Hyvitysmaksu kummittelee jälleen

Epäoikeudenmukaiseksi jäänteeksi koettu hyvitysmaksu harmitti vuosituhannen alussa. Yhtäkkiä se poistettiin (2015) ja maksu siirrettiin valtion budjettiin. Nyt ihan yhtäkkisesti sitä ehdotetaan palautettavaksi (2025). Mitä ihmettä?

Luovien alojen Lauri Kaira on ajanut tekijöiden etua melkein yhtä pitkään kuin minä olen hyvitysmaksun ulottamista laitteille vastustanut. Edunvalvonta on Kairalle työtä, minulle vastustaminen ei ole työtä vaan oikeudenmukaisuuden nimissä tapahtuvaa kansalaisvaikuttamista.

Selasin vanhoja blogikirjoituksiani (ja niitä oli monta!), jolloin muistot palasivat mieleeni. Kasettimaksuna vuonna 1984 säädetty hyvitys muutettiin EU:n direktiivin (2001) jälkeen hyvitysmaksuksi, jolla "hyvitettiin" luovia aloja siitä oikeudesta, jonka kansalaiset saivat yksityiseen kopiointiin.

Tekniikka kuitenkin kehittyi ja (laillinen) kopiointi kääntyi laskuun. Hyvitysmaksua laajennettiin uusille alustoille, kuten tallentaville digibokseille. Silti buumin mentyä ohi maksun tuotto oli tasaisessa laskussa. Myös alan omat kyselytutkimukset kertoivat kopioinnin vähentymisestä, kun suoratoisto (Spotify, Netflix, netin maksulliset musiikkipalvelut) yleistyivät. 

Arne Wessberg, Markus Leikola ja Paavo Arhinmäki joutuivat tikun nokkaan, kun yrittivät uudistaa kulttuurin tukemiseksi kerättävää maksua. Lopulta vuoden 2015 alusta maksu poistui. Ja nyt tulee tärkeä kohta: valtion budjettiin varattiin 12 miljoonan vuosittainen tuki "hyvityksen" korvaamiseksi tekijöille. Summa oli noin kaksinkertainen sen hetkiseen hyvitysmaksun tuottoon verrattuna, jonka trendi oli kaiken lisäksi aleneva.

Muistelen, että silloin sovittiin myös yksityisen kopioinnin määrien tutkimuksista, joiden pohjalta maksun suuruutta oli tarkoitus säätää. En tiedä, tehtiinkö niin, mutta budjettirahoitus pysyi 12 miljoonassa vuodesta toiseen. Tuorein kopiointitutkimus on OKM:n teettämä ja vuodelta 2024. Otsikkokin sen jo sanoo: "Yksityisen kopioinnin määrä Suomessa edelleen laskussa."

Yksityinen kopiointi vähenee koko ajan (kuva Valtioneuvoston sivulta, linkki yllä).

Jossain vaiheessa hyvitysmaksu on laskettu 11 miljoonaan euroon, mutta tälle vuodelle budjetissa myönnettiin enää 5,5 miljoonaa, siis puolet aiemmasta.  Tämä ei tietenkään miellytä Luovia aloja, joka on 10 vuoden ajan nauttinut ylisuuresta hyvityksestä. Niinpä OKM:llä heräsi halu katsoa, voisiko vanhan hyvitysmaksun kaivaa naftaliinista ja maksun siirtää takaisin kuluttajille.

EU-sääntelyssä mikään ei ole muuttunut. Direktiivi on vuodelta 2001 ja sen mukaan jäsenmaat saavat ihan itse päättää, miten hyvityksen järjestävät. Sitä ei tarvitse maksaa lainkaan, jos haitan katsotaan jäävän vähäiseksi. Nykyään yksityisen kopioinnin haitta lienee mikroskooppinen, joten mitään todellista syytä maksun laajentamiselle ei ole.

Hyvitysmaksu on eräänlainen korvamerkitty vero. Sitä voidaan periä mistä tahansa laitteesta, joka etäisesti liittyy yksityiseen kopiointiin. Kyse ei siis enää ole musiikin tai elokuvien kopioinnista, eikä ole koskaan ollutkaan. Ne ovat vain esimerkkejä. Maksuja voidaan tilittää myös muille kuin artisteille, esimerkiksi kirjailijoille, taiteilijoille ja toimittajille. Luovien alojen sivulla on havainnollinen grafiikka hyvitystulojen saajista. 

Eri EU-maissa on päädytty erilaisiin käytäntöihin. Harengon selvityksen kansainvälisessä vertailussa mainitaan, että budjetista hyvityksen rahoittavat mm. Norja ja Islanti, kun taas Ruotsi ja Tanska perivät laitemaksua mm. kiintolevyistä ja usb-tikuista (muutama euro per tikku kapasiteetista riippuen). Britanniassa ei aikoinaan ollut maksua lainkaan, vaikka sen AV-ala on maailmankuulu. EU-eron jälkeen asialla ei enää ole merkitystä. 

Hyvitysmaksu on kulttuurialojen tukea ja alalla on pitkä kokemus lobbaamisesta hyvän asian puolesta. Meitä maksajia tässä aiheessa edustaa lähinnä Ficom.

Uusi vero ei ole läpihuutojuttu, joten kiistellään sitten kunnolla asiasta - taas kerran.