Kirjoitukseni tänään Hesarissa:
"Finanssiala julkaisi 19. helmikuuta tilaston vuoden 2024 netti- ja digihuijauksista. Sen mukaan pankkien tietoon tulleiden huijausten kokonaismäärä ylitti sata miljoonaa euroa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 39 prosenttia.
Tiedotteen mukaan pankit onnistuivat pysäyttämään määrästä 44 miljoonaa euroa, mikä oli 35 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Sitä tiedote ei kuitenkaan maininnut, että menetysten määrä kasvoi vielä enemmän eli 42 prosenttia.
Tällä vauhdilla olemme häviämässä rikollisille. Jotain uutta pitäisi nyt keksiä. Digihuijausten määrä kasvaa, koska niitä on helppo tehdä asuinpaikasta riippumatta, ja koska kiinni jäämisen riski on pieni.
Otan esiin vain yhden, helpon esimerkin. Moni on varmaan saanut puhelimeensa Whatsapp-viestin ”Hei äiti, puhelimeni meni rikki”. Miksei poliisilla ole palvelua, johon näistä viesteistä voisi ilmoittaa? Huijarien käyttämät kotimaiset prepaid-numerot pitäisi saada suljettua ennen kuin vahinkoa ehtii tapahtua. Vaikka numeroita on helppo vaihtaa, uusien prepaidien hankkiminen maksaa ja vaatii työtä. Ehkä jo pelkkä poliisin henkilökohtainen yhteydenotto huijarin numeroon saisi tekijän lopettamaan. Toimintaan puuttumisella olisi ainakin pelotevaikutusta uusille yrittäjille.
Hei äiti -huijaukset ovat yksinkertaisia, mutta juuri äsken Helsingin Sanomat kertoi (4.2.) yhden huijarin ansainneen niillä 29 000 euroa. Viime vuonna toinen tekijä onnistui huijaamaan tällä tavalla 66 000 euroa.
Olen tietoisesti lähtenyt mukaan muutamaan huijaukseen, saanut huijarien numeroita ja rahamuulien nimiä sekä pankkitilejä. Olen tarjonnut tietoja poliisille, mutta ketään ei kiinnosta, koska rikosta ei ole vielä tapahtunut.
Poliisin passiivisuus lähettää tekijöille viestin, että digihuijausten yrittäminen on sallittua. Poliisi puuttuu asiaan vasta, jos huijaus onnistuu ja uhrit menettävät rahaa. Tällainen ilmapiiri ruokkii digirikollisuuden kasvua.
Lait ja poliisin keinovalikoima ovat jääneet reaalimaailmaan, vaikka roistot ovat digitalisoituneet. Miksei poliisi voi teeskennellä uhria ja jäljittää tekijöitä jo pelkän huijausviestin perusteella? Miksi viestintä- ja pankkisalaisuus estävät operaattoreita sulkemasta liittymiä ja pankkeja vaihtamasta huijauksiin liittyviä tietoja? Onko nykyisten rangaistusten pelotevaikutus riittävä suhteessa kiinnijäämisen riskiin?
Jotain uutta pitää keksiä, sillä nykyinen trendi nakertaa varsinkin ikääntyneiden luottamusta nettipalveluihin. Tällä menolla valtion tavoite tehdä digistä ensisijainen asiointikanava jo ensi vuoden alusta lähtien karkaa yhä kauemmaksi."
---
Täsmennyksenä, että Finanssialan tiedotteessa mainittiin kyllä menetetyn rahan määrä, mutta ei sen prosentuaalista kasvua. Vain torjuttujen huijausten prosentit ilmoitettiin, vaikka ne olivat pienemmät.
Kuten tekstistä huomaa, itseäni harmittaa viranomaisten passiivisuus. Mitään ei voi eikä kannata tehdä, kun huijauksia on niin paljon, tekijät ulkomailta (eivät ainakaan tässä ole) ja koska lievät rangaistukset eivät mahdollista pakkokeinojen käyttöä.
Jokainen virantomainen huolehtii vain omasta tontistaan, ja siinäkin tehdään juuri se, mihin niukat resurssit riittävät. Aloitteellisuutta tai yhteistyötä ei ole. Pitäisikö esimerkiksi alkaa vaatia prepaid-numeroiden rekisteröintiä, kuten monissa maissa on? Ei Suomi enää ole mikään televiestinnän lintukoto.
Onneksi on muutamia poikkeuksia. Pitkään väitettiin, ettei ulkomailta tulevia tukihuijauspuheluita pystytä kotimaisin keinoin estämään. Sitten kuitenkin Traficom järjesti asian ja kas, puhelut loppuivat kuin seinään, eikä numeron väärentäminen enää onnistu. Lisäksi Traficom sai aikaan SMS-lähettäjän rekisteröinnin, joka vähentää tekstiviestihuijauksia.
Oleellista olisi säätää lakeja, jotka mahdollistavat viranomaisten ja pankkien välisen tiedonvaihdon ja antavat poliisille lisää oikeuksia digirikosten tutkintaan esim. juuri valeuhria esittäen. Lait on suunniteltu fyysisen maailman rikoksia varten, eivätkä aina sovellu digiaikaan.
2 kommenttia:
Viimeiseen kappaleseen pieni tarkennus, ulkomailta tulevia huijauspuheluita ei estetty, vaan estettiin ulkomailta tulevan puhelun numeron väärentäminen suomalaiseksi. Tämä toki pienensi ongelman murto-osaan, koska hyvin moni niistäkin, joka vastaa puhelimeen "aina", voi jättää vastaamatta jos soittajan numero ei ole suomalainen. Tai ainakin osaa suhtautua puhelun sisältöön suuremmalla varovaisuudella.
Sinällään loppukaneetistasi olen samaa mieltä, paljon enemmänkin voisi tehdä. Ensisijaisesti tässä pitäisi katse kohdistaa lainsäätäjään, jonka vallassa on määritellä tutkittaviksi ja rangaistaviksi myös huijauksen yritykset. Kriteeristö voi tosin olla haastavaa määritellä.
Toissijainen vastuu osuu mielestäni lähinnä pankeille ja rahansiirtoa välittäville tahoille. Tässä valitettavasti kuten monessa muussakin digiasiassa nopeus ja helppous on ristiriidassa turvallisuuden kanssa.
Juuri näin: ulkomailta tulee edelleenkin huijauspuheluita, mutta nyt niiden numerot näkyvät alkuperäisinä eikä monikaan vastaa odottamattomiin ulkomaansoittoihin.
Laki on jäänyt ajastaan jälkeen, koska se on kirjoitettu fyysisten rikosten aikana. Digiajalla rikokset vaatisivat nopeampaa toimintaa ja puuttumista. Pallo on näiden osalta EU:lla ja eduskunnalla.
Lähetä kommentti