Sääntely ei estä startupeja Suomessa

"Kahdeksan kymmenestä [startup-menestyksestä] olisi Suomessa laittomia", sanoi Risto Siilasmaa SuomiAreenan tilaisuudessa maaliskuussa 2016. Sen jälkeen lause on levinnyt muuallekin, joten on syytä ampua se alas ennen kuin väite alkaa toteuttaa itseään. Ei ole mitään syytä, miksi suomalaisten pitäisi itse kampittaa itseään ja luoda psykologia esteitä sinne, missä niitä ei ole.

Ilmeisesti Siilasmaa viittasi Tekniikka ja Talous -lehden kirjoitukseen 26.12.2015 "Byrokraatti-Suomi tyrmää kahdeksan maailman kymmenestä arvokkaimmasta startupista", jossa sanotaan näin:

"Suomi on disruptiiviselle eli kokonaisen toimialan mahdollisesti mullistavalle startupille vaikea paikka toimia. Kymmenestä maailman arvokkaimmasta listaamattomasta yhtiöstä kahdeksaa voi Suomessa pitää laittomana tai vähintäänkin niiden liiketoiminnan aloittamista juridisesti hyvin raskaana."

Tässä on totta vähintäänkin puolet. Kaikissa länsimaissa lainsäädäntö ohjaa vakiintuneita yrityksiä. Lain tarkoitus on epäilemättä hyvä -- suojella kuluttajaa, ympäristöä ja työntekijöitä -- mutta se tekee toimialoja mullistavien ideoiden toteuttamisen vaikeaksi. Lait muuttuvat paljon hitaammin kuin teknologia, joka juuri kehittyy jättiaskelin. Samalla jokainen eturyhmä puolustaa äänekkäästi omia asemiaan heikennyksiä vastaan. Kukaan ei saisi menettää, kaikkien pitäisi voittaa. Yhtälö on mahdoton.

On helppoa laittaa asioita byroslavian syyksi. Kamux-autoketjun keskeytettyä pörssilistautumisensa poimin Hesarin uutiskommenteista seuraavan helmen:

"Miksei palkkaa voi maksaa bensana?"

Kamuxissa kyse oli siitä, että bensat maksettiin pimeästi.

Suomi on samassa joukossa muiden EU-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa. Joitakin aloja meillä säädellään ehkä turhankin tarkasti (rakentaminen, ravintola-ala ym), mutta toisaalta Suomen muutosvastarinta on vähäistä verrattuna Saksaan tai Ranskaan. Jälkimmäisessä taksit mellakoivat Uberia vastaan kadulla ja sen johtajia pidätetään. Tästä huolimatta Ranskasta on saanut alkunsa monia teknologia-alan startupeja ja maalla oli oma osasto niin viime marraskuun Slushissa kuin tammikuun CESissäkin.

Liikaa veroja ja sääntelyä myös USAssa.

Myös Yhdysvalloissa valitetaan verotuksen ja liiallisen sääntelyn tekevän yrityksen perustamisesta liian vaikeaa: Have you tried to start a business recently? That used to be the American dream. But after seven years of endless and tedious regulation and taxation, it is nearly unaffordable to do so...Why isn’t everyone upset that federal regulations and taxes have steered us onto the wrong course? Olisiko niin, että yrittäjien mielestä sääntelyä on aina liikaa?

Tekniikka ja Talous -lehden jutussa startupeja kommentoi teknologiaan erikoistunut juristi Jaakko Lindgren. Wall Street Journalin lista 10 maailman arvokkaimmasta listaamattomasta yhtiöstä sisältää monia meillekin tuttuja nimiä. Lindgrenin mukaan niistä vain kaksi (Xiaomi ja Flipkart) olisivat ongelmattomia Suomessa.

Top 10 listaamattomat yritykset (WSJ)

Entä ne loput kahdeksan? Katsotaanpa (listaus on näköjään vähän muuttunut vuodenvaihteesta, mihin Lindgrenin kommentointi perustui).

Uber. Totta, Uber on ristiriidassa EU-maiden lain kanssa, joka erottelee yksityisen ja ammattimaisen liikenteen. Jälkimmäisiltä vaaditaan lupia, pätevyyksiä ja laajempia vakuutuksia. Uber on herättänyt kiistoja myös USA:ssa. Ajajan aseman lisäksi joukkokanne on nostettu myös yhtiön hinnoittelusta.

Niin -- joukkokanne. Niitä Suomessa ei ole ollut vielä yhtään. Jos sääntely meillä vaikeuttaa yrityksen perustamista, hyvitys tulee myöhemmin. Yrityksen ei tarvitse ensitöikseen palkata juristia eikä suojautua jenkkityyliin valtavilta oikeudellisilta riskeiltä.

Airbnb. Majoitustoimintaa säädellään, joten kodin vuokraaminen on meillä juridisesti ongelmallista.

Palantir. Henkilödatan keräämiseen ja analytiikkaan erikoistuneen yrityksen toiminta olisi varmasti hankalaa EU:n tietosuoja-asetuksen vuoksi, mutta ehkä se ei ole yksinomaan huono asia?

Snapchat. Tämä palvelu olisi aivan hyvin voitu keksiä Suomessa, ainakaan juridista estettä ei ole.

Didi Kuaidi. Kiinasta alkunsa saanut uber-klooni (kuten myös Dubain Careem). Samat ongelmat kuin Uberilla.

SpaceX. Kaupallisten avaruusmatkojen tarjoaminen tuskin jäisi kiinni suomalaisesta lainsäädännöstä. Onko jokin laki, joka ne kieltäisi? Ilmailu- ja henkilökuljetusmääräykset ovat tiukkoja kaikkialla, ja hyvästä syystä.

Pinterest. Tekijänoikeuslain vuoksi arvellaan, että Pinterestiä olisi mahdoton perustaa EU-alueella. Aihe on herättänyt kiistaa myös Yhdysvalloissa ja kuvien omistajat ovat nostaneet kanteita niin käyttäjiä kuin yhtiötäkin vastaan. Maallikkona arvelen, ettei Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain tässä suhteessa eroa eurooppalaisesta, onhan sekin kehitetty suojaamaan suurten elokuva- ja levy-yhtiöiden etuja. Muistetaan myös, että ruotsalaiset kehittivät Spotifyn ja ranskalaiset Deezerin.

Dropbox. Listan viimeinen on mukana aivan väärin perustein. Tietenkin Dropboxin tiedostojen sijainti on ongelma Suomelle, koska palvelimet ovat EU-alueen ulkopuolella. Jos suomalainen startup olisi keksinyt oman Dropboxin, palvelimet olisivat meillä ja ongelmat amerikkalaisilla.

Byroslavia ei estä perustamasta Suomeen startupeja, jopa disruptiivisia sellaisia. Paljon suurempi este on riskirahan vähäisyydessä (0,4 mrd euroa vs 80 mrd $), vaikeudessa hankkia riittävän suuri käyttäjämassa ja siinä, että meiltä puuttuu miljoona meksikolaista, jotka pienellä palkalla kuljettavat, huoltavat ja hoitavat startupien likaisen työn. Pakolaisvastaisuus on niin korkea, että tällaista halpatyövoimaa Suomeen tuskin syntyy jatkossakaan -- ja hyvä niin. Meidän pitää etsiä kilpailutekijämme muualta.

Tekstiä muokattu 16.6.2016

Herätysjuhla (Slush) on ohi, takaisin yrittämään

Kaksipäiväinen Slush-tapahtuma päättyi eilen. Jo vuosi sitten se sai paljon julkisuutta, tänä vuonna julkisuuden määrä oli suorastaan ylenpalttista. Hesarilta paikan päällä ahersi viisi toimittajaa, molempien tv-kanavien aamutelevisiot seurasivat tapahtumaa. Suomen pääministeri ja Kiinan varapääministeri olivat paikalla ja keskustelivat yleisön edessä. Eikä raportointi liittynyt pelkkään viralliseen ohjelmaan, vaan kattoi myös iltabileet.

Ulkopuolinen voisi luulla, että Slush oli hurmoksellinen herättäjäjuhla eikä yrittäjien bisnestapahtuma. "Slush ei ole pelkkä valonpilkahdus marraskuun pimeässä, vaan se valaisee koko Suomen", hehkutti pääministeri Stubb. Vieläkö joku väittää, että Suomi on yrittäjäkielteinen maa?

Tämän suurempaa arvostusta aloittelevia yrittäjiä kohtaan valtio tai media tuskin voisi osoittaa. Jos joku nuori vielä empii yrittäjäksi ryhtymistä, se ei takuulla johdu huonosta ilmapiiristä tai arvostuksen puutteesta. Tuskin edes epäonnistumisen pelosta, sillä lähes kaikessa uutisoinnissa yrittämistä ja startupeja käsitellään erittäin myönteisesti. Välillä tuntuu, että Yle on suorastaan komennettu kertomaan yrittäjien menestystarinoita.

Epäonnistumisista kerrotaan harvoin, ellei kyse ole Sunny Car Centerin kaltaisesta sotkusta, joka ylittää uutiskynnyksen muistakin syistä. Tässä suhteessa Hesarin juttu 3.11. ("Yli puolet startupeista ei lähde lentoon") epäonnistumisista oli suorastaan tervetullut. Yrittäminen on nimensä mukaisesti yrittämistä, eikä se saa pelottaa alalle ryhtyvää.

Nykyisessä taloustilanteessa valtio suorastaan rukoilee teknisen ja palvelualojen uusia startupeja tuomaan kaivattua kasvua ja työllistämään. Perinteisemmät alat tai jo pitkään toimineet yritykset eivät saa vastaavaa hemmottelua.

Startupit ovat mukavia myös siksi, että ne toimivat yleensä uusilla, vähän säädellyillä aloilla. Rakentaminen, kuljetuspalvelut ja ruoka-ala ovat hankalampia, koska niille on ehtinyt kertyä mittava säädösten ja rajoitusten verkosto.

Ehkä valtio voisi muistaa myös näitä perinteisiä yrittäjiä ja purkaa heidän toimintaansa rajoittavia esteitä? Siitä ei ehkä saa hurmosta eikä mediahuomiota startupien tapaan, mutta perinteiset ja "tylsät" yritykset tuottavat kuitenkin leijonanosan tämänkin maan bruttokansantuotteesta.

Sinullekin 90 000 euroa verottomasti

Näin vaalien alla vasemmistoliiton Arhinmäki ja SDP:n Urpilainen jaksavat muistuttaa verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Heidän mielestään on väärin, että yrittäjä voi nostaa 90 000 euroa verovapaita osinkoja, kun taas palkansaajaa verotetaan jokaisesta eurosta.

Jos kuka tahansa yrittäjä voisi nostaa verottomasti 90 000 euroa, Suomi olisi täynnä yrittäjiä. Todellisuus on ihan toinen. Valtaosa yrittäjistä saa nipin napin maksettua oman palkkansa, eikä osingoista ole tietoakaan.

Verotonta osinkoa voidaan maksaa vain yrityksen nettovarallisuudesta. Maksimiosinko edellyttää, että yritys on ensin tehnyt vähintään 1,35 miljoonaa euroa voittoa. Siihen pääseminen edellyttää usean miljoonan euron liikevaihtoa, ja se puolestaan vaatii monen henkilön työllistämistä. Jos yritys menestyy näin hyvin, myös yhteiskunta hyötyy ja omistaja sietääkin tulla palkituksi. Lisäksi kirjanpidon ja osinkojen kautta kiertävä raha on taatusti laillista.

Puoluejohtajien puheet ovat silkkaa populismia, mutta niistä paistaa myös tietämättömyys oikeista töistä. Nimensä mukaisesti yrittämiseen sisältyy aina riski: on mahdollista (melkeinpä todennäköistä), ettei pankista haettu laina tai likoon laitetut omat rahat ikinä tuota edes itseään takaisin.

Jos Arhinmäki ja Urpilainen saisivat tahtonsa läpi ja pääomatuloja alettaisiin verottaa ansiotulojen tapaan, kuka enää viitsisi ottaa riskiä yrityksen perustamisesta?

Itse asiassa osinkojärjestelmä on erittäin reilu. Harvalla on mahdollisuutta päästä hyväpalkkaiseen virkaan, sillä se vaatii joko pitkää koulutusta tai sopivia suhteita. Sen sijaan meistä jokainen voi ryhtyä yrittäjäksi -- suurin osa yrittäjistä on juuri niitä, joilla ei ole taakkanaan pitkää koulutusta.

Kuka tahansa ei yllä Urpilaisen tavoin 103 000 euron vuosipalkkaan (verotiedot 2009), mutta kuka tahansa voi maksaa itselleen 90 000 verottomia osinkoja. Se tosin edellyttää menestyvän yrityksen perustamista ja työntekijöiden palkkaamista -- mutta tämähän on pikkujuttu, jota Urpilainen ei koe edes mainitsemisen arvoiseksi.

Verojen pääasiallinen tarkoitus ei ole tuloerojen tasaaminen. Hyvin ansaitsevia ei veroteta muita enempää siksi, että he ansaitsevat hyvin, vaan siksi, että yhteisten palvelujen maksurasitus kohdistuisi maksukyvyn mukaan. Tasavero ei ole hyvä ratkaisu, koska se ei huomioi tätä maksukyvyn eroa. Yhdessä maksamillamme veroilla ylläpidetään hyvinvointia ja yhteistä maatamme.

Verotuksessa oleva solidaarinen elementti toimii kuitenkin molempiin suuntiin: hyvätuloiset maksavat suhteessa muita enemmän, joten heillä on oikeus vaatia, ettei vapaamatkustajia ole myöskään junan toisessa päässä. Kenenkään ei pidä kieltäytyä töistä ja jäädä yhteiskunnan tukien (siis muiden maksamien verojen) varaan vain sen vuoksi, että niin on mukavampaa.

-- seuraa Twitterissä, fanita Facebookissa