Viime vuonna tuli runsaasti uutisia pankkihuijausten uhriksi joutuneista asiakkaista. Tänä vuonna uutisointi on ollut hiljaisempaa, mikä toivottavasti kertoo pankkien suojausten parantumisesta. Pankkien tietoon tulleet huijaukset lisääntyivät v. 2025 148 miljoonaan euroon (+38% edelliseen vuoteen verrattuna), mutta tärkeämpää on, että estettyjen ja palautettujen maksujen määrä kasvoi +70 % kun taas menetysten kasvu oli "vain" +15 %. Trendi on siis oikeaan suuntaan.
Nordean viiveellistä tiliä tosin odotetaan vieläkin, vaikka luvatusta aikataulusta on kulunut jo puolitoista vuotta.
Pankit ovat ottaneet käyttöön itse asetettavia maksu- ja siirtorajoituksia. Ne kannattaa asettaa, mutta ihmisillä on turhan optimistinen kuva niiden tehosta. Jos rosvo saa aktivoitua tunnistuksen omaan puhelimeensa, uhri käytännössä menettää tilinsä hallinnan, eikä itse asetetuilla rajoilla ole vaikutusta.
Kuka tahansa voi joutua pankkihuijauksen uhriksi. Paras suojautumiskeino on se, ettei säilytä tilillä suuria rahamääriä ja pitää luotto-ominaisuuden mahdollisimman pienenä. Se vähentää vahinkoa, jos rosvo pääsee läpi.
Iltalehti siteeraa jälleen hyvää työtä tekevän Itä-Suomen poliisin kuvauksia toteutuneista huijauksista. On erikseen pankkihuijaukset ja sitten sijoitushuijaukset. Yhteistä tapauksille tuntuu olevan uhrien ikä: valtaosa heistä on syntynyt 1950-luvulla. Lukuisat varoitukset turvatileistä, etäkäyttöohjelmien asentamisesta ja suurista sijoitustuotoista eivät näytä vieläkään tavoittaneen kaikkia. Summat ovat edelleen suuria ja menetykset lasketaan viisinumeroisissa luvuissa.
Yksi pankkihuijauksista koskee nuorempaa uhria. Tietoturva-asiantuntijaksi esittäytynyt huijari vei 1980-luvulla syntyneen naisen ja hänen hallitseman yhdistyksen tililtä yli 17 000 euroa. Nelikymppisen, joka lisäksi hallitsee yhdistyksen rahaliikennettä, pitäisi olla tietoinen huijaussoittojen vaaroista. Tapaus muistuttaa siitä, että kuka tahansa voi mennä ansaan.
Sijoitushuijaukset eivät katso ikää. Iltalehden tiivistelmässä mainitaan 1990-luvulla syntynyt nainen, joka menetti 17 000 euroa Facebookista alkaneessa sijoitushuijauksessa.
Median otsikoissa kerrotaan rikoksista ja epäonnistumisista. Uutiset tuomioista ovat harvinaisia, mutta niitäkin löytyy.
21-vuotias tamperelaismies tuomittiin 4,5 vuoden vankeuteen 650 000 euron tekstiviestihuijauksesta. Uhreja oli kymmenittäin, suurin yksittäinen menetys 170 000 euroa. Tekijä Jasper Laine kertoi saaneensa ohjeet tuntemattomalta henkilöltä ja oman 30 000 euron palkkionsa kryptovaluuttana. Alle viiden prosentin "provisio" vakavista rikoksista kuulostaa pieneltä.
Toisessa tapauksessa Turun seudulla asunut nuorimies huijasi 177 000 euron arvosta rikoshyötyä Mobilepayn nimissä lähetetyillä huijausviesteillä. Huijaamisen hyötysuhde on huono: 91 000 tekstiviestillä sai kalasteltua vain 17 uhria, mutta huijausten keskimääräiseksi arvoksi tulee kuitenkin 10 000 euroa.
Toivottavasti uutiset välittävät viestin rikollisille asti. Pankkihuijaukset eivät ole helppo tapa tehdä rahaa, vaan oikeita rikoksia, joista jää nykyään myös kiinni.
Lisäys 23.8.2026: Helsingin Sanomat uutisoi, että ihmisten tilejä on tyhjennetty näiden huomaamatta ("Huijarit pääsivät suomalaisten verkkopankkeihin, vaikka nämä eivät luovuttaneet tunnuksia kenellekään"). Uutisessa ei kuitenkaan kerrota, miten tämä voisi onnistua. On lukuisia tapauksia, joissa uhri omasta mielestään ei ole luovuttanut tunnuksia kenellekään, mutta hyvin todennäköisesti näin on kuitenkin tapahtunut. Uhri ei enää muista, että kirjautui edellisenä päivänä Omakantaan tai Kelan sivuille, tai että verkkopankin kirjautuminen epäonnistui aluksi ja vaati useampia yrityksiä. Ellei lehdellä ole näyttöä asiasta, tällainen otsikointi on harhaanjohtavaa ja haitallista.
4 kommenttia:
Luottokorttien "nosta rahaa tilille"-ominaisuuden suhde chargebackkeihin olisi kiva selvittää. Olen muutaman kerran saanut chargebackin avulla rahani takaisin kun palvelua josta on maksettu ei ole toimitettu ja rahoja ei ole muuten palautettu (kerran konkurssitilanne, pari kertaa ihan huijaus kun majoitusliikkeestä ei olekaan löytynyt maksettuja palveluita). Lisäksi kortin numero on vuosien varrella vuotanut pari kertaa ja veloitukset on ollut helppo kiistää. Rahaa ei ole siis koskaan oikeasti liikkunut, ainoastaan hetken aikaa on luottokortin limitistä osa ollut poissa käytöstä. Luottokortin kuluttajansuoja on siis lähtökohtaisesti oikein hyvä.
Tuleekin mielenkiintoinen kysymys että jos vaikka OP:n myöntämältä luottokortilta nostetaan jollain konstilla rahaa tilille ja sen jälkeen rahat siirretään muualle, voinko tehdä ja saada läpi chargebackin tai luottokorttimaksun kiistämisen. (Jälleen kerran se viive auttaisi tähänkin).
"Tekijä Jasper Laine kertoi saaneensa ohjeet tuntemattomalta henkilöltä ja oman 30 000 euron palkkionsa kryptovaluuttana"
Ryöstät pankin tms. ja saat saaliiksi 650 000 euroa, josta annat tuntemattomalle iskun suunnittelijalle 620 000 ja pidät itse 30 000. Kuulostaa uskottavalta...
Jos Pankit joutus korvaamaan näitä huijauksia, niin ne investoisivat äkkiä niiden torjuntaan. Nythän se on oma vika :)
En ole vielä huomannut merkittävää muutosta näiden asioiden opastuksessa. Edelleen yleisin neuvo näyttää olevan, että huijausviesti pitäisi osata tunnistaa sen sisällöstä, kirjoitusasusta, kuvista ja yleisesti siitä, millä tavalla eri toimijat tavallisesti viestivät. Toinen yleinen ohje on vielä tätäkin yksinkertaisempi: ”Älä klikkaa linkkiä”, jolloin varsinainen selitys siitä, miten huijaus tunnistetaan ja miksi jokin viesti on epäilyttävä, jää helposti puuttumaan.
Traficom toteaa itsekin, että jo oikean verkko-osoitteen muistaminen ja vertaaminen mahdolliseen huijausosoitteeseen voi olla haastavaa (Traficom, *Miten tarkistan verkkosivun aitouden?*: ”Haasteena on muistaa oikea osoite ja vertailla sitä mahdollisiin huijauksiin.”). Jos jo osoitteen muistaminen on haastavaa, vielä vaikeampaa on tunnistaa huijaus pelkästään viestin sisällön, kirjoitusasun, kuvien tai lähettäjän oletetun viestintätavan perusteella.
Traficom kuitenkin ohjeistaa myös verkko-osoitteen tarkistamiseen tietojenkalastelun tunnistamisessa:
https://www.traficom.fi/fi/arjen-tietoturva/huijausta-vai-ei-mista-sen-voi-tietaa
Samaa asiaa on käsitellyt myös Yle jutussa ”Opi tunnistamaan ovela kalasteluyritys – pisteen paikka osoiterivillä voi paljastaa huijauksen”:
https://yle.fi/a/74-20159002
Ylellä on jo nyt Digitreenit-otsikon alla erilaisia tietoiskuja ja opastusmateriaaleja:
https://areena.yle.fi/1-77706838
Tällainen opastus pitäisi kuitenkin saada nykyistä laajemmin kaikkien ulottuville ja erityisesti myös nuoremmille käyttäjille. Pelkkien yksittäisten varoitusten sijaan tarvittaisiin järjestelmällistä opetusta siitä, mitä käyttäjän kannattaa tarkistaa ja miten erilaisia tilanteita voi käytännössä arvioida.
Olen huomannut myös päinvastaisen ongelman: joissakin tilanteissa täysin oikeat sovellusten tai palveluiden ilmoitukset tulkitaan huijauksiksi. Esimerkiksi jos puhelimeen on tallennettu maksukortin tiedot ja puhelin ilmoittaa korttitietojen päivittämisen tarpeesta, ilmoitus voidaan epävarmuuden vuoksi tulkita tietojenkalasteluksi.
Tämä kertoo mielestäni samasta ongelmasta. Jos käyttäjälle opetetaan lähinnä varomaan kaikkea poikkeavaa, mutta ei opeteta tunnistamaan, mistä ilmoitus tulee, mitä se koskee ja miten sen aitouden voi tarkistaa turvallisesti, seurauksena voi olla sekä huijauksiin lankeamista että oikeiden ilmoitusten turhaa epäilemistä.
Puutteet nykyisessä opastuksessa ovat siis melko hyvin tunnistettavissa. Sen pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan järjestelmää, jossa asioita ei opeteta vain yksittäisten varoitusten kautta, vaan käyttäjälle muodostetaan laajempi ymmärrys siitä, miten viestejä, linkkejä, verkko-osoitteita ja sovellusten ilmoituksia arvioidaan käytännössä.
Lähetä kommentti