Applen englanninkielisellä sivulla on linkki "Watch the keynote" eiliseen julkistustilaisuuteen. Esitys on tarjolla kolmella eri tarkkuudella - mutta vain Applen omassa videomuodossa. Pitäisi siis asentaa QuickTime vain nähdäkseen tämän pätkän. Ei kiitos.
Apple ei halua tukea Flashia, vaikka se on netin käytetyin multimediatekniikka. Esimerkiksi YouTuben videot käyttävät Flashia, samoin tekee nykyään myös Ylen Areena. Mutta Apple soveltaa klassista NIH-ajattelua: Not Invented Here.
Katsotaan sitten YouTubesta. Siellä on sentään yleisön joukosta kuvattuja pätkiä julkistuksesta. Cnetin video on täällä. Innostuneita vihellyksiä ja vakuuttavia huokauksia yleisöstä, kun Jobs pääsee töihin.
Retoriikka on entisellään: "What this device does? It's extraordinary. You can browse the web with it" (ihan totta?! olisikin uutinen jos sillä ei voisi selata nettiä). Työpöydän taustakuvaakin voi vaihtaa (huippua!). "Best browsing experience you ever had. It's phenominal." (sure!) "It's unbelievable great" (totta, en usko). "You can turn iPad any way you like: upright, sideways... it automatically adjusts" (How cool is that!). "Incredible experience, phenominal for mail". "Keyboard is almost life-size. It's a dream to type on." (Älä unta nää). "iPad is an awesome way to enjoy your music collection" (missä kaiuttimet, missä digitaalinen lähtöliitäntä vahvistimeen?). "It's awesome to watch tv-shows and movies on" (You must be kidding! 4:3 näytöllä? It's sooooo 80's...)
Nokia haluaisi itselleen edes palan Applen kansansuosiosta, mutta tällaiset tyhjänpäiväiset hehkutukset eivät vain pure Suomessa. Tuskin Euroopassakaan.
Vielä yksi applemaisuus: design ajaa kaiken edelle. Oikeassa lukulaitteessa pitäisi olla painikkeet sivujen kääntämiseksi. Sormen vetäminen näytön poikki voi olla "cool" ja "awesome", mutta siihen kyllästyy äkkiä. No, silloin Applella on jo myydä seuraava laite.
torstai 28. tammikuuta 2010
Applen iIlmiö vai iFloppi?
Tänäkin aamuna näyttää olevan pakkasta (Espoossa juuri nyt -18 astetta), ja aurinko luultavasti nousee kuten eilenkin. Maailma ei siis mullistunut, vaikka Apple sai lopulta esitettyä iPadin. Laitetta on odotettu useita vuosia.
Miksi ihmeessä, voisi nyt kysyä, sillä iPad on melkoinen pettymys. Se on samanlainen kompromissi kuin kaikki aiemmin esitellyt vastaavat laitteet: liian iso mahtuakseen taskuun mutta liian rajoittunut toimiakseen tietokoneena. Mitä ihmettä tällä pitäisi tehdä?
iPad on pohjimmiltaan vain suurennettu iPod Touch - siis iPhone, mutta ilman puhelinta. Ongelmana on, että sen pitäisi raivata itselleen elintila puhelimen ja tietokoneen välissä. Mikä saisi ihmisen ottamaan kaikki kolme mukaansa aamulla, kun lähtee kodista?
Jotta iPadistä tulisi applemainen jättimenestys, sen pitäisi luoda aivan uusi tuotekategoria. Sen pitäisi tarjota jotain, mitä älypuhelimilla tai miniläppäreillä ei voi tehdä. Vaihtoehtoja ei ole kovin monta.
Yksi visio voisi olla joka kodin viihdelaite. Älykäs kaukosäädin, jolla voi myös katsoa elokuvia ja kuunnella musiikkia. Jälkimmäinen vaatisi kunnon kaiuttimet, edellinen 16:9 näytön. Ja silti Blu-ray/dvd-aseman puute olisi ongelma.
Toinen visio on sähköinen lukulaite. Applella olisi ollut loistava tilaisuus luoda eReader-laitteiden käytännön standardi ja omia markkinat, jotka ovat vasta avautumassa. Mutta silloin laitteen olisi pitänyt olla erikoistuneempi, eikä yrittää hallita kaikkea mahdollista paikannuksesta musiikkiin ja peleihin. Toivottavsti laitteessa on julkaisutoiminnan vaatima DRM-piiri. Jobsin historian tuntien (suuri Disneyn osakkeenomistaja, tiukka asenne suojauksiin) se on enemmän kuin todennäköistä.
eReader-laite seisoo tai kaatuu näytön mukana. Parhaiden markkinoilla olevien lukulaitteiden näyttö on kuin paperia, joten lukeminen ei rasita silmiä ja akku kestää pitkänkin romaanin alusta loppuun. iPad on värillinen, mutta näytön laatu ja akkukesto jäävät myöhemmän arvioinnin varaan.
Suuremmaksi puhallettu iPod Touch ei ole sellainen mullistus kuin mitä monet Applelta odottivat. Paljon kiinnostavampi olikin itse julkistustilaisuus, joka oli taas kerran oikea iIlmiö. Apple on maailman paras viestintäyhtiö, ja toimii siinäkin omalla tavallaan. Se luo median kiinnostusta ja salaperäisyyttä vaikenemalla julkistuksen sisällöstä viimeiseen asti.
Miksei viestintäyhtiö käytä nettiä hyväkseen ja välitä Applen julkistustilaisuuksia suorana kaikkien katsottavaksi? Se pilaisi taikuuden. Apple haluaa luoda niukkuutta, niin että julkistustilaisuuksiin on vaikea päästä. Apple haluaa, että livebloggaajat hehkuttavat koko 1,5 tunnin ajan heille yksi kerrallaan paljastettavia tiedonmurusia ja luovat niihin yhteisöllistä supinaa. Ehkä Apple haluaa myös mahdollisuuden leikata jotain pois, mikäli Jobs sattuisi mokaamaan tai softa kaatuisi.
Aika näyttää, onko laite suorastaan iFloppi, vai riittääkö Jobsia ympäröivä todellisuusvääristymä tekemään tästäkin menestyksen. Hinta on ainakin kohdallaan.
Miksi ihmeessä, voisi nyt kysyä, sillä iPad on melkoinen pettymys. Se on samanlainen kompromissi kuin kaikki aiemmin esitellyt vastaavat laitteet: liian iso mahtuakseen taskuun mutta liian rajoittunut toimiakseen tietokoneena. Mitä ihmettä tällä pitäisi tehdä?
iPad on pohjimmiltaan vain suurennettu iPod Touch - siis iPhone, mutta ilman puhelinta. Ongelmana on, että sen pitäisi raivata itselleen elintila puhelimen ja tietokoneen välissä. Mikä saisi ihmisen ottamaan kaikki kolme mukaansa aamulla, kun lähtee kodista?
Jotta iPadistä tulisi applemainen jättimenestys, sen pitäisi luoda aivan uusi tuotekategoria. Sen pitäisi tarjota jotain, mitä älypuhelimilla tai miniläppäreillä ei voi tehdä. Vaihtoehtoja ei ole kovin monta.
Yksi visio voisi olla joka kodin viihdelaite. Älykäs kaukosäädin, jolla voi myös katsoa elokuvia ja kuunnella musiikkia. Jälkimmäinen vaatisi kunnon kaiuttimet, edellinen 16:9 näytön. Ja silti Blu-ray/dvd-aseman puute olisi ongelma.
Toinen visio on sähköinen lukulaite. Applella olisi ollut loistava tilaisuus luoda eReader-laitteiden käytännön standardi ja omia markkinat, jotka ovat vasta avautumassa. Mutta silloin laitteen olisi pitänyt olla erikoistuneempi, eikä yrittää hallita kaikkea mahdollista paikannuksesta musiikkiin ja peleihin. Toivottavsti laitteessa on julkaisutoiminnan vaatima DRM-piiri. Jobsin historian tuntien (suuri Disneyn osakkeenomistaja, tiukka asenne suojauksiin) se on enemmän kuin todennäköistä.
eReader-laite seisoo tai kaatuu näytön mukana. Parhaiden markkinoilla olevien lukulaitteiden näyttö on kuin paperia, joten lukeminen ei rasita silmiä ja akku kestää pitkänkin romaanin alusta loppuun. iPad on värillinen, mutta näytön laatu ja akkukesto jäävät myöhemmän arvioinnin varaan.
Suuremmaksi puhallettu iPod Touch ei ole sellainen mullistus kuin mitä monet Applelta odottivat. Paljon kiinnostavampi olikin itse julkistustilaisuus, joka oli taas kerran oikea iIlmiö. Apple on maailman paras viestintäyhtiö, ja toimii siinäkin omalla tavallaan. Se luo median kiinnostusta ja salaperäisyyttä vaikenemalla julkistuksen sisällöstä viimeiseen asti.
Miksei viestintäyhtiö käytä nettiä hyväkseen ja välitä Applen julkistustilaisuuksia suorana kaikkien katsottavaksi? Se pilaisi taikuuden. Apple haluaa luoda niukkuutta, niin että julkistustilaisuuksiin on vaikea päästä. Apple haluaa, että livebloggaajat hehkuttavat koko 1,5 tunnin ajan heille yksi kerrallaan paljastettavia tiedonmurusia ja luovat niihin yhteisöllistä supinaa. Ehkä Apple haluaa myös mahdollisuuden leikata jotain pois, mikäli Jobs sattuisi mokaamaan tai softa kaatuisi.
Aika näyttää, onko laite suorastaan iFloppi, vai riittääkö Jobsia ympäröivä todellisuusvääristymä tekemään tästäkin menestyksen. Hinta on ainakin kohdallaan.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Vanhasen sähköpostin tietoturvasta
TV-uutisista sai käsityksen, että pääministerin konetta korjaavan mikrotuen tietoturvauhka olisi tullut jotenkin yllätyksenä tietoturvasta vastaaville. Niin ei voi olla - ulkoistuksen turvauhkista on puhuttu pitkään ja ne ovat olleet hyvin tiedossa. Mutta raha näköjään ratkaisee valtion ylimmässä johdossakin.
Ulkoistetun mikrotuen turvallisuutta on vaikea parantaa. Niin kauan kuin ministerin koneille pääsee joku ulkopuolinen, tiedostojen kopiointia ja viestien urkintaa on mahdotonta estää satavarmasti. Turha kuvitella, että ongelma poistuu määräämällä joku seisomaan tukihenkilön viereen tämän työskennellessä. Jotta tarkkailija ymmärtäisi mitä koneelle tehdään, hänen pitäisi itsekin olla IT-asiantuntija.
Valokuvan kopioinut mikrotukihenkilö paljastui ilmeisesti vain, koska hän kaupitteli kuvaa lehdistölle. Kuka tietää, mitä ministerien koneilta on aikaisemmin viety?
Vielä parempi kysymys on, mitä koneille on tuotu? Usb-tikulta koneelle istutettu vakoiluohjelma voisi seurata konetta reaaliajassa ja kertoa kaiken maapallon toisella puolella istuvalle vakoojalle. Organisaatioissa luotetaan sokeasti tietoturvaohjelmiin, koska uhkien odotetaan tulevan ulkopuolelta. Virukset eivät ole mitään räätälöityihin vakoiluohjelmiin verrattuna.
Niitä käyttävät teollisuusvakoojat, mutta kaikesta päätellen myös eräät valtiot. Jos kone jätetään hetkeksikin vieraisiin käsiin, kohdistettuja hyökkäyksiä on liki mahdoton estää.
Tai edes havaita, sillä koneelta ulos lähtevä dataliikenne naamioidaan surffailuksi, joka on Suomessa luottamuksellista viestintää. Jos pääministerin koneelta otetaan outoja yhteyksiä Kiinaan, tietoturvaihmisten pitää vain kääntää katseensa muualle.
Ainoa lohtu on siinä, etteivät suomalaiset ministerit taida olla kansainvälisesti kovin kiinnostavia kohteita. Pienen maan vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Suurin riski on EU:lta tuleva luottamuksellinen tieto ja mahdollinen puheenjohtajuuskausi.
Ketä Vanhasen sähköpostit oikeasti kiinnostavat? Henkilökohtainen valokuva saattaa hyvinkin olla sitä kiinnostavinta aineistoa. Jos jotain muuta arvokasta löytyy, se on ehkä kopioitu jo ajat sitten kenenkään kyselemättä ja perään huutamatta. Tässä suhteessa kuvan kopioija saattoi tehdä todellisen palveluksen. Yksi intiimi valokuva on halpa hinta siitä, että turvaihmiset ja etenkin suuri yleisö havahtuvat ongelmaan.
Ministereitä enemmän urkkijoita kiinnostavat suomalaisten hitech-yhtiöiden johtajien koneet. Toivottavasti toimitusjohtajien tietoturvasta on huolehdittu paremmin. Turha säästää mikrotuen ulkoistamisella tuhansia, kun johtajan oma palkka lasketaan sadoissa tuhansissa.
Ulkoistetun mikrotuen turvallisuutta on vaikea parantaa. Niin kauan kuin ministerin koneille pääsee joku ulkopuolinen, tiedostojen kopiointia ja viestien urkintaa on mahdotonta estää satavarmasti. Turha kuvitella, että ongelma poistuu määräämällä joku seisomaan tukihenkilön viereen tämän työskennellessä. Jotta tarkkailija ymmärtäisi mitä koneelle tehdään, hänen pitäisi itsekin olla IT-asiantuntija.
Valokuvan kopioinut mikrotukihenkilö paljastui ilmeisesti vain, koska hän kaupitteli kuvaa lehdistölle. Kuka tietää, mitä ministerien koneilta on aikaisemmin viety?
Vielä parempi kysymys on, mitä koneille on tuotu? Usb-tikulta koneelle istutettu vakoiluohjelma voisi seurata konetta reaaliajassa ja kertoa kaiken maapallon toisella puolella istuvalle vakoojalle. Organisaatioissa luotetaan sokeasti tietoturvaohjelmiin, koska uhkien odotetaan tulevan ulkopuolelta. Virukset eivät ole mitään räätälöityihin vakoiluohjelmiin verrattuna.
Niitä käyttävät teollisuusvakoojat, mutta kaikesta päätellen myös eräät valtiot. Jos kone jätetään hetkeksikin vieraisiin käsiin, kohdistettuja hyökkäyksiä on liki mahdoton estää.
Tai edes havaita, sillä koneelta ulos lähtevä dataliikenne naamioidaan surffailuksi, joka on Suomessa luottamuksellista viestintää. Jos pääministerin koneelta otetaan outoja yhteyksiä Kiinaan, tietoturvaihmisten pitää vain kääntää katseensa muualle.
Ainoa lohtu on siinä, etteivät suomalaiset ministerit taida olla kansainvälisesti kovin kiinnostavia kohteita. Pienen maan vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Suurin riski on EU:lta tuleva luottamuksellinen tieto ja mahdollinen puheenjohtajuuskausi.
Ketä Vanhasen sähköpostit oikeasti kiinnostavat? Henkilökohtainen valokuva saattaa hyvinkin olla sitä kiinnostavinta aineistoa. Jos jotain muuta arvokasta löytyy, se on ehkä kopioitu jo ajat sitten kenenkään kyselemättä ja perään huutamatta. Tässä suhteessa kuvan kopioija saattoi tehdä todellisen palveluksen. Yksi intiimi valokuva on halpa hinta siitä, että turvaihmiset ja etenkin suuri yleisö havahtuvat ongelmaan.
Ministereitä enemmän urkkijoita kiinnostavat suomalaisten hitech-yhtiöiden johtajien koneet. Toivottavasti toimitusjohtajien tietoturvasta on huolehdittu paremmin. Turha säästää mikrotuen ulkoistamisella tuhansia, kun johtajan oma palkka lasketaan sadoissa tuhansissa.
tiistai 26. tammikuuta 2010
HST-kortti ei toimi Windows 7:ssa
Tämä on jo liian surkuhupaisaa ollakseen totta: ilmeisesti Väestörekisterikeskuksen jakama lukijaohjelmisto ei tue Windows 7:aa.
HST-kortti on totisesti syntynyt onnettomien tähtien alla. Äskettäin 10 vuotta täyttäneen kortin historia on ollut yhtä tuskien taivalta, jolla tämä vastoinkäyminen on vain uusin etappi.
Tuskin mikään sovellus tai ajuri on tuottanut ongelmia Windows 7:ssa, joten HST-ohjelmiston yhteensopimattomuus on melkoinen saavutus. VRK:n sivulla mainitaan tuetuiksi järjestelmiksi vain Windows-versiot Vistaan asti, sekä tietenkin Linux ja Mac. Windows 7:sta ei mainita sanallakaan.
... paitsi Valtiokonttorin sivulla, jossa todetaan ettei sen palveluita voi toistaiseksi käyttää toimikortilla Windows 7:ssa.
HST-kortti on totisesti syntynyt onnettomien tähtien alla. Äskettäin 10 vuotta täyttäneen kortin historia on ollut yhtä tuskien taivalta, jolla tämä vastoinkäyminen on vain uusin etappi.
Tuskin mikään sovellus tai ajuri on tuottanut ongelmia Windows 7:ssa, joten HST-ohjelmiston yhteensopimattomuus on melkoinen saavutus. VRK:n sivulla mainitaan tuetuiksi järjestelmiksi vain Windows-versiot Vistaan asti, sekä tietenkin Linux ja Mac. Windows 7:sta ei mainita sanallakaan.
... paitsi Valtiokonttorin sivulla, jossa todetaan ettei sen palveluita voi toistaiseksi käyttää toimikortilla Windows 7:ssa.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Uutisia uusintoina ja näköradion paluu
Tuntuuko sinusta joskus, että uutiset toistavat itseään? Samat aiheet toistuvat tunnista toiseen. Vaikka YLE lähettäisi samat uutiset kahteen kertaan, kukaan ei huomaisi mitään.
Itse asiassa YLE lähettää uutisia uusintana. Yllätyin, kun autoradiosta kuului "Hyvää keskipäivää Ylen uutisista", vaikka kello oli jo puoli yksi. Selvisi, että YLE Puhe lähettää klo 12:30 uusintana uutiset, jotka olivat tulleet pääkanavalta jo puolta tuntia aikaisemmin. Aikamerkkiä ei sentään lähetetty uusintana.
Uutisten kierrättäminen tuo YLElle säästöjä. Ja mikäs siinä, turha toistaa papukaijan tavoin samoja uutisia tunnista toiseen. Kukaan ei huomaa eroa, vaikka samoja lähetyksiä ajettaisiin ulos useampaankin kertaan. Ei maailma niin nopeasti muutu.
YLE kierrättää sisältöä myös toisella tavalla. Television ajankohtaisohjelmia ajetaan Puhe-kanavalla pelkkänä äänenä. Toimiihan se niinkin, mutta kieltämättä kuulijalle jää hieman valju olo. Tähänkö digitalisointi ja kanavamäärän lisääminen johtavat? Mitä järkeä on tehdä ohjelmaa televisioon, jos se voidaan yhtä hyvin ajaa ulos pelkkänä äänenä? Televisiosta käytetty vanha näköradio-nimitys saa menettelyssä aivan uuden merkityksen.
Näitä suomenkielisiä säästöjä kuunnellessa tuntuu kohtuuttomalta, että ruotsinkieliset eivät olisi valmiita säästämään mistään.
Itse asiassa YLE lähettää uutisia uusintana. Yllätyin, kun autoradiosta kuului "Hyvää keskipäivää Ylen uutisista", vaikka kello oli jo puoli yksi. Selvisi, että YLE Puhe lähettää klo 12:30 uusintana uutiset, jotka olivat tulleet pääkanavalta jo puolta tuntia aikaisemmin. Aikamerkkiä ei sentään lähetetty uusintana.
Uutisten kierrättäminen tuo YLElle säästöjä. Ja mikäs siinä, turha toistaa papukaijan tavoin samoja uutisia tunnista toiseen. Kukaan ei huomaa eroa, vaikka samoja lähetyksiä ajettaisiin ulos useampaankin kertaan. Ei maailma niin nopeasti muutu.
YLE kierrättää sisältöä myös toisella tavalla. Television ajankohtaisohjelmia ajetaan Puhe-kanavalla pelkkänä äänenä. Toimiihan se niinkin, mutta kieltämättä kuulijalle jää hieman valju olo. Tähänkö digitalisointi ja kanavamäärän lisääminen johtavat? Mitä järkeä on tehdä ohjelmaa televisioon, jos se voidaan yhtä hyvin ajaa ulos pelkkänä äänenä? Televisiosta käytetty vanha näköradio-nimitys saa menettelyssä aivan uuden merkityksen.
Näitä suomenkielisiä säästöjä kuunnellessa tuntuu kohtuuttomalta, että ruotsinkieliset eivät olisi valmiita säästämään mistään.
perjantai 22. tammikuuta 2010
GPS-häirintälaite huijaa ruuhkamaksua
Helsingin ja LVM:n yhdessä kaavailema GPS-pohjainen ruuhkamaksujärjestelmä on täysin riippuvainen satelliittipaikannuksen toiminnasta. Jos signaali mykistetään keinotekoisesti, ajot ja maksut eivät kirjaudu mihinkään.
Olen tekemässä kirjaa tietosuojasta ja sähköisestä valvonnasta. Sen vuoksi tilasin netistä kaksi GPS-häirintälaitetta. Molemmat on tarkoitettu liitettäväksi auton savukkeensytyttimeen, isommassa on myös pieni akku.
Koska avaruudesta tuleva GPS-signaali on äärimmäisen heikko, sen mykistäminen on lastenleikkiä. Molemmat lähettimet saavat autonavigaattorin hukkaamaan sijaintinsa välittömästi ja vaikutusalue ulottuu useita metrejä auton ulkopuolelle.
On mielenkiintoista nähdä, miten päättäjät suhtautuvat häirintälaitteisiin. Todennäköisesti niiden maahantuonti ja hallussapito kielletään, aivan kuten tutkanpaljastimille tehtiin. Jos haluaa varautua tulevaan, on syytä tilata oma laite ajoissa.
Hmm... harmi, ettei Galileoon ole vielä vastaavaa laitetta. On kai selvää, että eurooppalainen ruuhkamaksu tulee käyttämään eurooppalaista eikä amerikkalaista paikannusteknologiaa.
Olen tekemässä kirjaa tietosuojasta ja sähköisestä valvonnasta. Sen vuoksi tilasin netistä kaksi GPS-häirintälaitetta. Molemmat on tarkoitettu liitettäväksi auton savukkeensytyttimeen, isommassa on myös pieni akku.
Koska avaruudesta tuleva GPS-signaali on äärimmäisen heikko, sen mykistäminen on lastenleikkiä. Molemmat lähettimet saavat autonavigaattorin hukkaamaan sijaintinsa välittömästi ja vaikutusalue ulottuu useita metrejä auton ulkopuolelle.
On mielenkiintoista nähdä, miten päättäjät suhtautuvat häirintälaitteisiin. Todennäköisesti niiden maahantuonti ja hallussapito kielletään, aivan kuten tutkanpaljastimille tehtiin. Jos haluaa varautua tulevaan, on syytä tilata oma laite ajoissa.
Hmm... harmi, ettei Galileoon ole vielä vastaavaa laitetta. On kai selvää, että eurooppalainen ruuhkamaksu tulee käyttämään eurooppalaista eikä amerikkalaista paikannusteknologiaa.
torstai 21. tammikuuta 2010
RKP:llä pokka pitää
RKP:llä riittää totisesti pokkaa. Kun monet valittavat 175 euron suuruiseksi kaavailtua mediamaksua perusteettomaksi ja liian kalliiksi, RKP lyö pöytään oman vaatimuksensa: maksua voisi saman tien korottaa 200 euroon, jotta ruotsinkielisten palvelutaso säilyisi vähintään nykyisellä tasolla.
Sinänsä 200 euroa ei ole mikään maaginen summa. Julkisuudessa esitetty 175 euron mediamaksu on vain tämän päivän lähtöhinta. Muutamassa vuodessa maksu nousee joka tapauksessa 200 euroon. Ruotsinkielisten vaatimus ainoastaan nopeuttaisi kehitystä.
Ruotsinkielisten osuus kansasta on noin viisi prosenttia. YLEn budjetista heidän osuutensa on lähes 20 prosenttia. Tietysti myös suomenkieliset kuuntelevat jonkin verran ruotsinkielistä ohjelmaa.
Mutta jos YLEn pitää jostain säästää, on helppo yhtyä esitykseen, jonka mukaan ruotsinkieliset kustantakoot omat ohjelmansa ja maksakoot itse korotettua mediamaksua.
YLE:n johto voisi katsoa myös peiliin. Missä ovat nyt ne johtajat, jotka 10 vuotta sitten halusivat YLElle viisi tv-kanavaa ja olivat varmoja, että katsojia ja resursseja riittää kaikille? Mikä on heidän vastuunsa nykyisestä tilanteesta? Turha sanoa, että kehitys on tullut yllätyksenä.
YLE24-kanava on lopetettu ja Teeman yhdistämistä FST:hen harkitaan. Tällä vauhdilla ollaan kohta takaisin vanhassa kahden kanavan järjestelmässä. Se on pienelle Suomelle sopiva määrä, varsinkin kun kaupallisten kanavien määrä on nyt kymmenkertainen digitalisointia edeltäneeseen aikaan verrattuna.
Sinänsä 200 euroa ei ole mikään maaginen summa. Julkisuudessa esitetty 175 euron mediamaksu on vain tämän päivän lähtöhinta. Muutamassa vuodessa maksu nousee joka tapauksessa 200 euroon. Ruotsinkielisten vaatimus ainoastaan nopeuttaisi kehitystä.
Ruotsinkielisten osuus kansasta on noin viisi prosenttia. YLEn budjetista heidän osuutensa on lähes 20 prosenttia. Tietysti myös suomenkieliset kuuntelevat jonkin verran ruotsinkielistä ohjelmaa.
Mutta jos YLEn pitää jostain säästää, on helppo yhtyä esitykseen, jonka mukaan ruotsinkieliset kustantakoot omat ohjelmansa ja maksakoot itse korotettua mediamaksua.
YLE:n johto voisi katsoa myös peiliin. Missä ovat nyt ne johtajat, jotka 10 vuotta sitten halusivat YLElle viisi tv-kanavaa ja olivat varmoja, että katsojia ja resursseja riittää kaikille? Mikä on heidän vastuunsa nykyisestä tilanteesta? Turha sanoa, että kehitys on tullut yllätyksenä.
YLE24-kanava on lopetettu ja Teeman yhdistämistä FST:hen harkitaan. Tällä vauhdilla ollaan kohta takaisin vanhassa kahden kanavan järjestelmässä. Se on pienelle Suomelle sopiva määrä, varsinkin kun kaupallisten kanavien määrä on nyt kymmenkertainen digitalisointia edeltäneeseen aikaan verrattuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)