Pelastusarmeija mainostaa feikki-valokuvalla

Pelastusarmeija julkaisi kesällä kampanjan, jossa presidentti Halonen oli puettu kadulla asuvaksi hylkiöksi (toisessa kuvassa oli Rovion Vesterbacka, postaukseni koskee molempia). Ajatuksena oli, ettei huono-osaisuus ole aina omaa syytä, vaan huono onni voi kohdata ketä tahansa.

Ylen jutussa kerrottiin, että "tilanne on ikuistettu viime kuussa Helsingin Kallion alueella".

Ei ollut. Tällä viikolla venäläinen uutissivusto "paljasti", että kuva oli manipuloitu. Presidentti Halosen pää oli photoshopattu toiseen vartaloon. Sinänsä ironista, että asiasta kertoo venäläinen sivusto juuri, kun kansalaisia oli varoitettu venäläisten trollauksesta, valeuutisista ja informaatiovaikuttamisesta.

Entä sitten, jos Halosen pää olikin siirretty toiseen kuvaan? Luuliko joku, että Halonen olisi presidenttikautensa jälkeen oikeasti joutunut kadulle? "Ei kai kukaan tätä dokumenttikuvana pidä", kommentoi Pelastusarmeijan edustaja.

Minusta asia on paljon monimutkaisempi. Tiedämme, että valokuvamalleja photoshopataan hoikemmiksi ja heidän vartalonsa siirretään studion värittömästä taustakankaasta eksoottisiin ympäristöihin. Kukaan ei odotakaan, että Henkka-Maukan (Hennes & Mauritz) kuvat olisivat todellisia. Nehän ovat... niin, mainoksia.

Ehkä olen vanhanaikainen, mutta odotan Pelastusarmeijalta jotain muuta. Odotan, että jos se kuvaa presidentti Halosta, henkilö on todellinen. Tiedän, että kuva on mainos, mutta odotan ainakin presidentin olevan oikea. Juuri tässä on kuvan juju: kontrasti syntyy siitä, että presidentti Halonen siirretään elämään kadulla. Jos kuvassa olisi joku tavis, vaikutelmaa ei syntyisi. Sitä ei synny myöskään, ellei presidentti oikeasti olekaan kuvassa.

Ylen uutisen mukaan kuvankäsittelyyn päädyttiin aikataulusyistä. Presidentillä oli varmaan kiireitä eikä Pelastusarmeija jaksanut odottaa, kamppis oli saatava ulos. Olen pettynyt tällaiseen ajatteluun. Mainoskampanja ajoi todenmukaisuuden yli. Fraasi "antaa kasvot jollekin" toteutuu kirjaimellisesti.

Itse asiassa kuvamanipulointi kääntää mainoksen päälaelleen. Sanoman piti olla, että menestyjäkin voi joutua kadulle. Pelkän pään käyttö kertoo kuitenkin toista: menestyjät antavat käyttää kuvaansa, mutta eivät omaa aikaansa. Photoshoppaus vain korostaa, miten eri maailmassa menestyjät elävät. Heillä (ja markkinointiväellä) on niin kiire, etteivät he oikeasti välitä syrjäytyneistä pätkääkään.

Henkka Maukalta kukaan ei odota totuudellisuutta. Pelastusarmeijalta odotan sitä. Jos kuvat ovat vain mainoksia, voinko luottaa muihinkaan avustusjärjestöjen julkaisemiin kuviin hätää kärsivistä ihmisistä? Onko nekin photoshopattu vain maksimaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, jotta ihmiset lahjoittaisivat enemmän rahaa?

"Lopputulos on tärkein", korostaa Pelastusarmeijan markkinoinnista (sic!) vastaava Anne Fredriksson. Tarkoitus siis pyhittää keinot. Ovatko muutkaan kuvat köyhistä avuntarvitsijoista oikeita? Ratkaiseeko niissäkin vain lopputulos?

Pelastusarmeija itse ei häpeile markkinointiaan. Päinvastoin, sivullaan se esittelee ylpeänä menestystään kahdessa mainosalan kilpailussa. Huomio ja mainoskilpailussa menestyminen ovat tärkeitä arvoja myös Pelastusarmeijalle.

Tärkeintä on menestyä mainoskilpailuissa.

Ehkä on vain ajan henki, että Pelastusarmeija kamppailee näkyvyydestä ja huomiosta samoilla keinoilla kuin Henkka Maukka ja lukuisat muut kauppiaat. Silloin myös reaktioni on sama: ohitan jatkossa avustusjärjestöjen mainokset yhtä nopeasti kuin turhat vaatemainoksetkin.

Adobe siirtyy pilvimalliin, käyttäjät hämmentyneitä

Kuvankäsittelyohjelmista tunnettu Adobe ilmoitti lopettavansa ohjelmiensa perinteisten versioiden kehittämisen. Jatkossa Photoshop, InDesign, Illustrator, Premiere, Dreamweaver ja muut tutut ohjelmat ovat saatavissa ainoastaan Creative Cloud (CC) -nimisenä pilvipalveluna.

Pilvipalvelu ei tarkoita sitä, että sovelluksia pitäisi käyttää selaimella tai pilvestä. Päinvastoin, ohjelmat latautuvat netistä omalle koneelle kuten ennenkin, mutta jatkossa niistä pitää maksaa joko kuukausittain tai vuosittain. Jos maksaminen loppuu, loppuu myös ohjelmien käyttö.

On vain ajan kysymys, milloin isot ohjelmavalmistajat siirtyvät ohjelmiensa myynnistä kuukausiveloitukseen. Adobe päätti sitten ottaa riskin ensimmäisenä. Syitä voi vain arvailla: pc-koneiden myynti on laskussa ja uusien, pakottavien ominaisuuksien lisääminen sovelluksiin käy yhä vaikeammaksi. Moni tyytyy ohjelman vanhempaan versioon eikä enää maksa päivityksistä. Se on myrkkyä bisnekselle.

Mainostoimistojen, videotuottajien tai ammattimaisten valokuvaajien kannalta maksutavalla ei ole suurtakaan merkitystä. Yritykselle on helpompaa hallita lisenssejä käyttäjien määrän mukaisesti, ostaa niitä lisää tai luopua tarpeettomista mikäli henkilöitä irtisanotaan. Kuukausittainen tai vuosittainen maksaminen tekee budjetoinnin helpoksi. Ja jos softakustannukset uudistuksessa nousevat, ne voidaan siirtää omiin hintoihin.

Harrastajien ja yksityiskäyttäjien näkökulmasta tilanne on toinen. Pilvimalli pakottaa heidät maksamaan sovelluksesta jatkuvasti ja silloinkin, kun päivitykseen ei ole mitään syytä.

Tässä ollaan aivan modernin pilviajattelun ytimessä, joten on syytä pohtia asiaa vähän tarkemmin.

Pilvestä ostetaan nykyään musiikkia ja elokuvia. Jos tällaista sisältöä kulutetaan vain kerran, pilvimalli on ostajan kannalta hyvä. Miksi ostaa elokuvalevyä hyllyyn pölyttymään sen ainokaisen katselun jälkeen? Malli on suosittu myös musiikissa, koska ihmiset arvostavat vaivattomuutta eivätkä jaksa laskea kustannuksia auki. Samojen biisien kuuntelu tulisi halvemmaksi cd-levyjä tai mp3-tiedostoja ostamalla, mutta suoratoiston (streamaus) rajaton valikoima hyödyttää niitä, jotka kuuntelevat jatkuvasti eri musiikkia.

Tietokoneohjelmat ovat aivan eri asia. Vaikka nekin ovat bittejä, niiden käyttötapa on toinen. Ohjelma on työkalu, jota käytetään yhä uudelleen ja uudelleen. Ohjelman käyttöön ei kyllästy kuten päivän hittibiisiin, päinvastoin sen käytöstä tulee ajan myötä yhä sujuvampaa. Siksi pilvestä ostettu työkalun käyttöoikeus on aivan eri asia kuin työkalun ostaminen itselle (olkoonkin, että juridisesti asiakas ei omista ohjelmaa edes hankkiessaan sen pakettina tai romppuna).

CC-palvelun suosituin ohjelma on Photoshop, jonka uusin suomenkielinen versio maksaa Verkkokauppa.comissa 1017,90 euroa. Pilvipalveluna Photoshopin hinta on halvimmillaan 24,59 euroa kuukaudessa (tilaus vuodeksi kerrallaan).

Pilvipalvelussa Photoshopin hinta tulee siis kuitattua 3,45 vuodessa. Tämän ajan asiakas pääsee nauttimaan kaikista päivityksistä ja uusista ominaisuuksista, mitä ohjelmaan lisätään. Ratkaiseva ero on siinä, mitä tapahtuu ajan jälkeen. Paketin ostaneella on edelleen sama vanha sovellus ja käyttöoikeus siihen -- pilvipalvelun lopettavalle asiakkaalle ei jää muuta kuin omat työtiedostonsa.

Moni käyttää edelleen vanhaa Photoshopia, koska sen ominaisuudet riittävät hyvin. Photoshopia käytetään, koska se on alansa standardi siinä missä Excel tai Powerpoint. Harva tarvitsee ohjelman kaikkia hienouksia ja varsinkin Photoshopin ammattilaiselle suunniteltu käyttöliittymä voi olla jopa haitaksi.

Varsinkin nämä "väärän" sovelluksen käyttäjät joutuvat nyt miettimään, mitä tehdä. On turha sitoutua pilveen ja jatkuvaan maksamiseen, jos uusille ominaisuuksille ei ole käyttöä. Tällaiset sunnuntaikäyttäjät (joihin itsekin lukeudun) ovat olleet tyrmistyneitä Adoben päätöksestä ja keräävät nimiä vetoomukseen saadakseen yrityksen muuttamaan politiikkaansa.

Adoben päätös herättää kysymyksiä myös yritysmaailmassa. Entä jos Adobe tuplaa yksipuolisella ilmoituksella hintansa? Entä jos Adobe lopettaa jonkin sovelluksen kehittämisen tai jokin kiinalainen yritys ostaa sen? Mikä turvaisi pilvikäyttäjän selustan, jos yllätyksiä tapahtuu?

Kaikeksi onneksi Lightroom säilyy (ainakin toistaiseksi) pakettisoftana, jonka voi ostaa omaksi kertamaksulla.

Photoshop tuhoaa osan kuvan metadatasta

Vielä yksi kummallinen Photoshop-asia.

Lopetin Photoshopin käytön kuvien pienentämiseen muutama vuosi sitten huomattuani, että ohjelma tuhoaa osan kuvan metadatasta. Kokeilujeni perusteella kyse näyttäisi olevan jpeg-kuvatiedoston ns. makernote-alueesta, joka on valmistajakohtainen ja siten epästandardi. Jokainen kameravalmistaja tallentaa alueelle juuri omaan laitteeseensa liittyviä teknisiä tietoja.

Esimerkiksi Panasonic DMC-G2 tallentaa alueelle kuvassa esiintyvän henkilön nimen (jos kamera on tunnistanut hänet) sekä lapsen iän, jos kameraan on tallennettu lapsen syntymäaika. Nämä tiedot eivät ole minkään standardin mukaisia, joten muut kuin valmistajan omat ohjelmat eivät välttämättä osaa tulkita niitä. Tiedot on tarkoitettu vain luettaviksi; niiden kirjoittaminen takaisin sotkisi alueen.

Jos ohjelma ei osaa tulkita makernote-aluetta, sen pitäisi jättää alue rauhaan. Jostain syystä Photoshop kuitenkin tuhoaa tiedot heti, kun kuva tallennetaan Photoshopissa ensimmäisen kerran (vaikka itse kuvaa ei olisi millään tavalla muokattu).

Demonstroin asiaa kuvalla, jonka otin 12.7.2010 Garda-järvellä Canon 7D-kameralla ja E71-puhelimen Bluetoothin kautta antamilla sijaintitiedoilla. Lähtökohtana on suoraan kamerasta saatu jpeg-kuva (tässä 800 vaakapikseliin pienennetty versio laiva800.jpg):

Tässä sama kuva Photoshop CS5:llä tallennettuna:

Kuvat näyttävät samoilta, mutta CS5:n tallentamasta versiosta puuttuu kamerakohtainen metadata (voit ladata molemmat kuvat ja verrata niiden metadata-alueita). Osa alueen tiedoista kirjoitetaan xmp-muodossa toiselle nimelle, mutta esimerkiksi tarkennuksen hienosäätöarvo (esimerkkikuvassa +15), kuvatyyli sekä kaikki automaattitarkennuksen asetuksiin liittyvät tiedot häviävät.

Kokeilin asiaa eri ohjelmilla. Windows 7:n oma, äärimmäisen yksinkertainen MS Paint, vanha (v. 2007) mutta nopea Thumbs Plus 7 sekä XnView kaikki säilyttivät kamerakohtaisen metadatan. Photoshop CS2, CS5, Gimp 2.6.12 ja Corelin PaintShop Pro X4 poistivat sen.

Metadataa voi tutkia analyysiohjelmilla, jotka osaavat tulkita yleisten kameramallien makernote-tiedot. Havainnollisuuden vuoksi esitän kokeilujen tulokset vain Digital Photo Professional -ohjelman (Canonin kameroiden mukana tuleva vakiosofta) näyttöinä (info-ikkuna, joka saadaan painamalla Ctrl+I):

DPP näyttää vain osan makernote-tiedoista, mutta GIMPin ja Photarin ero muihin käy selvästi ilmi.

Yksi mielenkiintoinen makernote-alueen tieto on kameran käyttämä tarkennuspiste. Siitä on hyötyä kun jälkikäteen halutaan selvittää, miksi jokin kuva ei ole tarkentunut oikein. DPP-ohjelmassa tarkennuspisteet nähdään painamalla Alt+L. Kameran valitsema tarkennuspiste näkyy punaisena:

Jos kuva on käynyt Photoshopissa tai Gimpissä, mm. tämä tieto on lopullisesti menetetty. Kuulostaa hölmöltä, kun kyse on ammattikäyttöön tarkoitetusta ohjelmasta.

Vaikka esimerkkini on Canonista, muiden valmistajien kamerat käyttäytyvät samoin. Ongelma koskee siis yhtä hyvin Nikon, Panasonic, Olympus ym. -kuvaajia.

Ja kyllä: Lightroom käyttäytyy samalla tavalla joten kyse ei ole bugista vaan tietoisesta valinnasta.

Vielä yksi vertailu. Gimp-ohjelman valintaikkuna, josta valitaan jpeg-kuvan tekniset parametrit (alinäytteistys-lista avattu havainnollisuuden vuoksi):

Corelin PaintShop Pro X4:n jpeg-tallennus antaa seuraavat vaihtoehdot:

Ja viimeisenä Photoshop CS5:n tallennusvalinnat:

Mikä näistä näyttää eniten ammattilaisen ohjelmalta?

(muokattu 8.4.2012 15.10 lisäämällä PaintShop Pro:n tiedot)

Photoshop - markkinajohtaja käytettävyydestään huolimatta

Twitterissä syntyi aamulla keskustelua Photoshopin heikosta käytettävyydestä, joten tässä muutama perustelu sille, miksi tunnetuista sovelluksista mielestäni juuri Photoshop on hankalin oppia. Photoshopista on tullut alansa markkinajohtaja käyttöliittymästä huolimatta, ei sen ansiosta.

Mitä ohjelmassa sitten on vikana? Katsotaan vaikka sen alkunäyttöä, joka uusimmassakin CS5-versiossa näyttää yksinkertaiselta ja vanhanaikaiselta:

Photoshopin käyttöliittymä ei ole muuttunut juuri lainkaan 20 vuodessa. Se elää yhä Windows 3.1-aikaa. Käyttöliittymä on ankea eikä hyödynnä mitenkään isojen näyttöjen tarkkuutta. Vuonna 1992 näytöt olivat 15-tuumaisia ja erottelukyky oli yleensä 800x600-pikseliä. Tämän päivän tekniikka on ihan toista.

Mahdollisesti Adobe on halunnut pitää käyttöliittymän ennallaan, jotta käyttäjien ei tarvitsisi muuttaa työtapojaan. Tämä on huono perustelu, sillä kuluneiden 20 vuoden aikana kuvankäsittelystä on tullut kansanhuvia. Joka vuosi miljoonat ihmiset tutustuvat ensi kertaa Photoshopiin.

Sovelluksia on lupa kehittää, vaikka se aiheuttaisikin aluksi muutosvastarintaa käyttäjissä. Verrataan vaikka vuoden 1992 Wordiä tämän päivän versioon. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Vuoden 1984 Macintoshista periytyvät kuvakkeet näyttävät alkeellisilta. Ulkonäkö on makuasia, mutta toimintojen ryhmittely ei. Miksi ihmeessä muistiinpanotyökalu, viivain ja eyedropper pitää niputtaa yhteen painikkeeseen? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Jpeg-kuvan tallennusta varten on ikkuna, joka ei sekään ole juuri muuttunut ensimmäisistä versioista:

Tallennuksen laatua säädetään 12-portaisella asteikolla, jonka merkinnät "low", "medium" ja "high" ovat täysin riittämättömiä ammattimaiseen ohjelmaan.

Toisessa koneessani on vanhempi CS2-versio. Siinä on uskomaton piirre: tiedostoa ei voi tallentaa toiseen hakemistoon. En tiedä mitään toista sovellusta, jossa tiedostonimen eteen ei voisi kirjoittaa polkumääritystä. Photarissa tiedosto on pakko tallentaa oletushakemistoon. Sitä voi vaihtaa klikkaamalla toistuvasti hiirellä -- mutta sama rumba toistuu seuraavan tiedoston kohdalla, koska Photoshop ei liioin muista edellisen tallennuksen kohdehakemistoa.

CS2:ssa on toinenkin ärsyttävä piirre: se tarkistaa aina käynnistyksen yhteydessä mahdolliset päivitykset. Tietenkään niitä ei enää ole saatavilla. Tarkistus vaatii kuitenkin admin-oikeudet, joten salasana pitää syöttää joka kerta. En ole löytänyt kohtaa, josta päivitystarkistuksen voisi kytkeä pois.

Ei uskoisi, että mikään 2000-luvulla tehty ohjelma voi enää toimia tällä tavalla.

Osa kummallisuuksista selittyy Macintosh-taustalla. Ohjelman filosofia on suunniteltu Mac-ympäristöön, jossa tiedostoja ei avata valikosta vaan raahataan hiirellä. Mutta Windowsissa toimitaan toisin, ja jos ohjelma ei sitä tue, se on toteutettu huonosti. Ilmeisesti Adoben insinöörit ovat samaa mieltä, koska CS5:een viat on korjattu (sekään ei tosin säilytä tallennushakemistoa).

Jos halutaan äärimmäinen esimerkki huonosta käytettävyydestä, se löytyy Photarin vanhasta 7-versiosta: toiminto, jonka merkitys vaihtuu kesken käytön! Hiiren rullan pyörittäminen zoomasi kuvaa tiettyyn kokoon asti, mutta lähti sen jälkeen vierittämään sitä alaspäin. Ehkä tämän voi laittaa vanhan version piikkiin, mutta uskomaton juttu silti.

Photarissa on toimintojen nauhoitusominaisuus eli mahdollisuus tehdä komentosarjoja. Kuvankäsittelyohjelmassa se on käsitteellisesti vaikea toteuttaa, mutta Adoben ratkaisu on niin mutkikas, etten usko kenenkään oppivan sen käyttöä ilman ahkeraa helpin selaamista.

Mac-tyyppiset monen näppäimen yhteiskomennot ovat tyypillistä Photaria. Alt+Shift+Ctrl+L on Macissä arkipäivää, mutta Windowsissa vierasta.

Uusinkaan Photari ei listaa viimeksi avattuja tiedostoja File-valikon loppuun Windowsin käytännön mukaisesti vaan Open Recent-komennon alle.

Lightroomissa on hieman samaa vikaa. Käyttöliittymä on epälooginen ja sisältää paljon näppäimistöön piilotettuja toimintoja (arvaapa, miten tallennetaan export-preseteihin tehdyt muutokset). Tai export samoilla asetuksilla kuin edellisellä kerralla: tietenkin Alt+Shift+Ctrl+E.

Epäilemättä kuvakkeiden päällekkäiset toiminnot, neljän painikkeen yhdistelmänäppäilyt ja käyttöliittymän epäjatkuuvuudet ovat tehokkaita sellaiselle, joka on ne kerran oppinut. Mutta yhtä kaikki ne rikkovat yleisiä käytettävyysperiaatteita vastaan.

Kokonaan oma juttunsa on Adoben tapa rahastaa raw-muuntimella. Uusi kamera pakottaa päivittämään Photarin, koska raw-formaattia tukevaa modulia ei päivitetä.

Se ei kuitenkaan ole huonoa käytettävyyttä vaan markkinajohtajalle tyypillistä rahastusta.

Muokattu 6.4.2012 20.15