OKM on teettänyt tekijänoikeuden grand old ladyllä Kristiina Harengolla selvityksen hyvitysmaksun kehittämisestä. Harenko esittää, että maksussa palattaisiin tallennuslaitepohjaiseen kopioinnin hyvitysjärjestelmään, jollainen oli käytössä yli 10 vuotta sitten (silloin se tosin kohdistui lähinnä cd/dvd-tallennusmedioihin, joita nykyään myydä käytännössä lainkaan).
Palaa mieleen kaikki se työ, joka epäoikeudenmukaiseksi koetun hyvitysmaksun (alk. kasettiveron) poistamiseksi tehtiin, ja joka lopulta kantoi hedelmää vuoden 2015 alussa, kun maksu siirrettiin (laki tekijänoikeuslain muuttamisesta 1171/2014) valtion budjettiin muiden kulttuuritukien tavoin.
Voit verestää muistoja lukemalla vaikka silloisia blogipostauksiani aiheesta. Olen kampanjoinut epäoikeudenmukaiseksi kokemaani hyvitysmaksua vastaan vuodesta 1998 lähtien, joten OKM:n yllättäen teettämä selvitys ärsyttää melkoisesti.
"Uudistuksella pyritään saattamaan hyvitysjärjestelmä direktiivin 2001/29/EY mukaiseksi", sanotaan OKM:n tiedotteessa. Miksi 24 vuotta vanha direktiivi sanelisi nyt maksun uudistamisen, kun 10 vuotta on eletty vanhalla tavalla?
Tämä lause saa suorastaan verenpaineen kohoamaan: "Selvityksessä katsotaan, että hyvityksen piirin laajentuessa sopivan hyvityksen vuotuisen kokonaismäärän tulisi olla noin 14–15 miljoonaa euroa."
Siis ensin päätetään, paljonko rahaa halutaan, ja sitten arvotaan sopivan suuruinen maksu puhelimille, tietokoneille, usb-tikuille ja ehkä nettiyhteyksillekin, jotta summa saadaan kerättyä?
"Vaihtoehtona esitetään maksun perimistä nettiliittymälaskutuksen yhteydessä" - siis jokaisen pitäisi tekijänoikeusveroa nettiliittymän hinnassa?
Kuten tekijänoikeuden grand old man Jukka Liedes aikoinaan sanoi, hyvitysmaksu on "sui generis" säädös, jota ei voi suoraan johtaa tekijöille aiheutuvista menetyksistä tai vahingosta. Lähin rinnastuskohde lienee korvamerkitty vero.
Mutta miksi yhdellä toimialalla olisi verotusoikeus, jolle ei löydy mitään faktaperusteita? Puhelimessani on 256 gigatavua tilaa, josta vajaat puolet on käytössä. Siinä on ohjelmia, valokuvia ja itse kuvaamiani videoita. Ei mitään sellaista, josta pitäisi maksaa kenellekään muulle.
Vuonna 2011 Ylen entinen toimitusjohtaja Arne Wessberg pohti OKM:n toimeksiannosta hyvitysmaksun uudistusta. Seuraavana vuonna tehtävän sai Markus Leikola. Silloinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki yritti laajentaa maksupohjaa, mutta sai aikaan nettikäyttäjien kapinan eikä ehdotettuja uudistuksia toteutettu. Laitemaksujen laajentaminen koettiin epäoikeudenmukaiseksi ja maksujen kerääminen, muistaen että yritykset olivat oikeutettuja maksujen palautuksiin, olisi tullut kalliiksi.
Vuosien valituksen jälkeen olikin pienoinen yllätys, että lisämaksut poistettiin vuoden 2015 alusta ja "hyvitys" siirrettiin valtion budjettiin, missä se on ollut 10 vuoden ajan. Mutta onko enää jatkossa?
Aikoinaan kasettiveroa perusteltiin kopioinnin aiheuttamilla haitoilla. Ihmiset nauhoittivat lp-levyjä naapureiltaan tai tv-ohjelmia VHS-kaseteille, mikä oli poikkeus tekijän yksinoikeutta koskevaan periaatteeseen. Nykyään tuskin kukaan kopioi mitään, ei ainakaan laillisesti (ja piratismista ei ole koskaan voinut periä maksua). Musiikki ja elokuvat tulevat maksullisista suoratoistopalveluista, joista tekijät saavat omat korvauksensa. Uudistus perustelee näköjään maksua myös valokuvien ja tekstien kopioimisella internetistä. Niiden osalta tilitysten kohdistaminen oikeudenhaltijoille olisi täysin mahdoton tehtävä.
Nyt kannattaa ottaa yhteyttä omaan kansanedustajaan ja kertoa, miten kohtuuton ja epäoikeudenmukainen tällainen korvamerkitty veroratkaisu olisi. Erityisesti kannattaa muistaa viesteillä tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalaa (kok), jonka hallinnonalaan asia kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti