Lisää englantia Suomen kaupunkeihin

Ylen kolumnistipaikalla kirjoittava Janne Saarikivi kritisoi englanninkielen näkyvää roolia Helsingin opasteissa ja muissa julkisissa teksteissä. Olen toista mieltä: englantia pitäisi olla nykyistä enemmän.

Kävin kesällä sekä Bulgariassa että Ukrainassa. Molemmissa käytetään kyrillisiä kirjaimia, joista länsimaalaisen on vaikea saada selvää. Tututkin sanat näyttävät oudoilta. Onneksi EU:n vaikutuksesta Bulgariassa tekstit olivat lähes kaikkialla myös englanniksi, Ukrainassa tuskin lainkaan. Ero vieraan näkökulmasta oli valtava.

Kokemuksen jälkeen aloin katsella Helsinkiä uusin silmin. Suomen kielen sanat ovat usein eri vartalosta kuin valtakielien sanat, joten länsimaisen turistin on vaikea tunnistaa niitä (kuten yliopisto, joka melkein kaikissa muissa kielissä on jotain sellaista kuin university tai universitetet).

Historiallisista syistä osa Helsingin teksteistä on myös ruotsiksi, mutta se hyödyttää vain harvoja turisteja. Miksi pitää kiinni ruotsista, kun lähes kaikki turistit (ja ruotsinkieliset) osaavat englantia? Miksei kaikkia tekstejä ilmoiteta käytännön syistä suomeksi ja englanniksi?

Janne Saarikivi vertaa Helsinkiä Pariisiin, Moskovaan ja Berliiniin. Ei sielläkään käytetä englantia, vaan ihan omalla kielellä tekstitetään. Mutta ranska, venäjä ja saksa ovatkin maailmankieliä, joita opiskellaan muuallakin maailmassa. Eivätkä nämä maat ole kaksikielisiä kuten Suomi.

Saarikiven mukaan Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia, jotka ovat eivät osaa englantia eivätkä suomea. Voi olla, mutta länsimaiset aakkoset on opittava joka tapauksessa ja oletan, että motiivi englannin opiskeluun saattaa olla jopa suurempi kuin suomen opiskeluun.

Lisäksi englantia tukee vielä yksi seikka: sanakirjat ja konekäännökset toimivat parhaiten englannin ja oman kielen välillä. Googlen älypuhelinkääntäjä on optimoitu kääntämään englantia, sen suomen taidot ovat kovin vaatimattomat.

Englanti on yleiskieli, lingua franca, jonka käyttöä varsinkin pääkaupunkiseudulla pitäisi lisätä, ei vähentää. On meidän suomalaisten oma tehtävä pitää huolta suomen kielen elinvoimasta, sen käytöstä kirjallisuudessa ja verkossa. Mutta turistin, konferenssivieraan tai pakolaisen kannalta englanti on oikea valinta.

Katseltuani aikani Helsinkiä turistin silmin aloin ottaa kuvia teksteistä. Englanti on huomioitu monissa paikoissa, vain liikenneopasteet ovat (kaiketi lain vaatimuksesta) vain suomi/ruotsi-muodossa. Esimerkiksi lähijunassa kuulutetaan (ja näytetään valotaululla) ruotsin jälkeen myös "Helsinki Railwaystation" ja "Aalto university". Raitiovaunussa taululla englantia en kuitenkaan huomannut.

Vaikka englantia onkin paljon, eksoottisemmat kielet ovat harvinaisia. Venäläisiä ja aasialaisia turisteja varten kielivalikoimaa pitäisi laajentaa. Omilla aakkosilla olevat tekstit tekevät suuren, myönteisen vaikutelman, jota meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää omassa maassamme.

Paljon on vielä suomalaisilla parantamista. Pienellä kielialueella englannin suosiminen on kuitenkin viime kädessä oma etumme.

Ruokkiminen kielletty vain suomeksi ja ruotsiksi.

Lippuohjeet vain suomeksi ja ruotsiksi - ei hyvä.

Fazerin kahvilan tekstit.

Ravitsemusliikkeen hygieniatodistus voisi kiinnostaa turistejakin. Miksi se muuten on ikkunassa?

Stockmannilla kassa on helppo löytää.

Esplanadin muotikaupan ikkunassa on englannin lisäksi venäjää ja japania.

Tämä taitaa olla se bloggaajille vuokrattava edustusasunto Töölönrannassa?

Kluuvin muumikahvila kertoo aikataulusta poikkeavasta sulkemisajasta englanniksi.

"Bodde här, asui täällä". Tove Janssonin kotia ei mainosteta. Aasialaisia voisi kiinnostaa?

Tove Janssonin alakerrassa pitäisi olla muumiaiheinen myymälä. Nyt ikkunat eivät herätä mitään reaktiota.

Järvenpään Ainoassa kuvauskielto on suomeksi ja englanniksi.

Ainolan historiadokumentissa ei ole edes englanninkielistä tekstitystä.

Englannin kieli voi tuottaa myös ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä ja pk-seudulla on paikkoja, joissa asiakaspalvelua hoitavat vierasmaalaiset ihmiset, eivätkä he ymmärrä suomea lainkaan. Kyse ei ole entiseen tapaan virolaisista, jotka ainakin ymmärsivät ja usein puhuivatkin kieltä, vaan aivan muualta tulleista keikka- ym. työntekijöistä.

Sellaiselle, joka ei ole tottunut käyttämään englantia, vaatimus asioida kotimaassa vieraalla kielellä tulee ikävänä yllätyksenä. Samoin lääkärikunta, jonka suomi on enintään tyydyttävää. Terveysasioissa väärinkäsitykset voivat olla kohtalokkaita. 

Vielä yhden yllätyksen koin soittaessani äsken Finnairin asiakaspalveluun. Jonotuksen suomalaiseen numeroon katkaisi ilmoitus, jonka mukaan englanninkielisillä linjoilla olisi tilaa. Jos pystyisin hoitamaan asiani englanniksi, saisin sen nopeammin hoidettua.