Kansanedustajat eivät perehdy säätämiinsä lakeihin

Alkoholimainontaa rajoittava laki nousi syystäkin median ja kansalaisten hampaisiin. Mitä järkeä on säätää lakia, jonka soveltamiseen tarvitaan 60 sivun pikkutarkka ohje ja jonka linjaukset herättävät lähinnä huvittuneisuutta? Lisäksi tiedetään, ettei laki pysty estämään sosiaalista mediaa tai ihmisten oma-aloitteista toimintaa. Laki on yksinkertaisesti mahdoton.

Julkisuudessa kansanedustajat ovat heränneet vastustamaan byrokratiaa ja ylenpalttista sääntelyä, vaikka ovat itse säätäneet ongelmia tuottavat lait. Viranomaiset noudattavat vain lain määräyksiä, ja lakien säätäminen on kansanedustajien tärkein tehtävä.

Eivätkö kansanedustajat perehdy lakeihin, joita säätävät? Oletan, että alkoholimainontaa säätelevästä laista pyydettiin lausuntoja ja järjestettiin valiokuntakuulemisia. Eikö niissä tullut ilmi, miten koomisiin tilanteisiin laki johtaa? Vai eivätkö edustajat perehtyneet lausuntoihin? Moni asiantuntija ramppaa valiokunnassa kuultavana ja laatii lausuntoja, eikä tästä työstä makseta mitään. Miksi lausuntoja pyydetään, jos niillä ei ole merkitystä?

Osa edustajista kritisoi mainoskieltoja liian tiukoiksi, vaikka äänesti itse vielä tiukemman lain puolesta. Onneksi heidän ehdotuksensa ei voittanut, jos kerran nykyinenkin laki on arkielämälle vieras ja tulee alan yrityksille kalliiksi.

Toinen paljon porua aiheuttanut määräys velvoittaa yrittäjän hakemaan maksullista lupaa, mikäli aikoo työskennellä omassa kampaamossaan itsenäisyyspäivänä -- esimerkiksi presidentin itsenäisyysjuhliin osallistuvia vieraita palvellakseen.

Kansanedustajat vetoavat usein suureen työmääräänsä. Onko edustajia siis liian vähän vai liian paljon? Kaksisataa edustajaa on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muissa maissa. Sujuisiko työ paremmin, jos edustajia olisi vähemmän?

Osa lainsäädännöstä tulee EU-direktiiveistä, minkä pitäisi vähentää kansallisen sääntelyn määrää. Voi myös kysyä, pitääkö pyörä keksiä joka maassa uudelleen. Alkoholimainonta on hankala alue, joten miksei perehdytä Ruotsin tai Norjan lakeihin ja mahdollisiin ongelmiin? Naapureista voisi ottaa oppia.

Kiire ei voi olla peruste tehdä lainvalmistelutyö huonosti, sillä epäonnistuneet lait palaavat kuormittamaan eduskuntaa uudelleen ja nakertavat koko yhteiskuntaa. Jos hyvää lakia ei pystytä tekemään, on parasta jättää laki kokonaan säätämättä. Selviämme ilman, jos olemme selvinneet tähänkin asti.

Lisäys 5.12.2014: Onneksi sentään joillakin kansanedustajilla on nöyryyttä tunnustaa virheensä.

Arkijärki hukassa -- relaa vähän, Suomi!

Pyrkimys hyvään kääntyy itseään vastaan mikäli arkijärki pääsee unohtumaan. Nyky-Suomessa näin käy luvattoman usein.

Aamun Hesarissa Ilkka Ahtiainen kertoo, että munkkien paistaminen Maunulan ulkoilumajalla on jouduttu lopettamaan, koska majalla ei ole viranomaisten edellyttämää EI 120 -poistoilmahormia.

Arvaan, että hormivaatimus liittyy paloturvallisuuteen. Suomi on täynnä vastaavanlaisia määräyksiä ja ohjeita, joilla on hyvä tarkoitus, mutta joiden suuri määrä ja pikkutarkka valvonta kääntyy itseään vastaan.

Koska isoja ongelmia ei enää ole, viranomaiset kiinnittävät huomionsa yhä pienempiin asioihin. Hyvinvointiyhteiskunta ei salli, että yksikään sen jäsen loukkaantuu tai kärsii onnettomuuksissa, jotka olisi edes teoriassa voitu välttää. Siksi yhä pienempiä riskejä jahdataan yhä raskaammilla määräyksillä. Tie johtaa eksponentiaaliselle käyrälle, joka ei pääty koskaan.

Osa kehityksestä lankeaa yritysten maksettavaksi. Niille asetetaan koko ajan uusia velvoitteita. Pitää suunnitella henkilöstön hyvinvointia, työkyvyn ylläpitoa, paloturvallisuutta, tasa-arvon kehittämistä, ympäristönsuojelua ja ties mitä. Kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta jos velvoitteet haluaisi hoitaa pikkutarkasti ja lainmukaisesti, varsinaisen yritystoiminnan voisi unohtaa.

Aivan kuten tietosuojassa, jokainen hallinnonala katsoo asiaa vain omasta näkökulmastaan ja pyrkii parantamaan sitä. Kukaan ei näe kokonaiskuvaa eikä ajattele kansalaisen tai yrittäjän etua. Suomi kuristaa itsensä pikkutarkalla näpertelyllä, jonka ainoa todellinen vaikutus on ihmisten arkipäivän vaikeuttaminen.

Kaikkeen arkipäiväiseen toimintaan liittyy tarkastuksia, todistuksia, määräyksiä ja selvityksiä, joista pitää maksaa jollekin, ja jotka vievät aikaa varsinaiselta asialta. Ei ihme, että Suomi on kallis maa!

Siinä samalla työllistetään suuri joukko virkamiehiä, byrokraatteja ja kentällä kiertäviä tarkastajia. Välillä onnistutaan luomaan jopa kokonaan uusia ammattinimikkeitä, kuten uuden energiatodistuksen myötä tarvittava energiakatselmoija - varmaan oikea nuorison toiveammatti.

Hei Suomi, relaa vähän!

-- seuraa Twitterissä http://www.twitter.com/petterij, fanita Facebookissa http://www.facebook.com/jarvinenpetteri