Joulunpyhinä tuli katsottua Ex Machina -elokuva Elisa Viihteen tallenteilta. Ko. leffa on esitetty syksyn mittaan ainakin kahdesti televisiossa.
Kyseessä on jälleen yksi tekoälyn riskeistä varoittava elokuva. Katsojakommentit IMDB:ssä menevät pahasti ristiin: toisten mielestä elokuva on loistava, toisten mielestä surkea. Pistemäärä 7,7 on kuitenkin korkea.
On vaikea kuvitella pienimuotoisempaa elokuvaa. Näyttelijöitä on vain vähän yli kolme ja lähes kaikki kohtaukset sijoittuvat sisätiloihin. Katsojasta riippuu, miten hyvin tällainen draama toimii. Ainakin se antaa ajateltavaa robotin ja ihmisen mielen rajanvedosta.
Tarina on yksinkertainen. Mahtavan Blue Book -hakukoneen kehittänyt Nathan on perustanut yksityisen tutkimuskeskuksen syrjäiseen paikkaan ja koodannut siellä ihmisen kaltaisia robotteja (jotka, kuinka ollakaan, näyttävät nuorilta naisilta). Itselleni tuli mieleen Blofeldin päämaja Schilthornin huipulla elokuvasta 007 Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa.
Paikalle viikon vierailun voittanut (tai niin hän ainakin luulee) yrityksen 26-vuotias ohjelmoija Caleb saa tehtäväkseen Turingin kokeen: pystyykö hän osoittamaan robotin koneeksi? Robotti alkaa vaikuttaa suorastaan pelottavan inhimilliseltä.
En paljasta juonta sen enempää. Varsinainen jännäri ei ole kyseessä, vaikka lopussa tunnelma tiivistyykin. Yllätys tuskin on, että ennen pitkää robottityttö haluaa paeta vankilastaan vapauteen. Muutoin juonessa on jättirobotin mentäviä aukkoja, mutta tiivistä tunnelmaa ja erikoista ilmapiiriä ne eivät pilaa.
Viittaukset Googleen ovat ilmeisiä ja juuri ne saivat kirjoittamaan tämän tekstin. Yhtiön perustaja kertoo saaneensa tekoälyn tarvitseman datan oman hakukoneensa kautta. "He luulivat hakukoneiden kertovan ihmisten ajatukset - mutta oikeasti ne kertoivat, miten ihmiset ajattelevat".
Siinä, missä kilpailijat (onko Googlella niitä) halusivat vain rahastaa datalla verkkokaupassa ja sosiaalisessa mediassa, Blue Book halusi opettaa robotin ajattelemaan ihmisten tiedoilla. Ja miten ne kerättiin?
Koska yhtiöllä on pääsy käyttäjien puhelimiin, se salakuunteli ja -katseli kaikkea mahdollista. Elokuvassa kaikki puhelinvalmistajat tiesivät salakuuntelusta, mutta eivät voineet paljastaa sitä, koska tekivät samaa itse.
Pelottava ajatus ja hyvin linjassa viime aikaisten Facebookin tietovuotojen kanssa!
Lisää ajateltavaa tekoälystä antaa Nathanin lause "Jos kehitän tietoisen koneen, en ole ihminen vaan jumala".
Kyseessä on jälleen yksi tekoälyn riskeistä varoittava elokuva. Katsojakommentit IMDB:ssä menevät pahasti ristiin: toisten mielestä elokuva on loistava, toisten mielestä surkea. Pistemäärä 7,7 on kuitenkin korkea.
On vaikea kuvitella pienimuotoisempaa elokuvaa. Näyttelijöitä on vain vähän yli kolme ja lähes kaikki kohtaukset sijoittuvat sisätiloihin. Katsojasta riippuu, miten hyvin tällainen draama toimii. Ainakin se antaa ajateltavaa robotin ja ihmisen mielen rajanvedosta.
Tarina on yksinkertainen. Mahtavan Blue Book -hakukoneen kehittänyt Nathan on perustanut yksityisen tutkimuskeskuksen syrjäiseen paikkaan ja koodannut siellä ihmisen kaltaisia robotteja (jotka, kuinka ollakaan, näyttävät nuorilta naisilta). Itselleni tuli mieleen Blofeldin päämaja Schilthornin huipulla elokuvasta 007 Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa.
Paikalle viikon vierailun voittanut (tai niin hän ainakin luulee) yrityksen 26-vuotias ohjelmoija Caleb saa tehtäväkseen Turingin kokeen: pystyykö hän osoittamaan robotin koneeksi? Robotti alkaa vaikuttaa suorastaan pelottavan inhimilliseltä.
En paljasta juonta sen enempää. Varsinainen jännäri ei ole kyseessä, vaikka lopussa tunnelma tiivistyykin. Yllätys tuskin on, että ennen pitkää robottityttö haluaa paeta vankilastaan vapauteen. Muutoin juonessa on jättirobotin mentäviä aukkoja, mutta tiivistä tunnelmaa ja erikoista ilmapiiriä ne eivät pilaa.
Viittaukset Googleen ovat ilmeisiä ja juuri ne saivat kirjoittamaan tämän tekstin. Yhtiön perustaja kertoo saaneensa tekoälyn tarvitseman datan oman hakukoneensa kautta. "He luulivat hakukoneiden kertovan ihmisten ajatukset - mutta oikeasti ne kertoivat, miten ihmiset ajattelevat".
Siinä, missä kilpailijat (onko Googlella niitä) halusivat vain rahastaa datalla verkkokaupassa ja sosiaalisessa mediassa, Blue Book halusi opettaa robotin ajattelemaan ihmisten tiedoilla. Ja miten ne kerättiin?
 |
| Kytkin päälle jokaisen mikrofonin ja kameran maailman ympäri... |
Pelottava ajatus ja hyvin linjassa viime aikaisten Facebookin tietovuotojen kanssa!
Lisää ajateltavaa tekoälystä antaa Nathanin lause "Jos kehitän tietoisen koneen, en ole ihminen vaan jumala".
10 kommenttia:
Netflixiin tuli juuri uusi black mirror-elokuva bordersnatch, joka onkin interaktiivinen elokuva. Toimii ainakin xbox onen ja iphonen kanssa. Vamhemmassa panasonicin taulutelevisiossa netflix-appsissa tämä ei toiminut. Elokuvassa on viisi eri loppua ja eri variaatioita niissäkin ja myös elokuvan sisäinen maailma vaihtelee valintojen mukaan.
Aikanaan näytti, että life is strange tyyppiset tietokonepelit tulevat viemään interaktiivisen elokuvan pois televisiotoimijoilta, mutta taitaa käydäkin päinvastoin. Elokuvassa kuitenkin on elokuvan ”grafiikat”, minkä lähellekään ei vielä tietokoneella ja konsoleilla päästä. Ovat siis vieläkin hyvin sarjakuvamaisia. Voisi kuitenkin sanoa, että viimeinkin elokuvan uusi aika on alkanut ja netflix on niskan päällä.
Olen nähnyt elokuvan kerran televisiosta enkä tykännyt siitä. Elokuva antaa tekoälystä nynnerömäisen kuvan.
Ei tekoälyn tekeminen tee kenestäkään Jumalaa. Väite on absurdi. Sama jos joku sanoisi, että tein polttomoottorin eli olen siis Jumala. Aikanaan tekoälystä tullaan ajattelemaan samanlailla kuin nyt sähkömoottorista, se tulee olemaan täysin luonnollinen ja arkinen laatikko, jota ilman ei voi enää elää.
SS kirjoitti:
"Aikanaan tekoälystä tullaan ajattelemaan samanlailla kuin nyt sähkömoottorista, se tulee olemaan täysin luonnollinen ja arkinen laatikko, jota ilman ei voi enää elää."
Tekoäly on eri asia kuin tietoisuus, josta tuossa puhuttiin. Tekoälyä on helppo kehittää. Tietoisuus ei ole yhtä yksinkertainen asia kuin sähkömoottori, mistä kertoo se, että sähkömoottorin ihminen on osannut toteuttaa, mutta tietoisuutta ihminen ei ole ainakaan toistaiseksi kyennyt koneilleen luomaan.
https://www.ft.com/content/2e75c04a-0f43-11e9-acdc-4d9976f1533b
Huawei’s prognosticators believe that the amount of new data generated worldwide will grow from 10 ZB (that’s zettabytes, or 1,000 exabytes or 1 million petabytes) in 2018 to 180 ZB by 2025. That’s a factor of 18X increase in new data, and it is roughly an average of 50 percent growth in new data each year and, importantly, results in a cumulative of 510 ZB of new data over the 2018 through 2025 time period. Presuming that people keep data around to chew on, it is no wonder then that OpenAI, which Huawei cited in its presentation, believes that machine learning and other computing related directly to artificial intelligence is growing at 10X per year. Part of this is driven by the rise of machine learning, which we reckon will ultimately represent somewhere on the order of 25 percent 30 percent of the aggregate computing in datacenters (as it does at the hyperscalers today using some rough estimates), and part of it is just the need to chew on ever-larger datasets to get better results on algorithms.
https://www.nextplatform.com/2019/01/08/huawei-jumps-into-the-arm-server-chip-fray/
Äly ei taida olla pelkkä datakysymys, vaikka viime aikaiset tekoälyn läpimurrot (kuvien tunnistus, Echo/Google Home) ovatkin juuri sen ansiota?
Nykytekoäly perustuu juuri suurin massoihin dataa. Todellisen superälyn pitää ylittää nykyteknologian rajoitukset. Siksi nyt yritetään kehittää neuromorphisia prosessoreita.
However, for our immediate needs, as this software world is changing too fast, we have decided to top up the knowledge of existing software engineers and to train newcomers also, in a crash course for 100,000 youth this year, under the President’s Initiative on Artificial Intelligence and Computing. The programme can be viewed at www.PIAIC.org
https://tribune.com.pk/story/1892350/6-pakistans-place-ai-computing/
Today’s machine-learning systems are so complex, digesting so much data, that explaining how they make decisions may be impossible. So do you just test for results? Do you put self-driving cars through a driver’s test? If an A.I. system predicts breast cancer better than humans on average, do you just go with the machine? Probably.
https://www.nytimes.com/2019/01/20/technology/artificial-intelligence-policy-world.html
Lähetä kommentti