sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Polttoväli yli kaksi metriä

Nyt todellista extreme-valokuvausta. Siihen tarvitaan Panasonic DMC-GF2-minijärkkäri, Leican 560-millinen teleobjektiivi vm. 1971 sekä Panasonicin sovitinrengas. Kennon koon vuoksi kamera tuplaa objektiivin polttovälin ja näin päästään efektiivisesti 1120 milliin.

Mutta sen jälkeen kaivataan järeämpiä keinoja. Kaapista löytyy tällainen:


Leican 2x-telejatke käyttää R-kiinnitystä, joten teleobjektiivin päähän vaaditaan Leican oma välikappale. Jostain syystä siinä on oma himmenninrengas (maksimiaukko f/2), joka ei tee mitään. Yhdistelmän kameran puoleinen pää (kolme sovitinta/jatketta peräkkäin!) näyttää tältä:


Yhdistelmän polttoväli on siis aidosti 1120 milliä ja efektiivisesti (kinokokoon verrattuna) 2240 milliä (2,24 metriä! BTW). Telejatke syö valovoimaa, joka alunperinkin on vain 6,8, joten aurinko olisi tervetullut. Valitettavasti sitä ei testipäivänä näkynyt.

Canonin 1200-millinen taitaa olla pisin koskaan valmistettu perinteinen objektiivi. Sen valovoima oli f/5,6 ja vain tilauksesta valmistetun putken hinta oli urheiluauton luokkaa. Suomeen on tiettävästi ostettu YKSI kappale. Varsinaisia käyttäjiä olivat uutistoimistot, jotka kuvasivat sillä urheilukilpailuja tai paavia Vatikaanin parvekkeella. Canoniin verrattuna Panasonic+Leica-yhdistelmä on puoli-ilmainen, mutta valovoima tai kuvanlaatu eivät ehkä yllä ihan samaan :-).

Tuttuun tapaan aluksi näkymä Panasonicin omalla 14-millisellä (kinokoossa 28 mm):


Ensin vertailun vuoksi pelkkä Leican 400-millinen:


Sitten sama kaksinkertaisen telejatkeen kanssa (kinovastaavuus 1600 mm):


Kromaattinen aberraatio on voimakas ja kuva hieman sumea, mutta putki onkin täydellä aukolla. Himmentämällä laatu paranisi jonkin verran.

Sitten 560-millinen:


Ja sama telejatkeella (kinovastaavuus 2240 mm):


Kuvanlaatu on tyydyttävä, aberraatiota on jopa vähemmän kuin lyhyemmällä putkella.

Alkuperäisen kuvan mitat ovat 4000x2672 pikseliä, joten kuvaa voisi rajata reippaasti ja näin saada esiin todella pieniä kohteita. Tässä malliksi 1:1 pikselit kukkaruukun kohdalta. Ruukku on niin pieni, ettei se erotu ensimmäisessä kuvassa edes yhden pikselin kokoisena! Kahden metrin polttoväli ylittää ihmissilmän erotuskyvyn.


Kuvat on otettu ISO 400 -herkkyydellä, mikä näkyy lievänä kohinana. Raw-kuvaus olisi antanut paremman lopputuloksen. Todellinen ongelma on kuitenkin toisaalla: sovitinrengas ja telejatke muuttavat yhdessä objektiivien tarkennusaluetta niin, ettei 560-millinen enää kunnolla tarkennu testikuvan etäisyydelle. Lähemmät kohteet kyllä onnistuvat.

Kokeilu osoittaa todeksi vanhan viisauden siitä, että 2x-telejatkeesta on vain harvoin hyötyä. Usein yhtä hyvä lopputulos saadaan ottamalla kuva ilman jatketta ja suurentamalla sitä. Mikä jatkeella milleissä voitetaan, se valovoimassa ja kuvan sumentumisessa menetetään. Telejatke on käyttökelpoinen vain hyvässä valossa, kun objektiivia päästään himmentämään.

2 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Minulle tuli sellainen tunne, että Petteri harrastaa valokuvausta ;=).
Erittäin mielenkiintoista ja opettavaa, lisää tätä!

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ei, nyt saa riittää. Kesällä on ollut aikaa kokeilla ja leikkiä, mutta nyt pitää aloittaa taas oikeat työt.

Website Security Test