Mihin rannekelloa tarvitaan?

Luovuin rannekellosta ja lankapuhelimesta jo viime vuosituhannella, enkä ole kaivannut kumpaakaan takaisin.  Maailmahan on täynnä kelloja: oikean ajan näkee puhelimesta, tietokoneesta, seinältä, autosta... jopa mikroaaltouunista. Miksi sellainen pitäisi olla vielä ranteessakin?

Moni on toista mieltä. Nettikeskustelussa esitettiin ainakin kolme syytä, miksi miehet yhä käyttävät rannekelloa:

1. Kello on miehen koru
Mies koristautuu kellolla. Mitä arvokkaampi ja tyylikkäämpi kello, sen parempi. No, kaikilla meistä ei ole tarvetta näyttää arvokkaalta tai tyylikkäältä. Mekaaninen kello tuntuu yhtä vanhalta kuin analoginen lp-levy. Onhan siinä oma viehätyksensä, mutta alkuperäisen käyttötarkoituksen se täyttää huonommin.

2. Rannekelloa on helpompi katsoa kuin puhelinta
Enpä tiedä. Monella puhelin on koko ajan esillä ja siihen voi ohjelmoida hälytyksiä muistuttamaan tärkeistä kellonajoista, jolloin sitä ei edes tarvitse katsoa.

3. Rannekello on luotettavampi
Ehkä pikemminkin päinvastoin. Toisin kuin kello, puhelin pysyy aina oikeassa ajassa, sillä aika tulee verkosta. Puhelimet ja tietokoneet siirtyvät kesä- ja talviajan välillä automaattisesti. Vielä tärkeämpää on aikavyöhykkeen automaattinen vaihto matkustettaessa.

Erikoista kyllä, rannekellon avulla hallittavaa minuuttiaikataulua ja kiireistä elämää pidetään tavoiteltavana. Aivan kuin menestyneellä miehellä pitäisikin aina olla kiire. Eikö asia ole pikemminkin päinvastoin? Se, ettei tarvitse tuijottaa kokoajan kelloa, on ylellisyyttä ja luksusta.

Kellopohdintani alkoi tiedoista, jonka mukaan Apple ja muut valmistajat suunnittelevat parhaillaan älykelloja. Ilmeisesti ne täydentäisivät älypuhelimia toimimalla jonkinlaisina tiedon etäpäätteinä. Esimerkiksi ilmoitus uudesta sähköpostista tai Facebook-päivityksestä näkyisi heti ranteessa.

Anteeksi vain, mutta tämä kuulostaa pikemminkin askeleelta taaksepäin. Miksi ihmeessä huomiota pitäisi varastaa vielä nykyistä enemmän ilmoittamalla jokaisesta turhasta viestistä rannekellossa? Keskittymisen rauha ja elämä ilman minuuttiaikataulun orjuutta on arvokkaampaa kuin Rolex tai älykello. 

Hitsi kun ajanlasku on vaikeaa...

Kalenteri on vanha keksintö, mutta sen hallinta tuottaa yhä tietoteknisiä ongelmia. Olisi luullut päiväysongelmien jääneen historiaan (yes pun intended) Y2K-kohun mukana, mutta ylimääräiset päivät ja alimääräiset tunnit sotkevat edelleen arkipäivää.

Tuorein megamoka oli karkauspäivän Microsoftin pilvipalvelulle aiheuttamat ongelmat.

Nordea raportoi niiden pankkikorttien, joiden voimassaolo loppui 2/2012, sulkeutuneen jo 28.2. koska tietojärjestelmä ei huomannut karkauspäivää.

Tasan kaksi vuotta sitten Sonyn Playstation 3 -pelikonsolit takkuilivat, kun niiden sisäinen kalenteri luuli vuoden 2010 olevan karkausvuosi. Ongelmat johtivat pahimmillaan tietojen häviämiseen konsolien levyiltä ja estivät PlayStation Storen käytön.

Zune-musiikkisoittimet takkuilivat vuoden 2008 lopussa, koska ne eivät ymmärtäneet vuoden olevan yhtä päivää normaalia pidempi.

Karkauspäivä on tunnetusti paha rasti, koska se esiintyy vain kerran neljässä vuodessa. Talvi- ja kesäajan vaihtuminen toistuu kahdesti vuodessa, eikä kyse ole kuin yhdestä tunnista, mutta sekin riittää sotkemaan asioita.

Lokakuun 2010 lopussa monet tieosuudet jäivät Pohjois-Suomessa pimeäksi, kun katuvalot eivät syttyneet lainkaan.

Ja Applen iPhone se vasta legendaarinen onkin: kesä- ja talviajan tai kokonaisen vuoden vaihtuessa sen oma kello ei pysy ajan hermolla. Viime keväänä omassa puhelimessani näky kaksi eri kellonaikaa samanaikaisesti (ja ei, vika ei ollut aikavyöhykkeessä):

Odotan mielenkiinnolla, miten käy tämän kuun lopussa. Olisiko iOS 5 vihdoin korjannut kesäaikaongelmat?

Onneksi seuraavaan suureen ongelmaan on vielä 26 vuotta aikaa. Vuonna 2038 32-bittisen Unixin ajanlasku kokee oman Y2K-ilmiönsä, millä tulee olemaan mielenkiintoisia seurauksia. Toivottavasti kaikki kriittiset järjestelmät on ehditty siihen mennessä siirtää 64-bittisille alustoille.