Toinen blogiteksti liittyen digiasioinnin turvallisuuteen.
Yksi syy pankkihuijauksiin on suomalainen digitunnistus, joka sekoittaa kaksi tärkeää periaatetta keskenään: tunnistuksen ja allekirjoituksen. Kaikki kuitataan yhdellä ja samalla PIN-koodilla, mikä avaa mahdollisuuden huijaukseen. Uhri luulee kirjautuvansa vaikkapa Omakantaan, mutta rosvo käyttääkin saamansa tunnistuksen rahansiirtoon tai mobiilipankin asentamiseen uuteen puhelimeen.
Käyttäjän tunnistaminen (todennus) ja toimenpiteen hyväksyminen (allekirjoitus) ovat kaksi aivan eri asiaa. Perinteisessä pankkitoiminnassa asiakas tunnistetaan ensin henkilöllisyystodistuksesta ja sen jälkeen rahojen siirto varmistetaan allekirjoituksella. Harva enää asioi pankissa muutoin kuin korkeintaan lainaa nostamassa, mutta periaate pätee muuallakin. Kauppakirja tai lainasopimus on pätevä vasta, kun se on molempien osapuolten allekirjoittama ja sitä ennen osapuolten henkilöllisyydet on varmistettu.
Verkkopankin ongelma on siinä, että kaikki hoidetaan pelkällä henkilöllisyyden todentamisella. Perinteiseen tilanteeseen sovellettuna tämä tarkoittaisi sitä, että asuntokaupat voitaisiin tehdä vain todentamalla henkilöllisyys.
Jotta rahojen siirto verkkopankissa olisi turvallista, hyväksyntä pitäisi erottaa käyttäjän tunnistamisesta. Se vaatisi erillistä PIN-koodia tai kokonaan erillistä todennusohjelmaa. On helppo nähdä, miksi pankit eivät ole lähteneet tähän. Kaksi erillistä järjestelmää olisi kallis ylläpitää ja asiakkaan kannalta vaikea muistaa. Turvallisuudesta on tingitty mukavuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi. Se ei aikanaan ollut ongelma, mutta nyt turvallisuustilanne on aivan toinen.
Ironista on, että mobiilivarmenteessa ja varmennekortissa on erikseen allekirjoitus-PIN. Se on oikeaoppisesti pidempi (6-8 numeroa) kuin tavallinen todennus-PIN (4 numeroa), koska sitova allekirjoitus on paljon kriittisempi kuin pelkkä käyttäjän todennus.
Käsittääkseni mobiilivarmenteen allekirjoitusta ei juuri hyödynnetä, koska varmennetta käytetään asiointipalveluissa lähinnä käyttäjän todentamiseen. Mobiilivarmenteella voi kuitenkin ottaa pikavippejä ja tehdä muita taloudellisia sitoumuksia.
Mitä pankkien sitten pitäisi tehdä? Jos kaksi PIN-koodia tai erilliset ohjelmat ovat liian hankalia, eikö pankin oma todennusohjelma voisi vaikka vaihtaa väriä tai antaa erilaiset äänimerkit riippuen siitä, ollaanko kirjautumassa palveluun (todennus) vai siirtämässä rahaa (allekirjoitus)? Väristä ja äänistä käyttäjä erottaisi tapahtumat toisistaan.
Jätän tämän idean ilmaiseksi pankkien käytettäväksi, enkä tule vaatimaan siitä IPR-oikeuksia. Digiasioinnin ja pankkien verkkotoiminnan turvaaminen on yhteinen asiamme.
---
Havainnollistan tätä vielä. Nykyisellään tilanne on tämä:
 |
| Nordea kirjautuminen verkkopankkiin. |
Maksun vahvistaminen näyttää erilaiselta, mutta ei kovin paljoa:
 |
| Nordea tilisiirron vahvistaminen. |
Suunnittelija on epäilemättä ollut tyytyväinen: kirjautumisen ja maksamisen vahvistusikkunat ovat aivan erilaiset. Mutta vanhempi ihminen tai kiireinen keski-ikäinen ei jaksa aina lukea tekstejä, vaan naputtelee tottuneesti PIN-koodin (tai kuittaa ilmoituksen sormenjäljellä, katseella tms. niissä pankeissa, missä se on mahdollista).
Entä jos tilisiirron vahvistaminen olisi vaikka punaisella taustalla:
 |
| Entä jos tilisiirron vahvistus olisikin punaisella värillä? |
Käyttäjä havahtuisi paremmin, jos rahansiirto olisi eri värillä kuin tunnistaminen. OP-pankilla erot ikkunoissa ovat jo lähtökohtaisesti Nordeaa selkeämmät.
 |
| OP-mobiilikirjautuminen. |
Rahansiirron hyväksymisen ikkuna:
 |
| "Maksun hyväksyntä" on isolla fontilla, samoin summa näkyy selkeämmin. |
Silti myös OP:n maksuikkuna olisi havainnollisempi vaikkapa punaisena:
 |
| Maksuvahvistus punaisella. |
Selkeyden vuoksi myös kirjautumisikkuna voisi olla värikoodattu jollain toisella värillä.
Vielä yksi asia: huomasitko, mikä oli Nordean ja OP:n lähettämä koodi? Et varmaankaan, eihän sitä kukaan katso. Suunnittelija on ajatellut, että tietenkin asiakas vertaa nettisivulla näkyvää koodia Nordean todennusohjelman koodiin (vinkki: se oli XCNL, niinpä tietysti) tai OP:n koodiin (DD88), mutta kuinka moni oikeasti tekee niin?
Miksei koodien sijaan käytetä vaikka avainsanoja, kuten "possu", "lehmä", "kuorma-auto", "viisas"... Ne kiinnittäisivät ihmisen huomion paljon paremmin kuin koodit.
Insinöörin sijaan psykologiaa, sitähän ne huijauksetkin nykyään ovat.