja turistit voivat vain harmitella, kun eivät pääse katsomaan ohjelmia ilman kikkailuja.

Todennäköisesti osa käyttäjistä irtisanoo sopimuksensa Elisan kanssa, jolloin Kopioston perimät asiakaskohtaiset tulot laskevat (kts. Kopioston hinnasto). Vaikea nähdä, että tekijät tai alan kotimaiset toimijat voittaisivat tässä jotain. 

Netflixiä vastaan ei kilpailla heikennetyillä palveluilla

Uutinen kertoo Elisan ilmoittaneen Viihde-palvelunsa heikentämisestä: jatkossa tallennukset säilyvät enintään kahden vuoden ajan. Ilmeisesti myös niiden katselu keskeytyy ajoittain uusiin mainoksiin, joten vanhoja mainoksia ei voi enää ohittaa hiirtä napsauttamalla.

Muutos on herättänyt ärtymystä asiakkaissa ("raivoa", kuten otsikointi nykyään edellyttää), joihin itsekin lukeudun. Syynä on kuitenkin sopimus, jonka operaattorit tekivät tv-kanavien kanssa. Ilman sopimusta edessä olisi ollut oikeudenkäyntejä TVkaistan tapaan (jonka hovikäsittely päättyi Vapun alla, tuomio luvassa kesällä). Asian ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä sopimusneuvotteluista on uutisoitu jo vuosia sitten ja olen kirjoittanut aiheesta itsekin.

Tallennusten rajoittaminen kahteen vuoteen on outo sopimusehto, koska sillä ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kannalta. Korkeintaan se on muisto ajoilta, jolloin tv oli vielä niukkuushyödyke -- silloin ajateltiin, että katsojalle kotinauhoituksesta kertyvä arkisto on jonkinlainen lisäpalvelu, josta pitää maksaa kasettimaksun (myöh. hyvitysmaksu) muodossa.

Rajattoman tarjonnan aikakaudella vanhoilla tallennuksilla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä. Kukaan ei ehdi katsoa kaikkea tallentamaansa, saati että samojen ohjelmien katselu useaan kertaan olisi jokin menetys oikeudenhaltijoille.

Elisaviihteen kaltaisista palveluista on tullut pilvessä toimiva ajansiirtolaite, jonka vanhoilla tallenteilla on korkeintaan muistoarvoa. Luultavasti operaattorit ovat salaa tyytyväisiä aikarajoituksesta, koska se säästää heiltä levytilaa.

Netflixiä ja kansainvälisiä toimijoita vastaan ei kuitenkaan kilpailla omia palveluita tahallisesti huonontamalla. Pitkä säilytysaika on sitonut asiakkaat palveluun ja saanut heidät maksamaan kuukausimaksua. Tällaisena järjestely pikemminkin hyödyttää kotimaista kenttää kuin syö jonkin yhtiön oikeutettuja tekijänoikeustuloja.

Itselläni vanhimmat tallennukset ovat viiden vuoden takaa ja joukossa on sellaisia, joita en ole katsonut vielä kertaakaan (434 katsomatta yhteensä 649 tallenteesta).

Mitä vikaa on näiden säilyttämisestä pilvessä?

Vanhimmat tallenteeni ovat dokumentteja, joiden arkistointi pilvessä ei tuota mitään menetystä yhdellekään oikeudenhaltijalle.

Olisi kohtuullista voida siirtää vanhat nauhoitukset omalle levylle, mutta sekin on sopimusteknisistä syistä kielletty. Kiitos vain palvelusta tässäkin.

Haluaisin säilyttää joitakin dokumentteja ja henkilökohtaisesti tärkeitä ohjelmia pysyvästi, ihan niin kuin 90-luvulla VHS-nauhureilla tehtiin. Nykyinen tekniikka kieltää sen. Kaikissa uusissa palveluissa katsojan kädet sidotaan eikä pysyviä tallennuksia sallita. Digitekniikka on parantanut kuvanlaatua mutta vähentänyt katsojan oikeuksia.

Onneksi antenniverkon lähetyksiä voi vielä tallentaa omalle levylle vanhemmalla tekniikalla. Tämäkin ovi luultavasti suljetaan parin vuoden päästä, kun kaikki kanavat siirtyvät salattuihin teräväpiirtolähetyksiin.

Pilvipalvelut ovat mukavia, mutta asiakkaan kannalta ne voivat olla ansa.

TVKaista hovioikeuteen, pilvitallennuksen sopu yhä auki

Tänään tulee kuluneeksi vuosi käräjäoikeuden tuomiosta, jossa TVkaista todettiin laittomaksi ja sen päähenkilöille langetettiin ehdolliset vankeustuomiot. Vastaajat valittivat hovioikeuteen, missä asian käsittely alkaa ensi vuoden puolella.

Suomalaisia kritisoidaan liiasta varovaisuudesta. "Startupien pitäisi ottaa oppia USAsta ja lähteä kehittämään uusia palveluita silloinkin, kun niiden juridinen asema on epäselvä. Jos yritys menestyy, se sopii kyllä riidat oikeudessa jälkikäteen."

Tällainen asenne toimii USAssa, jossa oikeudenkäynnit ovat jokapäiväisiä. Niin yritykset kuin yksityishenkilöt lähtevät riitelemään pienistäkin asioista ja jos vastapuolena on yritys, se voidaan tuomita miljoonakorvauksiin vaikkapa liian kuumasta kahvista. Verotukseen ja kiinteistökauppoihin tarvitaan juristia, joka tietenkin laskuttaa palveluksistaan.

Silläkin uhalla, että jokin startup jää syntymättä, Suomen oikeuskäytäntö on mielestäni terveempi. Silti meiltäkin löytyy startupeja, jotka ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan lain rajoja. Yksityinen pysäköinninvalvonta on yksi esimerkki, tv-ohjelmien automaattitallennusta tarjonnut TVkaista toinen. Ensi vuonna hovioikeus päättää, kenen näkemys tekijänoikeuslain tulkinnasta on oikea.

Myös operaattorit ovat lähteneet rohkeasti testaamaan tekijänoikeuslain tulkintaa tarjoamalla lähes TVkaistan kaltaisia palveluita. Ne ovat pyörineet jo vuosia juridisesti harmaalla alueella, jonka keskeinen kysymys on yksityisen tallentamisen tulkinta. Oikeudenhaltijoiden ja tv-yhtiöiden mielestä palvelut ovat laittomia.

Viime vuonna kerrottiin, että Elisa, Sonera ja DNA olisivat sopineet korvauksista oikeudenhaltijoille. Kopiosto perii niiltä käyttäjäkohtaista maksua. Sopiminen tuli mahdolliseksi tekijänoikeuslakiin lisätyn 25l-pykälän jälkeen (voimaan 1.6.2015). Tämä on parempi lopputulos kuin mihin amerikkalainen nettitelevisio startup Aereo päätyi. Se lopetti toimintansa hävittyään kiistan tekijänoikeuksista korkeimmassa oikeudessa.

Suomessa neuvottelut pilvipalvelujen lopullisista ehdoista ovat yhä kesken. Oikeudenhaltijat haluavat rajata tallenteiden säilytysajan kahteen vuoteen ja vaativat (Yleä lukuunottamatta) palveluihin mainoksia, joiden yli ei voi kelata. Tallennukset tulee valita ohjelmakohtaisesti, joten TVkaistan kaltainen kaiken tallentaminen ei edelleenkään olisi laillista. Oikeudenhaltijalle tulisi myös oikeus kieltää oman sisältönsä tallentaminen.

Aika tekee koko ajan työtään ja vähentää kotitallentamisen merkitystä. Kuka enää tallentaa mitään, kun tarjontaa on niin paljon, ettei tallenteita ehdi ikinä katsoa? Jos jokin kiinnostava ohjelma ehti mennä ohi, sen näkee jälkikäteen kanavan omasta nettipalvelusta. Kotinauhoittaminen on niin 90-lukua.

Jos pilvitallennuksia heikennetään liikaa, koko toiminta menettää merkityksensä. Voittajia ovat ennen kaikkea ulkomaiset Netflix-tyyppiset palvelut. Ne tosin ovat joutuneet sopimaan kaikista levitysoikeuksista ja juuri siksi niiden hinta on korkea ja sisältötarjonta keskinkertaista. Maksan Netflixistä kuukausimaksua, mutta en ole vuoteen katsonut sieltä mitään. House of Cards oli ainoa kiinnostava sarja. Vanhat elokuvat ja Suomessa jo nähdyt tv-sarjat eivät houkuttele, kun samaa sisältöä saa tavallisesta televisiostakin.

Jäämme siis odottamaan hovioikeuden päätöstä TVkaistasta ja sen vaikutuksista kotimaisiin palveluihin.

Suomalaisten tv-pilvitallentimien sopimukset yhä tekemättä

Eilisessä TVKaista-oikeudenkäynnissä kävi ilmi suomalaisten netti-tv-palveluiden onneton tilanne. Elisan, Soneran, DNA:n ja vajaan 20 muun toimijan nettitallennuspalvelut toimivat sopimusteknisesti epäselvässä tilassa, joten oikeudenhaltijoita edustava TTVK pitää niitä suorastaan laittomina.

Kanta ei ole uusi, mutta se nousi esille taas eilen, kun TVKaistan puolustus kiisti kahden miljoonan euron korvausvaatimukset. Ne oli laskettu mm. arvioimalla, paljonko TVKaistan välittämien ohjelmien (elokuussa 2007-joulukuussa 2009 yhteensä yli 100 000 tuntia) nettioikeuksien hankinta olisi tullut maksamaan.

Puolustuksen mukaan laskuperusteena tulisi olla sopimus, jota operaattorit ja oikeudenhaltijat ovat vasta tekemässä.

Siis mikä sopimus?

Muutama vuosi sitten alan toimijat istuivat neuvottelupöytään laillisen pilvinauhoittamisen sallimiseksi. Helmikuussa 2014 kerrottiin pelisääntöjen olevan valmiita (Digitoday 15.2.2014: TV-ohjelmien nettitallennuksesta sopu). Sen jälkeen ei olekaan kuulunut enää mitään.

Eilen kävi ilmi, että osapuolet (oikeudenhaltijat, tv-kanavat ja pilvitarjoajat) neuvottelevat asioista kukin keskenään. Mitään hinnastoa ei ole eikä sovittua korvaustasoa aiota edes paljastaa julkisuuteen, koska se on jokaisen toimijan liikesalaisuus.

Osapuolten välillä on vasta aiesopimus, jonka nojalla pilvipalvelut maksaisivat jatkossa korvauksia oikeudenhaltijoille, tv-ohjelmissa olevia mainoksia ei voisi kelata yli, tallenteen säilymisaikaa pilvessä rajoitettaisiin ja oikeudenhaltijalla olisi oikeus kieltää oman teoksensa tallentaminen.

Ei ihme, että neuvottelut ovat kesken -- nämähän tietäisivät merkittäviä heikennyksiä nykyisiin palveluihin.

Yksi TTVK:n argumenteista TVKaistaa vastaan oli juuri se, että palvelu totutti asiakkaat liian hyvään, ja nyt vastaavaa odotetaan myös laillisilta toimijoilta. Aivan totta! Mutta kun nyt pidettäisiin edes Elisaviihteen taso, jossa tallennetaan vain merkityt ohjelmat eikä säilytysaikaa ole rajoitettu.

Oikeudenhaltijoiden jatkotoimet nykyisiä palveluita kohtaan riippuvat TVKaistan mahdollisesta tuomiosta sekä osapuolten keskinäisten neuvottelujen tuloksista. Pahimmillaan nykyiset palvelut joudutaan ajamaan alas ja korvaamaan uusilla, heikennetyillä palveluilla.

Katsojan kannalta tilanne on ikävä. TV:n katselu siirtyy yhä selvemmin nettiin ja jos kotimaiset palvelut eivät toimi riittävän hyvin, Netflixin ja muiden jenkkipalveluiden kilpailuetu vain kasvaa.

Olisi kaikkien yhteinen etu saada aikaan järkevä sopimus ja myöntää, ettei tv-ala voi loputtomasti pitää kiinni vanhasta. Hyvä palvelu ja kohtuulliset korvaukset tekijöille ei voi olla mahdoton yhtälö.

TVKaistan oikeudenkäynti pääsi vihdoin alkamaan

Kiistanalaisen TV-palvelun oikeuskäsittely pääsi tänään vihdoin alkamaan Helsingin käräjäoikeudessa.

Tähän mennessä tapahtunutta: kaksi kaverusta avasi vuonna 2007 TVKaista-nimisen palvelun, joka tallensi kaikki vapaasti näkyvät tv-kanavat palvelimelle ja säilytti tiedostoja kahden viikon ajan. Tilauksensa maksaneet asiakkaat pystyivät katsomaan ohjelmia jälkikäteen, mistä oli usein hyötyä. Erityisen suuren suosion TVKaista sai ulkosuomalaisten keskuudessa, koska se oli heille (lähes) ainoa keino suomalaisten tv-ohjelmien seuraamiseen.

TV-yhtiöt eivät ilahtuneet. Niiden mielestä TVKaista myi asiakkailleen palvelua, johon niillä itsellään ei ollut mahdollisuuksia, vaikka ne olivat sentään ostaneet ohjelmat Suomeen ja maksaneet niistä. Läheskään kaikki elokuva- ja tuotantoyhtiöt eivät olisi myyneet nettilevitysoikeuksia edes rahalla.

Kun osapuolet eivät päässeet sopuun asiassa, oikeudenhaltijat tekivät TVKaistasta tutkintapyynnön poliisille kesällä 2009.

Kiistassa on kyse siitä, onko vapaasti näkyvien tv-kanavien "nauhoittaminen" verkkopalvelimelle digiboksiin verrattavaa toimintaa, joka rinnastetaan yksityiseen kopiointiin ja on siten laillista (enää siitä ei peritä edes hyvitysmaksua). Onko TVKaista pelkkä tallentava digiboksi, jossa on vain todella pitkät piuhat?

Oikeudenhaltijoiden mielestä kyse on laittomasta tv-ohjelmien jakelusta, jossa TVKaista ansaitsee rahaa myymällä asiakkailleen laitonta palvelua, jonka kanssa ohjelmat hankkineet TV-kanavat itse eivät voi kilpailla.

Kumpikin tulkinta on mahdollinen. On kiinnostavaa nähdä, mille kannalle oikeus päätyy. Tässä ollaan tekijänoikeuslain harmaalla alueella, joka on syntynyt nopeasti kehittyvän tekniikan myötä. Ohjelmien pilvitallennus on jotain, mihin tekijänoikeuslaissa ei osattu varautua, vaikka se uudistettiin vuonna 2005 eli vain pari vuotta ennen TVKaistan käynnistymistä.

Selvää on, että tällaiselle palvelulle olisi kysyntää. Katsojan on vaikea ymmärtää, miksi tv-ohjelmien tallentaminen kotona on sallittua mutta työn ulkoistaminen yritykselle ei ole. Kun vielä katselulaitteetkin ovat samoja (tietokone, tabletti, älypuhelin) on vaikea nähdä, minkä juridisen eron tekniikka aiheuttaa.

TVKaista on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, sillä vastaavaa palvelua ei ole missään toisessa maassa. Muualla tv-kanavia hallitsevat maksu-tv-palvelut ja kaapeliverkko, eikä kotinauhoittaminen ole niin laajaa kuin monen vapaan kanavan Suomessa. Toisaalta tekijänoikeuden periaatteet ovat kaikkialla samat, joten TVKaistan kaltainen toimija joutuisi joka tapauksessa selvittämään asiansa oikeudessa. TVKaista on ennakkotapaus, jolla on vaikutusta koko EU-alueella.

Yhdysvalloissa oli viime vuonna hieman vastaava tapaus, kun Aereo yritti myydä vapaita tv-kanavia netin yli. Oikeus määräsi palvelun suljettavaksi (uutinen aiheesta sekä suomenkielinen uutinen Digitodaystä). Tällä hetkellä tilanne on se, ettei korkein oikeus ole vielä ottanut kantaa pilvitallennuksen juridiikkaan, joten kukaan ei tiedä onko se laillista vai ei.

TVKaistan tapaukseen liittyy erikoinen sivuepisodi. Kahden TVKaistan omistajan lisäksi syytteessä on Turre Legalin juristi, joka avusti TVKaistaa neuvotteluissa oikeudenhaltijoiden kanssa. Häntä syytetään petoksesta, sillä neuvottelujen yhteydessä TVKaista oli väittänyt jokaisella asiakkaalla olevan henkilökohtaisen tallennuslaitteen yhtiön konesalissa Espoossa. Poliisin kotietsinnässä kuitenkin selvisi, että laitteet olivat verkon kytkimiä, eikä niitä oltu edes kiinnitetty verkkoon tai tallennuslaitteisiin. Tänään oikeudessa juristi totesi olleensa vain päämiehen antamien tietojen varassa ja kiisti petossyytteen.

Poliisitutkinnan alettua TVKaista myi liiketoiminnan eteenpäin ja toimitusjohtaja katosi. Jäljelle jäänyt suomalainen TVKaista-yhtiö meni konkurssiin ja sen toiminta loppui kesällä 2011. Toimitusjohtaja piileskeli niin kauan, että yksi syytteistä ehti vanhentua. Monen lykkäyksen jälkeen oikeudenkäynti pääsi tänään vihdoin alkamaan, kun kaikki kolme vastaajaa saatiin paikalle. Heiltä vaaditaan yli kahden miljoonan euron hyvityksiä ja korvauksia.

Kiistasta huolimatta TVKaista on toiminut koko ajan normaalisti ja jopa laajentanut toimintaansa ulkomailla. Mitä ilmeisimmin se on omistajilleen erinomainen bisnes.

Syytetyt eivät kertomansa mukaan tiedä mitään TVKaistan nykyisestä toiminnasta. Jos olisi toisin, heiltä vaadittaisiin nyt kahden sijaan ainakin kymmentä miljoonaa. Sen verran hyvitystä olisi kertynyt vuoden 2009 jälkeen tehdystä bisneksestä.

Kyseessä on siten paitsi tekijänoikeudellisesta ennakkotapauksesta myös isoista rahoista. Tätä casea kannattaa seurata.