Tehdään tylsistä koulutusvideoista hauskoja

Lentokoneiden turvakuulutukset ovat usein lentävälle pakkopullaa, jota ei jaksa kuunnella edes puolella korvalla. Turvavyön kiinnittäminen ja soljen avaaminen ovat varmasti tuttuja kaikille, mutta esimerkiksi lähimmän hätäuloskäynnin selvittäminen voi pahassa tilanteessa pelastaa hengen.

Joitakin vuosia sitten lentoyhtiöt keksivät uuden jipon: tehdäänpä turvavideoista niin hauskoja, että ihmiset katsovat niitä mielellään. Loistava ajatus. Pakkopullan sijaan videoista tulikin kiinnostavia, jolloin asiat jäävät mieleen kuin itsestään.

Ensimmäinen taisi olla Air New Zealand, joka yhdisti videoonsa Taru Sormusten Herrasta -tyylisen matkailuvideon ja turvakoulutuksen. Tuloksena on "Most Epic Safety Video Ever Made", jota ihmiset katsovat innokkaasti Youtubesta.

Vähän erilainen turvavideo.

Muut lentoyhtiöt seurasivat perässä. Deltalla on useitakin videoita, kuten tämä, joka kertoo tavalliset turva-asiat hauskan asiallisesti. Ja tässä vielä asiallisempi American Airlinesin video.

Viimeksi näin Air Francen videon, joka on hyvin... omaperäinen. Viisi kaunista naista esittelee turva-asiat piirretyissä kulisseissa. Joku voi pitää videota seksistisenä, jonkun mielestä se on vain ranskalaisittain "tres chic".

Turvavideo ranskalaisittain.

Kaikki videot ovat loistavia, koska ne kiinnittävät huomion muuten tylsään ja tuttuun asiaan. Enää ei riitä, että koulutuksen faktasisältö on kohdallaan -- asia täytyy myös esittää niin, että se kiinnostaa nopeatempoiseen ja visuaaliseen viestintään tottunutta katsojaa.

Voisiko tätä periaatetta soveltaa myös tietoturvakoulutuksissa? Täytyykö tietoturvasta pelottelun ja varoittelun olla aina niin tylsää?

Ja bonuksena vielä: minkälaisen turvavideon tekisitte Finnairille? Voisiko päähenkilönä olla joulupukki tai muumit? Olisipa hauska nähdä muumitettu versio esimerkiksi Air New Zealandin videosta.

Lisäys 23.7.2017: Uudella British Airwaysin turvavideolla mm. Rowan Atkinson. 

Sokea ohjaa yhtiötään

Finnairin uutiset ovat viime aikoina olleet surullista luettavaa. Vallalla on kulttuuri, jossa jokainen pyrkii rahastamaan yhtiöstä itselleen mahdollisimman paljon taloudellista hyötyä. Moraalimme ei näytä eroavan kreikkalaisista, joita mieluusti parjaamme. Suomessa tätä voi kutsua reilusti ahneudeksi.

Johto näyttää asemansa perusteella esimerkkiä työntekijöille. Mitä johtajat edellä, sitä työntekijät perässä. Miksi heidän pitäisi välittää yhtiön tai yhteiskunnan edusta yhtään johtajiaan enempää? Miksi heidän tulisi noudattaa malttia palkkaneuvotteluissa tai pidättäytyä sairaslomasta? Pelkkä palkka ei motivoi johtajia, joten miksi sen pitäisi motivoida työntekijöitä? Pitäisi saada bonusta ja kannustimia, jotta työnteko maistuisi.

Olematonta korruptiota ja suoraselkäisyyttä on pidetty suomalaisille tyypillisinä ominaisuuksina. Molempia on syytä epäillä. Sen sijaan yksi suomalainen piirre säilyttää asemansa: kriisin hetkellä kukaan ei kommentoi eikä ota vastuuta mistään. Eikä varsinkaan eroa.

Suomessa päättäjät eivät tee virheitä. Vaikeneminen ja piiloutuminen on paras puolustus aiheettomalta kritiikiltä.

Eilinen Ylen uutinen nosti esiin ainakin yhden täydellisen erehdyksen. Valtion omistajaohjausyksikön johtaja, joka istui Finnairin hallituksessa valtion edustajana, ei omien sanojensa mukaan voinut kertoa päätöksistä ministeriöön, koska "yhdellä omistajalla ei ole oikeutta saada yhtiöstä sellaista tietoa, jota ei ole muilla omistajilla".

Nähdäkseni väite osoittaa täydellistä tietämättömyyttä. Miten valtio, joka omistaa 56 % yhtiön osakkeista, voi toteuttaa omistaja-ohjausta ellei se edes tiedä mitä yhtiössä tapahtuu? Mitä valtion edustaja ylipäätään tekee yhtiön hallituksessa, ellei hän välitä tietoa yhtiöstä ministeriöön? Onko hänen oma asiantuntemuksensa lentoliikenteestä ja bisneksestä niin arvokasta, että paikka hallituksessa on perusteltu?

Ilmeisesti kommentti viittasi sisäpiirisäädöksiin. Sisäpiirintietoa on julkistamaton tieto, jolla voi olla yhtiön osakkeen arvoon olennaista vaikuutusta. On tulkinnanvaraista, olisiko johdon bonusohjelma rajuja säästöjä tekevässä yhtiössä ollut tällaista tietoa, mutta tiedosta tuli sellaista kun asia salattiin. Bonusten julkitulo nyt vaikuttaa yhtiön arvoon ja arvostukseen.

Väite, jonka mukaan omistaja ei saisi tietää yhtiön asioista ellei tieto ole myös markkinoilla (eli piensijoittajilla), on täysin nurinkurinen. Sehän tarkoittaisi, ettei edes toimiva johto saisi tietää työhönsä liittyvistä asioista, jos he omistavat yhtiön osakkeita.

Sisäpiirisäädökset ovat juuri tätä varten. Yhtiön on pidettävä kirjaa sisäpiiriläisistä (pysyvä ja hankekohtainen sisäpiirirekisteri) ja heidän on itse huomioitava, mitä julkistamatonta tietoa heillä on hallussaan. Tietoa ei saa kertoa eteenpäin eikä käyttää kaupantekoon.

Samankaltainen argumentti kuultiin 10 vuotta sitten Soneran yhteydessä. Valtiolle ei saanut kertoa yhtiön kriisistä, jottei valtio olisi joutunut sisäpiiriläiseksi. Periaate oli jo tuolloin erikoinen, koska valtio joutui pelastamaan yhtiön. Valtion omistusosuus oli kuitenkin vähäinen ja markkinoilla tiedettiin, että valtio pyrkii vähentämään omistustaan. Finnair ei tiettävästi ole myynnissä. Ehkä pitäisi olla. Valtion omistuksesta ei näytä seuraavaan mitään hyvää, pikemminkin päinvastoin.

Jos valtion omistajaohjaus on näin hakoteillä, se on mielestäni vielä suurempi uutinen kuin ne alkuperäiset bonukset.

Käsi sydämelle, Finnairin asiakas

En varmaan ollut ainoa, josta tuntui pahalta kuulla eilisen radiouutisia Finnairin suunnitelmista. Lentokoneiden huoltotoimintaa, joka joskus oli koko firman ylpeydenaihe, vähennetään. Suuret huollot teetetään jos nyt kustannussyistä ulkomailla. Huollon henkilömäärä on puolittunut. Lentokonemekaanikoiden kouluttaminen Suomessa voidaan lopettaa, koska ammattitaitoon liittyvät työt loppuvat.

Finnairin perustelut ovat tuttuja: suomalainen työ on liian kallista. Lentoyhtiöiden kova hintakilpailu on syönyt katteita, joten työ on pakko teettää siellä mistä halvimmalla saadaan.

Finnairin asiakkaana tuntuu pahalta. Globalisaatio on taas syömässä palan kotimaista työllisyyttä ja osaamista.

Siispä käsi sydämelle, lentomatkustaja. Kun varaat lentoa, etsitkö netistä sen halvimman yhtiöstä riippumatta?

Moni tekee juuri niin, sillä on kiva lentää shoppailemaan Lontooseen (viis kestävästä kehityksestä tai hiilidioksidipäästöistä). Kun käyttää halpalentoyhtiötä, jää enemmän rahaa shoppailuun ja hyvään syömiseen. Globalisaatio on kivaa silloin, kun sen ansiosta voi ostaa enemmän vaatteita, joita ei ehdi koskaan käyttää ja enemmän tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse.

Saamme itse olla ahneita, mutta yritysten pitäisi toimia eettisesti ja suojella kotimaisia työpaikkoja. Tässä on melkoinen ristiriita.

Globalisaatio ilmiönä ei ole uhka. Globalisaation uhka on siinä, ettemme näe miten omat valintamme ohjaavat kehitystä. Jos aina valitset sen halvimman, yritysten on pakko tehdä samoin.

PS. Varasin oman Lontoon-lentoni jo kolme päivää sitten -- Finnairilla tietenkin. Matka ei ehkä ole välttämätön, mutta en aio myöskään shoppailla mitään. Ja toivon, että Finnairin sinivalkoiset siivet kestävät jatkossakin.

Illaksi kotiin Finnairilla... vieläpä turbovauhdilla

Piti oikein hieraista silmiä lentäessäni toissayönä New Yorkista Helsinkiin Finnairin MD-11:llä. Matkustamon tv-ruudut kertoivat koneen maanopeudeksi peräti 1718 km/h. Se olisi lähes Concorden vauhtia.

MD-11-koneen normaali reittinopeus on noin 880 km/h ja maksiminopeus noin 930 km/h. Vaikka korkealla puhaltavat suihkuvirtaukset voivat antaa myötätuulta suurempiinkin nopeuksiin, näin hurja lukema oli selvästi virheellinen. Jos se olisi pitänyt paikkansa, runsaan 6600 kilometrin paluulento olisi sujunut neljässä tunnissa toteutuneen runsaan seitsemän sijaan. Illaksi - tai tässä tapauksessa aamuksi - kotiin, ja vieläpä todellista turbovauhtia.

Muut tiedot (lentokorkeus, lämpötila, saapumisaika, jäljellä oleva matka) näyttivät oikeilta. Pelkästä muuntovirheestä ei ollut kyse, sillä luku näkyi väärin (loogisesti oikein) myös maileja tunnissa -arvona.

Kyseinen koneyksilö oli OH-LGA. Lempinimen Olga saanut kone oli Finnairin ensimmäinen MD-11. Se otettiin käyttöön lähes 18 vuotta sitten. Olga on vanha, mutta hyvin huollettuna sillä on vielä lukuisia työvuosia edessään.

Ilmailuharrastajien (ja ammattilentäjienkin) FlightForumilla tiedettiin kertoa, että kyse on softabugista, joka on tunnettu jo vuosia. Jostain kumman syystä matkustamoon menevä nopeustieto on poskellaan, vaikka lentäjien laitteet saavat oikean tiedon. Ilmeisesti bugi vaivaa ainoastaan vanhinta konetta, eikä sitä saada korjattua.

Sinänsä kyse on pienestä asiasta. Harva yölennolla torkkunut huomasi koko asiaa. Silti on kiusallista, että hyvän ja turvallisen yhtiön maineessa oleva Finnair ei saa asiaa korjattua. Kun MD-11:t alkavat muutoinkin näyttää varustelultaan vanhanaikaisilta (muutama iso monitori katossa, ei puhettakaan istuinkohtaisista tv-näytöistä tai muista hienouksista), väärät tiedot eivät ainakaan kirkasta yhtiön kuvaa ulkomaisten matkustajien silmissä.

Uutisista päätellen Finnairin huollossa on viime aikoina ollut niin kiire, etteivät virheelliset nopeusmittarit voi olla prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.