Yle uutisoi jokin aika sitten kotkalaisesta miehestä, joka on toistuvasti ulosotossa, koska joku matkustaa pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä pummilla ja antaa hänen yhteystietonsa sakkoa varten.
Lähiliikenteen tarkastusmaksu on nykyään 100 euroa. Tarkastajia liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina, myös sunnuntaisin, ja jopa Pasilan ja Rautatieaseman välisellä lyhyellä pätkällä. Mikäs sen näppärämpää kuin matkustaa pummilla ja laittaa tarkastusmaksu toisen piikkiin?
Se onnistuu helposti, sillä joukkoliikenteen tarkastusmaksuista on olemassa laki, joka määrää liputtoman matkustajan ilmoittamaan tarkastajalle nimensä, henkilötunnuksensa ja osoitteensa. Laki joukkoliikenteen tarkastusmaksusta on vuodelta 1979 ja sen 8 § (muutettu viimeksi 2006) sanoo näin:
Matkustajan, joka ei esitä asianmukaista matkalippua, on ilmoitettava tarkastajan vaatimuksesta tälle henkilötietoinaan nimensä, henkilötunnuksensa ja osoitteensa.
Ylen tekemän jatkojutun mukaan kotkalaismies ei ole ainoa uhri, vaan tapauksia on muitakin.
Ensisijaisesti tarkastajat varmistavat matkustajan henkilöllisyyden esimerkiksi ajokortista, passista tai henkilökortista. Jos sellaista ei ole, matkustajan on täytettävä henkilötietolomake, jonka tiedot tarkastaja voi varmistaa väestötietojärjestelmästä.
Henkilötietojen suojaaminen digiaikana on mahdoton tehtävä. Siksi kaikki huomio pitäisi keskittää väärinkäytösten estämiseen. Käytäntö, jossa 100 euron maksu voidaan määrätä henkilön itsensä ilmoittamien henkilötietojen ja HETUn perusteella on ristiriidassa Tietosuojalain 1.1.2024 voimaan tulleen muutoksen kanssa. Lain 29 § sanoo näin:
Rekisteröidyn henkilöllisyyden selvittämiseen hänen ilmoittamiensa tai toimittamiensa tietojen taikka esittämiensä asiakirjojen avulla (tunnistaminen) ei saa käyttää yksinomaan henkilötunnusta tai henkilötunnuksen ja rekisteröidyn nimen yhdistelmää.
En ole juristi, mutta laki joukkoliikenteen tarkastusmaksusta näyttää olevan ristiriidassa nykyisen ajan hengen ja tietosuojalain kanssa. Ehkä joku juristi osaa avata tilannetta paremmin. Meneekö vanha toimialakohtainen sääntely uudemman yleislain (joka liittyy EU:n laajuiseen tietosuoja-asetukseen) edelle?
Miten on mahdollista, että tarkastusmaksun voi edelleen laittaa toisen piikkiin vain tietämällä tämän nimen, HETUn ja kotiosoitteen?
Henkilöllisyystodistuksen mukana pitäminen ei ole pakollista, mutta epäselvissä tapauksissa tarkastajien pitäisi kutsua poliisi selvittämään pummilla matkustavan henkilöllisyys, eikä luottaa tämän itsensä antamiin tietoihin.
Käytännön tilanteissa tämä voi olla hankalaa, mutta se ei riitä perusteluksi, miksi syyttömien tietovuotojen uhrien pitää kärsiä toisten pahoista teoista.
 |
| VR:n tarkastusmaksu on "vain" 80 euroa. |
Samalla voisi korjata sen epäkohdan, että VR:n junassa liputtomalta peritään vain 80 euron maksu, vaikka junalipun hinta voi olla satasia. Lähijunissa maksu on korkeimmillaan vain muutama euro, mutta silti tarkastusmaksu on 100 euroa.
17 kommenttia:
Mielenkiintoinen ristiriita kyllä noissa lakiteksteissä. Ylipäätään on erittäin ikävää, jos nykypäivänä jopa viranomainen vielä käyttää henkilön tunnistamiseen vain henkilötunnusta. Olisi korkea aika haudata ajatus siitä, että henkilötunnuksen tai edes osoitteen tietäminen on jotenkin validi tunnistutapa.
Toinen, jopa merkittävämpi asia tarkastusmaksuista on mielestäni kerrottu tässä uutisjutussa https://www.uusimaa.fi/uutissuomalainen/8351111. Jopa neljä viidesosaa HSL:n tarkastusmaksuista menee ulosoton kautta ja lähes puolet jää lopulta kokonaan maksamatta. Näitä siis määrätään lähinnä ihmisille, joiden raha-asiat ovat jo ennestään surkealla tolalla. Tulee mieleen, että tarkastusten tehostaminen ei ole kauhean järkevää, jos määrätyt maksut jäävät noin suurella prosentilla lopulta maksamatta, tai maksetaan joskus kun ulosotetuista rahoista ehkä HSL:lle joku osuus saadaan ohjattua.
En tosin tiedä mitä muutakaan tälle asialle voisi tehdä. Käyttäjille maksuton tai nykyistä merkittävästi halvempi joukkoliikenne ei liene realismia.
Lipuntarkastajille kiinni jääneitä, joilla ei ole henkilöllisyystodistusta, on niin paljon, että ei ole mahdollista joka kerta kutsua poliisia paikalle tunnistamaan henkilöä. Maalaisjärkinen ratkaisu olisi, että liputtomat matkustajat valokuvataan ja kuvaa käytettäisiin myöhemmin tilanteen selvittämiseen, jos henkilön epäillään antaneen väärät henkilötiedot. Sinänsä jännä on, että toisen henkilötietojen antamisesta ei ilmeisesti seuraa mitään merkittävää rangaistusta, kun sitä tunnutaan yleisesti harrastettavan.
Täysin oma ongelmansa on, miten toistuvasti liputta matkustavat varattomat henkilöt saadaan hallintaan. Kiinni jäämisestä kun ei seuraa muuta kuin, että matka sillä kertaa katkeaa. Ei näitä yhteiskunnan säännöistä piittaamattomia haluta vankilaankaan laittaa, joten pienempänä pahana tälle joukolle on päädytty sallimaan ilmainen julkinen liikenne.
"Samalla voisi korjata sen epäkohdan, että VR:n junassa liputtomalta peritään vain 80 euron maksu, vaikka junalipun hinta voi olla satasia."
Onko muuten niin, että kiinni jäädessään tarkastusmaksun lisäksi pitää maksaa se matkalippu? Ei kai se niin ole, että kaukojunassa on eräänlainen 80€:n "hintakatto".
Hyvä pointti, näin sen täytyy olla.
"Lipuntarkastajille kiinni jääneitä, joilla ei ole henkilöllisyystodistusta, on niin paljon, että ei ole mahdollista joka kerta kutsua poliisia paikalle tunnistamaan henkilöä."
Eikö pummeilla ole mitään papereita tai kortteja? Luulin, että kanta-asiakaskortti on jokaisella. Puhelin ainakin on. Siinä luultavasti jokaisella on sähköposteja, tekstiviestejä ja enemmistöllä uskoakseni myös operaattorille rekisteröity liittymä.
" Luulin, että kanta-asiakaskortti on jokaisella. Puhelin ainakin on. Siinä luultavasti jokaisella on sähköposteja, tekstiviestejä ja enemmistöllä uskoakseni myös operaattorille rekisteröity liittymä."
No kun ei ole. Tämä olisi hyvä ymmärtää. Kaikki eivät ole kiinnostuneita elämästä johon nuo kuuluvat, osa näetsen haluaa elää ihan oikeasti OMAA elämäänsä ilman jatkuvaa seurantaa erilaisten sovellutusten kautta. Vanhanmallisella perus.nokialaisella ja prepaid-liittymällä päässee jo hyvin ei-jatkuvasti-seurattavan-elämän alkuun. Ymmärrän että tämän asian ymmärtäminen on kutakuinkin mahdotonta ihmisille joiden äo on pienempi kuin hänen kengän numronsa
Ehkä ei ole työturvallisuuden tai muiden käytännön seikkojen kannalta realismia, että tarkastajien tehtäväksi tulisi esimerkiksi tehdä jonkinlainen henkilötarkastus ja tutkia pummilla matkustaneen taskut tai puhelimen tiedot löytääkseen todisteita hänen henkilöllisyydestään.
Ehkä ei ole työturvallisuuden tai muiden käytännön seikkojen kannalta realismia, että tarkastajien tehtäväksi tulisi esimerkiksi tehdä jonkinlainen henkilötarkastus ja tutkia pummilla matkustaneen taskut tai puhelimen tiedot löytääkseen todisteita hänen henkilöllisyydestään.
Olen edelleenkin hieman katkera noille lipuntarkastajille. 2007-07-03 sain tarkastusmaksun yhdestä pienestä lipsahduksesta. Minulla oli siihen aikaan tapana ostaa kertalippu joka ikinen kerta Helsingin joukkoliikennettä käyttäessä. Sinällään en kovin usein käyttänyt joukkoliikennettä, usein tuli käveltyä Lauttasaaresta keskustaan ja takaisin jos oli tarvetta käydä keskustassa. Mutta sillä kertaa päätin käyttää metroa ja menin Ruoholahden metroasemalle. Jotenkin unohtui se lipun ostaminen, mutta muistin sen noin puolessavälissä liukuportaita. Päätin nousta maanpinnan tasolle ostaakseni lipun, ja pettymys olikin valtava kun n. 15 smurffia oli liukuportaiden alapäässä ottamassa ihmisiä vastaan. Selitys ei auttanut vaan sain 80 euron lapun kouraani.
Tietojen suojaaminen digiaikana ei ole mahdotonta koska useimpien www-sivujen toiminta perustuu salasanaan, jota ei kerrota muille.
Eihän lipuntarkastuksessa kysytä henkilötunnuksen ja nimen yhdistelmää vaan näiden lisäksi osoite, ja tämä yhdistelmä on käytännössä salasana. Ei tässä mielestäni ole erityistä ongelmaa paitsi että tätä salasanaa ei voi resetoida muuten kuin muuttamalla asumaan toiseen osoitteeseen. Ainakin tämä toimintatapa on parempi kuin antaa tarkastajille tai poliiseille lisävaltuuksia/tehtäviä tai pakottaa kaikki pitämään henkilöllisyystodistusta mukana.
Nimi, osoite ja henkilötunnus eivät ole yhdessä salasana. Se on nykyään kirjattu myös lakiin. Henkilökohtaiset tiedot voivat vuotaa ilman uhrin omaa syytä (esim. Vastaamo, Helsingin kaupungin tietomurto). Väärinkäytön estämisen täytyy tapahtua siellä, missä henkilöitä tunnistetaan ja heille määrätään maksuja (sakot, ostokset, tilaukset ym). Väärinkäytön estäminen ei voi olla uhrin päänsärky vaan tietojen käyttäjän. Jos riittävän turvallinen tarkastaminen on vaikeaa (kuten tarkastusmaksuissa), asia on tarkastajan - ei uhrin ongelma.
Mielestäni tulkitset tuota lainaamaasi lakia ihmeellisesti koska siinä ei sanota noin.
Olen ehdottanut että väestörekisteriin tulisi salanakenttä jonka voisi itse vaihtaa ja jota esim. lipuntarkastajat tai poliisi voisivat kysyä. Myös poliisi taitaa käytännössä tehdä väestörekisterikyselyn jos heidän täytyy tunnistaa henkilö jolla ei ole henkilöllisyystodistusta. Myös passi voidaan myöntää väestörekisterikyselyn perusteella, enkä usko että sitäkään mikään laki kieltää.
Tai väestörekisteriin voisi lisätä seuraavan valinnan:
- Minut saa tunnistaa väestörekisterin tietojen perusteella (Kyllä / Ei)
Voisin itsekin asettaa tähän valinnan Ei, jolloin oma henkilöllisyys olisi paremmin suojattu.
Minun käsittääkseni nykyinen laki sanoo, ettei saa tunnistaa pelkkien VTJ-tietojen perusteella, mutta en olekaan juristi.
Aika erikoinen on meininki lipun tarkastuksessa. Vähintäänkin tuon henkilön, jonka tietoja näin väärin käytetään, pitäisi jotenkin pystyä suojaamaan itsensä niin, ettei tietojen käyttö olisi tällä tavalla mahdollista.
Itse lähtisin siitä, että pummilla matkustavan ei pitäisi pystyä tuolla tavalla luikahtamaan pälkähästä. Ihan hyvin voi olla, että esimerkiksi tämän kotkalaisen henkilön tiedot kiervät netissä ja moni pummeilija on tiedot opetellut ulkoa.
Pummilla matkustaminen on hyvin ikävää. Osittain kyse on ihmisistä, joilla ei ole mitään menetettävää, mutta sitten on paljon myös yhteiskunnassa näitä "kaikki mulle heti" ihmisiä, joille joukkoliikenteestä maksaminen on jostain syystä turha kulu.
Ehkä jonkinlainen ratkaisu pummeiluun voisi olla lipun hintojen tuntuva alentaminen. Jos kertamatka olisi vain luokkaa 50 senttiä ja kuukausikortinkin saisi vaikkapa 20 eurolla, vähenisi pummeilu taatusti paljon. Sama mielestäni toimisi myös pysäköinnissä. Lähes kaiken pysäköinnin voisi muuttaa maksulliseksi, mutta maksujen pitäisi olla kohtuullisia. Luokkaa euron puoli tuntia tai ehkä vain euron tunti.
En ole minäkään juristi, mutta en usko että tuollaista lakia on olemassa.
Kaikilla ei välttämättä ole kuvia ja sormenjälkiä poliisin rekistereissä, ja saako niitä edes käyttää tunnistamiseen muuten kuin uutta passia hakiessa? (Tähän piti olla tulossa joku lakimuutos.) Ennemminkin luulisin että VTJ-tiedot ovat ne mitä saa käyttää.
"Jos sellaista ei ole, matkustajan on täytettävä henkilötietolomake, jonka tiedot tarkastaja voi varmistaa väestötietojärjestelmästä."
Ongelma näyttää olevan myös se että tarkastajat ilmeisesti näkevät VTJ:n mukaisen osoitteen, vaikka identiteettivarkauden uhri on oletettavasti tehnyt osoitteenluovutuskiellon.
Jos osoitteenluovutuskielto toimisi niin sitä voisi samalla käyttää tämän huijauksen estämiseen. Tarkastaja ei näkisi VTJ:n osoitetta eikä hänellä tässä tapauksessa olisi oikeutta tehdä VTJ-tunnistamista.
Lähetä kommentti