maanantai 25. tammikuuta 2021

Miltä näytät videoneuvottelussa?

Koronan vuoksi olemme oppineet käyttämään videoneuvotteluja ja kuvapuheluita. Niiden laatu jättää kuitenkin paljon toivomisen varaa. Vielä en ole ollut mukana yhdessäkään palaverissa, jossa jonkun osallistujan ääni tai kuva ei olisi pätkinyt. Ja vaikka tekniikka olisi kunnossa, osallistuja ei ole ajatellut miltä kameran kuva näyttää ja miltä ääni kuulostaa.

Se on luonnollista, koska asiaa on vaikea arvioida itse. Hidas yhteys saattaa pikselöidä ja sumentaa lähtevän kuvan ilman, että sitä huomaa itse. Äänen arviointi on vielä vaikeampaa, koska sitä ei kuule lainkaan.

Sisäisissä palavereissa mikä tahansa laatu riittää, mutta jos kyse on myyntipuhelusta tai haluaa esiintyä asiantuntijana, vaikutelmalla on väliä. Oli hieman kiusallista seurata tietoliikenneyhtiön johtajan osallistumista, kun puhujan takana näkyi olohuone, ääni pätki ja kuva sumeni välillä tunnistamattomaksi. Ne suutarin lapsen kengät...

Parhaiten laatuvaihtelun huomaa tv-uutisten haastatteluista, joissa näkee kaikenlaisia esiintyjiä. Pari viikkoa sitten silmään osui taas uusi aluevaltaus: joku antoi haastattelua pystyyn käännetyn puhelimen kuvayhteydellä. Vaakatelevision näytöllä kapea kuvakaistale peitti armeliaasti yhteyden puutteet.

Hyvän laadun tuottaminen ei ole helppoa, koska asiassa on monta tekijää. Seuraavassa muutamia poimintoja.

Nettiyhteys - Kotien 4G-verkot eivät useinkaan riitä videoneuvotteluun, sillä viiveet ovat pitkiä ja ruuhka-aikoina naapurit kuormittavat yhteyden tukkoon. Pullonkaula voi olla 4G-nopeudessa, mutta myös wifi-kanavien päällekkäisyydessä, ja silloin nopeakaan kiinteä laajakaista ei auta. Mikäli mahdollista, käytä läppärissä Ethernet-yhteyttä suoraan tukiaseman porttiin. Älypuhelimessa wifille ei ole vaihtoehtoa. 

Liian hidas yhteys sumentaa kuvan yksityiskohdat.

Joskus pullonkaula saattaa syntyä vpn-yhteydestä. Sen sammuttaminen voi parantaa kuvanlaatua, mutta lisää tietenkin tietoturvariskejä.

Valaistus - Tv-studion katossa on valtava määrä lamppuja. Ne eivät ole siellä turhaan. Tasaisen valaistuksen tuottaminen on vaikeaa ja vaatii paljon säätämistä. Onneksi nykyään on saatavissa halpoja led-paneeleita, joissa sekä värilämpötila että kirkkaus ovat säädettävissä, eikä hintakaan päätä huimaa. 

Väärä valkotasapaino tekee kuvasta punertavan tai kellertävän.

Oleellista on, ettei esitystä pidetä vasten ikkunaa tai kattolamppua, koska tällöin omat kasvot jäävät pimentoon. 

Valonlähde puhujan takana pimentää kasvot.

Pienten kameroiden herkkyys on vaatimaton, joten oikein sijoitettu lisävalo parantaa paitsi valon määrää myös kuvanlaatua.

Valoa saa helposti lisää esimerkiksi led-paneelista. Värilämpötilaa säätämällä valo sulautuu vallitsevaan valoon, mikä helpottaa kameran automatiikan työtä.

Godox-paneeli, jonka värilämpötila ja kirkkaus valitaan kauko-ohjaimella.

Rengasvalo on näppärä, koska puhelimen voi asettaa sen keskelle.

Rengasvalo sopii käytettäväksi älypuhelimen kanssa.

Tausta - Kotona pidettyjen puheluiden taustalla näkyy työ- tai olohuoneita. Jos yksityiskohtia on paljon eikä puhujan esitys jaksa pitää mielenkiintoa yllä, katse alkaa harhailla kotiin ja analysoida näkymiä. Oman kodin paljastaminen voi olla turvallisuusriski, mutta useimmiten se on vain noloa.

Entä jos asettaisi työpöydän valkoisen seinän eteen ja kuvaisi sitä vasten? Se ei yleensä ole hyvä ratkaisu, sillä halpojen videokameroiden automatiikka sekoaa tasaisen valkoisesta taustasta. Kuvasta tulee joko liian tumma tai valkotasapaino vääristää värit. Kannattaa kokeilla, miten omat laitteet reagoivat valkoiseen taustaan. Värillinen seinä on yleensä parempi.

Virtuaalitaustat - Zoomissa ja Teamsissa on mahdollista käyttää virtuaalitaustana mitä tahansa kuvaa. Itse inhoan niitä. Virtuaalitausta näyttää epäaidolta ja kuva "repeilee" ihmisen ääriviivojen kohdalta ikävästi. Aito green screen taustalla helpottaa ohjelman laskentaa ja parantaa kuvanlaatua, mutta keinotekoinen tausta on väistämättä keinotekoinen ratkaisu. 

Kameran sijainti - Usein käytetään läppärin näytön tai älypuhelimen päällä olevaa kameraa, jolloin se kuvaa kasvoja alaviistosta. Kuvakulma ei ole erityisen mairitteleva. Olisi parempi nostaa kamera kasvojen tasalle ja kuvata suoraan edestä. Samalla kannattaa tarkistaa valaistuksen suunta.

Kameran laatu - Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Läppärien pikkukameran tunnistaa heti, eikä se välttämättä ole paha asia. Kuva saa näyttää kotikutoiselta, koska kotona ollaan. Tavalliset 720 juovaa riittävät hyvin, eikä todellinen erotuskyky ole edes sitä luokkaa. Esimerkiksi tämä vanhan Macbook Airin vakiokamera on moneen käyttöön täysin riittävä.

Macbook Airin kamera on 720-tarkkuudesta huolimatta ihan OK.

HD-taso (1080 juovaa tai enemmän) voi monen mielestä olla jo liiankin tarkka. Suurempi merkitys on kuitenkin kuvanlaadulla: väritoistolla, herkkyydellä ja linssin vääristymillä.

Insmatin 1080 on tarkempi, mutta linssissä on vahva tynnyrivääristymä ja värilämpötila liian kylmä.

Parasta laatua saadaan järjestelmäkameralla, jossa on mahdollisuus kuvansiirtoon esimerkiksi videokaappauksena usb-portista. Moniin Canonin kameroihin saa ilmaisen Webcam utility -ohjelman, jonka videoneuvotteluohjelma tunnistaa tavallisena kamerana. 

Plussaa on, jos kamerassa on automaattinen silmätarkennus, koska silloin puhujan silmät pysyvät aina fokus-alueella ja taustan voi sumentaa suurempaa aukkoa (pieni f-luku) käyttämällä.

Canon järjestelmäkamera 35-millisellä optiikalla ja suurella aukolla (f/1,4).

Ääni - Äänenlaatu unohtuu usein, koska sitä on vaikea itse arvioida. Moni käyttää langattomia bluetooth-korvanappeja, joiden laatu vaihtelee. Riippuen 2,4 gigahertsin taajuuden kuormituksesta ääni saattaa pätkiä, vaikka etäisyys olisi lyhyt ja napeissa täysi akku. 

Korvanapeista tuleva mikrofoni jää kauaksi puhuvasta suusta, joten ääni saattaa kaikua ikävästi, mikäli huoneessa on paljon kovia pintoja. Sitä ei itse havaitse, mutta ilmiö rasittaa kuulijoita. Langallinen headset on parempi valinta, mutta niissäkin mikrofonin laatu saattaa olla kelvoton ja ääni surkean ohut. Kuvan Trust-headsetin ostin marketista 30 eurolla ja mikrofoni oli niin kehno, ettei sitä voinut käyttää.

Käytännölliset usb-kuulokkeet ovat käyneet vähiin, sillä kuulokkeita myydään lähinnä pelikäyttöön ja mobiiliin kuunteluun, jolloin analoginen miniplugi on ainoa liitäntä.

Roden ja Blue Yetin mikrofonit ovat laadukkaita. Trustin headset pelkkä lelu, usb-kamerasta puhumattakaan.

Parasta äänenlaatua varten tarvitaan erillinen usb- tai xlr-liitäntään kytkettävä mikrofoni. Niiden markkinat ovat kasvaneet podcast-innostuksen vuoksi. Esimerkiksi suosittu Blue Yeti on massiivisen näköinen ilmestys, tarkoitettu erityisesti puheohjelmiin, ja siinä on säädettävä suuntakuvio. 

Erillisen mikrofonin kanssa ongelmaksi voi nousta mikrofonin sijoittelu. Se on saatava riittävän lähelle puhujaa, mutta kuitenkin pois kuva-alasta. Pöytämikrofonit ovat alttiita kosketusäänille (pöydän rummuttamisesta tai näppäimistöäänistä puhumattakaan!), joten häiriöitä vaimentava kehto mikrofonille tai pitkä varsi voivat olla tarpeen.

Laitteistosta riippuen puheäänen synkronointi pakattuun videokuvaan voi vaatia muutaman millisekunnin viivästystä, mikäli ääni ja kuva viedään eri signaaliteitä. Yhdessä ja samassa laitteessa (esim. webcam ja läppärin oma mikrofoni tai ulkoinen mikrofoni järjestelmäkameraan kiinnitettynä) säätämistä ei tarvita.

Tässä muutamia tekijöitä, joilla voi aloittaa oman videopresenssin teknisen kehittämisen. Virheetön kuvan ja äänen taltiointi ja välitys verkkoon ei ole helppoa, mutta opettaa arvostamaan tv-studioiden laitteistoa sekä osaavaa henkilökuntaa. 

Kuvaa ja ääntä voi parannella loputtomiin, kuten hifi-harrastajat hyvin tietävät. Videoneuvotteluja voi elävöittää myös videomikserillä ja teleprompterilla. Mutta niistä ehkä lisää toisella kerralla.

Tärkeintä on välttää pahimmat mokat ja pyrkiä antamaan itsestä asiantunteva kuva myös virtuaalimaailmassa.

7 kommenttia:

Zarr kirjoitti...

Virtuaalitaustat ovat ok silloin jos niiden ei edes yritä esittävän todeliisuutta. Oman firman sisäisissä palavereissa porukka on sijoittanut itseään Enterprisen tai Star Destroyerin komentosillalle, Keski-Maan maisemiin ja vastaaviin, joita kukaan ei erehdy pitämään todellisena. Tällöin repeilyt sun muut efektitkään eivät häiritse.

BizDev kirjoitti...

Viritin ulkoisen näytön laitoihin LED-listat pikku saranoilla sivuille käännettynä niin, ettei valo häikäise. Toimii hyvin. Vihreän taustan voi toteuttaa kattoon kiinnitetyllä rullaverholla jonka saa helposti pois tieltä, kun huone on muussa käytössä.

Nimetön kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Kun noita TV-ohjelmia katsonut niin neuvookohan ne Ylessä ollenkaan haastateltavia kuinka siellä toisessa päässä pitäisi etästudio säätää? Tuskinpa ne Ylestä suoraan soittaa kun toinen vessassakaan on.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Eivät neuvo haastateltavia, jokainen saa mennä omalla tyylillään. Pystykuvaa oli silti pakko ihmetellä, kamerapuhelimen kääntäminen vaakaan olisi ollut pikku juttu.

Timo Koo kirjoitti...

Kiitos tuosta vinkistä, että valkoinen tausta ei ole hyvä peruskameroille. Olenkin ihmetellyt, miksi oma naama näyttää niin tummalta, vaikka huoneessa on kaikki valot päällä... mutta se onkin siis se valkoinen tapetti takanani, joka sotkee kameran säädöt vääriksi naamaani nähden.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Järjestelmäkamerat ovat tässä suhteessa parempia, mutta webcam-kamerat arvioivat valotuksen koko kuva-alan perusteella ja silloin kasvot jäävät tummiksi. Liika valkoisuus voi vääristää myös valkotasapainoa, koska automatiikka yrittää tehdä kaikesta keskimääräisen harmaata.

Sinun tapauksessasi kasvoihin suunnattu valo voisi auttaa, kunhan sen värilämpötila ei poikkea liikaa muusta huoneesta. Toinen vaihtoehto on asettaa taustalle värillinen kangas.

Jari kirjoitti...

Hyviä vinkkejä. Viimeaikojen kotituotanto tv:ssä ja radiossa on herättänyt ihmetystä. Tuntuu hassulta, ettei Ylellä on noin heppoiset kriteerit laadulle. Toimittajat voisivat käydä haastattelemassa tyyppejä paikan päällä. Tuskin on vaikeaa tehdä turvallista haastattelua ulkotiloissa.