Kirjoitukseni Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 26.3.2025:
----
Valtion talousahdinko on johtanut kulttuurin tukien karsimiseen. Vastalääkkeeksi on ehdotettu hyvitysmaksua, jota aikanaan perittiin tyhjistä kaseteista ja tallennusvälineistä kompensoimaan yksityisen kopioinnin tekijöille aiheuttamaa haittaa. Luovan alan edustajat esittivät (HS Mielipide 21.3.) kyseenalaisia perusteluita sille, miksi hyvitysmaksu pitäisi palauttaa.
Maksun perusteena on EU:n direktiivi (2001). Se velvoittaa jäsenmaat säätämään jonkinlaisen korvauksen tekijöille, jos kansalliset tekijänoikeuslait sallivat kopioinnin yksityiseen käyttöön. Maksun toteutustavasta ei ole tarkempia ohjeita. Direktiivi toteaa vain, että ”käyttökelpoinen peruste voi olla oikeudenhaltijoille aiheutuva mahdollinen haitta” ja että ”jos oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei velvoitetta maksun suorittamiseen voi syntyä”.
Toisin kuin mielipidekirjoituksessa väitettiin, Suomi ei ole ainoa maa, jossa hyvitys maksetaan valtion budjetista. Harengon oikeudellisessa selvityksessä mainitaan, että myös Islanti ja Norja noudattavat käytäntöä.
Yksi syy siihen, miksi hyvitysmaksu siirrettiin vuoden 2015 alussa laitemyynnistä valtion budjettiin, oli yksityisen kopioinnin jatkuva vähentyminen. Sen vuoksi myös maksun tuotto oli tasaisessa laskussa.
Tutkimukset osoittavat kopioinnin edelleen vähentyneen. Eikä ihme, sillä musiikki ja elokuvat katsotaan maksullisista suoratoistopalveluista, joista tekijät saavat sopimuksiinsa perustuvan korvauksen. Tiukasti direktiiviä tulkiten voisi pikemminkin kysyä, onko kopioinnista aiheutuva haitta pudonnut jo niin pieneksi, että maksusta tulisi luopua kokonaan.
Ajatus siitä, että myös kuvien ja tekstien kopiointi internetistä voisi olla hyvitysmaksun keräämisen peruste, ei ole realistinen. Netissä jokainen voi olla sisällöntuottaja, eikä normaalin nettikäytön varjolla kerättyjä ”hyvitysmaksuja” voisi mitenkään kohdistaa niille, jotka tällaista sisältöä ovat tuottaneet.
Yhteiskunta tukee luovia aloja monilla eri mekanismeilla, ja hyvä niin. Digilaitteiden myyntiin tai nettiyhteyksien käyttöön kytketty ”tekijänoikeusvero” ei kuitenkaan ole tätä päivää. EU:n sääntelyä ja byrokratiaa pitää purkaa, ei lisätä.
---
Juuri ennen kirjoituksen julkaisua Teosto kertoi keränneensä viime vuonna ennätysmäärän korvauksia musiikin tekijöille, yhteensä 89,2 miljoonaa euroa. Pottia kasvattivat kesän 2024 kansainväliset esiintyjät, mutta trendi on ollut nousujohteinen jo pitkään.
 |
| Teoston tuotot 2019-2023. |
Tekniikka kehittyy, mutta musiikkia kulutetaan yhä enemmän ja se myös tuottaa tekijöille yhä paremmin: "Myös verkkoalustoilta, kuten musiikin suoratoistopalveluista kerätyt korvaukset nousivat."
3 kommenttia:
Olen täsmälleen samaa mieltä Petteri Järvisen kanssa. Hyvitysmaksun palauttaminen olisi askel menneisyyteen, jossa naftaliinista kaivetaan kummallinen tallennusvälineisiin liittyvä maksu, muka hyvittämään jotain kuviteltua haittaa.
Hyvitysmaksun palauttaminen toisi lisää byrokratiaa ja hallintoa, joka samalla leikkaisi osan maksun tuotosta. Samalla hyvitysmaksu luultavasti olisi äärimmäisen epäoikeudenmukainen ja läpinäkymätön tapa kerätä rahaa "luoville" aloille.
Yksityinen kopiointi on jatkuvasti vähentynyt ja musiikin kulutus on siirtynyt verkkoon. Vanhemmat ihmiset ehkäpä käyttävät vielä levyjä yms. kuunteluun. Digitaalisia laitteita käytetään johonkin ihan muuhun kuin tekijäinoikeudellisen materiaalin kopiointiin. Hyvitysmaksun sitominen laitteisiin vain lisäisi ansioitta hyvitysmaksua.
Edestakaisin veivaamisesta pitää päästä pois ja hyvitys maksaa valtion budjetista kuten Islannissa ja Norjassa. Tällöin maksu on läpinäkyvä ja sitä voidaan luotettavasti arvioida.
Vastustan tätä,
Ihmiset latavat kännyköiltään omia kuvia instagrammiin. Itse en käytä puhelinta musiikin kuunteluun, enkä tallentamiseen, enkä tallenna internetistä mitään. Otan itse kuvia, joita on muistikortilla. Minusta hyvitysmaksulla ei ole perusteita, eikä maksua voida oikeudenmukaisesti jakaa.
Netistä ladattava musiikki on joko lataajan ostamaa tai sinne laittomasti laitettua, jonka lataaminen on kiellettyä. Kumpikaan ei ole peruste hyvitysmaksulle. Nykyään lisäksi striimaus on syrjäyttänyt lataamisen. Videopuolella ladattava materiaali on säännöllisesti laitonta.
Kuvista puhuminen on outoa. Missään yhteydessä tätä ei aikaisemmin ole mainittu perusteena. Tuntuu epätoivoiselta yritykseltä saada joku peruste maksulle. Webbisivun kuvan tallentainenhan itselle on tekona eniten perinteistä kopiointia muistuttava ja laillista. Rahat kuitenkin pitäisi tällöin mennä kuvaajille.
Lähetä kommentti