Näytetään tekstit, joissa on tunniste digikuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste digikuvaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. elokuuta 2016

Apple säilyttää valokuvasi pidempään kuin uskotkaan

iPhonen Kuvavirta (Photostream) sekä puhelimella otetut intiimit kuvat ovat tuottaneet monia ikäviä yllätyksiä (mm. Celebgate). Kuvat saattavat päätyä iCloud-varmuuskopioihin ja paljastua, mikäli hakkeri arvaa Apple ID-salasanan.

Jos käytössä on iCloud Photo Library, puhelimella otetut kuvat menevät pilveen ja synkronoituvat kaikkiin laitteisiin, joissa palvelu on käytössä. Poistetut kuvat siirtyvät poistettujen kansioon ja katoavat näkyvistä. Virallisen tiedon mukaan poistetut säilyvät kansiossa 30 päivän ajan, jonka jälkeen ne poistetaan lopullisesti. Kuukauden katumisaika antaa käyttäjälle mahdollisuuden muuttaa mieltään ja saada poistetut kuvat vielä takaisin.

Kriittisiä kuvia varten Photo Libraryssä on toiminto, jolla poistetut-kansiossa olevia kuvia voi poistaa pysyvästi. Idea on sama kuin sähköpostin deleted items -kansiossa.

Uutinen on siinä, että poistettiinpa kuvat millä tavalla tahansa, ne eivät oikeasti poistu. Salauksen murto-ohjelmia kehittävä venäläinen Elcomsoft huomasi, että juttelemalla suoraan protokollan kanssa pilvestä voi palauttaa jopa puoli vuotta sitten poistettuja valokuvia.

Elcomsoft myy ohjelmiaan mm. eri maiden poliiseille. Heillä on nyt työkalut, joilla kaivaa tutkittavasta puhelimesta kuvia, jotka omistaja on tarkoituksella poistanut kauan sitten. Kannattaa varautua siihen, että viimeistään tästä eteenpäin sama kyky on myös tiedustelupalveluilla, hakkereilla ja teollisuusvakoojilla.

Miksi kuvat eivät oikeasti poistukaan? Todennäköisesti kyse on siitä, että digitaalisen tiedon poistaminen on hankalampaa kuin sen säilyttäminen. Poistot ovat yleensä vain näennäisiä, jolloin tietoa ei enää näytetä käyttäjälle. Varsinaiset tiedostot poistuvat vasta, kun tietokantaa optimoidaan seuraavan kerran. Joissakin järjestelmissä uudelleenjärjestelyä ei tehdä lainkaan, jolloin fyysisesti tiedostot säilyvät loputtomiin, vaikka niihin ei enää pääsekään suoraan käsiksi.

Samanlaista keskustelua on ollut Facebookin tiedoista, kirjoitin siitä blogiini 2.5.2010.

Ilmiö on Applelle niin kiusallinen, että asian tultua julkiseksi tekniikkaa tullaan varmasti korjaamaan. Sitä odotellessa itse kukin voi huolestuneena muistella, mitä arkoja kuvia tulikaan viimeisen puolen vuoden aikana ottaneeksi iPhonellaan. Mitään varmaa keinoa niiden poistamiseen ei ole. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

iPhonen kuvanrajaus yllättää

iPhonea kehutaan niin helppokäyttöiseksi, ettei ohjekirjaa tarvitse lukea (eikä sitä puhelimen mukana tulekaan). Ehkä pitäisi? Esimerkiksi valokuvan rajaaminen voi tarjota yllätyksen.

Otetaan iPhonella valokuva ja rajataan siitä ylimääräiset pois rajaustyökalulla:



Painetaan sen jälkeen Rajaa ja Tallenna, jolloin iPhone tallentaa kuvasta tiukemmin rajatun version:


Kun tulosta katsotaan iPhonen näytöllä, kuvassa näkyy vain koira.

Jos kuva lähetetään Facebookiin, ohjelma näyttää valitun kuvan ja pyytää nimeämään siinä esiintyvät henkilöt, sen jälkeen se lähetetään palveluun:



Kuva näkyy Facebookin ikkunassa neliömäisenä (kuten kaikki, myös alkuperäiset 3:2-suhteella olevat kuvat):


Mutta sitten tulee yllätys: Facebookissa kuva näkyykin alkuperäisenä, rajaamattomana versiona:


Mitä ihmettä? Koiraesimerkki on harmiton, mutta...  kuvitellaan että olet ottanut valokuvan ja rajannut siitä pois ympäristöä tai vääriä henkilöitä. Kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta kun kuva ilmestyy Facebookiin huomaat, että poistetut alueet ovatkin palanneet takaisin -- ja mitään kerran nettiin päätynyttä ei saa varmuudella poistettua.

Itse asiassa törmäsin ilmiöön ensi kerran juuri tällaisessa tapauksessa. Vaikka itse olisi miten tarkkana, ohjelmat ja palvelut muuttuvat itsekseen ja varoittamatta.

Yritin googlata ilmiölle selitystä, mutta sitä ei löytynyt joten aloin penkoa asiaa itse. Miksi iPhonessa tehty kuvan rajaus ei olekaan todellista?

iPhone näyttää tallentavan rajatun kuvan, mutta todellisuudessa kuva säilyy alkuperäisenä -- jatkossa se vain näytetään rajattuna. Mistään ei käy ilmi, että kuvassa on muutakin. Tämä on mielestäni paha käytettävyyspuute. Asia paljastuu vain, jos kuvaa editoidaan uudelleen iPhonessa. Silloin rajausalue ilmestyy uudelleen näkyviin ja kuvaa voi rajata vaikka isommaksi. Ominaisuus on tuore, sillä se tuli vasta iOS 5:n mukana.

Rajaus muuttuu todelliseksi, jos kuva lähetetään iPhonesta kamerasovelluksen omilla toiminnoilla esimerkiksi lisäämällä se sähköpostiin tai tviittaamalla eteenpäin. Mutta jos kuva luetaan tiedostona toiseen ohjelmaan, tulos voi olla kumpi tahansa. Instagram ottaa rajatun version käsittelyynsä sellaisenaan, EyeEm alkuperäisen version.

Virtuaalinen rajaus on kuvankäsittelyohjelmista tuttu toiminto, mutta tässä yhteydessä se yllättää. Etenkin kun Androidissa vastaavassa toiminto on todellinen. Mielenkiintoista kyllä, edes Applen oma PhotoStream ei näytä rajausta vaan alkuperäisen kokonaisen kuvan.

Jos iPhonella rajatun kuvan siirtää Adoben Lightroomiin, se näyttää rajauksen ja myös tiedon siitä, että kuvaa on rajattu:


Ja nyt ollaankin jo jäljillä! Kuvan rajaaminen iPhonessa lisää siihen Adoben xmp-määrityksen mukaisen metadatan. Has Crop = True kertoo rajauksesta, jonka koordinaatit selviävät desimaaliluvuista Crop Top, Crop Bottom, Crop Left ja Crop Right. Rajatun version mitat ovat kentissä Crop W ja Crop H. Photoshopin tuoreet versiot avaavat xmp-rajatut jpeg-kuvat Camera raw -lisäosaan, vaikka kuvat eivät raakakuvia olekaan.

Kaipasin vastaavaa tekniikkaa jo kymmenen vuotta sitten. Pohdin, miksei digikuvaan voisi lisätä tietoa siitä, mikä kohta kuvasta halutaan rajata näkyviin. Nimitin sen softcrop-asetukseksi. Nyt se on näköjään toteutettu.

Valitettavasti kaikki ohjelmat eivät lue xmp-metadatan rajaustietoja. Mielenkiintoista nähdä, lisätäänkö tuki Androidiin ja Windows Phoneen sekä muihin kuvankäsittely- ja katseluohjelmiin.

Sitä odotellessa on luvassa monia noloja tilanteita varsinkin sosiaalisessa mediassa! Mokailu kuuluu someen.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Laki valokuvien muokkauksen ilmoittamisesta

Vasta tänään ehdin kuunnella töihin kävellessäni viime viikon Taustapeilin, jossa ajankohtaisista uutisista keskustelivat Fatbardhe Hetemaj, Rakel Liekki ja Mika Pantzar.

Ensimmäinen aihe liittyi valokuvien manipulointiin. Ranskassa 60 kansanedustajaa on tehnyt aloitteen, jonka mukaan mainosvalokuviin olisi lisättävä maininta, mikäli kuvassa olevien henkilöiden ulkonäköä on paranneltu keinotekoisesti. Valokuvamalleja ei saisi hoikentaa eikä sääriä kaunistella.

Voi noita ranskalaisia! Yrittävät kerta toisensa jälkeen hallita vaikeita asioita lainsäädännöllä, kuten vaikkapa kieltämällä vierasperäisten sanojen käytön tai ehdottamalla lakia, joka kriminalisoisi Armenian kansanmurhan kieltämisen (se hanke sentään kuivui kasaan). Muistuttavat kohta inhoamiaan amerikkalaisia. Lain pitäisi olla vasta viimesijainen keino. Mitä monitahoisempi asia, sen huonommin laki soveltuu sen säätelyyn.

Panelin naisjäsenet olivat lain kannalla. Mainoskuvissa esiintyvät hoikat ja virheettömät naisvartalot aiheuttavat heidän mielestään ulkonäköpaineita tytöille, jotka yrittävät pyrkiä samaan. Mika Pantzar oli eri mieltä. Häntä huolestutti erityisesti valvonta, jota lain noudattaminen vaatisi.

Kukaan kolmesta ei tainnut harrastaa digikuvausta. Nykyään jokaista digikuvaa käsitellään, eikä kyse ole pelkästä rajauksesta tai värisävyjen säädöstä kuten filmiaikaan. Olisi mahdollista laatia laki, joka velvoittaisi ilmoittamaan vartalolle tehdystä kuvankäsittelystä, mutta mihin vedettäisiin raja?

Hetemaj otti esimerkiksi Demi Mooren kasvot, joissa yli 40 vuoden iästä huolimatta näkyy vähemmän ryppyjä kuin hänen omissa 24-vuotiaissa kasvoissaan. Kasvojen siloittelu on arkipäivää kaikessa digikuvauksessa. Näppylöitä ja pisamia peitetään Photoshopin siveltimellä tai kloonaustyökalulla. Aiheesta on kokonaisia kirjoja, kuten Lee Variksen Skin - Complete Guide to Digitally Lighting, Photographing, and Retouching Faces and Bodies.

Kirjan oppeja tai monimutkaisia tekniikoita ei tarvita. Jokainen digikuvaaja tietää, että jo yksinkertainen Gaussian blur -suodin pehmentää ihon ryppyjä. Aivan tavalliset lehteen menevät haastateltavien kasvokuvat käsitellään sillä, eikä kukaan ole tehnyt asiasta numeroa. Eräät kamerat (kuten Olympuksen pokkarit) siloittavat kasvoja haluttaessa jopa automaattisesti.

Mikä siis olisi sallittua ryppyjen poistoa? Pitäisikö Gaussian blur -suotimen käytöstä olla maininta kuvassa? Entä jos kuvaa terävöitetään, mikä korostaa ryppyjä - pitäisikö siitäkin mainita? Käytännössä jokainen kamera (ja jopa televisiot) terävöittävät kuvaa automaattisesti.

Sinänsä hyvä tarkoitus johtaa niin hankaliin tilanteisiin, etteivät toivottavasti edes ranskalaiset lähde kokeilemaan ideaa käytännössä. Jos lähtevät (ja ranskalaiset tuntien kaikki mahdollista, heillä idealismi ajaa usein käytännön edelle), seuraan mielenkiinnolla mihin laki johtaa.

Viimeinen aihe liittyi internetin tilanteeseen. Pantzarin väite oli, ettei mikään 1990-luvun puolivälissä esitelty netin uhkakuvista toteutunut. Ihmiset eivät jakautuneet sen myötä kahtia, nettiaktiivit eivät hukkuneet virtuaalimaailmaan eikä pornosta tullutkaan valtavirtaa.

Väitän, että kaikki tämä tapahtui. Suomessa viidennes kansasta eli miljoona ihmistä on netin ulkopuolella. Moni nuori on niin uppoutunut nettimaailmaan, ettei aina erota todellisuutta virtuaalisuudesta. Ja pornosta tuli netin ansiosta niin arkipäiväistä, ettei kukaan kiinnitä siihen enää edes huomiota. Netin myötä pornoa saa rajattomasti ja paljon aiempaa helpommin. Moni nainen valittaa nettipornon ajaneen suhteen karille.

Kaikki tämä on tapahtunut, mutta kukaan ei tunnu enää välittävän siitä. Olemme niin tottuneet netin tuomaan kehitykseen, ettemme osaa kyseenalaistaa sitä. Mediakaan ei enää välitä - sitä kiinnostavat nykyisin vain julkkikset ja skandaalit. Eli juuri se informaation viihteellistyminen, mitä netin tullessa pelättiin.