Yrittäjä käy vaalikampanjaa joka päivä

Monissa tehtävissä vaaditaan opiskelun jälkeen pakollinen työharjoittelu, ennen kuin pääsee harjoittamaan varsinaista ammattia. Ehkä sellaista pitäisi vaatia myös poliitikoilta?

Yhteiskunnallinen näkemys jää kovin kapeaksi, jos siirtyy politiikkaan suoraan koulun penkiltä saamatta lainkaan kokemusta ns. oikeista töistä. Tähän joukkoon kuuluvat mm. Paavo Väyrynen, Ilkka Kanerva sekä Anni Sinnemäki, joista jälkimmäisen tilanne on varsin erikoinen: työministeri, joka ei itse ole ollut töissä.

Olisi hyvä, jos jokaisella päätöksiä tekevällä olisi omakohtaista kokemusta työelämästä ja siitä, millaista on toimia yrityksen työntekijänä. Kansanedustajan tointa ei voi pitää varsinaisena työnä, koska edustaja ei ole työsuhteessa, eikä hänellä ole pomoa tai esimiestä.

Täydellinen kokemuksen puute ei ole koskaan estänyt päätöksentekoa, ei edes ministeritasolla. Elisabeth Rehn oli maailman ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri, vaikka ei tietenkään ollut käynyt armeijaa. Ja onhan meillä muodollisesti armeijan ylipäällikkö, jolla on sama aukko kokemuksessa.

Vielä terveellisempää olisi toimia hetken aikaa yrittäjänä. Työhön ja sen tuottavuuteen suhtautuu ihan eri tavalla kun huomaa, ettei palkka tulekaan tilille automaattisesti kuun lopussa. Rahaa tulee vain, jos on onnistunut myymään itseään tai tuotettaan kuukauden aikana. Liiketoiminnan muut riskit ovat vielä lisämauste keitoksessa.

Näin vaalien alla monet eduskuntaan pyrkivät vaativat "verovapaiden" osinkojen poistamista. Mielipide olisi varmaankin toinen, jos itsellä olisi kokemusta yrittämisestä ja tietäisi, miten vaikea tuollaisiin tuloihin on päästä. Jos "verovapaat osingot" saa helposti, mikseivät niitä kritisoivat poliitikot itse ryhdy yrittäjiksi? Sama pätee äänestäjiin: toisin kuin poliitikoksi, yrittäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa.

Onneksi meillä on henkilökohtaiset vaalikampanjat! Niissä jokainen eduskuntaan pyrkivä joutuu edes hetkeksi maistamaan yrittäjän arkea: joutuu ottamaan sekä taloudellisen että henkisen riskin ja käyttämään ainakin jonkin verran omia rahojaan. Ellei tule valituksi, aika ja rahat valuvat hukkaan. Taattua palkkaa ei ole.

Mikä parasta, istuvien kansanedustajien yrittäjyyskoulutus toistuu neljän vuoden välein. Läpi päässeiden edustajien kannattaa muistaa siitä saamansa tuntemukset ja ajatella, että yrittäjän oma kampanja ei lopu vaaleihin vaan jatkuu 365 päivää vuodessa.

Milloin viimeksi maksoit enemmän kuin pyydettiin?

Paljonko maksaisit yritykselle polkupyörän renkaan paikkaamisesta? Läheinen polkupyöräkorjaamo laskutti siitä 16 euroa. Minusta hinta oli niin halpa, että maksoin 20 euroa ja käskin pitää vaihtorahat.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun tingin hintaa ylöspäin. On hienoa, että polkupyöräkorjaamo on melkein naapurissa, sillä tämä oli jo kolmas kerta kun tarvitsin heidän apuaan. Kun kyse on pienistä summista mutta suuresta avusta, tuen mielellläni yrittäjää. Samalla toivon, että palvelu säilyy jatkossakin, sillä pyörän kuljettaminen muualle korjattavaksi olisi hankalaa.

Monet pienistä yrittäjistä ovat nykyään ulkomaalaistaustaisia. Niin tämäkin, vaikka vierasperäistä korostusta tuskin edes erottaa hänen puheestaan. Myös läheisen autokorjaamon, joka vaihtaa talvi- ja kesärenkaita, sekä autopesulan työntekijät ovat ulkomaalaisia. Ja pizzerian tietenkin. Ilmeisesti näihin töihin on vaikea saada supisuomalaisia.

Toivottavasti kyse ei ole asenneongelmasta vaan siitä, ettei Suomesta enää löydy polkupyöräkorjaus-, autonpesu- ja korjaustaitoa.