Vault 7 CIA-vuoto pölyn laskeuduttua - toivottavasti urkinta onnistuu jatkossa paremmin

Wikileaks julkaisi 7.3.2017 yhteensä 8761 vuodettua asiakirjaa, jotka paljastavat CIA:n sähköisen vakoilun työkaluja ja menetelmiä.

Wikileaks on kumma otus. Sen julkisuudesta nauttinut perustaja istuu mieluummin Ecuadorin suurlähetystössä kuin vastaa seksirikossyytöksiin Ruotsissa ja ennen USA:n presidentinvaaleja Wikileaks vuoti Hillary Clintonia vahingoittaneita tietoja. Toisin kuin Snowden, Wikileaks rakastaa julkisuutta (mikä epäilemättä auttaa sitä toiminnan rahoittamisessa). Siksi se on itse kirjoittanut pitkän lehdistötiedotteen, melkeinpä mainoksen, Vault 7 -paljastuksestaan.

Kenties juuri valmis lehdistötiedote sai median siteeraamaan suoraan Wikileaksin väitteitä, joista monet ovat selvästi liioiteltuja. Olisi parempi, jos Wikileaks tyytyisi Snowdenin tavoin paljastuksiin, ja jättäisi johtopäätösten teon muille. Tiedote esimerkiksi arvelee, että CIA:n kiinnostus autojen tietoturvaan mahdollistaisi niiden käytön salamurhiin, ja että muualta kopioidut haittaohjelmakoodit auttaisivat lavastamaan Venäjän syylliseksi. Voi olla, mutta tällainen spekulointi ei ole Wikileaksin tehtävä.

Pölyn ja mediahumun laskeuduttua pitää todeta, ettei Vault 7 vuotona ole kovin erikoinen. Se kertoo CIA:n kehittämistä valeohjelmista, joilla kenttäagentit voivat saastuttaa kohteen tietokoneen, ja työstä mm. älypuhelinten kaappaamisesta tietoturvahaavoittuvuuksien avulla. Tuskin mitään uutisia, sillä samoja haavoittuvuuksia myydään eri maiden hallituksille.

"Televisiosi voi salakuunnella sinua!", pelottelivat otsikot. Kyse oli siitä, että CIA:n ohjelma siirsi television sammuttamisen sijaan lepotilaan, jossa mikrofoni jäi auki. Temppu toimi vain vanhalla firmwarella varustetuissa Samsungin malleissa ja se piti asentaa paikallisesti usb-tikulta. Agentin piti siis murtautua uhrin kotiin tai esiintyä television huoltomiehenä. Ei kovin suuri riski meidän suomalaisten kannalta.

Vuodosta päätellen CIA ei pysty murtamaan salattujen viestisovellusten liikennettä. Sen sijaan puhelimeen istutetut haittaohjelmat pystyvät vakoilemaan liikennettä ennen salausta, mikä on päivänselvää. Jos jotakin, vuoto osoittaa salausten olevan vahvoja.

Ehkä kiinnostavin yksityiskohta oli tieto, jonka mukaan Yhdysvaltojen Frankfurtin konsulaatti toimii CIA:n hakkerointikeskuksena, josta vakoillaan Euroopan lisäksi Afrikkaa ja Lähi-itää.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kohuttu paljastus oli lähinnä paljon melua tyhjästä. Wikileaks hallitsee tiedottamisen yhtä hyvin kuin Perussuomalaiset. Lisää paljastuksia on luvattu myöhemmin, ehkä niissä on jotain oikeasti uutta.

CIA ei harjoita massavakoilua (se jää sisarjärjestö NSA:n tehtäväksi), vaan kohdistaa toimenpiteensä epäiltyihin henkilöihin. Ne, jotka kauhistelevat urkintatyökaluja unohtavat, että CIA:n työkalupakista löytyy järeämpiäkin välineitä: SEAL erikoisjoukkoja (jotka juuri iskivät tunnetuin seurauksin Jemenissä) ja drone-lennokkeja, joiden iskuissa on kuollut satoja siviilejä ilman, että asia herättäisi länsimaissa juurikaan kiinnostusta. Toivottavasti CIA pystyy jatkossa hakkeroimaan uhrien autot, niin että salamurhat tehdään lennokkien sijaan autokolareina. Säästyisi siviilien henkiä.

Jemen-hyökkäyksen taustalla oli tiedonhankinta.

CNN:n uutisen mukaan myös Jemenin iskun taustalla oli halu saada tietoja. Kyläläisiä kuoli 12-23, mutta uutinen iskusta tuli lähinnä siksi, että tällä kertaa myös yksi hyökkääjistä -- SEAL-erikoisjoukkojen sotilas -- sai surmansa, ja Trump nosti hänet sankariksi.

Jos CIA ei onnistu urkinnassa, se voi aina lähettää asevoimat paikalle, ja jälki on sen mukaista. Täytyy siis toivoa, että CIA onnistuu jatkossa paremmin sähköpostien ja älypuhelinten suhteen.

Uutisointi muistuttaa meitä taas kaksista säännöistä: tappaa saa, kunhan se tapahtuu riittävän kaukana, mutta salakuuntelu on kauhistus -- sehän voisi kohdistua meihinkin.

CIA ja palava öljylautta

George Tenet johti CIA:ta tapahtumarikkaina vuosina 1997-2004. Ei ole kovin yleistä, että tiedustelujohtaja kirjoittaa muistelmansa, mutta Tenetillä jäi yhtä sun toista hampaankoloon. Niistä lisää myöhemmin, sillä vuonna 2007 ilmestynyt kirja At the center of the Storm antaa aihetta useampaankin blogikirjoitukseen.

At the Center of the Storm - myrskyn silmässä

Tilasin kirjan Amazonista käytettynä, bonuksena tuli tekijän allekirjoitus:

George Tenet.

Kirja on tapahtumiltaan mielenkiintoinen ja haamukirjoittaja Bill Harlow on tehnyt hyvää työtä: näin sujuvaa tekstiä on ilo lukea.

Tenet kertoo, miten hän sai 1997 johdettavakseen pahasti rapistuneen tiedustelukoneiston. Neuvostoliiton kaatuminen oli luonut ilmapiirin, jossa vihollisia ei enää ollut. CIA:n rahoitusta vähennettiin ja henkilökunnan työmoraali oli rapistunut.

Mitä Tenet teki? Sen kertoo toisen luvun otsikko: The Burning Platform.

CIA: The Burning Platform.

Toukokuun viidentenä 1998 Tenet kokosi 500 alaistaan Kuplaksi kutsuttuun, igloota muistuttavaan auditorioon, ja kertoi CIA:n olevan pulassa. Ellei liekkejä saataisi sammumaan, kaikki vajoaisivat meren syliin.

CIA:n väki seisoi palavalla öljylautalla.

Palava öljylautta ei ollut Tenetin omaa keksintöä, hän kirjoittaa kuulleensa sen joltain toiselta henkilöltä organisaation tilaa käsittelevässä sisäisessä keskustelussa elokuussa 1997. Mutta kuten Tenet kirjoittaa: "The term 'burning platform' stuck - probably because it was so metaphorically accurate and because it reminded us every day of just how much was at stake".

Palava öljylautta kuulostaa meistä kovin tutulta, sillä 3.2.2011 hiljattain aloittanut Stephen Elop piti samansisältöisen puheen Nokian henkilökunnalle. Olisi kiinnostavaa tietää, oliko Elop lukenut Tenetin kirjan (hyvin mahdollista) vai keksikö hän kielikuvan itse. Joka tapauksessa vaikutus oli sama: puhe ja siitä henkilökunnalle jaettu muistio alkoi symboloida Nokian ongelmia ja leimasi koko Elopin toimitusjohtajakautta.

Kauppalehden toimittajat Pekka Nykänen ja Merina Salminen pitävät lokakuussa 2014 julkaisemassaan kirjassa Elopin öljylauttapuhetta ratkaisevana virheenä. "Näillä sanoilla Stephen Elop tuhosi Nokiassa lähes kaiken", otsikoi Kaleva arvionsa kirjasta.

Äskettäin Ylen Erehdysekspertti-ohjelmassa (Nokia romahti egosysteemiin!) haastateltu Merina Salminen toisti käsityksensä, jonka mukaan puhe oli Elopin virheistä suurin. Kun tieto Symbianin hylkäämisestä levisi markkinoille, jälleenmyyjät tunsivat itsensä petetyiksi ja asiakkaat alkoivat odottaa tulevia Windows-puhelimia jolloin vanhojen mallien myynti loppui kuin seinään. Tämä kaikki on kiistatonta.

Ehkä todellinen virhe oli sittenkin kulttuurien eroissa. Elop ei ymmärtänyt, miten kirjaimellisesti suomalaiset ottavat viestinnän. Amerikassa värikkäät kielikuvat toimivat myönteisesti silloinkin, kun niiden sisältö on kielteinen. Öljylauttavertauksesta koitui Tenetille pelkkää plussaa, mutta Elopin tapauksessa se lasketaan hänen suurimmaksi virheeksi.

Radio-ohjelmassa Salminen nimeää toisenkin syyn Nokian tuhoon: johto ei uskonut omaan Meego-alustaan, vaan lähti mieluummin epäonniseksi osoittautuneeseen yhteistyöhön Microsoftin kanssa. Tähän johtopäätökseen toimittajat tulivat haastateltuaan lukuisia Nokian tuotekehityksen insinöörejä.

Rohkenen epäillä, että insinööreillä on ollut hieman kapea näkökulma asiaan. Aina öljylauttapuheesta lähtien nokian ex-insinöörit ja lähipiiri ovat haikeina muistelleet, miten lupaava Meego oli ja miten oma alusta olisi pelastanut Nokian.

Itse en tähän usko. Meego myöhästyi, koska alustan virrankulutus oli liian suuri, mutta se on pelkkä tekninen yksityiskohta. Nokian olisi pitänyt reagoida Applen julkistaessa iPhonen (mieluummin jo sitä ennen), mutta yhtiö ei siihen kyennyt. Johtajaongelmien lisäksi Nokia oli tekniikkayhtiö, vaikka kehitys oli siirtynyt ohjelmistoihin. Kaikki, jotka muistavat Ovi-viritykset, puistelevat vieläkin päätään. Sähköposti, kauppa tai edes tietojen synkronointi ei koskaan toiminut kunnolla Nokian omissa puhelimissa.

Miten ihmeessä Nokia olisi rakentanut Meegon päälle menestyvät palvelut, kun se ei pärjännyt edes Microsoftin antamilla valmiilla palveluilla? Markkinoilla ei yksinkertaisesti vuonna 2011 ollut enää tilaa kolmannelle alustalle. Ihan sama, vaikka Meego olisi ollut Windows Phonea parempi alusta. Se oli kuitenkin vain tekniikkaa.

Nokian ratkaiseva virhe oli myöhästyminen. Elopin öljylauttapuhe tarjoaa jälkipolville vain sopivan tekosyyn.

Salamurhat ovat NSA-urkinnan kääntöpuoli

NSA:n eurooppalaisiin kohdistaman urkinnan paljastuminen on herättänyt meissä suurta närkästystä. Miten kehtaattekin rikkoa perusoikeuksiamme ja vakoilla meidän viestintää? Äskettäin opetus- ja viestintäministeri Kiuru halusi nostaa syytteet Gemalton tietomurrosta (ilmeisesti juuri NSA:ta ja Yhdysvaltoja vastaan). Onhan törkeää, että valtion hakkerit varastavat matkapuhelinten salausavaimia pystyäkseen salakuuntelemaan luottamuksellista liikennettä.

Viestinnän urkinta loukkaa perusoikeuksia, mutta niin loukkaa myös tappaminen. EU-maat eivät juurikaan kritisoi Yhdysvaltoja siitä, että lennokki-iskuissa on kuollut yli tuhat sivullista ja muutama epäilty terroristi.

Yhdysvaltojen näkökulmasta CIA ja NSA ovat sisarjärjestöjä, jotka toteuttavat yhteistä tehtävää: ne ajavat maan kansallista etua ja varmistavat sen turvallisuutta. Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää myös se, miksei Euroopan urkinnan paljastuminen herätä Yhdysvalloissa sen suurempaa närkästystä. Business as usual, älkää urputtako turhasta.

CIA ja NSA tekevät samaa asiaa, vaikka keinot ovatkin erilaiset. Järjestöt tekevät myös läheistä yhteistyötä. Esimerkiksi lennokki-iskuissa NSA jäljittää uhrin puhelimen ja antaa koordinaatit CIA:lle, joka tietää mihin radiolähettimeen tähdätä lennokillaan. Viestinnän urkinta ja salamurhat ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Venäjän Putinilla on kuulemma oma tappolistansa, Obamalla omansa. Kumman lista mahtaa olla pidempi?

Eivätkä muut suurvallat ole yhtään sen puhtoisempia. Urkinnalla ja sotimisella on lähes aina oman kansan tuki.

Meitä eurooppalaisia hämmästyttää, miten Putin voi nauttia suurta kansansuosiota Krimin ja Ukrainan operaatioiden jälkeen. Onko kansa näin tyhmää?

Historia on monet kerrat osoittanut, miten helposti kansan saa yhdistymään todellisen tai kuvitellun ulkoisen uhkan edessä.

George W. Bush sai kansan tuen hyökkäykselleen Irakiin, vaikka "todistusaineisto" oli yhtä keinotekoista kuin Venäjän perustelut Ukrainan tapahtumille. Eikä pelkästään kansan, vaan myös vapaan lehdistön ja television. Toukokuussa 2003 79 % amerikkalaisista piti hyökkäystä Irakiin oikeana, olipa siellä joukkotuhoaseita tai ei. Hyökkäyksen perusteluna käytettyjä aseita ei koskaan löytynyt, mutta silti Bush valittiin syksyllä 2004 uudelleen presidentiksi.

Wikipedian mukaan 57 % amerikkalaisista tv-katsojista uskoi, että Irak tuki Al-Qaidaa ja oli mukana 9/11-terrori-iskuissa. 69 % uskoi Saddam Husseinilla olleen osuutta 9/11-iskuihin ja 22 % luuli, että Irakista oli hyökkäyksen jälkeen löytynyt joukkotuhoaseita.

Jos yleistä mielipidettä on näin helppoa manipuloida netin ja vapaan tiedonvälityksen Yhdysvalloissa, vastaava temppu Venäjällä on helppo nakki.

Mutta on valtioiden välillä eroakin: sananvapauden ansiosta Yhdysvalloissa saa olla eri mieltä ja näyttää sen myös julkisesti.

Sodanvastainen mielenilmaus New Yorkin kadulla 21.5.2004