Vasta nyt huomasin kuunnella Ylen radion kulttuuriuutiset podcastina. Otsikolla Taiteilijat vaativat korvauksia tiedostoina ladattavista kulttuurituotteista julkaistu muusikko Markus Nordenstrengin haastattelu on mielenkiintoista kuunneltavaa.
Nordenstrengin mielestä hyvitysmaksun laajentaminen on kohtalonkysymys kansalliselle kulttuurille. Ilmeisesti hän tarkoittaa sitä, että hyvitysmaksutulojen putoaminen vaikeuttaa sisältötuotantoa tukevien järjestöjen, kuten Avek, Esek ja Luses, toimintaa. Kyse on lobbaus-, tuki- ja tiedotusjärjestöistä, jotka eivät itsessään tuota kulttuuria. Todellisten tekijöiden kannalta hyvitysmaksun tuotot ovat marginaalisia, ja nekin jaetaan melkein arpomalla, koska kukaan ei voi tietää, kenen teoksia oikeasti on kopioitu.
Järjestöjen toiminnan rahoitttaminen epäoikeudenmukaisella pakkomaksulla osoittaa, miten pahasti koko järjestelmä on vääristynyt. Tekijänoikeuden nimissä harjoitetaan kaupallista toimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tekijänoikeuden kanssa.
Järjestöt ja tekijät vaativat hyvitysmaksun ulottamista matkapuhelimiin, koska niitä käytetään musiikin kuunteluun. Kulttuuriuutisten haastattelussa Nordenstreng kertoo, että hänellä on puhelimessaan 25 gigatavua musiikkia, joiden kuuntelusta ei nyt tarvitse maksaa mitään.
Selvä. Musiikin määrästä päätellen hänellä on siis iPhone. Pohditaanpa, miten musiikki on tullut puhelimeen.
Vaihtoehto 1: Hän on ostanut musiikin iTunesista tai jostain muusta verkkokaupasta, ja tallentanut sen puhelimeen. Musiikista on maksettu pyydetty hinta, joten miksi sen tallentamisesta tai kuuntelusta pitäisi maksaa erikseen?
Vaihtoehto 2: Hän on ladannut musiikin laittomasti p2p-verkosta. Tästäkään ei voi periä maksua, sillä kopiointi on kiellettyä. Hyvitysmaksua voidaan periä vain laillisesta kopioinnista.
Vaihtoehto 3: Hän on siirtänyt cd-kokoelmansa mp3-tiedostoiksi ja siirtänyt aiemmin levyillä olleen sisällön tiedostoiksi. Omistajan itsensä tekemä, medialta toiselle tapahtuva siirtäminen on puhtaasti teknistä kopiointia, jolla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä.
Vaihtoehto 4: Hän on lainannut cd-levyt kaveriltaan ja kopioinut ne omaan käyttöön tiedostoiksi. Tämä on se alkuperäinen tilanne, jota varten kasettimaksu perustettiin: korvaamaan taloudellisia menetyksiä, joita kaverilta toiselle tapahtuva kopiointi tekijöille aiheuttaa. Tämä on ainoa tilanne, jossa hyvitysmaksun periminen voisi olla oikeudenmukaista.
Myös otsikko on mielenkiintoinen, vaikka se lieneekin toimittajan eikä etujärjestöjen keksimä. Miksi tiedostoina myytävistä kulttuurituotteista pitäisi maksaa kahdesti (ostohinta + tallentaminen)? Eikö tekijälle tulevan korvauksen pitäisi olla mukana myyntihinnassa, aivan kuten se on ollut levyissä ja c-kaseteissa?
Tiedoston ostaminen omaan käyttöön ei ole kopiointia vaan tallentamista. On tärkeää tehdä jatkossakin ero näiden kahden välillä.
Lisää hyvitysmaksun epäoikeudenmukaisuudesta mm. tässä ja tässä kirjoituksessa. Yrityksen turhista maksuista löytyy myös kirjoitus.
20 kommenttia:
Kysynnän on rangaistusmaksusta kuluttajalle: on siirrytty kätevämpään formaattiin, etujärjestöt eivät saa tähän niin näppejään väliin. Sähköinen ostaminen on toisinaan edullista, tai ainakin siitä on neuvoteltu kustantajien kanssa sen verran tiukat sopparit, että on oikeuksia ja kohtuus rangaista kuluttajaa laitteen hinnassa. Laitteen, joka todennäköisesti edistää musiikin ostamista ja kuluttamista!
Vaihtoehto 4: Hän on lainannut cd-levyt kaveriltaan ja kopioinut ne omaan käyttöön tiedostoiksi. Tämä on se alkuperäinen tilanne, jota varten kasettimaksu perustettiin: korvaamaan taloudellisia menetyksiä, joita kaverilta toiselle tapahtuva kopiointi tekijöille aiheuttaa. Tämä on ainoa tilanne, jossa hyvitysmaksun periminen voisi olla oikeudenmukaista.
Näin juuri. Ja tämän kun pitää mielessä, niin on hyvin vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, miksi digiboksien kiintolevyistä joutuu maksamaan hyvitysmaksua.
Hyvitysmaksu 99 prosenttisesti ihan vaan härskiä rahastusta.
Nyt olisi (kerrankin) selvityshenkilölle töitä. Minä ainakin kaipaisin konkreettisia lukuja tämän väitteen todentamiseksi: "tekijöiden kannalta hyvitysmaksun tuotot ovat marginaalisia".
Avekin, Esekin ja Lusesin rooli suomalaisessa kulttuurissa on myös tukea tekijöitä, rahallisesti, jakamalla apurahoja. Jos järjestöillä ei ole hyvitysmaksun tuottoina saatuja varoja eivät ne voi enää tukea "todellisia tekijöitäkään" tällä tavalla.
Esittämäsi vaihtoehto 4 — tai oikeammin sen modernimmat variaatiot — lienevät aika yleinen tapa kuluttaa musiikkia. Joku ostaa rahalla musiikkia jota sitten jaetaan yhdestä laitteesta toiseen ilman, että tekijät saavat tämän myötä syntyvästä uudesta käytöstä korvausta.
kaipaisin konkreettisia lukuja tämän väitteen todentamiseksi: "tekijöiden kannalta hyvitysmaksun tuotot ovat marginaalisia".
Teosto keräsi viime vuonna yli 40 miljoonaa euroa, Gramex lähes 20 miljoonaa. Sen lisäksi tulevat tietenkin suorat myynti- ja ym. tulot.
Näiden rinnalla hyvitysmaksun maksukertymä (noin 10 miljoonaa, josta individuaalikorvausten osuus 60 %) on vähäinen. Muista korvauksista poiketen tämä summa joudutaan jakamaan vailla tarkkoja tietoja siitä, kenelle rahat todellisuudessa kuuluisivat, koska kukaan ei tiedä mitä on kopioitu ja mitä tv-ohjelmia on katsottu digiboksin levyltä.
Avekin, Esekin, Lusesin ja vastaavien tehtävä on edistää av-alaa. Toiminnan rahoittaminen tekijänoikeuden nimissä perittävällä verolla on kuitenkin kyseenalaista. Entä jos urheilujärjestöillä olisi oikeus periä "urheilumaksua" lenkkareiden ja suksien hinnassa, ja jonka tuotto käytettäisiin urheilutoiminnan edistämiseen?
Oikeus yksityiseen kopiointiin tarkoittaa oikeutta kopioida jonkun toisen ostamaa sisältöä itselle. Mistä on peräisin tulkinta, jonka mukaan sisällön "uudesta käytöstä" pitäisi aina maksaa? Jos ostan cd-levyn ja kopioin sen mp3-soittimeen (tai puhelimeen), kyse ei voi olla yksityisestä kopioinnista eikä siitä voi syntyä uutta maksuvelvollisuutta.
Entä mikä on se perustelu, jonka nojalla digiboksin ajansiirrosta pitäisi maksaa? Miksi saan katsoa uutiset suorana lähetyksenä, mutta jos katson ne levyltä vasta seuraavana päivänä, joudun maksamaan tästä ilosta Avekille, Esekille ja Lusesille? Teemu: pidätkö tätä oikeudenmukaisena?
Samaan kategoriaan kuuluu myös Finnfoto. Järjestön olemassaolo sinänsä on hyvinkin perusteltua, mutta sen varainhankinta ja kopiointikorvausten jakoperusteet ovat minusta hyvin kyseenalaisia. Alla lainaus Finnfoton omilta sivuilta.
"Finnfoto ry jakaa vuosittain apurahoja. Kyseessä ovat Kopiosto ry:n Finnfotolle jakamista kopiointikorvauksista."
Finnfoto siis saa Kopiostolta rahaa siihen, koska kansalaiset ovat kopioineet laillisesti toisten ottamia valokuvia omaan käyttöönsä. Osa näistä on kirjoista, lehdistä ja netistä opetukseen kopioituja valokuvia.
On hyvinkin oikeus ja kohtuus, että valokuvaajat saavat korvausta siitä, että heidän kuviaan voidaan käyttää kohtuullisessa määrin "yhteiseen hyvään". Ongelma on vain siinä, että ei ole mitään järkevää keinoa todentaa, kenen kuvia ja kuinka paljon on kopioitu. Jos kuvien kopioinnista saa korvauksen, niin lienee loogista, että korvauksen saavat ne, joiden kuvia on kopioitu ja jossain järkevässä suhteessa kopioinnin määrään.
Nyt sen sijaan korvaukset jaetaan haettavina apurahoina (verotuksellisista syistä, koska apurahat ovat verovapaita). Tämä ei ole voinut olla kopiostokorvauksien alkuperäinen tarkoitus ja idea.
Kirjallisuuden kohdalla tilanne on ihan sama. Niiden moraalista oikeutusta tuskin kukaan kyseenalaistaa, koska suurimmalle osalle kirjailijoista myynnistä saadut tulot ovat pikemminkin satasia kuin edes tonneja, kymppitonneista suurin osa kirjailijoista ei näe edes unta. Minäkin olen tietokirjailijana saanut useita apurahoja, joiden jäljet johtavat ainakin osin hyvitysmaksuihin.
Luova ala, jonka työn tuloksia kansalaiset voivat kopioida "järkevässä mittakaavassa", tarvitsee yhteiskunnan tukea. Sen pitäisi olla budjettirahoitteista, eikä epämääräisillä ja perusteiltaan falskeilla hyvitysmaksuilla kerättyä.
Moi,
kun täällä kerran siteerataan meikäläistä aika vapaasti niin ehkäpä muutama tarkennus on kohdallaan:
1) AVEK, ESEK ja LUSES eivät ole lobbaus- tai tiedotusjärjestöjä vaan säätiöitä, jotka rahoittavat suoraan kotimaisia dokumentti-, video- ja äänitetuotantoja. Samat säätiöt jakavat myös kaltaisilleni kulttuurintekijöille työskentelytukia, joiden turvin esimerkiksi itse olen kyennyt keskittymään erinäisten projektien säveltämiseen ja sanoittamiseen ilman että olisin joutunut tekemään samaan aikaan päivätöitä.
Näiden säätiöiden jakamat tuet voivat sinun mielessäsi kuulostaa vähäisiltä, mutta meille tekijöille 4-6 miljoonaa euroa vuodessa on iso summa, jonka merkitys teoksiemme synnylle on kaiken a ja o. Esimerkiksi oman yhtyeeni tuorein albumi ei olisi voinut syntyä ilman näitä tukijärjestelmiä.
Kirjoitit:
"Tekijänoikeuden nimissä harjoitetaan kaupallista toimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tekijänoikeuden kanssa."
Haluaisin tietää, mitä ajat tässä takaa? Hyvitysmaksut suunnataan todistetusti säätiöiden kautta nimenomaan uusien teoksien (sävellyksien, äänitteiden, dokumenttien, videoteosten yms) synnyttämiseen. Oletko todella sitä mieltä, että näillä tuilla tehdään kovaa bisnestä? Haluaisin todellakin tietää, minkälaisia todisteita sinulla on tästä esittää.
2) Lainaat minua väärin - en ole missään vaiheessa sanonut, että "hänellä on puhelimessaan 25 gigatavua musiikkia, joiden kuuntelusta ei nyt tarvitse maksaa mitään." Sanoin, että musiikin KOPIOINNISTA puhelimeeni ei tarvitse maksaa mitään ja tässä vallitseekin suuri ristiriita, koska esimerkiksi iPodiin kopioinnista joutuisin maksamaan hyvitysmaksun mutta iPhonesta en. Kysymyksemme OPM:n virkamiehille kuulukin: miksi näin ja millä perusteella? Viidessä vuodessa suomalaisten käyttämien mp3-puhelimien määrä on lähes kymmenkertaistunut ja esimerkiksi Nokia on markkinoinut tuoreinta lippulaivaansa meidän musiikintekijöiden naamoilla. Me koemme, että olisi kohtuullista, jos saisimme puhelimiin kopioiduista teoksistamme 5-7 euron korvauksen puhelimen myyntihinnastä, samaan tapaan kuin iPodeista.
3) Kirjoitat:
"Omistajan itsensä tekemä, medialta toiselle tapahtuva siirtäminen on puhtaasti teknistä kopiointia, jolla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä. "
Näin argumentoitiin myös kasettimaksuja vastaan 70-luvulla. Teoksista, joita medialta toiselle kopioidaan, on edelleen kohtuullista maksaa tekijöille kompensaatio - varsinkin aikana, jolloin yhä useampien puhelimen omistajien musiikkikirjastoissa on p2p-vertaisverkoista haettuja laittomia tiedostoja, joista ei ole alunperinkään tilitetty oikeudenomistajille penniäkään. Puhelimista nämä musiikkitiedostot leviävät todistetusti koulujen pihoilla ja työpaikoilla bluetoothin välityksellä silmänräpäyksessä kavereidenkin puhelimiin.
Kopiointi on Suomessa iso bisnes. Sen vuosittaiseksi liikevaihdoksi lasketaan 2,5 miljardia euroa. Minusta ei ole ihan kohtuutonta, jos meille tekijöille ja oikeudenomistajille tästä potista rantautuisi 12 miljoonaa. Tällä hetkellä vuosittainen hyvitysmaksupotti on vain 6 miljoonaa euroa.
Haluaisin lopuksi huomauttaa, että uutisissa esiintyvät haastateltavat eivät laadi uutisotsikoita. Otsikon kirjoittaa uutisen laatinut toimittaja tai toimitus. Itselläni tai etujärjestölläni ei ole ollut tässä kohtaa osaa saati arpaa.
(Markus: poistin ylimääräiset kopiot viesteistäsi, nähdäkseni niiden sisältö oli kaikissa sama)
kun täällä kerran siteerataan meikäläistä aika vapaasti niin ehkäpä muutama tarkennus on kohdallaan:
Kiitos tarkennuksista.
AVEK, ESEK ja LUSES eivät ole lobbaus- tai tiedotusjärjestöjä vaan säätiöitä
Totta. Kaikkiaan järjestöjä on kahdeksan, joukossa mm. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuse sekä Suomen tekijänoikeudellinen yhdistys. Kirjoituksessa mainitsin vain kolme suurinta, koska niillä oli selvät lyhenteet.
"Tekijänoikeuden nimissä harjoitetaan kaupallista toimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tekijänoikeuden kanssa."
Haluaisin tietää, mitä ajat tässä takaa?
Tekijänoikeuden tarkoituksena oli antaa tekijälle oikeus päättää teoksensa käytöstä esim. vaatimalla siitä taloudellista korvausta. Hyvitysmaksua peritään tallentavista digibokseista ja niistä dvd-aihioista, joille tallennan digikuviani. Näitä epäsuoria, veroluonteisia maksuja, jotka kaiken lisäksi kohdistuvat aivan vääriin henkilöihin, ei voida enää perustella tekijänoikeudella vaan sen ympärille syntyneellä edunvalvonnalla.
Sanoin, että musiikin KOPIOINNISTA puhelimeeni ei tarvitse maksaa mitään ja tässä vallitseekin suuri ristiriita
Ajatus oli alunperin ilmaistu hieman epäselvästi, siksi laitoin linkin alkuperäiseen haastatteluun.
Ohjelmasta ei käynyt ilmi, mistä olet hankkinut 25 gigatavua musiikkia. Ehkä voisit valaista asiaa? Pohditaan sitten, kenen pitäisi maksaa ja mistä.
Jos olet ostanut musiikin iTunesista tai siirtänyt omilta cd-levyiltäsi, oletko todella sitä mieltä että uusi maksaminen olisi perusteltua?
Vai onko kyse vain siitä, että kun mp3-soittimille on aikoinaan saatu maksuvelvollisuus (sen epäoikeudenmukaisuudesta piittaamatta), sama käytäntö pitäisi saada myös puhelimiin?
varsinkin aikana, jolloin yhä useampien puhelimen omistajien musiikkikirjastoissa on p2p-vertaisverkoista haettuja laittomia tiedostoja, joista ei ole alunperinkään tilitetty oikeudenomistajille penniäkään
Kuten hyvin tiedät, hyvitysmaksu ei mitenkään liity laittomaan kopiointiin.
on edelleen kohtuullista maksaa tekijöille kompensaatio
Onko mielestäsi kohtuullista periä maksua myös tallentavista digibokseista? Millä perusteella? Millä perusteella yritykset joutuvat maksamaan hyvitysmaksua datalevyistään? Tai minä, kun tallennan niille digikuviani ja videoitani? Onko se mielestäsi kohtuullista?
Kuinka monta miljoonaa euroa tekijät ovat keränneet perusteettomasti viimeisen 10 vuoden aikana?
Tällä hetkellä vuosittainen hyvitysmaksupotti on vain 6 miljoonaa euroa
Viime vuoden hyvitysmaksutuottoa jaettiin 9,7 miljoonaa ja tämä vuosi on vielä kesken, joten mistä tulee 6 miljoonaa?
> Avekin, Esekin, Lusesin ja vastaavien tehtävä on edistää av-alaa.
> Toiminnan rahoittaminen tekijänoikeuden nimissä perittävällä verolla on
> kuitenkin kyseenalaista. Entä jos urheilujärjestöillä olisi oikeus periä
> "urheilumaksua" lenkkareiden ja suksien hinnassa, ja jonka tuotto
> käytettäisiin urheilutoiminnan edistämiseen?
Jos urheilujärjestöjen jäsenet olisivat jollakin merkittävällä tavalla luoneet konkreettista lisäarvoa kaupoissa myytäviin lenkkareihin ja suksiin olisi mielestäni korvaus aivan paikallaan — varsinkin jos lisäksi olisimme yleisesti sitä mieltä, että urheilutoiminta on kansallisesti niin arvokasta, että sitä tulisi erityisesti edistää.
Tässä keskustelussamme taitaa lopulta olla taustalla erilaiset arvot ja arvostukset: näemme suomalaisella kulttuurilla erityistä arvoa tai sitten emme.
Kuten totesit alkuperäisessä kirjoituksessa esittämäsi vaihtoehdossa 4 "hyvitysmaksun periminen voisi olla oikeudenmukaista". Olen kanssasi samaa mieltä ja tähän vetosinkin ensimmäisessä kommentissani.
> Oikeus yksityiseen kopiointiin tarkoittaa oikeutta kopioida jonkun toisen
> ostamaa sisältöä itselle. Mistä on peräisin tulkinta, jonka mukaan
> sisällön "uudesta käytöstä" pitäisi aina maksaa? Jos ostan cd-levyn ja kopioin sen
> mp3-soittimeen (tai puhelimeen), kyse ei voi olla yksityisestä kopioinnista
> eikä siitä voi syntyä uutta maksuvelvollisuutta.
Olet varmasti tietoinen, että yksityisen kopioinnin oikeus digitaalisesti verkottuneessa maailmassa, jossa lähes kaikki suomalaiset ihmiset ovat muutaman linkin päässä toisistaan tarkoittaa käytännössä sitä, että sisältö leviää ihan laillisesti - siis yksityisen kopioinnin piirissä - kuin virukset. Minä kopioin lapselleni ostamaani musiikkia hänen MP3-soittimeensa josta hän jakaa sen 3 kaverilleen, jotka kopioivat ne isilleen jne. . .
Olen ymmärtänyt, että tämä kaikki menisi vielä yksityisen kopioinnin piikkiin. Koska musiikin tekijällä ei ole ainakaan toistaiseksi mitään keinoa saada palkkiota tästä "verkostomarkkinoinnista" on mielestäni jonkinlainen kollektiivikorvaus ainoa mahdollisuus.
> Entä mikä on se perustelu, jonka nojalla digiboksin ajansiirrosta pitäisi
> maksaa? Miksi saan katsoa uutiset suorana lähetyksenä, mutta jos katson
> ne levyltä vasta seuraavana päivänä, joudun maksamaan tästä ilosta
> Avekille, Esekille ja Lusesille? Teemu: pidätkö tätä oikeudenmukaisena?
Kuten edellä totesin kyseessä on todellakin jonkinlainen kollektiivikorvaus joka ei koskaan kohtele kaikkia tasapuolisesti. Näin se todellakin on vähän kuin vero.
Minä tuskin koskaan käytän Espoon hienoja moottoriteitä mutta olen tainnut jonkun sentin niiden rakentamisesta minäkin verojen kautta maksaa. En valita. Hyvä kun on tiet.
Samalla tavalla olen valmis maksamaan hyvitysmaksua. Hyvä kun on suomalaista kulttuuria.
Nämä copyright nazi järjestöt ovat olemassa pelkästään oman busineksensä suojelemiseksi. Sen lisäksi kaikki mitä ne tekee puree maksanutta asiakasta perseelle.
Anonyymin purkaus osoittaa, miten epäoikeudenmukaiseksi hyvitysmaksu koetaan. Sen laajentaminen matkapuhelimiin olisi luovalle alalle Pyrrhoksen voitto, joka johtaisi vain asenteiden koventumiseen ja piratismin lisääntymiseen.
Koomisinta koko pyrkimyksessä hyvitysmaksujen ulottamiseksi matkapuhelimiin, kovalevyihin, jne on, että ainoa joka koko tempauksesta hyötyy, on ulkomainen verkkokauppa. Suomella ei ole mitään mahdollisuutta "lätkäistä" hyvitysmaksua ulkomailta tilattuihin matkapuhelimiin, kovalevyihin, muistikortteihin, jne. Joten tappio koskee käytännössä kotimaisia verkkokauppoja, jotka ovat jo nyt mm. Itellan (ja osin omaa kädettömyyttään) takia hätää kärsimässä.
Eli jos kännykkä tulee maksamaan Suomessa 30 euroa enemmän, siirtyvät fiksut kuluttajat ostamaan tuotteet Ruotsista, Britanniasta, Virosta, jne joilla osalla on jo nyt pienemmän ALV:n muodossa etulyöntiasema. Tässä tapauksessa ainoa kärsijä on kotimainen verkkokauppayrittäjä. Kenties hyvitysmaksutuotto nousee miljoonalla, mutta Suomen kansantalous kärsinee kymmenien ellei satojen miljoonien tappiot.
Ulkomailta levyjä toimittanut Verkkokauppa.com joutuu oikeuden päätöksellä tilittämään maksut jälkikäteen. Ymmärtääkseni kyse on suuresta summasta.
Maksuja on vaadittu takautuvasti muiltakin myyjiltä.
Tämä ei tietenkään koske niitä verkkokauppoja, joihin Suomen viranomaiset eivät yllä. Myös tyhjien aihioiden tuominen turistina omaan käyttöön on ymmärtääkseni sallittua.
Ihan päätöntä, tiedän. Pyytäkää ensi kevään vaaleissa ehdokastanne ottamaan kantaa asiaan.
"nekin jaetaan melkein arpomalla, koska kukaan ei voi tietää, kenen teoksia oikeasti on kopioitu."
On kyllä pakko puuttua tähän. Totta kai se voidaan tietää hyvinkin tarkasti. Miten muuten voitaisiin lätkäistä "bestseller"-tarra kirjan ensi painokseen? Tai kuinka voitaisiin joulumarkkinoille tulevaa levyä mainostaa etukäteen "menestysalbumina"? Kyllä sillä puolella on tarkat matemaattiset menetelmät käytössä, joiden perusteella tiedetään jo vuoden verran etukäteen, kenelle rahoja tullaan minkäkin verran jakamaan.
Hyvitysmaksut ovat luovan työn tukemiseen tarkoitettu vero. Eli jo kauan, kauan aikaa sitten päättäjät ovat sopineet, että on kannattavaa siirtää varoja tekijöille verottamalla erilaisia asioita. Ehdotetut laajakaistaverot yms. eivät siinä mielessä eroa hyvitysmaksuista millään tavoin.
Itse pitäisin järkevämpänä ottaa tällaiset varat valtion budjetista, jolloin verotus olisi oikeudenmukaisempaa perinteiseen malliin. Tai sitten voimme kuvitella että viihdeteollisuus voisi toimia markkinatalouden ehdoilla. On myös ainakin kolmaskin vaihtoehto.
Harri: kukaan ei voi etukäteen tietää, tuleeko kirjasta myyntimenestys vai ei. Muutenhan elokuvien ja menestysromaanien tehtailu olisikin helppoa.
"Myyntimenestys" ei ole eksakti sana, sitä voi käyttää markkinointiterminä. Onhan se menestys, jos kustantaja odottaa myyvänsä vain 10 kappaletta, mutta niitä meneekin tuhat.
"Bestseller"-teksti voi tulla siitä, että kirja on julkaisu USA:ssa ja myynyt siellä hyvin. Silloin suomalaisen käännöksen kanteen voidaan jo ensimmäisessä painoksessa laittaa tällainen maininta.
Miksi minun pitäisi maksaa jotain ylimääräistä "hyvitysmaksua" ostamastani uudesta puhelismesta jota käytän ainoastaa soittamineen/puhelujen vastaanottamiseen sekä tekstiviesteihin?
Miksi minun pitäisi myös maksaa tuota samaa turhaa maksua ensiksi tietokoneen kiintolevystä ja sitten vielä uudestaan siitä ulkoisesta kiintolevystä jolle varmuuskopion omat valokuvani?
Petteri Järvinen: puutun 21. marraskuuta kirjoittamaasi kommenttiin. Verkkokauppa.com voitti oikeudenkäynnin Teostoa vastaan. Eihän häviäjä maksa voittajan oikeudenkäyntikuluja. Lähteenä tälle on oheinen linkki: http://www.turre.com/wp-content/uploads/Teosto_V_verkkokauppa.pdf
Arctecho Oü taasen hävisi oikeudessa kuten uutisoitiinkin. Suuri media jätti vain osan totuutta mainitsematta jostain kumman syystä. Halusivatkohan ylläpitää Teoston näennäistä valtaa ja pelotetta "voittamattomana" pahana? :)
Anonyymi: totta, asia on uutisoitu Suomessa epätäsmällisesti. Suomalainen Verkkokauppa.com voitti jutun, virolainen Arctecho hävisi ja joutuu siksi korvaamaan lähes viiden vuoden ajalta Suomeen myydyistä laitteista maksamatta jääneitä hyvitysmaksuja. Toisaalta Verkkokauppa.com omistaa Arctechnon 100-prosenttisesti.
Markus Nordenstreng,
en tiedä sinun tai bändisi musiikista yhtään mitään, enkä ole edes kiinnostunut.
En missään tapauksessa halua maksaa sinulle mitään tallennusvälineen tai puhelimen hinnassa.
Sinä teet musiikkia jota kaikki eivät kuuntele, niinkuin kaikki eivät aja Espoon moottoriteitä.
Jos et osaa tehdä musiikkia ilman tukia, lopeta ihmeessä.
Minä teen taidetta ja myyn sitä internetissä, en ole saanut enkä hakenut siihen mitään tukia. Kauppa joko käy, tai sitten se ei käy.
Taidettani on monella koneella esim. taustakuvina, entä sitten? Toiset tykkäävät niin paljon että ostavat oikein printin seinällensä, ja maksavat siitä minulle vapaaehtoisesti määrittelemäni provision.
Tämän perusteellahan minä teen parempaa suomalaista "kulttuuria" kuin sinä, koska en tarvitse siihen edes mitään tukia.
Säälittävää niiskutusta...
Vaihtoehto 4:kin on laillinen tapa hankkia musiikkinsa. Kirjaston levyjä saa kopioida omaan käyttöönsä ilman kaupallista tarkoitusperää. Ilmaiseksi.
Tosin se hyvitysmaksu saattaisi käydä järkeen tässä, jos sitä ei maksettaisi missään muussa tapauksessa. Maalaisjärkeni ei tosin jostain syystä myönnä tuotakaan.
Lähetä kommentti