Putkiradio tuo muistoja mummolasta

Vierailin viikko sitten Salon elektroniikkamuseossa, joka sijaitsee osoitteessa Salorankatu 5-7. Kuten nimestä voi päätellä, Astrum-keskus on entinen tehdas. Kannattaa tarkistaa aukioloajat etukäteen, sillä museo on suljettu maanantaisin ja tiistaisin.

Paikka on kiinnostava, joten suosittelen kaikille. Vanhoista radioista, videonauhureista, televisioista sekä tietenkin matkapuhelimista nousee monelle muistoja mieleen. 

Vanhoja radiolaitteita.

 Katsottavaa totisesti riittää, sillä esineitä museon kokoelmissa on noin 11 000 kappaletta. 

Lisää vanhoja radiolaitteita.

Matkapuhelinkokoelma on valtava, mutta sellaisia on itselläkin. Siksi olin kiinnostunut varsinkin vanhoista putkiradioista, jotka olivat yleisiä 1950- ja 1960-luvuilla. Moni muistaa sellaisen mummolasta. 

Helkama HR - Forte 9900W vuodelta 1960.

Nykyään Suomessa ei juuri kulutuselektroniikkaa valmisteta, mutta aikoinaan Suomessa oli useita keskenään kilpailevia radiotehtaita. Niistä tunnetuin lienee Helkama.

Muutama kuva radioista sosiaalisessa mediassa toi monille mieleen lapsuusmuistoja. Joku kertoi, että vanha putkiradio on yhä olemassa ja toimii. Nettikirppiksillä hinta näyttää liikkuvan 50-150 euron välillä, ne ovat suosittuja ainakin sisustusesineitä.

Eniten muistoja tuo taajuusasteikko, johon radioasemat oli merkitty kaupunkeina. 

Taajuusasteikko on maailma pienoiskoossa.

Tuohon aikaan ei ollut internetiä eikä halpoja lentoja eri puolille Eurooppaa. Ulkomaat olivat eksoottisia, niistä kerrottiin maantiedon oppikirjassa ja ne näkyivät luokkahuoneen seinän kartalla. Mahdollisuus kuulla puhetta ja musiikkia eri puolilta Eurooppaa viritinnuppia kääntämällä on varmasti ollut huima sen ajan ihmiselle. 

Vanhat radiolähetykset tapahtuivat keskiaalloilla (MW tai KA), jolloin alhainen radiotaajuus kantoi signaalin vieraisiin maihin asti. Pitkillä aalloilla (LW tai PA) kuuluvuus oli vielä parempi, mutta tilaa asemille vähemmän. Lyhytaaltolähetykset (SW tai LA) kuuluivat radiokeleistä riippuen myös kauas ja niillä lähettimiä oli vieri vieressä. Äänenlaatu ei tietenkään ollut sellaista virheetöntä stereota, mihin tämän päivän kuuntelija on tottunut.

Nykyisin käytössä on ULA-alue, jonka korkeat taajuudet (88-108 MHz) kuuluvat lähinnä maan sisällä. Lisäksi äänisignaalin modulointi kantoaaltoon tehdään taajuusmodulaatiolla (FM) eikä amplitudimodulaationa (AM) kuten LW-, MW- ja SW-alueille. Jos "radiokeli" sattuu sopivaksi, jopa ULA-taajuuksia korkeammat tv-lähetykset saattavat heijastua takaisin avaruudesta ja näkyä toiseen maahan asti. ULA-lähetykset yleistyivät Suomessa vasta 1950-luvun jälkipuoliskolla, joten vanhimmissa radioissa ei ole ULA-alueita lainkaan.

Kiinnostavaa kyllä, analogisen radion tekniikka ei ole muuttunut sataan vuoteen. Digitalisoinnin huumassa 2000-luvun alussa Suomessakin kokeiltiin DAB-digiradiota, mutta siitä luovuttiin nettiradioiden jo painaessa päälle. Lopulta vain tv-lähetykset digitalisoitiin.

Kaupunkien nimistä nykykatsojan silmään pistävät MOSKVA ja HARKOV, jotka ovat kuvan radiossa vierekkäin. Eipä voinut 1960-luvulla aavistaa, millainen maailma olisi 60 vuoden päästä. LENINGRAD ei edes ole enää olemassa. LUXEMBURG viittasi Radio Luxemburgiin, josta suomalaiset kuuntelivat päivän hittejä vielä 1970-luvulla. Silloin tosin radiotekniikka oli vaihtunut putkista transistoreihin, mikä mahdollisti koon pienentämisen ja mukana kuljetettavat matkaradiot. MOTALA oli ruotsalainen kaupunki, josta alettiin lähettää suomenkielistä ohjelmaa talvisodan alla, ja siksi pieni 30 000 asukkaan kaupunki pääsi moniin vastaanottimiin. Lähetinasemasta on kuva Wikipedia-sivulla. 

Yksi kaupunki on jäänyt muita enemmän mieleen: HILVERSUM. Mikä ihme se on? Pohjois-Hollannissa sijaitseva 88 000 asukkaan kaupunki oli aikoinaan Hollannin mediatoiminnan keskus.  Siellä oli studioita ja radioasemia sekä Äänen ja kuvan instituutti. Kaupunki ei ole varsinainen turistikohde, mutta tehnyt moniin ihmisiin pysyvän vaikutuksen. Olli Haapakangas teki pari kuukautta sitten mielikuvitusmatkan Hilversumiin, joka löytyy Ylen Areenasta (Henkinen Hilversum).

Kuvan radiossa näkyy myös YHTEISAALTO. Se oli tarkoitettu pienitehoisille paikkakuntalähettimille. Toinen erikoisuus oli OULU, joka lähetti poikkeavalla taajuudella pitkien ja keskipitkien aaltojen välissä.

Hilversumin radiot saa nyt kuulumaan nyt hiirellä klikkaamalla.

Nykyään kaiken maailman radiot saa kuuluviin hiiren napsautuksella suoraan karttapohjalta, eikä kuunteluun liity enää entisen kaltaista eksoottista jännitystä. Radio Garden tekee kuuntelun liiankin helpoksi. 

Miltä näytät videoneuvottelussa?

Koronan vuoksi olemme oppineet käyttämään videoneuvotteluja ja kuvapuheluita. Niiden laatu jättää kuitenkin paljon toivomisen varaa. Vielä en ole ollut mukana yhdessäkään palaverissa, jossa jonkun osallistujan ääni tai kuva ei olisi pätkinyt. Ja vaikka tekniikka olisi kunnossa, osallistuja ei ole ajatellut miltä kameran kuva näyttää ja miltä ääni kuulostaa.

Se on luonnollista, koska asiaa on vaikea arvioida itse. Hidas yhteys saattaa pikselöidä ja sumentaa lähtevän kuvan ilman, että sitä huomaa itse. Äänen arviointi on vielä vaikeampaa, koska sitä ei kuule lainkaan.

Sisäisissä palavereissa mikä tahansa laatu riittää, mutta jos kyse on myyntipuhelusta tai haluaa esiintyä asiantuntijana, vaikutelmalla on väliä. Oli hieman kiusallista seurata tietoliikenneyhtiön johtajan osallistumista, kun puhujan takana näkyi olohuone, ääni pätki ja kuva sumeni välillä tunnistamattomaksi. Ne suutarin lapsen kengät...

Parhaiten laatuvaihtelun huomaa tv-uutisten haastatteluista, joissa näkee kaikenlaisia esiintyjiä. Pari viikkoa sitten silmään osui taas uusi aluevaltaus: joku antoi haastattelua pystyyn käännetyn puhelimen kuvayhteydellä. Vaakatelevision näytöllä kapea kuvakaistale peitti armeliaasti yhteyden puutteet.

Hyvän laadun tuottaminen ei ole helppoa, koska asiassa on monta tekijää. Seuraavassa muutamia poimintoja.

Nettiyhteys - Kotien 4G-verkot eivät useinkaan riitä videoneuvotteluun, sillä viiveet ovat pitkiä ja ruuhka-aikoina naapurit kuormittavat yhteyden tukkoon. Pullonkaula voi olla 4G-nopeudessa, mutta myös wifi-kanavien päällekkäisyydessä, ja silloin nopeakaan kiinteä laajakaista ei auta. Mikäli mahdollista, käytä läppärissä Ethernet-yhteyttä suoraan tukiaseman porttiin. Älypuhelimessa wifille ei ole vaihtoehtoa. 

Liian hidas yhteys sumentaa kuvan yksityiskohdat.

Joskus pullonkaula saattaa syntyä vpn-yhteydestä. Sen sammuttaminen voi parantaa kuvanlaatua, mutta lisää tietenkin tietoturvariskejä.

Valaistus - Tv-studion katossa on valtava määrä lamppuja. Ne eivät ole siellä turhaan. Tasaisen valaistuksen tuottaminen on vaikeaa ja vaatii paljon säätämistä. Onneksi nykyään on saatavissa halpoja led-paneeleita, joissa sekä värilämpötila että kirkkaus ovat säädettävissä, eikä hintakaan päätä huimaa. 

Väärä valkotasapaino tekee kuvasta punertavan tai kellertävän.

Oleellista on, ettei esitystä pidetä vasten ikkunaa tai kattolamppua, koska tällöin omat kasvot jäävät pimentoon. 

Valonlähde puhujan takana pimentää kasvot.

Pienten kameroiden herkkyys on vaatimaton, joten oikein sijoitettu lisävalo parantaa paitsi valon määrää myös kuvanlaatua.

Valoa saa helposti lisää esimerkiksi led-paneelista. Värilämpötilaa säätämällä valo sulautuu vallitsevaan valoon, mikä helpottaa kameran automatiikan työtä.

Godox-paneeli, jonka värilämpötila ja kirkkaus valitaan kauko-ohjaimella.

Rengasvalo on näppärä, koska puhelimen voi asettaa sen keskelle.

Rengasvalo sopii käytettäväksi älypuhelimen kanssa.

Tausta - Kotona pidettyjen puheluiden taustalla näkyy työ- tai olohuoneita. Jos yksityiskohtia on paljon eikä puhujan esitys jaksa pitää mielenkiintoa yllä, katse alkaa harhailla kotiin ja analysoida näkymiä. Oman kodin paljastaminen voi olla turvallisuusriski, mutta useimmiten se on vain noloa.

Entä jos asettaisi työpöydän valkoisen seinän eteen ja kuvaisi sitä vasten? Se ei yleensä ole hyvä ratkaisu, sillä halpojen videokameroiden automatiikka sekoaa tasaisen valkoisesta taustasta. Kuvasta tulee joko liian tumma tai valkotasapaino vääristää värit. Kannattaa kokeilla, miten omat laitteet reagoivat valkoiseen taustaan. Värillinen seinä on yleensä parempi.

Virtuaalitaustat - Zoomissa ja Teamsissa on mahdollista käyttää virtuaalitaustana mitä tahansa kuvaa. Itse inhoan niitä. Virtuaalitausta näyttää epäaidolta ja kuva "repeilee" ihmisen ääriviivojen kohdalta ikävästi. Aito green screen taustalla helpottaa ohjelman laskentaa ja parantaa kuvanlaatua, mutta keinotekoinen tausta on väistämättä keinotekoinen ratkaisu. 

Kameran sijainti - Usein käytetään läppärin näytön tai älypuhelimen päällä olevaa kameraa, jolloin se kuvaa kasvoja alaviistosta. Kuvakulma ei ole erityisen mairitteleva. Olisi parempi nostaa kamera kasvojen tasalle ja kuvata suoraan edestä. Samalla kannattaa tarkistaa valaistuksen suunta.

Kameran laatu - Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Läppärien pikkukameran tunnistaa heti, eikä se välttämättä ole paha asia. Kuva saa näyttää kotikutoiselta, koska kotona ollaan. Tavalliset 720 juovaa riittävät hyvin, eikä todellinen erotuskyky ole edes sitä luokkaa. Esimerkiksi tämä vanhan Macbook Airin vakiokamera on moneen käyttöön täysin riittävä.

Macbook Airin kamera on 720-tarkkuudesta huolimatta ihan OK.

HD-taso (1080 juovaa tai enemmän) voi monen mielestä olla jo liiankin tarkka. Suurempi merkitys on kuitenkin kuvanlaadulla: väritoistolla, herkkyydellä ja linssin vääristymillä.

Insmatin 1080 on tarkempi, mutta linssissä on vahva tynnyrivääristymä ja värilämpötila liian kylmä.

Parasta laatua saadaan järjestelmäkameralla, jossa on mahdollisuus kuvansiirtoon esimerkiksi videokaappauksena usb-portista. Moniin Canonin kameroihin saa ilmaisen Webcam utility -ohjelman, jonka videoneuvotteluohjelma tunnistaa tavallisena kamerana. 

Plussaa on, jos kamerassa on automaattinen silmätarkennus, koska silloin puhujan silmät pysyvät aina fokus-alueella ja taustan voi sumentaa suurempaa aukkoa (pieni f-luku) käyttämällä.

Canon järjestelmäkamera 35-millisellä optiikalla ja suurella aukolla (f/1,4).

Ääni - Äänenlaatu unohtuu usein, koska sitä on vaikea itse arvioida. Moni käyttää langattomia bluetooth-korvanappeja, joiden laatu vaihtelee. Riippuen 2,4 gigahertsin taajuuden kuormituksesta ääni saattaa pätkiä, vaikka etäisyys olisi lyhyt ja napeissa täysi akku. 

Korvanapeista tuleva mikrofoni jää kauaksi puhuvasta suusta, joten ääni saattaa kaikua ikävästi, mikäli huoneessa on paljon kovia pintoja. Sitä ei itse havaitse, mutta ilmiö rasittaa kuulijoita. Langallinen headset on parempi valinta, mutta niissäkin mikrofonin laatu saattaa olla kelvoton ja ääni surkean ohut. Kuvan Trust-headsetin ostin marketista 30 eurolla ja mikrofoni oli niin kehno, ettei sitä voinut käyttää.

Käytännölliset usb-kuulokkeet ovat käyneet vähiin, sillä kuulokkeita myydään lähinnä pelikäyttöön ja mobiiliin kuunteluun, jolloin analoginen miniplugi on ainoa liitäntä.

Roden ja Blue Yetin mikrofonit ovat laadukkaita. Trustin headset pelkkä lelu, usb-kamerasta puhumattakaan.

Parasta äänenlaatua varten tarvitaan erillinen usb- tai xlr-liitäntään kytkettävä mikrofoni. Niiden markkinat ovat kasvaneet podcast-innostuksen vuoksi. Esimerkiksi suosittu Blue Yeti on massiivisen näköinen ilmestys, tarkoitettu erityisesti puheohjelmiin, ja siinä on säädettävä suuntakuvio. 

Erillisen mikrofonin kanssa ongelmaksi voi nousta mikrofonin sijoittelu. Se on saatava riittävän lähelle puhujaa, mutta kuitenkin pois kuva-alasta. Pöytämikrofonit ovat alttiita kosketusäänille (pöydän rummuttamisesta tai näppäimistöäänistä puhumattakaan!), joten häiriöitä vaimentava kehto mikrofonille tai pitkä varsi voivat olla tarpeen.

Laitteistosta riippuen puheäänen synkronointi pakattuun videokuvaan voi vaatia muutaman millisekunnin viivästystä, mikäli ääni ja kuva viedään eri signaaliteitä. Yhdessä ja samassa laitteessa (esim. webcam ja läppärin oma mikrofoni tai ulkoinen mikrofoni järjestelmäkameraan kiinnitettynä) säätämistä ei tarvita.

Tässä muutamia tekijöitä, joilla voi aloittaa oman videopresenssin teknisen kehittämisen. Virheetön kuvan ja äänen taltiointi ja välitys verkkoon ei ole helppoa, mutta opettaa arvostamaan tv-studioiden laitteistoa sekä osaavaa henkilökuntaa. 

Kuvaa ja ääntä voi parannella loputtomiin, kuten hifi-harrastajat hyvin tietävät. Videoneuvotteluja voi elävöittää myös videomikserillä ja teleprompterilla. Mutta niistä ehkä lisää toisella kerralla.

Tärkeintä on välttää pahimmat mokat ja pyrkiä antamaan itsestä asiantunteva kuva myös virtuaalimaailmassa.

iPhonen kuulokkeiden yhteensopivuus

Voiko älypuhelimessa käyttää mitä tahansa kuulokkeita? Luulisi, että voi, mutta asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen. Moni on tullut jopa siihen johtopäätökseen, että Apple estää tarkoituksella muiden kuin omien korvanappien käytön laitteissaan.

Kuulokkeita on kahdenlaisia: sellaisia, joissa on pelkät korvanapit (plugissa kolme kontaktikohtaa) sekä puhelimiin tarkoitettuja, jolloin kuulokejohdossa on myös mikrofoni ja ainakin yksi painike, jolla voi vastata ja lopettaa puhelun -- joissain malleissa myös vaikuttaa äänenvoimakkuuteen. Näissä mikrofoni-kuulokkeissa (siis hands-free-malleissa) on plugissa neljä kontaktikohtaa.

Jotta asia menisi vielä sekavammaksi, itse plugeja on kahta eri paksuutta. Nokia käytti aiemmin tavallista ohuempaa plugia, johon esimerkiksi iPhonen kuulokkeet eivät mahdu. Ja se normaalikoko on itse asiassa miniversio alkuperäisestä isosta plugista, jota käytetään vieläkin ammattilaitteissa.

Tein kokeita kesän alussa ostamallani Huawein halvalla Android-puhelimella ja Applen iPhone 4:llä. Jos kuulokkeita käyttää ristiin, tuloksena on kummallista vääristymistä. Esimerkiksi kuunneltaessa Huawein kuulokkeilla iPhonea Onnen viipaleet -kappaleessa osa taustan instrumenteista kuuluu hyvin, mutta laulajan ääni puuttuu käytännössä kokonaan.

Sama efekti tapahtuu toisinpäin, jos iPhonen kuulokkeita käytetään Huaweissa. Anssi Kelan ääni lähes häviää Mikan faijan BMW -biisissä, mutta taustan kitara ja jopa taustalaulajat (!) kuuluvat selvästi.

Toistin kokeen iPod Touchilla ja iPadillä. Niissä ei ole puhelinominaisuutta, joten niiden omat kuulokkeet käyttävät kolmiosaista plugia. Myös neliosaista plugia voi käyttää, mutta vain Applen omilla kuulokkeilla. Huawein kuulokkeilla musiikki kuuluu väärin.

Tavalliset korvanappikuulokkeet (kolme kontaktikohtaa) toimivat kaikissa laitteissa oikein, joten kaikkia laitteita voi käyttää musiikin toistamiseen esimerkiksi autoissa, joissa on sopiva aux in -liitäntä.

Ongelmat syntyvät siitä neljännestä kontaktista. Jostain syystä mikrofoni-kuulokeyhdistelmä on ainakin näissä puhelimissa valmistajakohtainen. Useamman älypuhelimen omistajalle ja perhekäytössä tilanne on ongelmallinen, sillä kuulokkeita ei voi käyttää ristiin.