Bensa on aina ollut kallista, jatkossa vielä kalliimpaa

Niin kauan kuin muistan, autoilijat ovat taivastelleet bensan hintaa. Mutta miten sen hinta on todellisuudessa muuttunut?

Kesälomalla kaivoin vanhat muistikirjani, joihin olen merkinnyt omat tankkaukseni. Yksinkertaisuuden vuoksi poimin tiedot jokaisen vuoden ensimmäisestä tankkauksesta. Markka on muunnettu euroiksi kertoimella 5,97 [korjaus: oikea arvo oli 5,94573, mutta sillä ei näiden laskujen kannalta ole merkitystä]. Kuten odotettua, tuloksena on tasaisesta hinnannoususta kertova graafi:

Pitkällä aikavälillä hinta on noussut suorastaan ällistyttävän lineaarisesti.

Hieman eri näköiseksi graafi muuttuu, kun nimellishinnan sijaan huomioidaan rahanarvon muuttuminen. Seuraavassa graafissa hinta on suhteutettu vuoden 2010 hintatasoon käyttäen Suomen pankin www-sivun rahanarvolaskuria:

Nyt hintakehitys on huomattavasti maltillisempaa. Itse asiassa nousu on niin maltillista, että on vaikea uskoa fossiilisen polttoaineen olevan niukkuushyödyke, jonka varannot hupenevat kiihtyvällä vauhdilla.

Hinta on toki noussut 21 % vuoteen 2005 verrattuna, 16 % vuoteen 2000, 30 % vuoteen 1995 ja 75 % vuoteen 1988 verrattuna. Mutta merkittävä osa tästä noususta on tapahtunut verotuksen kautta ja ollut siten itse aiheutettua.

Lopputulos on hyytävä: öljyvarantojen hupeneminen tai porauskustannusten nousu ei vielä ole juurikaan siirtynyt polttoaineen hintaan. Miten mahtaa käydä sitten, kun bensan hinta oikeasti alkaa nousta tarjonnan supistuessa ja kysynnän yhä kasvaessa? Olisiko viisi euroa litralta mitään?

Moni on muuttanut esikaupunkiin tai vieläkin kauemmaksi paikkaan, josta työ- ja asiointimatkat voi tehdä ainoastaan omalla autolla. Miten mahtaa käydä näiden asuntojen hinnoille, kun liikkuminen toden teolla kallistuu? Lisäksi asunnot ovat isoja, jolloin niiden lämmittäminen kallistuu.

Vain yksi trendi on ollut autoilijan puolella: polttoainetaloudellisuus on parantunut merkittävästi 1980-luvun lopusta lähtien. Olisi ollut kiinnostavaa suhteuttaa polttoaineen reaalihinta autojen keskikulutuksen muutokseen, mutta sitä tietoa minulla ei ollut. Luultavasti graafin käyrä menisi sen myötä lähes vaakatasoon -- eli polttoaineen osalta autolla liikkuminen ei ole juurikaan kallistunut. Vielä.

Juuri tästä syystä oma graafini päättyy vuoteen 2010. Silloin vaihdoin itse dieseliin, joten tankkaustiedot eivät enää ole vertailukelpoisia.

Ihanat naiset marssilla

Tänään 6.8.2011 järjestetty lutkamarssi keräsi tuhansia osallistujia, joukossa muutamia miehiäkin.

Lutkamarssit saivat alkunsa kun kanadalainen poliisi kehotti naisia välttämään liian paljastavaa ja provosoivaa pukeutumista. Marssien tarkoituksena on muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen -- pukeutumisesta riippumatta.

Siitä on helppo olla samaa mieltä. Muussa käyttäytymisessä kannattaa aina säilyttää oma maalaisjärki. Tilastojen mukaan useimmiten väkivallan kohteeksi valikoituu mies, joka liikkuu yöaikaan vaarallisilla alueilla. Humalassa pankkiautomaatilla toikkarointi lisää riskin moninkertaiseksi, vaikkei olekaan riittävä perustelu ryöstölle.

Itseäni ilahdutti marssijoiden rohkea asenne. Oli lupa pukeutua näyttävästi ja tarkoituksellisen provosoivasti. Kylttien tekstit antoivat roisisti takaisin: "I still get more pussy than you", "Oma rasia - oma asia" ja "Jos haluan munaa, pyydän sitä".

Erikoisin kyltti sanoi "Ecto gammat". Sen kantaja oli pukeutunut Leeloksi Viides elementti -elokuvasta, jossa teksti tarkoitti avaruusolentojen kielellä "älä koske ilman lupaa". Harvoin on mielenosoituksessa nähty avaruusolentojen kieltä.

Jos netin keskustelupalstoihin olisi luottamista, marssi oli turha, sillä suomalaismiehistä on äkkiä tullut todellisia gentelemanneja. Rangaistuksia pedofiliasta ja raiskauksista vaaditaan kiristettäväksi. Kirjoitusten perusteella kaikki kohtelevat lapsia ja naisia tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Mutta ne maahanmuuttajat...

Vaikkei sadekuuroihin puhjennut taivas suosinutkaan valokuvausta, asian harrastajat saivat vuoden neljännen vappunsa (laskin aiemmin väärin, koska unohdin kesäkuun alussa Helsingissä järjestetyn sambakarnevaalin). Omia kuviani on sivulla https://picasaweb.google.com/petterij/Lutkamarssi2011#

Kadun varrella tuntui olevan valtavasti kameroita. Niitä oli myös marssijoilla itsellään. Kulkueesta otettiin varmasti kymmeniä, ellei satoja tuhansia valokuvia. Se tuottaa uuden ilmiön: kulkueessa näytetyt kyltit tallentuvat tuhansiin kuviin, joista ne näkyvät katsojille vielä vuosienkin päästä. Internet ja perinteiset tiedotusvälineet levittävät kuviensa kautta iskulauseet koko Suomeen.

Joskus väitetään, että perinteiset mielenosoitukset häviävät nettivaikuttamisen ja sosiaalisen median myötä. Käykö sittenkin päinvastoin? Netti ja digikuvaus tekevät perinteisestä mielenosoituksesta entistä tehokkaamman.

Siksi iskulauseet kannattaa laatia huolella ja tehdä kylteistä isot sekä visuaalisesti miellyttävät.

500 markkaa säästötilillä

Nyt tulee pitkä juttu -- ainakin ajallisesti.

Ensimmäisellä luokalla koulussa meidän piti opetella säästämistä. Jokainen oppilas toi kerran viikossa 50 penniä tai markan, jonka opettaja kirjasi paikallisen pankin tilille. Jokainen talletus palkittiin pienellä kuvalla, joka liimattiin vihkoon.

Koulusäästöjä varten avattu tili Osuuspankissa jäi käyttöön ja sitä tuli hyödynnettyä myöhemminkin. Kesällä 1987 otin elämäni ensimmäisen asuntolainan ja sen yhteydessä tyhjensin tilin lähes kokonaan. Sinne jäi saldoksi 500,18 markkaa. Siis markkaa -- sitä samaa, jonka perään joku nyt huutelee EU-maiden velkakriisin vuoksi.

Joitakin vuosia sitten heräsi ajatus tarkistaa, paljonko tilille oli kertynyt korkoa. Astelin paikallisen OP-pankin konttoriin, jossa tilini kyllä näkyi järjestelmässä, mutta siitä ei haluttu antaa mitään tietoja. Saldotiedot ja rahat sai ulos vain alkuperäistä säästökirjaa vastaan.

Pitkän etsimisen jälkeen kirja vihdoin löytyi ja kävin tänään selvittämässä tilitapahtumia. Tiskillä ollut nuori virkailija oli ihmeissään moisen arkeologisen esineen edessä, mutta pienen yskimisen jälkeen tietokone kaivoi tiedot muististaan.

Tilille jäi aikoinaan 83,75 euroa vastaava summa. Se oli 24:ssä vuodessa kasvanut korkoa 53,66 euroa joten saldo oli nyt 137,31 euroa. Viime vuosina korko oli ollut mitätön, vain 0,35 euron luokkaa (ja siitäkin oli peritty 0,10 euron lähdevero). Yli viisi vuotta vanhoja tietoja pankin järjestelmä ei pystynyt näyttämään, joten korkeampien korkojen vuodet jäivät hämärän peittoon.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei säästöjä todellakaan kannata makuuttaa pankkitilillä. Alakoulussa opetettu pankkisäästämisen hyve ei enää pidä paikkaansa.

Pankkivirkailijoiden kanssa muistelimme, miten pankkitoiminta ylipäätään oli muuttunut vuoden 1987 jälkeen:

- palvelupankista siirrytty itsepalvelupankkiin ja internetiin
- lähdevero käyttöön, sitä ennen pankkitilien korot olivat verovapaita
- tilinumerot SEPA-järjestelmän myötä entistä pidemmiksi
- säästökirjat vaihtuneet pankkikorteiksi ja verkkotunnuksiksi
- säästämisen sijaan hyveeksi lainan ottaminen ja kuluttaminen
- ...ja tietenkin valuutta markasta euroksi

Itse asiassa koko toimiala oli mullistunut runsaassa 20 vuodessa. Vain raha itsessään oli pysynyt muuttumattomana.

Olisiko niin, että markan perään haikailevat eivät aivan ymmärrä maailman ja pankkitoimialan muutoksen syvyyttä?

Juri Gagarin oli komea mies

Tasan viisikymmentä vuotta sitten Juri Gagarin vieraili Suomessa. Hän oli tehnyt huhtikuussa 1961 historiaa lentämällä ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen ja maapallon ympäri. Neuvostoliitto oli teknologiakilpailun johdossa ja kierrätti Gagarinia itäblokin maiden lisäksi lännessä. Heinäkuussa 1961 Gagarin tuli junalla Helsinkiin.

Eilen iltapäivällä kuuntelin Ylen radiosta ohjelmaa, jossa esitettiin pätkä Gagarinin vierailun aikana tehdystä haastattelusta (eläköön Ylen julkinen palvelu!). Vaikka kieli oli venäjää, sanat tulivat rauhallisesti ja selkeästi.

Tämän päivän toimittaja sanoikin, ettei Gagarinin valinta ensimmäiseksi kosmonautiksi ollut sattumaa. Hän sai paikan, koska oli paitsi hyvä lentäjä, myös ulkoisesti komea mies ja hyvä esiintymään. Ujolla tai harmaalla kosmonautilla ei olisi ollut avaruuteen asiaa. Neuvostoliitto tajusi tuolloin viestinnän merkityksen, vaikka sortuikin 30 vuotta myöhemmin osittain juuri siksi, ettei enää ymmärtänyt viestinnän muuttumisen merkitystä.

Gagarin kertoi haastattelussa olevansa heti valmis uudelle lennolle, suuntautuipa se sitten kuuhun, Marsiin tai Venukseen. Kaikesta päätellen 50 vuotta eli vahvana usko siitä, että avaruuden valloitus lähtee nyt toden teolla käyntiin.

Nyt tiedämme paremmin. Amerikkalaiset saivat seuraavan ison propagandavoiton käytyään kuussa, mutta sen jälkeen kiinnostus avaruuteen hiipui. On kohtalon ironiaa, että Yhdysvaltojen avaruussukkula lensi viimeisen lentonsa juuri ensimmäisen avaruuslennon 50-vuotisjuhlien aikoihin.

Yhdysvaltojen avaruusohjelman tulevaisuus on epävarma, koska maalla ei enää ole varaa avaruustutkimukseen. Velkakierteen katkaisemiseksi julkisia menoja joudutaan karsimaan raskaalla kädellä. NASA lienee muiden mukana leikkauslistalla. Euroopan tilanne on, jos mahdollista, vielä heikompi. Avaruusmatkailun ylevien tavoitteiden jälkeen lännen huomio keskittyi kuluttamiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, jota on viime vuodet yritetty pitää yllä velkarahalla. Kun tie nousee pystyyn, haaveet avaruudesta saa unohtaa.

Huonosti kävi myös Gagarinille itselleen. Hän ei koskaan päässyt takaisin avaruuteen vaan menehtyi vuonna 1968 MIG-hävittäjän testilennolla 34-vuotiaana.

Jatkossa avaruuden valloitus näyttää olevan Kiinan varassa. Vain sillä tuntuu olevan resursseja ja kunnianhimoa avaruustutkimukseen, joka ei ole välittömästi muutettavissa taloudelliseksi hyödyksi.

Luultavasti seuraava gagarin onkin kiinalainen. Mistähän löytävät komean ja sujuvapuheisen?

Tukholman saariston rakennuksia valokuvissa

Ruotsinlaivan reitti Tukholmaan kulkee pitkän saariston läpi. Maan vauraus näkyy kauniissa huviloissa ja upeissa taloissa, joita saariin on rakennettu. Ne jäävät monelta huomaamatta, koska matkalla tulee valvottua myöhään ja aamulla on muutakin tekemistä kuin maisemien ihailu.

Kiinnostuin rakennuksista muutama vuosi sitten eräällä laivaseminaarila ollessani ja olen siitä lähtien ottanut taloista kuvia. Gps-sijaintitiedon ja internetin ansiosta joidenkin rakennusten merkitys on mahdollista selvittää. Osa hulppeista taloista on ilmeisesti yhä yksityiskäytössä, osa on muutettu nykytapaan konferenssikeskuksiksi. No, jossainhan Abba-tähtien, Barnevikien ja muiden on asuttava.

Googlen kartta näyttää, miten mutkittelevaa reittiä laiva etenee Tukholmaan:

Reitti on piirretty todellisten gps-tietojen mukaan. Se eroaa joissakin kohdissa selvästi Google Mapsin karttaa piirretystä reittiviivasta, aivan kuten Helsingin edustalla.

Voit käyttää tätä listausta ensi matkalla oppaana, jos haluat bongata kohteita itse. Kuvat ovat aikajärjestyksessä ja ellei laiva ole myöhässä, kellonaika (esimerkeissä Suomen aikaa eli tunti paikallisaikaa enemmän) riittää kertomaan milloin ollaan oikealla kohdalla. Ruotsinlaivan kipparoinnin täytyy olla maailman tylsin merimiesammatti, sillä reitti on aina sama ja sitä kuljetaan lähes minuutin tarkkuudella.

Kaikki kuvatut kohteet ovat menosuunnassa laivan oikealla puolella, missä laivan etäisyys rannasta on pienempi. Kuvien ja talojen sijainti kartalla näkyy tarkemmin Picasawebin galleriasta.

Furusund (klo 6.50)

Ensimmäinen asutusta sisältävä kylä Ahvenanmereltä tultaessa on pieni ja kaunis Furusund. Tämä ohitetaan jo kymmentä vaille kuusi paikallista aikaa, jolloin lähes kaikki matkustajat ovat vielä unessa. Jos sää on sopiva, nouseva aamuaurinko saa kylän näyttämään todella kauniilta.

Brudnäs (klo 7.40)

Kaunis koivukuja johtaa upealle huvilalle, joka on ilmeisesti Brudnäsin huvila.

Www-sivu kuvaa taloa näin: Brudnäs är en välbevarad sommarvilla uppförd 1901 och ritad av arkitekt Ragnar Östberg. Aspudden är ett välbevarat sommarställe från 1923 i fornnordisk stil.

Koivukuja näkyy vielä havainnollisemmin satelliittikuvasta:

Siarö

Pian Brudnäsin jälkeen laivan vasemmalle puolelle jää kesämökeistään tunnettu Siarön saari. Kiinnostavaksi saaren tekee se, että aikansa tunnetuimpiin tenoreihin kuuluneella Jussi Björlingillä oli saaressa mökki, jossa hän myös kuoli 9.9.1960. Saaren nimi ja sijainti selvisi itsellenikin vasta äskettäin, joten siitä ei ole valokuvaa. Muista kohteista poiketen tämä on laivan vasemmalla puolella. Google Mapsiin saari on piirretty ilman nimeä:

Lautat (klo 7.54)

Laivareitin poikki kulkee lukuisia lauttoja, jotka usein ehtivät vain nipin napin alta pois. Ilmeisesti suurin lautta on Ljusterön ja Östanån välillä kulkeva Jupiter:

Östanå Slott (klo 7.55)

Mäen päällä näkyy upea kartanomainen rakennus, Östanå Slott:

Nyt ei StreetViewistäkään ole iloa, koska lähiseudun teitä ei ole kuvattu. Satelliittikuva näyttää kuitenkin linnaa ympäröivän hienon, suorakaiteen muotoisen puiston:

Punaiset talot rannalla (klo 8.00)

Lillnäsissä on vierekkäin muutamia värikkään punaisia taloja aivan rannassa. Niitä ei voi olla huomaamatta:

Björnhuvud (klo 8.02)

Upea talo Björnhuvudissa on ilmeisesti yksityiskäytössä:

Talon toiselle puolelle pääsee kurkistamaan StreetViewin kautta. Kuvien tarkkuus ei ihan riitä portissa olevan nimen lukemiseen:

Huvila saaressa (klo 8.10)

Saaressa on hieno huvila, jonka rannassa on pieni huvimaja. Googlen kartalla kaikki laivareitit on piirretty salmeen saaren toiselle puolelle, mutta ainakin isot alukset ohittavat Nybodaholmen-saaren sen eteläpuolelta, jolloin huvila näkyy:

Tämän jälkeen laiva tulee kohtaan, jossa mutkitteleva reitti tekee tiukkoja käännöksiä. Kartan alareunasta näkyy, miten paljon todellinen kulkureitti poikkeaa Googlen karttaan merkitystä:

Oxdjupet (klo 8.55)

Mutkien keskellä on reitin kapein kohta, paikallinen Kustaanmiekka, laivan kulkiessa Oxdjupetin salmen läpi. Kulkusuunnassa oikealle jää Rindön saari ja vasemmalle isompi Varmdö.

Rindön saarella on Oskar-Fredriksborgin linnoitus, joka näkyy hienosti laivan sivuuttaessa sen aivan läheltä:

Saarella näkyy myös kasarmirakennus:

Salmen toisella puolella on Fredriksborgin pyöreä linnoitus.

Kun salmesta on selvitty ja laiva kääntyy, salmen kapeus näkyy hyvin seuraavan aluksen tullessa:

Ljungbergsgården (klo 9.15)

Vuonna 1908 pankkiiri Nils Perssonin rakentama upea kesähuvila toimii nykyään konferenssikeskuksena.

Bogesundin linna (klo 9.38)

Metsän takaa näkyy Bogesundin linnan tornit. Tarkemmat tiedot edellisessä kirjoituksessa. Googlen kartta näyttää laivareitin väärässä kohdassa.

Duvholmenin kivihuvila (klo 9.42)

Duvholmenin saarella on oma kotisivu, joka kertoo saaren rakennuksista. Iso talo on kivihuvila (Stenvilla), jonka Josef Berggren rakennutti kolmelle tyttärelleen vuonna 1890. Sivujen mukaan talossa asuu nykyään vuokralla viisi perhettä. Heillä on upea näköala Tukholmaan!

Myös tämän saaren kohdalla Google Mapsin reittiviiva on piirretty väärään kohtaan.

Elfvikin huvila (klo 9.44)

Hieno huvilamainen rakennus Elfvikin niemen rannalla:

Elfviksudde-hotelli (klo 9.45)

Rannalla näkyy pitkänomainen, matala rakennus, joka jää osittain puiden varjoon. Pihassa liehuu yleensä Ruotsin lippu. Rakennus on Blue Hotel -hotelli.

Hotellin www-sivulla rakennusta kehutaan arkkitehtuurin helmeksi -- ja sitä se varmaan olikin valmistuessaan 1960-luvulla. Kokonaisuus tuo mieleen samalta ajalta peräisin olevan Helsingin Hanasaaren konferenssikeskuksen, joka toimii myös osallistujien majoituslaitoksena.

Akvaariotalot (klo 9.50)

Nyt ollaan jo Tukholman kaupungin alueella. Lidingön saarelta [korjaus 5.8.2011: Lidingö on oma kuntansa, saari ei kuulu Tukholmaan] pistää silmään kaksi rakennusta, joista oikeanpuoleinen on kuin kolmeen kerrokseen rakennettu akvaario: koko talon seinä on lasia. Kun vielä aamuaurinko paistaa suoraan sisään, asukkailla ei ainakaan ole puutetta valosta!

Tässä kuvassa talon ylin ja alin kerros on peitetty verholla, jota aiemmin ei ole ollut.

Brevik (klo 9.53)

Lidingön rannalla olevassa Brevikin kaupunginosassa näkyy useita hienoja taloja:

Tämän talon vieressä on ainakin ennen ollut Floresta-hotellin [korjaus 5.8.2011: Foresta-hotellin] kyltti, mutta se ei erotu kuvassa.

Näckrosvägenin talo

Näckrosvägenin päässä on erikoinen talo:

... ja sen jälkeen Silja Linen laiva saapuukin jo Värtanin satamaan.

Tiedoissa voi olla virheitä, joten tiedot korjauksista ovat tervetulleita.

Mikäs linna se siellä häämöttää?

Ruotsinlaivan reitti Tukholmaan kulkee pitkän ja kauniin saariston läpi. Harva jaksaa kiinnostua maisemista, jos takana on baarissa tai diskossa valvottu yö, mutta aamuvirkuille saapuminen Tukholmaan tarjoaa paljon nähtävää.

Olen kuvannut maisemia useamman risteilyn ajan ja koostanut niistä pienen esittelyn. Laitan sen seuraavaan kirjoitukseen. Tämän kirjoituksen aihe on kuitenkin rakennusten selvittäminen kuvan, GPS-sijainnin ja internetin avulla. Yhdessä ne muodostavat mahtavan työkalun.

Otetaan malliksi oheinen valokuva, joka on otettu Ruotsinlaivan kannelta Tukholmaa lähestyttäessä:

Puiden yllä näkyy mielenkiintoinen, useammasta tornista muodostuva rakennelma. Mikä ihme se mahtaa olla?

Digikuvan suurentaminen tuo kohteen lähemmäksi, mutta rakennus ei ollut tuttu ainakaan itselleni:

Koska kuvassa on mukana sijaintitieto, Google Maps näyttää tarkan kuvauspaikan:

Kun huomioidaan laivan kulkusuunta (lounas, kohti Tukholmaa) ja kuvauspaikka (menosuuntaan nähden laivan oikealta puolelta), on helppo päätellä missä rakennus sijaitsee. Kartasta ei kuitenkaan ole suurta apua, sillä edes suurentaminen ei paljasta tarkkaa osoitetta tai rakennuksen nimeä:

Satelliittikuva kertoi, että paikka oli oikea, mutta sekään ei nimennyt rakennusta:

Kun pari vuotta sitten yritin selvittää rakennuksen nimeä, etsintä tyssäsi tähän. Tänä kesänä palasin vanhaan kuvaan ja Googlen parantuneen palvelun ansiosta asia alkoi vihdoin selvitä.

Tässä välissä Googlen kamera-auto oli kiertänyt seudulla, joten pystyin hyppäämään virtuaalisesti laivalta maihin ja käymään rakennuksen kohdalla. Tulos oli tämä:

Kamera-auto ei ole päässyt pihaan asti, joten kuvassa näkyy vain kesken oleva työmaa. Usein päätieltä löytyy opastus tai kyltti, josta rakennuksen nimi käy ilmi, mutta tässä tapauksessa sekään ei onnistunut (myöhemmin tosin löysin tämän).

Hmmm... mikä nyt neuvoksi? Googlen kartta kertoi pitäjän nimeksi Vaxholm, joten kokeilin kuvahakua sanoilla Vaxholm ja byggnad, ja kas:

Kuvien keskeltä löytyy etsitty rakennus ja nimi: Bogesundin linna. Nimen perusteella löytyvät kaikki muutkin tiedot, kuten Wikipedia-artikkeli ja linnan omat kotisivut.

Ottaen huomioon linnan mahtavan ulkonäön ("Sagoslottet", kuten kotisivulla kuvataan) ja 1600-luvulta alkavan historian on yllättävää, etten muista koskaan kuulleeni saati nähneeni mitään linnasta.

Linna vaikuttaa hienolta, kuten monet muutkin Tukholman saariston rakennukset, joten ehkäpä jonain päivänä lähden kiertämään seutua autolla ja katsomaan kaikki ne rakennukset, jotka ovat Ruotsinlaivan kannelta tulleet tutuiksi. Netin ansiosta nimet, koordinaatit ja taustatiedot ovat selvillä!

Tukholman-risteily insinöörin näkökulmasta

Ok, nyt tulee insinöörijutskaa.

Luultavasti jokainen suomalainen on joskus risteillyt Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Varsinkin lapsiperheelle laiva tarjoaa helpon ja mukavan ympäristön minilomaa varten. Mutta kun matkan tekee monta kertaa, tai joutuu työnsä puolesta yhä uudelleen laivaseminaareihin (kuten minä), alkaa etsiä uusia näkökulmia matkaan.

Pari viikkoa sitten otin mukaan Sonyn gps-tallentimen, joka rekisteröi sijainnin neljä kertaa minuutissa ja tallentaa tiedon flash-muistiin. Reitin sisältävä NMEA-tiedosto voidaan matkan jälkeen lukea tietokoneelle jatkokäsittelyä varten.

Matkalta Helsingistä Tukholmaan kertyi 4151 mittauspistettä. Laite oli hytin ikkunalla, josta se löysi paikannukseen tarvittavan signaalin ympäröivästä massiivisesta teräksestä huolimatta.

Reittipisteistä voi piirtää matkareitin, mutta se ei sisällä mitään yllättävää - sama kuva löytyy laivan omalta seinältä:

Tiukka käännös keskellä matkaa on hieman yllättävä -- osaako joku veneilijä selittää, miksi reitti kulkee kauaksi saaristosta ja kääntyy sitten terävästi kohti Ahvenanmaata?

Tiedoista voi laskea laivan kulkeman matkan, joka on satamasta satamaan 492,9 kilometriä. Aikaa kuluu 62 275 sekuntia (n. 17,5 tuntia) joten keskinopeudeksi saadaan 28,5 km/h.

Excelissä mittausdataa on helppo muokata monin tavoin esimerkiksi nopeusprofiilin piirtämiseksi:

Ikkunan takaa saatava signaali on sen verran heikko, että paikkatietoon tulee hieman virhettä, ja siksi graafi on piirretty viiden mittauksen liukuvana keskiarvona. Vaaka-akselilla oleva kellonaika on Suomen aikaa.

Noin puoli kymmenen kohdalle ajoittuu erikoinen nopeuspiikki. Muutoin laivan nopeus on tasaiset 9 m/s. Aamuneljään osuva käynti Marianhaminan satamassa erottuu hyvin, samoin tulo Tukholman saaristoon ja jopa kaksi tiukkaa käännöstä sen kapeissa salmissa. Saaristossa nopeus pysyy noin kuutena metrinä sekunnissa, kunnes putoaa nollaan satamaan saavuttaessa.

Paluumatkalla oli ikkunaton hytti, joten vein tallentimen takakannelle, mistä oli esteetön näkyvyys satelliitteihin. Joku ystävällinen sielu oli löytänyt sen, luullut omistajan hukanneen laitteen ja vienyt sen laivan infoon. Huomasin tapahtuneen ja kävin palauttamassa laitteen kannelle.

Voimakkaan signaalin ansiosta käyrä on sileä ilman tasoitustakin, joskin laitteen siirtely aiheutti katkon mittausdataan klo 19-20 aikoihin ja sotki myös alkumatkan signaalia. Graafin vaaka-akselilla on jälleen Suomen kellonaika. Maarianhaminan käynti ajoittuu klo 23:een, sen jälkeen nopeus pysyy tasaisena aina Helsinkiin asti.

Ilmeisesti myötätuuli nosti aluksen nopeuden yli 10 metriin sekunnissa. Kello viiden jälkeen nopeutta laskettiin ilmeisesti tarkoituksella. Loppumatkan kuoppa on arvoitus, menomatkan graafissa vastaavaa ei näy.

Hmmm... mitä muuta voisimme selvittää tiedoista? Melkoisella vääntämisellä meno- ja paluumatkan datapisteet saadaan kohdistettua kellonajan mukaan, jolloin voidaan laskea laivojen keskinäinen etäisyys Pythagoraan lauseen perusteella. Tulos on tietysti laskennallinen, koska kyseessä on saman laivan peräkkäisinä päivinä tehdyt mittaukset.

Kaavion alusta on jätetty pois se osa paluumatkasta jonka koordinaatit olivat epämääräisiä. Siksi graafi ei ole niin symmetrinen kuin pitäisi.

Koska kyse on samasta edestakaisesta reitistä, keskinäistä etäisyyttä kuvaava graafi on liki lineaarinen ja saavuttaa miniminsä aamuyöllä kello 02:15:39 Suomen aikaa (graafissa 23 UTC-aikaa). Sen jälkeen laivat alkavat jälleen loitota toisistaan. Jos siis haluaa nähdä vastaantulevan laivan, kannattaa seistä kannella vartin yli kaksi :-)

Paikka, jossa laivat kohtaavat toisensa, on Ahvenanmaan eteläpuolella, keskellä merta:

Ehkä tällaisesta tietotekniikan ja todellisten mittausten yhdistämisestä olisi iloa vaikka kouluopetuksessa?

PS. Vielä yksi kiintoisa asia paljastuu mittauksista. Vaikka Google Maps -karttaan on merkitty laivareitit hyvinkin tarkasti (jopa laituri on oikein), itse reittiviivassa on paha moka:

Sisääntulo Helsinkiin on piirretty loogisesti, mutta ihan väärästä kohtaa. Todellisuudessa laiva ajaa läpi Kustaanmiekasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mistä väärä data on peräisin -- Googlen väki tuskin on itse laivareittiä piirtänyt.

Lisäys 1.8.2011: Saamani palautteen mukaan Helsinkiin on myös ns. sisäreitti, jonka perusteella Googlen kartan viiva on piirretty. Itse en ole koskaan nähnyt isojen risteilyalusten kulkevan muualta kuin Kustaanmiekan läpi, mutta ilmeisesti toinenkin väylä on mahdollinen.

Tässä vielä vertailuksi viime vuoden marraskuun risteilyn nopeusgraafi Tukholmasta Helsinkiin (vaaka-akseli Ruotsin aikaa):