maanantai 15. elokuuta 2011

Cd/dvd-levyt kestotestissä, osa 2

Eilisen kirjoituksen lopputulos, jonka mukaan cd/dvd-levyt kestävät huonoakin käsittelyä, vaati vielä lisätutkimuksia.

Kaivoin arkistostani graafin, jolla olin tammikuussa 2008 testannut ulkona säilytetyn (silloin kolme vuotta) DVD-R-levyn laatua. Diagnostiikkaohjelma näytti kohonnutta lukuvirheiden määrää (PI-arvo keskimäärin 46) levyn alussa ja lopussa:


Nyt, kolme ja puoli vuotta edellisen mittauksen jälkeen virheiden määrä oli kasvanut selvästi (PI=282):


Tulokset on mitattu maksiminopeudella (16x). Jos nopeutta lasketaan neljäsosaan (4x), lukuvirheitä tulee jopa vähemmän (PI=21) kuin tammikuussa 2008 16x-nopeudella:


Lukuvirheet ovat erottamaton osa cd/dvd-levyjen tekniikkaa. Virheitä tulee myös aivan uusilta ja vastapoltetuilta levyiltä. Monitasoinen virheenkorjausalgoritmi peittää virheet niin, etteivät ne näy käyttäjälle. Pienet virheet korjataan lennossa, isommat voivat vaatia kohdan uudelleenlukua, jolloin levyn lukunopeus hidastuu.

Kaikissa edellä olevissa tapauksissa levy on täysin lukukelpoinen eikä käyttäjä todennäköisesti havaitse laadun heikkenemistä lainkaan. Windows kopioi kaikki sen 2999 digikuvaa kiintolevylle ongelmitta.

Yhtä hyvin ei käynyt toisella testisarjalla. Elokuussa 2006 poltin CD-R-, CD-RW- ja DVD-R-levyt, joita olen säilyttänyt kesäisin auton takaikkunalla, missä aurinko pääsee lämmittämään niitä.

Yllättäen CD-RW-levy oli säilynyt parhaiten. Diagnostiikka näytti sille alhaista virhemäärää ja tiedostot kopioituivat ongelmitta.

Sen sijaan CD-R-levyn loppupäähän oli ilmestynyt pahoja virhelukemia:


Vika-alue näkyy hyvin myös levyn pintaskannauksessa. Tämän tarkistuksen voi tehdä millä tahansa asemalla, kun taas edellisen kuvan tiedot nähdään vain niillä asemilla, jotka raportoivat virhemäärät diagnostiikkaohjelmalle (ja niitä on vähän).


Testikuvissa on tarkoituksella käytetty vanhaa ohjelmaa, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia aiempien mittausten kanssa. Tein vastaavat ajot levyille myös uusina, mutta tulokset eivät ole vertailukelpoisia koska itse lukuasema oli silloin toinen.

Levyn vahingoittuminen näkyi myös käytännössä, sillä yritys kopioida digikuvat kiintolevylle keskeytyi virheilmoitukseen 389. tiedoston kohdalla:


Koska levyllä oli yhteensä 428 tiedostoa, 90,6 % levystä oli enää luettavissa.

Sama pilaantuminen oli tapahtunut myös DVD-R-levyllä, jossa kopiointi katkesi 2408. tiedoston kohdalla. Kunnossa oli 91,7 % tiedostoista. Diagnostiikkaohjelma näyttää samanlaisen virhekäyrän, mutta ei pysty lukemaan levyä aivan loppuun asti:


Mitä tästä opimme? Yleensä levyn tuhoutuminen alkaa ulkoreunalta. Toistuvassa käytössä ulkoreuna myös naarmuuntuu helposti levyn osuessa aseman kelkan reunoihin. Siksi tärkeimmät tiedostot kannattaa tallentaa levylle ensimmäiseksi (koska levyn käyttö alkaa sisäreunasta ja etenee ulospäin).

Toinen oppi on levyjen herkkyys lämmölle: kylmyys ja kosteus eivät ole läheskään niin haitallisia kuin auringonvalo ja lämpö.

9 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

On se muuten näin maallikosta ihmeellistä, kuinka paljon dataa voi mahtua CD-levylle, puhumattakaan muistikuista ja -korteista ja vielä ollaan kaukana atomitasosta, jolloin kai kvantti-ilmiöt tulisivatkin kuvaan sotkemaan asiaa? Kuten alan guru Erich Drexler lausui, "pohjalla on paljon tilaa" (vai oliko se Richard Feynman?).

Mikä on muuten nykyisin suurin kapasiteetti muistikortilla ja mikä teoreettinen yläraja tällä tekniikalla? Mikä on seuraava tekniikka, kolmiulotteinen laserholografia UV-valolla?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Nobel-palkittu fyysikko Feynman sanoi noin vuonna 1959.

SD-kortteja saa 64 gigatavuun asti, CF-kortteja 128 gigaan (sitten loppuu osoiteväylä). Teoreettisista rajoista en osaa sanoa, atomitasosta ollaan vielä kaukana.

Anonyymi kirjoitti...

Lexar toimittaa jo 128G SD-kortteja (SDHX)

SD-korttien yläraja on 2T, mutta SDHC 2.0 rajoitti sen 32G:n. SDHX:n myötä se raja poistui.

Anonyymi kirjoitti...

Jos asuisi kuumassa maassa, niin siellähän olisi vielä suuremmat riskit, ellei saa levyjä aina sopivasti ilmastoituun tilaan!

Anonyymi kirjoitti...

SDHX on vasta lasten leikkiä, jos leikitään "kuka tietää isoimman".

Compact Flash 5.0 standardi menee 128 Peta-tavuun. Toki sitä tukevat laitteet tulevat "vähän" perässä :)

Anonyymi kirjoitti...

äskeinen 128 PT oli wikipedian muistikorttivertailusta
...Comparison_of_memory_cards

Kun uteliaisuuttani googlasin lisää, niin jossain mainittiin jopa 144 PT samalle standardille ja sen versiolle.

Joka tapauksessa riittäisi hetkeksi, saisikohan siihen RAID:n?

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko jo aiheellista tehdä jatko-osaa näin kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2021? Ja M-Disc mukaan vertailuun!

Petteri Järvinen kirjoitti...

Levyt ovat yhä tallella, mutta nyt alkaa olla jo vaikeaa löytää lukulaitteita. Pilvet ovat syöneet romput.

Anonyymi kirjoitti...

@Petteri Onhan niitä ulkoisia asemia olemassa.

Itse en luota pilvipalveluihin pitkäaikaissäilytyksessä. Olisi hyvä pitää data jossain itsellä kotona fyysisestikin olemassa. M-Disc levyjä olen harkinnut "palautuspisteeksi" ja aktiivikäytössä olisi kiintolevyt sekä ulkoiset kiintolevyt.