Epäoikeudenmukaiseksi jäänteeksi koettu hyvitysmaksu harmitti vuosituhannen alussa. Yhtäkkiä se poistettiin (2015) ja maksu siirrettiin valtion budjettiin. Nyt ihan yhtäkkisesti sitä ehdotetaan palautettavaksi (2025). Mitä ihmettä?
Luovien alojen Lauri Kaira on ajanut tekijöiden etua melkein yhtä pitkään kuin minä olen hyvitysmaksun ulottamista laitteille vastustanut. Edunvalvonta on Kairalle työtä, minulle vastustaminen ei ole työtä vaan oikeudenmukaisuuden nimissä tapahtuvaa kansalaisvaikuttamista.
Selasin vanhoja blogikirjoituksiani (ja niitä oli monta!), jolloin muistot palasivat mieleeni. Kasettimaksuna vuonna 1984 säädetty hyvitys muutettiin EU:n direktiivin (2001) jälkeen hyvitysmaksuksi, jolla "hyvitettiin" luovia aloja siitä oikeudesta, jonka kansalaiset saivat yksityiseen kopiointiin.
Tekniikka kuitenkin kehittyi ja (laillinen) kopiointi kääntyi laskuun. Hyvitysmaksua laajennettiin uusille alustoille, kuten tallentaville digibokseille. Silti buumin mentyä ohi maksun tuotto oli tasaisessa laskussa. Myös alan omat kyselytutkimukset kertoivat kopioinnin vähentymisestä, kun suoratoisto (Spotify, Netflix, netin maksulliset musiikkipalvelut) yleistyivät.
Arne Wessberg, Markus Leikola ja Paavo Arhinmäki joutuivat tikun nokkaan, kun yrittivät uudistaa kulttuurin tukemiseksi kerättävää maksua. Lopulta vuoden 2015 alusta maksu poistui. Ja nyt tulee tärkeä kohta: valtion budjettiin varattiin 12 miljoonan vuosittainen tuki "hyvityksen" korvaamiseksi tekijöille. Summa oli noin kaksinkertainen sen hetkiseen hyvitysmaksun tuottoon verrattuna, jonka trendi oli kaiken lisäksi aleneva.
Muistelen, että silloin sovittiin myös yksityisen kopioinnin määrien tutkimuksista, joiden pohjalta maksun suuruutta oli tarkoitus säätää. En tiedä, tehtiinkö niin, mutta budjettirahoitus pysyi 12 miljoonassa vuodesta toiseen. Tuorein kopiointitutkimus on OKM:n teettämä ja vuodelta 2024. Otsikkokin sen jo sanoo: "Yksityisen kopioinnin määrä Suomessa edelleen laskussa."
 |
| Yksityinen kopiointi vähenee koko ajan (kuva Valtioneuvoston sivulta, linkki yllä). |
Jossain vaiheessa hyvitysmaksu on laskettu 11 miljoonaan euroon, mutta tälle vuodelle budjetissa myönnettiin enää 5,5 miljoonaa, siis puolet aiemmasta. Tämä ei tietenkään miellytä Luovia aloja, joka on 10 vuoden ajan nauttinut ylisuuresta hyvityksestä. Niinpä OKM:llä heräsi halu katsoa, voisiko vanhan hyvitysmaksun kaivaa naftaliinista ja maksun siirtää takaisin kuluttajille.
EU-sääntelyssä mikään ei ole muuttunut. Direktiivi on vuodelta 2001 ja sen mukaan jäsenmaat saavat ihan itse päättää, miten hyvityksen järjestävät. Sitä ei tarvitse maksaa lainkaan, jos haitan katsotaan jäävän vähäiseksi. Nykyään yksityisen kopioinnin haitta lienee mikroskooppinen, joten mitään todellista syytä maksun laajentamiselle ei ole.
Hyvitysmaksu on eräänlainen korvamerkitty vero. Sitä voidaan periä mistä tahansa laitteesta, joka etäisesti liittyy yksityiseen kopiointiin. Kyse ei siis enää ole musiikin tai elokuvien kopioinnista, eikä ole koskaan ollutkaan. Ne ovat vain esimerkkejä. Maksuja voidaan tilittää myös muille kuin artisteille, esimerkiksi kirjailijoille, taiteilijoille ja toimittajille. Luovien alojen sivulla on havainnollinen grafiikka hyvitystulojen saajista.
Eri EU-maissa on päädytty erilaisiin käytäntöihin. Harengon selvityksen kansainvälisessä vertailussa mainitaan, että budjetista hyvityksen rahoittavat mm. Norja ja Islanti, kun taas Ruotsi ja Tanska perivät laitemaksua mm. kiintolevyistä ja usb-tikuista (muutama euro per tikku kapasiteetista riippuen). Britanniassa ei aikoinaan ollut maksua lainkaan, vaikka sen AV-ala on maailmankuulu. EU-eron jälkeen asialla ei enää ole merkitystä.
Hyvitysmaksu on kulttuurialojen tukea ja alalla on pitkä kokemus lobbaamisesta hyvän asian puolesta. Meitä maksajia tässä aiheessa edustaa lähinnä Ficom.
Uusi vero ei ole läpihuutojuttu, joten kiistellään sitten kunnolla asiasta - taas kerran.
7 kommenttia:
Erittäin hyvä blogikirjoitus jälleen kerran Petteri Järviseltä. Mielestäni Suomen ja ehkä osittain koko Euroopan ongelma on tällainen kummallinen toiminta, jossa veroluontoisia maksuja vain kerätään mielipuolisilla perusteilla sinänsä hyvän asian tueksi. Hyvitysmaksu on yksi esimerkki näistä maksuista.
Ymmärrän sinänsä hyvitysmaksun perustelun aikoinaan. Kun normaalille kuluttajalle on tullut mahdolliseksi kopioida vaikkapa musiikkia helpolla tavalla lähes ilmaiseksi, pitää asia tietenkin korvata tekijöille. Aika on vain ihan totaalisesti ajanut tästä ohi monestakin syytä. Musiikkia esimerkiksi kulutetaan valtavia määriä suoraan verkosta. Entiseen levyjen ostamiseen ei ole enää paluuta.
Petteri Järvinen hyvin blogissaan toi esille edunvalvonnan ammattilaisen Lauri Kairan. Paljonkohan meillä Suomessa käytetään ylipäänsä rahaa edunvalvontaan? Onko meillä verorahoilla toimivia järjestöjä, jotka käyttävät veroeuroja lähinnä omien eturyhmiensä edunvalvontaan. Toisin sanoen, olemmeko luoneet itse itseään ruokkivan järjestelmän, joka sinänsä hyvien asioiden varjolla pyörittää edunvalvontabisnestä, jonka ainoa tarkoitus on lypsää omille jäsenille lisää rahaa valtion budjetista.
Me Suomessa toimimme oman kokemukseni mukaan varsin tehokkaasti. Mutta onko meillä paljon erilaisia järjestöjä yms. toimijoita, joiden toiminta ei ehkä ole lainkaan tarpeellista tai se on isossa kuvassa jopa vahingollista.
Hyvitysmaksun takaisin ottaminen olisi suuri askel taaksepäin. Maksulla kerättävä rahamäärä on joka tapauksessa verrattain pieni. Rahan pitäisi tulla jo turhan byrokratian välttämiseksi suoraan valtion budjetista. Hyvitysmaksu muutenkin on järjetön rakenne. Omassa puhelimessanikin on tallennustilaa 256 gigatavua ja se on noin puolillaan täynnä. Tallennustila on täyttynyt lähinnä itse kuvaamistani videoista ja kuvista. Miksi ihmeessä puhelimeni tallennustilasta pitäisi maksaa hyvitysmaksua?
Muutenkin hyvitysmaksun takaisin ottaminen kuulostaa paluulta johonkin tunkkaiseen edunvalvontamaailmaan. Tässä ehkä tiivistyy Suomen ja ehkäpä jossain määrin koko läntisen Euroopan ongelma. Joku pieni ryhmä on tottunut siihen, että heille vuollaan hillotolpasta aina joku mukana siivu yhteisiä rahoja. Ryhmä pystyy palkkaamaan itselleen itselleen edunvalvojan, jotka hienoja termejä käyttäen saavat johdateltua yhteiskunnan koneiston luomaan järjestelmän, jossa heille massiivisella byrokratialla vuollaan edelleen samoilla periaatteilla iso kakku.
Kirjoituksen aiheeseen liittyen sopinee linkki miten Effi Ry käytti oikeutta lausua hyvitysmaksun uudistamisesta viime Marraskuussa.
Hyvitysmaksu on siitä outo lintu, että ainoa looginen kohde moisiin olisi suoratoistopalvelut. Nehän nykyisin mediaa toimittaa, niin elokuvat kuin musiikinkin. Kuitenkin lähes kaikki näistä palveluista on ulkomaalaisia ja suurin osa amerikkalaisia jättiläisfirmoja, joilla on enemmän lakimiehiä kuin teostolla henkilökuntaa.
Siten on tämä perisuomalainen outo tapa, että koitetaan pitää jo tarkoituksensa menettänyttä kuollutta hevosta hengissä tekemällä asiasta jotenkin lainsäädännölisen lisäveron kaltaisen asian, jonka kohteeksi laitetaan epäloogisia, mutta kuitenkin suomalaisia firmoja. Kuten nettioperaattoria. Miksi ei sähköyhtiötä? Käyttäähän nuo laitteet sähköäkin. Eiku niin, nekin on nykyisin amerikkalaisia.
Tuollaiset teoston/kopioston (missä enää on kopiokoneita?) kaltaiset jo nykyisin eräänlaisen syövän oloiset firmat olisi pitänyt kirvestää jo viimeistään siinä vaiheessa kun kasetit/levyt ja kopiokoneet kouluista on roudattu kaatopaikoille.
Suomen pitäisi ihan oikeasti ottaa sellainen "sveitsin malli" käyttöön, jossa säännöllisin väliajoin katsotaan joka ikisen viraston tarkoituksenmukaisuus ja jos sitä ei enää löydy, se tylysti lopetetaan. Näin loppuu veronmaksajien rahojen haaskaaminen kaiken maailman kerttu-yhdistyksille. TAI puhumattakaan tästä uniikki-Suomalaisesta systeemistä, että asiasta tehdään veronkaltainen että höpöhöpö tarkoitusta ei tarvitsisi lopettaa, vaikka maailma ympäriltä muuttuikin.
Tietysti asiassa voisi käyttää jopa Trump/Muskmaista tehokkuutta. Hehän tavallaan tekee sielä "Sveitsin mallia" mutta Muskimaisella otteella. Tämä tosiaan tarvittaisiin Suomeen. Liikaa on tällaisia "teostoja", jotka aina popsahtaa kuppaamaan rahaa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten artistit noilta mitään rahaa edes voisi saada kun kotimainen tuotantokin on ihan olematonta ja roskaa nykyisin?
Kukaan tuttuni ei enää ole vuosiin kopioinut yhtään mitään, koska Spotify, Netflix yms. ovat niin paljon helpompia ja aina saatavilla missä vain.
Tällaista hyvitysmaksua ei voi enää mitenkään muuten perustella kuin ahneudella.
Samalla logiikalla voitaisiin laittaa jokaiselle autoilijalle automaattisesti ylinopeussakko kerran vuodessa, koska "kuitenkin ajat ylinopeutta jossain vaiheessa"
Britianniassa ei ole oikeutta yksityiseen kopiointiin.
Suoratoistopalvelut perustuvat tekijöiden kanssa tehtyyn sopimukseen. Ne eivät mitenkään liity tekijänoikeuslain 12 §:ään, johon hyvitysmaksu perustuu. Jokainen soittokerta tiedetään ja maksut voidaan tarkasti tilittää sopimuksen mukaan. Mitään perustetta yleiselle hyvitysmaksulle, joka toimitettaisiin muille (esittäjien kilpailijoille) ei ole.
Lähetä kommentti