Ylen uutisissa kerrottiin eilen, miten nuorten miesten sormet ovat nykyään lähes yhtä ohuet kuin naisilla (Nuorille miehille kasvavat nyt naisten sormet – syy elämäntyylissä). Etenkin nuorten kaupunkilaismiesten kihlasormusten koko on pienentynyt.
Asialla on merkitystä siksi, että se kertoo elämäntapojen muuttumisesta. Puhelimia räpläävien poikien kädet eivät saa entiseen tapaan fyysistä harjoitusta. Jutun mukaan ihmisen tukiranka kehittyy 16 ikävuoteen mennessä. Sen jälkeen lihaksia voi kasvattaa treenaamalla, mutta tukirangalle on myöhäistä tehdä mitään. Siksi lasten liikkuminen ja voiman käyttö olisi tärkeää tulevien ikävuosien kannalta. Lääkärin mielestä lasten tulisi lisätä puussa kiipeilyä ja pihaleikkejä.
Tv-jutussa lääkäri käytti hauskaa termiä rasittamattomuussyndrooma, jota valitettavasti nettijutussa ei esiinny. Terve aikuisuus ja vanhuus edellyttävät kehon rasittamista lapsuudesta lähtien.
Tiedetään, että älypuhelinten liikakäyttö tuottaa ongelmia mielelle, mutta vaikutukset ovat myös fyysisiä. Pahinta on, että niiden seuraukset ilmenevät vasta vuosikymmeniä myöhemmin, jolloin on jo myöhäistä korjata ongelmia.
Itseäni huolestuttavat varsinkin sähköpotkulaudat eli skuutit, jotka ovat varsinkin nuorten suosiossa. Jopa lapset ajelevat sähköllä sen sijaan, että liikkuisivat omilla jaloillaan.
Kunpa lapset ja nuoret ymmärtäisivät liikkua itse silloin kun vielä pystyvät. Skuuteille voisi määrätä vaikka 40 vuoden alaikärajan. Miltä kuulostaisi K-40 tarra?
 |
| Pariisissa skuutteja käyttävät aikuiset. |
Seurasin kesällä Pariisin liikennettä. Vuokra-skuutit on kielletty, joten kaduilla liikkui vain aikuisia, skuuttinsa itse omistavia käyttäjiä. Ehkäpä siinä olisi ideaa meillekin?
Vaikka tekniikka mahdollistaa helpon ja rasittamattoman elämän, houkutukselle ei saa antaa periksi. Ihminen tarvitsee vaikeuksia ja rasitusta pysyäkseen toimintakykyisenä ja pystyäkseen nauttimaan onnistumisista.
Siispä älypuhelin nurkkaan ja omia jäseniä käyttämään - kun ne vielä toimivat.
7 kommenttia:
Rasittamattomuussyndroomasta tulee mieleen, että lapsen edellytetään tietenkin rasittavan kehoa lapsuudesta lähtien liikkumalla.
Olen havainnut, että nykyisin paljon on ns. pers'jalkaisia nuoria. Selkä selvästi pidempi kuin jalat, ikäänkuin selässä olisi yksi selkänivel ylimääräisenä. Tai muuten vaan huomattavan lyhyet jalat.
En ole lääkäri enkä perintötieteilijä, mutta syykään ei varmaan ole "pohojalaista" geeniperimää, vaan osansa on liikkumattomuudella ja tietokonepelien pelailulla? Juoksut, pallopelit, hypyt, polkupyöräily, hiihto ja kävely on jäänyt vähemmälle tärkeässä kasvuiässä.
Jalat ja luusto eivät kasvane samalla tavalla illman rasitusta, kun istutaan sohvalla älypuhelinta näpräten tai tietokoneella pelaten.
aivan kuin blogisti eläisi eri ulottuvuudessa kuin me muut. Tietokoneita ja pelikonsoleita ne teinipojat räpläävät, niinkuin 80-luvulta lähtienkin, luulisi tuon ikäisen käyneen tätä debaattia jo 90-luvullakin kun me nörtit kuulimme kuinka sisällä pelikoneen ääressä istuminen on väärin
Näyttäisi siltä, että teinipojat eivät rassaa enää niin paljon tietokoneita ja pelikonsoleita, vaan pelitkin ovat siirtyneet puhelimiin. Tämä on erittäin huono asia: ilmaiset puhelinpelit ovat suunniteltu mahdollisimman addiktiivisiksi nopeiden dopamiinipalkintojen avulla. Lisäksi niitä pelataan usein huonoissa asennoissa, eikä niissä ole samanlaista kanssakäymistä muiden pelaajien kanssa, kuin ennen vanhaa samalta tv/tietokone ruudulta pelattavissa moninpeleissä.
90-luvulla räplättiin kavereiden kanssa tuntitolkulla konsoli ja tietokonepelejä. Silti ulkona pelailtiin pallopelejä ja leikittiin sen lisäksi. Nykyään kun näkee pihalla ala-asteikäisiä jotka on kotoa todennäköisesti ajettu "leikkimään pihalle", niin heistä moni menee kirjastoon/kauppakeskukseen tuijottomaan omia pikkuruutujaan. Kerran kirjastossa viereisessä pyödässä istui 4 tytön porukkaa. Koko sen 20 minuuttia kun luin lehteä, niin tämä porukka ei sanonut toisilleen sanaakaan. Kaikki vain tuijottivat hiljaa omaa puhelintaan.
Mukava huomata myös Petteri Järvisen kannustavan ihmisiä liikkumaan. Muistan lukeneeni aikoinaan eräästä hänen PC-käyttäjän käsikirjastaan, kuinka rentouttavaa oli pelata jotain tietokonepeliä kesken työpäivän. Olen itse IT-alalla ja olen täysin toista mieltä. Peli voi viedä ajatukset toisaalle, mutta ei se rentouta eikä anna voimia jatkaa töitä. Paljon paremmin ajatus kulkee salitreenin tai vaikkapa juoksulenkin jälkeen.
Totta on sekin, että perusta terveille elinvuosille tehdään nuorena. Useimmiten hyväkuntoiset ihmiset ovat treenanneet koko elämänsä ja aloittaneet hyvinkin nuorena.
PC-kirjan aikaan pelit olivat aika erilaisia kuin tänään, yksinkertaisia ja rauhallisia. Maininta kirjassa oli kuulemani yleistys, itse en ole koskaan pelannut (joskus Tetristä sentään). Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän ymmärtää liikunnan merkityksen. Se pitäisi vain aloittaa jo lapsuudessa. Myöhäisherännäisyys on tosiaan myöhäistä.
Ennen kädet oli isompia, kun ihmiset tekivät rankkaa fyysistä työtä maanviljelijöibä, kivityömiehinä ym. En ymmärrä miksi tuossa on jotai positiivista.
Varhaislapsuuden ravinnonsaanti vaikuttaa jalkojen pituuteen. Tässä jokin tutkimus asiasta: https://academic.oup.com/ije/article/31/2/383/2951416 Sellaisen kuvan tuosta sain (en ole millään tavalla alan asiantuntija), että jalkojen/torson suhde lyödään lukkoon jo muutaman vuoden iässä, eikä siinä sitten enää myöhempi liikkuminen auta.
Lähetä kommentti