Yle uutisoi jokin aika sitten kotkalaisesta miehestä, joka on toistuvasti ulosotossa, koska joku matkustaa pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä pummilla ja antaa hänen yhteystietonsa sakkoa varten.
Lähiliikenteen tarkastusmaksu on nykyään 100 euroa. Tarkastajia liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina, myös sunnuntaisin, ja jopa Pasilan ja Rautatieaseman välisellä lyhyellä pätkällä. Mikäs sen näppärämpää kuin matkustaa pummilla ja laittaa tarkastusmaksu toisen piikkiin?
Se onnistuu helposti, sillä joukkoliikenteen tarkastusmaksuista on olemassa laki, joka määrää liputtoman matkustajan ilmoittamaan tarkastajalle nimensä, henkilötunnuksensa ja osoitteensa. Laki joukkoliikenteen tarkastusmaksusta on vuodelta 1979 ja sen 8 § (muutettu viimeksi 2006) sanoo näin:
Matkustajan, joka ei esitä asianmukaista matkalippua, on ilmoitettava tarkastajan vaatimuksesta tälle henkilötietoinaan nimensä, henkilötunnuksensa ja osoitteensa.
Ylen tekemän jatkojutun mukaan kotkalaismies ei ole ainoa uhri, vaan tapauksia on muitakin.
Ensisijaisesti tarkastajat varmistavat matkustajan henkilöllisyyden esimerkiksi ajokortista, passista tai henkilökortista. Jos sellaista ei ole, matkustajan on täytettävä henkilötietolomake, jonka tiedot tarkastaja voi varmistaa väestötietojärjestelmästä.
Henkilötietojen suojaaminen digiaikana on mahdoton tehtävä. Siksi kaikki huomio pitäisi keskittää väärinkäytösten estämiseen. Käytäntö, jossa 100 euron maksu voidaan määrätä henkilön itsensä ilmoittamien henkilötietojen ja HETUn perusteella on ristiriidassa Tietosuojalakiin 1.1.2024 tehdyn muutoksen perusteella. Lain 29 § sanoo näin:
Rekisteröidyn henkilöllisyyden selvittämiseen hänen ilmoittamiensa tai toimittamiensa tietojen taikka esittämiensä asiakirjojen avulla (tunnistaminen) ei saa käyttää yksinomaan henkilötunnusta tai henkilötunnuksen ja rekisteröidyn nimen yhdistelmää.
En ole juristi, mutta laki joukkoliikenteen tarkastusmaksusta näyttää olevan ristiriidassa nykyisen ajan hengen ja tietosuojalain kanssa. Ehkä joku juristi osaa avata tilannetta tarkemmin. Meneekö vanha toimialakohtainen sääntely uudemman yleislain (joka liittyy EU:n laajuiseen tietosuoja-asetukseen) edelle?
Miten on mahdollista, että tarkastusmaksun voi edelleen laittaa toisen piikkiin vain tietämällä tämän nimen, HETUn ja kotiosoitteen?
Henkilöllisyystodistuksen mukana pitäminen ei ole pakollista, mutta epäselvissä tapauksissa tarkastajien pitäisi kutsua poliisi selvittämään pummilla matkustavan henkilöllisyys, eikä luottaa tämän itsensä antamiin tietoihin.
Käytännön tilanteissa tämä voi olla hankalaa, mutta se ei riitä perusteluksi, miksi syyttömien tietovuotojen uhrien pitää kärsiä toisten pahoista teoista.
 |
| VR:n tarkastusmaksu on "vain" 80 euroa. |
Samalla voisi korjata sen epäkohdan, että VR:n junassa liputtomalta peritään vain 80 euron maksu, vaikka junalipun hinta voi olla satasia. Lähijunissa maksu on korkeimmillaan vain muutama euro, mutta silti tarkastusmaksu on 100 euroa.
4 kommenttia:
Mielenkiintoinen ristiriita kyllä noissa lakiteksteissä. Ylipäätään on erittäin ikävää, jos nykypäivänä jopa viranomainen vielä käyttää henkilön tunnistamiseen vain henkilötunnusta. Olisi korkea aika haudata ajatus siitä, että henkilötunnuksen tai edes osoitteen tietäminen on jotenkin validi tunnistutapa.
Toinen, jopa merkittävämpi asia tarkastusmaksuista on mielestäni kerrottu tässä uutisjutussa https://www.uusimaa.fi/uutissuomalainen/8351111. Jopa neljä viidesosaa HSL:n tarkastusmaksuista menee ulosoton kautta ja lähes puolet jää lopulta kokonaan maksamatta. Näitä siis määrätään lähinnä ihmisille, joiden raha-asiat ovat jo ennestään surkealla tolalla. Tulee mieleen, että tarkastusten tehostaminen ei ole kauhean järkevää, jos määrätyt maksut jäävät noin suurella prosentilla lopulta maksamatta, tai maksetaan joskus kun ulosotetuista rahoista ehkä HSL:lle joku osuus saadaan ohjattua.
En tosin tiedä mitä muutakaan tälle asialle voisi tehdä. Käyttäjille maksuton tai nykyistä merkittävästi halvempi joukkoliikenne ei liene realismia.
Lipuntarkastajille kiinni jääneitä, joilla ei ole henkilöllisyystodistusta, on niin paljon, että ei ole mahdollista joka kerta kutsua poliisia paikalle tunnistamaan henkilöä. Maalaisjärkinen ratkaisu olisi, että liputtomat matkustajat valokuvataan ja kuvaa käytettäisiin myöhemmin tilanteen selvittämiseen, jos henkilön epäillään antaneen väärät henkilötiedot. Sinänsä jännä on, että toisen henkilötietojen antamisesta ei ilmeisesti seuraa mitään merkittävää rangaistusta, kun sitä tunnutaan yleisesti harrastettavan.
Täysin oma ongelmansa on, miten toistuvasti liputta matkustavat varattomat henkilöt saadaan hallintaan. Kiinni jäämisestä kun ei seuraa muuta kuin, että matka sillä kertaa katkeaa. Ei näitä yhteiskunnan säännöistä piittaamattomia haluta vankilaankaan laittaa, joten pienempänä pahana tälle joukolle on päädytty sallimaan ilmainen julkinen liikenne.
"Samalla voisi korjata sen epäkohdan, että VR:n junassa liputtomalta peritään vain 80 euron maksu, vaikka junalipun hinta voi olla satasia."
Onko muuten niin, että kiinni jäädessään tarkastusmaksun lisäksi pitää maksaa se matkalippu? Ei kai se niin ole, että kaukojunassa on eräänlainen 80€:n "hintakatto".
Hyvä pointti, näin sen täytyy olla.
Lähetä kommentti